Miten kieltää isovanhempia ostamasta lisää tavaraa?
Tilanne on sellainen, että lapsemme ovat molempien isovanhempien ainoat lapsenlapset. Omat vanhempani asuvat tosi kaukana ja näkevät lapsia harvoin, tullessaan kyllä tuovat jotain, max 3krt/v.
Miehen vanhemmat käyvät meillä viikottain. Aina he tuovat vähintään yhden lelun molemmille lapsille, joskus jopa kassillisesn (!). Toki olen kiitollinen osallistuvista, rakastavista isovanhemmista, mutta toivoisin että sitä rakkautta voisi osoittaa muutenkin kuin tavaralla. Meillä on esim vihkoja, kyniä, penaaleja ym askartelukrääsää jätesäkillinen varastossa. Kylpyhuoneessa on arviolta noin 30kpl suihkusaippuoita, kylpyvaahtoja jne. On korillinen hiuslenksuja, pantoja, harjoja... On käsilaukkuja, reppuja, matkalaukkuja. JA niitä leluja!! Pientä krääsää ja sitten kaikkea todella suurta ja tilaa vievää. Pehmoleluja lähetin juuri venäjän lastenkotiin yhden jätesäkillisen ja niitä jäi vielä paaaaljon. Olen ystävällisesti ja välillä vähän tiukemminkin puhunut asiasta. Kiittänyt kovasti ja sanonut miten arvostan heitä jne. mutta meilllä ei kertakaikkiaan ole tilaa tuolle kaikelle krääsälle. Eniten olen huolestunut siitä miten vääristynyt suhde lapsille tulee materiaan.Isovanhemmat ostavat kaiken mahdollisen.
Lisäksi yksi toisarvoinen seikka.. Olisihan se joskus ihan kiva itsekin ostaa jotain omalle lapselleen ja ilahduttaa hänen mieltään.. En tiedä mitä tehdä. Olen lähettänyt tosi paljon tavaraa lastenkoteihin/keräyksiin, antanut ystäväperheille jne. Mutta ei kaikkea voi antaa, varsinkaan kun isovanhemmat ovat tosi loukkaantuneita jos saavat kuulla että jotain on annettu pois.
Kommentit (5)
olisivatko isovanhemmat valmiita mieluummin avaamaan vaikka jonkun rahastosäästöjutun lapsenlapsilleen, jolla lapset isona voisivat lähteä vaihto-oppilaaksi, ostaa kalliimpia harrastustarvikkeita, ajaa ajokortin, opiskella. En tiedä, miten tämän diplomaattisesti sanoisi, mutta noiden lelujen kertaostoksina suht pieni summa säästössä kasvaisi korkoa korolle ja lapsille olisi oikeasti iloa, jos vähän isompina lapsina saavat tuotosta myös henkistä pääomaa eikä vain leluja, joilla leikkivät pienen osan elämästään.
Omat isovanhempani ostivat minulle aina astioita ja säästivät minulle. Pienenä jo minulle kerrottiin, että nyt voi tuntua tyhmälle, mutta isona arvostat näitä lahjoja. Ja niin todella teen! Lisäksi tällä tavalla isovanhemmat saavat antamisen ilon ja lapsi oppii tavallaan säästämään, koska nuo "aikuisten" lahjat eivät tosiaan lasta ilahduttaneet, vaan jouduin vain luottamaan siihen, että ne ovat jotain, josta isona pidän.
tulos olisi varmaan se, että alkaisivat säästää sellaiselle, mutta ostaisivat silti sitä krääsää. Heillä on pakkomielle siihen. Eivät he kestäisi sitä lasten pettymystä (jos sellaista edes olisi) kun heillä ei joku kerta olisikaan sitä tavaraa mukana.
ap
"läpi" jos ehdotat että tuliasten sijaan he viettäisivät aikaa lasten kanssa ja vaikka retkeilisivät lähialueella. jos ilahduttaa haluaisivat niin kävisivät vaikka jäätelöllä.
sanot vaan tiukasti että aina kun tulee lisää tavaraa joudut antamaan edellisiä pois.
äärimmäisessä tilanteessa lasten iästä riippuen tekisin varmaan niin että kun he tulevat tavaran kanssa niin huikkaisisin lapsille että nyt tuli molemmille uudet lelut valitkaapa vanhoista nyt jotain mikä lähtee ja pakkaisin konkreettisesti ne lähtevät lelut kassiin siinä heidän nähden. tähän tietty pitää valmistella lapsia etukäteen...
jos ei muuten mene perille niin ratakiskosta taivuttamalla ;-) on mun motto.
tiedän että lapsenlapsia on kiva helliä ja lelliä ja tietyllä lailla siihen on heillä oikeuskin, mutta joku raja...
Yritän kovasti opettaa lapsia säästäväisyyteen, kierrättämiseen ja siihen ettei aina voi saada kaikkea. Kovin on vaikeaa, kun muualta viesti on päinvastainen. :(
Viime viikolla kerättiin iso säkki sellaisia leluja millä eivät leiki ja saivat käydä naapurin kavereille jakamassa niitä. Oli ollut iloisia naamoja...
Kun siis sitä tavaraa ON, lattiasta kattoon..
ap