Lue keskustelun säännöt.
Kauanko olette olleet saikulla omaisen kuoleman takia?
16.03.2013 |
Olen ollut 2 viikkoa sairaslomalla, maanantaina pitäisi mennä töihin, enkä usko että pystyn vieläkään menemään töihin. Rakas veljeni kuoli onnettomuudessa ja ikävä on kova ja ahdistaa.... Kauanko teillä meni ennen kuin pystyitte menemään töihin ja jatkamaan "normaalisti" elämää?
Kommentit (103)
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:04"]
En päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tollaset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.
Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohden 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta.
Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi .
Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat.
[/quote]
talvisotakortti käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairausloman pituudellako mittaatte rakkauttanne kuolleeseen läheiseen? Voihan sitä rypeä vaikka itsesäälissä puoli vuotta täydellä palkalla. Suru pysyy päässä ja mielessä ikuisesti, jos sitä päivin ja öin yksikseen vatvoo.
Isäni kuolessa olin päivän kotona ja äitini 3 päivää. Asian teki helpoksi se, että firma oli kaksi viikkoa kiinni ja olin toinen päivystäjä. Eli sain olla rauhassa töissä ja järjestellä asioita työaikanani. kahden viikon jälkeen alkoi oma kesälomani, joten meni reilu kuukausi, kun piti tehdä kunnolla töitä. Viekläkin tulee suru silloin tällöin, vaikka poismenoista on 7 ja 3 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 21:40"]Normaali ihminen ymmärtää, että suru pitää surra. Osalle se sureminen on jostain kumman syystä helpompaa 2 kk reissulla Intiaan tai shoppailemassa Jumbossa kuin töissä. Siksi lääkärit ovat onneksi taipumassa siihen, että surusta ei saa Kelan korvaamaa sairauslomaa vaan surunsa saa surra kaikessa rauhassa, mutta palkatta. Ihmeen moni kykenee töihin, kun saa kuulla, että työnantaja ei tätä lomaa maksa.[/quote]
HALUAT AP VAIN RATSASTAA VELJESI KUOLEMALLA JA HYÖTYÄ SIITÄ, ETTEI TARVITSISI TÖITÄ TEHDÄ.
toi on niin vitun läpinäkyvää. t. lääkäri
Yksi työpäivä meni käytännön järjestelyihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 21:50"]
Äidin ja veljen kuoleman jälkeen itkin heitä päivän ja hautajaisissa max. pari tuntia.
Se on vain elämää eikä ole mikään sairaus, josta pitää saada lomaa... kai sitä ehtii vaikka yhden viikonlopunkin itkemään niin luulisi riittävän.
Tosin puolison ja lapsen odottamaton kuolema voisi olla toista...
[/quote]
Ihmiset ovat erilaisia, ja harvemmin surutyö etenee niin, että suunnittelee jo etukäteen itkemisviikonlopun. Surutyölle tulee antaa aikaa, ja jokainen käsittelee sen eri tavalla. Mutta vasta kun itse kokee todella läheisen menetyksen, voi ehkä ymmärtää että suru voi totaalisesti pysäyttää ja imeä voimat, ellei sitten ole täysin tunne kylmä ihminen.
Riippuu se paljon työpaikastakin. Miten hyvin siellä voi "vajaakuntoisena" työskennellä? Mitä käy, jos tulee itku kesken päivän? Haittaako sureva muiden työn tekoa - niinkin voi käydä? Voiko työtehtäviä tai vastuita muuttaa joksikin aikaa, tilanteeseen sopivaksi? Pitää muistaa sekin puoli, että varsinkin pienemmissä työpaikoissa voi enemmän olla hyötyä siitä, että työntekijä hoitaa itsensä kuntoon ja palaa sitten, ja saa tarvittaessa apua jostakin muualta kuin työpaikalta, eikä tilanne ja ihminen siirry työpaikan "kannettavaksi". Jossakin taas työtä ehkä pystyy tekemään hyvin, vaikka muisti prakaisi, itku yllättäisi, tai mitään ei jää mieleen? Tai työ itsessään on tekijälleen sellaista, mikä auttaa hengittämään surunkin keskellä - kantaa, auttaa. Kyllähän surun sureminen on pitkä prosessi, jossa on eri vaiheita, mutta myös elämä jatkuu samaan aikaan. Tämä varmasti on yksilöllistä. Toiset voivat olla jo ennen läheisen kuolemaa niin kuormittuneita muista asioista, vastoinkäymisistä, sairauksista tms., että vaikkapa tädin kuolema voi olla se viimeinen niitti siihen päälle.
Jokaisella taakkansa, sellaisetkin, joista emme tiedä. Jospa enemmän kuin arvostella sitä, kuinka pitkään kukakin tarvitsee tai vie sairaslomaa, voitaisiin kysyä, miten voin auttaa? Miten voisin helpottaa oloasi? Mikä sinua nyt auttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairausloma ei ole tarkoitettu käytännön järjestelyjä varten vaan sitä sairasta suremista. Palkaton vapaa on järjestelyjä varten. Kaikkien vanhemmat kuolee, toivottavasti ennen lapsiaan. Miksi siitä pitäisi tehdä sairaus? Lapsi ja puoliso ovat sitten asia erikseen.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:04"]
En päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tollaset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
[/quote]
Jos surija ei voi esimerkiksi nukkua käytännössä lainkaan, hän aiheuttaa työpaikallaan vakavan vaaran. Kun Suomessa kuolee noin 50600 ihmistä joka vuosi, niin jos oletetaan, että jokaista suree vaikkapa neljä ja joka toinen surija nukkuu vaarallisen vähän, se on 112000 hengenvaarallista työntekijää vuosittain ainakin parin viikon ajan. Luultavasti näiden henkilöiden vuoksi kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä ja satoja tuhansia loukkaantuu. Jos sairaslomat lopetettaisiin, Suomesta loppuisivat ihmiset parissa kymmenessä vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suruusi ap.
Mulla kuoli kolme läheistä saman ajan sisällä, ja kyllä siinä puoli vuotta meni ihan sumussa. En ollut koskaan itkenyt niin paljon kuin silloin, tuntui että se suru oli ihan pohjatonta. Mutta ajan mittaan tuo suru muuttaa muotoaan ja ne ihmiset elää mun sydämessä ja muistoissa. Voimia!
Voi teitä, jotka eivät osaa edes surra! Mites nyt kun laki on jo päätetty, että lomat siirtyy sairausloman persusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:53"]
Voi teitä, jotka eivät osaa edes surra! Mites nyt kun laki on jo päätetty, että lomat siirtyy sairausloman persusteella.
[/quote]
Kai ymmärrät, että tuo päätös tulee tiukentamaan palkallisen sairausloman myöntämistä. Työterveyslääkärit tulevat saamaan erittäin tiukan kriteeristön sen suhteen, miten pitkiä työkyvyttömyysaikoja voi saada ja esim. akuutista stressireaktiosta tullaan antamaan 3 päivää kerrallaan sairauslomaa, myös lomalla. Se on työnantajalle halvin ratkaisu. Harva työntekijä haluaa kesällä kahdesti viikossa lääkäriin jonottamaan.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:04"]
En päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tollaset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
[/quote]
Jos surija ei voi esimerkiksi nukkua käytännössä lainkaan, hän aiheuttaa työpaikallaan vakavan vaaran. Kun Suomessa kuolee noin 50600 ihmistä joka vuosi, niin jos oletetaan, että jokaista suree vaikkapa neljä ja joka toinen surija nukkuu vaarallisen vähän, se on 112000 hengenvaarallista työntekijää vuosittain ainakin parin viikon ajan. Luultavasti näiden henkilöiden vuoksi kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä ja satoja tuhansia loukkaantuu. Jos sairaslomat lopetettaisiin, Suomesta loppuisivat ihmiset parissa kymmenessä vuodessa.
[/quote]
Ihan tiedoksi: sairauslomat (yli viikon mittaiset) surun vuoksi, on keksitty vasta 2000-luvulla. Siihen asti ihmiset meni töihin ja hassu juttu, satoja tuhansia ei loukkaantunut vaan ne ihmiset tajusi, että kuolema on osa elämää.
Kai tajuat, että jos perheessä on 2 aikuista lasta, niin ne molemmat on 6 kk sairauslomalla isän kuoltua ja äidin kuoltua ja anopin kuoltua ja appiukon kuoltua ja isoäitien kuoltua ja isoisien kuoltua ja lopulta toinen on 6 kk pois töistä sisaruksen kuoltua eli yhteensä siitä tulee 4.5 vuotta surun takia sairauslomailua. Ja kun Suomessa on noin 2 miljoonaa työikäistä, merkitsee tuo vähintään 4 vuotta 8 miljoonaa sairauslomalla lomailtua työvuotta noin 50 vuoden aikana! Mieti sitä - joka vuosi noin 200 000 ihmistä on koko vuoden pois töistä suremassa!
Onko yhteiskunnalla varaa siihen, että surua käytetään tekosyynä lomailuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kuolema teille niin outo asia, että se tekee 6 kk ajaksi työkyvyttömäksi? Ymmärrän, että oman lapsen äkillinen kuolema on murskaava asia, mutta miten voi vanhempien "odotettu" kuolema olla noin kamala asia niille, jotka on jo 20 vuotta asuneet poissa vanhempiensa luota? Tai veljen kuolema, jos ei ole asunut enää veljen kanssa.
Kai te haette sairauslomaa jokaisen ystäväkin kuollessa, siinähän menee koko keski-ikä mukavasti kun aina on joku kuollut.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:04"]
En päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tollaset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
[/quote]
Jos surija ei voi esimerkiksi nukkua käytännössä lainkaan, hän aiheuttaa työpaikallaan vakavan vaaran. Kun Suomessa kuolee noin 50600 ihmistä joka vuosi, niin jos oletetaan, että jokaista suree vaikkapa neljä ja joka toinen surija nukkuu vaarallisen vähän, se on 112000 hengenvaarallista työntekijää vuosittain ainakin parin viikon ajan. Luultavasti näiden henkilöiden vuoksi kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä ja satoja tuhansia loukkaantuu. Jos sairaslomat lopetettaisiin, Suomesta loppuisivat ihmiset parissa kymmenessä vuodessa.
[/quote]
Ihan tiedoksi: sairauslomat (yli viikon mittaiset) surun vuoksi, on keksitty vasta 2000-luvulla. Siihen asti ihmiset meni töihin ja hassu juttu, satoja tuhansia ei loukkaantunut vaan ne ihmiset tajusi, että kuolema on osa elämää.
Kai tajuat, että jos perheessä on 2 aikuista lasta, niin ne molemmat on 6 kk sairauslomalla isän kuoltua ja äidin kuoltua ja anopin kuoltua ja appiukon kuoltua ja isoäitien kuoltua ja isoisien kuoltua ja lopulta toinen on 6 kk pois töistä sisaruksen kuoltua eli yhteensä siitä tulee 4.5 vuotta surun takia sairauslomailua. Ja kun Suomessa on noin 2 miljoonaa työikäistä, merkitsee tuo vähintään 4 vuotta 8 miljoonaa sairauslomalla lomailtua työvuotta noin 50 vuoden aikana! Mieti sitä - joka vuosi noin 200 000 ihmistä on koko vuoden pois töistä suremassa!
Onko yhteiskunnalla varaa siihen, että surua käytetään tekosyynä lomailuun?
[/quote]
Mitä sä oot vetäny, kun kuvittelet että 6 kuukauden sairasloma surun takia on joku normi? Normi on luultavasti jotain yhden ja kolmen PÄIVÄN välillä, itse en tiedä ketään yli viikkoa sairaslomalla tämän takia ollutta.
Mä tiedän naisen joka oli kolme vuotta täysin työkyvytön isänsä kuoleman jälkeen
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 23:19"]
Mä tiedän naisen joka oli kolme vuotta täysin työkyvytön isänsä kuoleman jälkeen
[/quote]
Ja minä tiedän naisen, joka oli 3 vuotta työkyvytön, vaikka isä ei kuollut. Päässä vikaa.
Äitini kuoli 1,5 vuotta sitten. Se oli perjantai päivä. Maanantaina menin töihin. Ei se olo siitä olis paremmaksi tullut kotiin jäämällä.
Nyt vaan toivon, että olisin ottanut enemmän vapaata äidin viimeisiä viikkoina, kun hän oli sairaalassa. Raskasta oli lähtee 100 km päähän sairaalaan töitten jälkeen. 2 pv ennen kuolemaa kävin viimeisen kerran, ja silloin kyllä jäi olo, että oli varmaan viimeinen kerta...
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:47"]
Otan osaa suruusi ap.
Mulla kuoli kolme läheistä saman ajan sisällä, ja kyllä siinä puoli vuotta meni ihan sumussa. En ollut koskaan itkenyt niin paljon kuin silloin, tuntui että se suru oli ihan pohjatonta. Mutta ajan mittaan tuo suru muuttaa muotoaan ja ne ihmiset elää mun sydämessä ja muistoissa. Voimia!
[/quote]
Lisäys, edellä kirjoitin siis suruprosessin kestosta, mutta saikkua en tuolloin ottanut, kun olin opiskelemassa ja mulle tuo opiskelu oli omalla tavallaan terapiaa. Mutta kukin tavallaan.
Minä en jäänyt sairauslomalle läheisen kuoltua. Silloin en edes tiennyt, että se olisi mahdollista. Sitten repesin hillittömään itkuun kerran sellaisessa tilanteessa, jossa se oli ihan hirveän noloa ja käytännössä katastrofi. Hävettää vieläkin muistella sitä, vaikka aikaa on kulunut paljon. Silloin olisi se sairausloma ollut paikallaan.