Lue keskustelun säännöt.
Kauanko olette olleet saikulla omaisen kuoleman takia?
16.03.2013 |
Olen ollut 2 viikkoa sairaslomalla, maanantaina pitäisi mennä töihin, enkä usko että pystyn vieläkään menemään töihin. Rakas veljeni kuoli onnettomuudessa ja ikävä on kova ja ahdistaa.... Kauanko teillä meni ennen kuin pystyitte menemään töihin ja jatkamaan "normaalisti" elämää?
Kommentit (103)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 10:42"]
Minulla on viime vuodet menneet kivasti. Onneksi on iso suku
2007 kuoli pappa-saikkua 4 kuukautta
2008 kuoli täti, saikkua 5 kuukautta
2009 kuoli eno, saikkua 3 kuukautta
2010 kuoli serkku, saikkua 6 kuukautta
2011 kuoli isä, sillä sai saikkua jo 9 kuukautta
2012 kuoli vain etäinen amerikanserkku, sillä ei tippunut saikkua kuin 2 kuukautta
Nyt vois vaikka äiti kuolla, sillä vois ahistaa ja masentaa ainakin vuoden. Olis matka nimittäin varattu jo ens syksyksi ja lomapäivät ei riitä
Kyllä te olette kylmiä ja tunteettomia, että ette ymmärrä, kuinka syvä suru voi viiltää...
[/quote]
Surkea kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli pojan kuoleman jälkeen sairaslomalla vajaan kuukauden. Minä olin hoitovapaalla, mutta en olisi kyllä kyennyt töihin moneen kuukauteen. Jos tuntuu ettet surun vuoksi pysty töihisi, niin pyydä vaan lisää sairauslomaa. On yksilöllistä, kuinka paljon ja pitkään surureaktio vaikuttaa työkykyyn. Osanotot :(
Suru tekee työkyvyttömäksi, haet lisää sairauslomaa, itse menetin äidin opiskeluaikana ja olin puoli vuotta sairauslomalla. Suru tekee sairaaksi.
mene vaan kokeilemaan. Arkeen palaaminen voi tehdä hyvääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei pysty nukkumaan kunnolla, ei työnteosta tule mitään. Kyllä sen tietää, jaksaako töissä vai ei, ilman kokeilua. Suru pitää käydä läpi, muuten siitä ei selviä. Työtehtävät ovat erilaisia, jossain voi ottaa iisimmin, ei kaikkialla. Oletko menettänyt yhtään omaista kirjoittaja nro 5?
En lainakaan, ei mieskään.
Kummankin tapa käsitellä surua on pitää toimintaa yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät kykene pitämään toimintaa yllä, eihän me olla koneita! Osa tarvitsee lääketieteen apua.
5 vastaa: isäni kuoli, olin seuraavan päivän pois ja palasin töihin. Pysyin pystyssä kun pysyin liikkeessä. Sinä suret toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin 4kk saikulla...Menetin veljen myös..Ei vain pysytynyt aikasemmin..Voimia sinulle!
otan osaa suruusi, ap.
olin itse sisaruksen kuoleman jälkeen sairauslomalla viikon, sitten palasin hetkeksi töihin, mutta se oli aivan liian pian.
seuraus oli se, että irtisanouduin työstä ja aloitin toisen työn muutaman kuukauden päästä. en ollut silloinkaan parhaimmillani.
suru kesti alakuloineen ja tyhjyyden tunteineen melkein pari vuotta. nyt alan olla "samanlainen" kuin ennen, mutta tosiasia on, että suru tulee jäädäkseen ja muuttaa ihmistä, sen olen hyväksynyt.
työhön paluu voi tehdä hyvää myös, riippuen työyhteisöstä ja työn laadusta.
toisessa työpaikassa läheisensä menettänyt työkaveri palasi pian läheisen kuoleman jälkeen töihin ja tuimme ja autoimme häntä.
työssä, josta irtisanouduin en saanut tukea, moitteita vain, kun en ollut tehnyt kaikkea viimeisen päälle ja työkaverit suhtautuivat kylmäkiskoisesti. se oli suuri syy irtisanoutumiselleni. en kadu, että lähdin, mutta huonon kohtelun annoin olla liian helpoti, olisi pitänyt henkilöstöosastolle kertoa, miksi koin ainoaksi vaihtoehdoksi lähteä. oli isosta yrityksestä kyse, olin uusi työntekijä ja alusta asti koin olevani ulkopuolinen työyhteisössä.
muuten yritin palata normaaliin elämään mahdollisimman pian: hain keskusteluapua, kävin jumpassa ja ihanat ystävät ympärillä veivät ulos ja jaksoivat pitää minulle seuraa, vaikka olin vain hiljaa ja poissaoleva. arvostan heidän ystävyyttään todella. tukea tuli yllättäviltä henkilöiltä ystäväpiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äitini kuoli meillä alkoi lakko melkein saman tien. Lakko kesti 1½ kk ja sen jälkeen pystyin menemään töihin. Niistä muutamasta päivästä ennen lakon alkamista en muista oikein mitään. Työterveydestä sain ilman reseptiä Diapameja paperipussissa ja olin varmaan niistä ihan pihalla.
Multa kuoli vauva ja sain pitää äitiysloman eli sen 105 päivää, osa toki oli jo pidetty.
Mä olen samaa mieltä kuin muutama muukin, että kannattaa pysyä kiinni arjen rutiineissa jollain kohtuudella. Jos jää sänkyyn makaamaan, niin sieltä on pitkä matka.
Normaalilta ei välttämättä tunnu enää ikinä. Suru ei mene ohi eikä siitä pääse yli. Se muuttaa muotoaan eikä ajan kanssa tunnu koko aikaa niin lamauttavalta. Siitä tulee kumppani, joka seuraa mukana. Sen kanssa oppii elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkohan jotenkin viallinen tai tunnekylmä ihminen kun ei ole koskaan tullut mieleen että olisi poissa töistä koska läheinen on kuollut..? (Poikkeuksena puoliso tai oma lapsi) Menetin 2 läheistä 2viikon sisällä toisistaan, itkin kyllä kotona ja välillä tuli kyyneleet silmään töissäkin, mutta ei edes tullut mieleen että olisin jäänyt kotiin makaamaan.. Enkä nyt tahdo sanoa että olisi jotenkin väärin niin tehdä, vaan enemminkin että olenko itse jotenkin viallinen...?
Eihän se tarkoita, että vain makaa sängyssä, jos tarvitsee sairauslomaa. Kuten kirjoitin, ihminen ei ole kone, eikä aina tarvitse jaksaa. Sairausloma tekee hyvää ja antaa voimia surussa, minusta ei ollut lainkaan vaikea palata saikulta, vaikka olin kuukausia, se teki vain hyvää. Kyllä, ihmettelen, jos läheisen kuolema ei tunnu missään, olet tunnekylmä.
Olin kaksi viikkoa sisareni kuoleman jälkeen kotona. Töihin menin, mutta en ollut "parhaimmillani". Välillä oli pakko mennä vessaan itkemään ja haukkomaan happea takapihalle. Onneksi en ollut asiakaspalvelussa. En ymmärrä näitä marttyreja jotka on sitä mieltä ettei sairaslomaa tarvi? Surulle ei onneksi ole olemassa yhtä tapaa! Toinen haluaa olla töissä toinen rauhassa kotona. Otan osaa suruusi ap.
Osanottoni. Kysymykseesi en osaa vastata, koska en ole koskaan menettänyt ketään kovin läheistä. Tai no, enoni, mutta hänkin kuoli tilanteessa, jossa kuolema oli helpotus ja kotiäidin elämä jatkui omia latujaan.
En yhtään. Surusta selviää suremalla, ei sairastamalla.
Minusta lääkärien ei pitäisi antaa sairauslomaa, koska palkatonta lomaa saa ihan lainkin perusteella.
En yhtään. Surusta selviää suremalla, ei sairastamalla.
Minusta lääkärien ei pitäisi antaa sairauslomaa, koska palkatonta lomaa saa ihan lainkin perusteella.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 21:27"]
Miten et tajunnut, minua neuvottiin heti hakemaan sairauslomaa, kun ensihoitajat olivat käyneet ja todenneet läheiseni kuolleeksi.
[/quote]
Molemmat kuolivat sairaalassa joten kävin itse hyvästelemässä siellä ja lähdin takaisin töihin. Keskenmenojen jälkeen en edes tavannut lääkäriä lähtiessäni