Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi toisilla on helppo elämä ja toisten niskaan kertyy aina vain uutta p*skaa??
12.03.2019 |
Ootteko huomannut saman? Toisilla elämä sujuu iloisesti radallaan ilman suurempaa draamaa ja toisilla sit tuntuu, et astuvat aina vaan uudelleen paskaan?
Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja ihmettelen, että miksi? Mitä olen tehnyt väärin, että elämä on yhtä taistelua? Hetken saattaa olla seesteistä ja sit taas uus paskamyrsky nousee..
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se menestys, menestyksen puute ja epäonnistuminen aika paljon riippuu omista valinnoista.
Ei, vaan menestyminen ja aurinkoinen elämä ovat silkkaa tuuria. Tulet näkemään. Kopsahdat sen pingispallokuplasi kanssa vaikkapa syöpähoitoihin.
Miten selität, että jotkut rankkojakin asioita läpi käyneet, esim. niitä syöpähoitoja kokeneet, silti onnistuvat säilyttämään valoisuutensa ja positiivisuutensa? Olisko se kuitenkin se asenne mikä ratkaisee. Jokaisella ihmisellä on se oma ristinsä ja omaat murheensa, eikä kaikkea näytetä päälle päin. Vain tyhmä ja katkera väittää että toisen elämä olisi helpompi kuin toisen.
...tai verrokkiryhmät valittu huonosti. Oma elämä vaikeuksineen nähdään "paskamyrskynä", mitä verrataan blogistin sadalla suodattimella otettuihin kuviin ja editoituihin videopätkiin. Sitten itketään. Ei tiedetä, mitä masennuslääkettä bloggaaja on ottanut ennen kuvaa, mitkä velat on maksamatta, uhkaako häätö ja onko lääkäri sanonut aamulla diagnoosin vakavasta sairaudesta.
Jos olisi edes pieni järki vertailussa. Mutta ei, koska on päästävä uhriutumaan?
Tai toteamaan kovin äkkiä, että toinen on selviytyjän oloinen, kun kertoo selättäneensä vaikeudet... Seuraavana päivänä bloggaaja voi sitten löytyä kotoaan itsemurhan tehneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikilla tosi murheita elämässä? Sopii epäillä. Toki kaikilta kuolee isovanhemmat ja vanhemmat jossakin kohden ja onhan se iso menetys, mutta jos he kuolevat iäkkäänä se on luonnollista kuin ne joilla vanhemmat menehtyvät vaikka molemmat vielä normaalissa keski-iässä yllätyksellisesti. Siinä on vissi ero esim. suruprosessissa jne.
Jotkut selviävät keski-ikään ilman yhtään menetystä tai huolen häivää. Varakkaissa perheissä tulevaisuus on turvattu. Saat perinnön ja oma tulevaisuutesi näyttää valoisalta. Perintöjen merkitystä on turha kieltää. Sitten on niitä jotka joutuvat maksumiehiksi esim. hautajaisjärjestelyissä jne. Se on aivan eri asia kuin periä esim. 100.000e tai talo tai muuta merkittävää omaisuutta kun maksaa toisen hautajaiset omasta pussistaan.
Monesti toisten taloutta arvostelevat ovat juuri niitä joita vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet taloudellisesti aina ja olleet tukena hädän hetkellä ja taanneet lainoja omaisuudellaan. Ovat perineet rahaa jne. Jos ne perinnöt otettaisiin pois niin niillä ihmisillä ei olisi oikeastaan muuta kuin velkaa asunnoistaan ja autoistaan. Siksipä en kuuntele perinnönsaaneiden opastuksia elämästä koska se on vain toisilta saatua rahaa. Ei omasta kupeesta kaivettua eikä omalla ahkeruudella tienattua.
Minun oli kerran vaikea pidätellä naurua, kun perijäpoika selitteli, että avioehto on tehtävä ennen naimisiinmenoa, koska olisihan se nyt täysin kohtuutonta, että joku pääsisi hänen vanhempiensa omaisuuteen käsiksi tekemättä mitään sen eteen. Eipä tämä perijäpoikakaan ollut niiden eteen tehnyt mitään muuta kuin syntynyt oikeaan sukuun. Vaikea laskea tätä ihmisen omaksi ansioksi.
Mutta sehän ei ole sinun asiasi? Kannattaa miettiä vain omaa talouttasi, et kostu mitään muiden rahojen miettimisellä. Ainoastaan sinusta tulee katkerampi ja kateellisempi ja paha olo lisääntyy. Tämä myös vaikeuttaa olemistasi.
Minusta on koomista, jos ihminen ei huomaa oman ajattelutapansa ilmiselvää epäloogisuutta. Olen luonteeltani tarkkailija, minusta on kiinnostavaa tehdä havaintoja ihmisistä. Ei tämä kateellisuuteen liity. Jonain päivänä ehkä siirrän näitä hetkiä kirjan muotoon. Tällä hetkellä kerään siihen inspiraatiota.
Mistä ihmeestä sinä tiedät mitä se poika oli tehnyt tai jättänyt tekemättä? Oletko seurannut heudän elämäänsä 24/7? Missä asemassa olit oikein tuollaista kuulemassa ja viihdyttämässä itseäsi? Tuskin olet kovin läheisissä väleissä...
Ehkä siirrän sinutkin kirjaani. Vaikutat ottavan tämän asian raskaasti. Olet jollakin tavalla myös koomisen oloinen hahmo. Sopisit esimerkiksi tuon suvun matriarkaksi mussuttamaan kirjassani.
Siirrä ihmeessä. Argumentit sulta näköjään loppuivatkin, pakkohan sun on jollain muulla tavalla saada asia päätökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikilla tosi murheita elämässä? Sopii epäillä. Toki kaikilta kuolee isovanhemmat ja vanhemmat jossakin kohden ja onhan se iso menetys, mutta jos he kuolevat iäkkäänä se on luonnollista kuin ne joilla vanhemmat menehtyvät vaikka molemmat vielä normaalissa keski-iässä yllätyksellisesti. Siinä on vissi ero esim. suruprosessissa jne.
Jotkut selviävät keski-ikään ilman yhtään menetystä tai huolen häivää. Varakkaissa perheissä tulevaisuus on turvattu. Saat perinnön ja oma tulevaisuutesi näyttää valoisalta. Perintöjen merkitystä on turha kieltää. Sitten on niitä jotka joutuvat maksumiehiksi esim. hautajaisjärjestelyissä jne. Se on aivan eri asia kuin periä esim. 100.000e tai talo tai muuta merkittävää omaisuutta kun maksaa toisen hautajaiset omasta pussistaan.
Monesti toisten taloutta arvostelevat ovat juuri niitä joita vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet taloudellisesti aina ja olleet tukena hädän hetkellä ja taanneet lainoja omaisuudellaan. Ovat perineet rahaa jne. Jos ne perinnöt otettaisiin pois niin niillä ihmisillä ei olisi oikeastaan muuta kuin velkaa asunnoistaan ja autoistaan. Siksipä en kuuntele perinnönsaaneiden opastuksia elämästä koska se on vain toisilta saatua rahaa. Ei omasta kupeesta kaivettua eikä omalla ahkeruudella tienattua.
Minun oli kerran vaikea pidätellä naurua, kun perijäpoika selitteli, että avioehto on tehtävä ennen naimisiinmenoa, koska olisihan se nyt täysin kohtuutonta, että joku pääsisi hänen vanhempiensa omaisuuteen käsiksi tekemättä mitään sen eteen. Eipä tämä perijäpoikakaan ollut niiden eteen tehnyt mitään muuta kuin syntynyt oikeaan sukuun. Vaikea laskea tätä ihmisen omaksi ansioksi.
Mutta sehän ei ole sinun asiasi? Kannattaa miettiä vain omaa talouttasi, et kostu mitään muiden rahojen miettimisellä. Ainoastaan sinusta tulee katkerampi ja kateellisempi ja paha olo lisääntyy. Tämä myös vaikeuttaa olemistasi.
Minusta on koomista, jos ihminen ei huomaa oman ajattelutapansa ilmiselvää epäloogisuutta. Olen luonteeltani tarkkailija, minusta on kiinnostavaa tehdä havaintoja ihmisistä. Ei tämä kateellisuuteen liity. Jonain päivänä ehkä siirrän näitä hetkiä kirjan muotoon. Tällä hetkellä kerään siihen inspiraatiota.
Mikä kohta tuossa on epälooginen? Avaisitko?
Lapsi ei valitse mihin sukuun syntyy. Miksi ihmeessä tuo tyyppi mielsi tehneensä jotakin perintönsä eteen? Puolison kyseisestä suvusta hakenut ihminen sentään oli itse oikeasti tehnyt jotakin, hankkinut itselleen parisuhteen.
Rehellinen ihminen toteaisi suoraan, että aion itse pitää kaiken mitä saan. Minua ei huvita jakaa mitään muille, koska ei ole pakko.
Rehellinen ihminen tajuaisi, ettei välttämättä tiedä muiden perheen sisäisiä asiota niin hyvin, että voisi tehdä niistä pätevällä tavalla johtopäätöksiä.
Miksi sinua tämä juttu kiinnostaa näin paljon? Yksittäinen anekdootti. Onko sinun vaikea myöntää sitä, että joillain ihmisillä on joskus paljon onnea matkassa eikä kaikki ole omaa ansiota? Miksi? Elämässä kaikki paha ei ole omaa syytä eivätkä kaikki hyvät asiat omaa ansiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se menestys, menestyksen puute ja epäonnistuminen aika paljon riippuu omista valinnoista.
Ei, vaan menestyminen ja aurinkoinen elämä ovat silkkaa tuuria. Tulet näkemään. Kopsahdat sen pingispallokuplasi kanssa vaikkapa syöpähoitoihin.
Miten selität, että jotkut rankkojakin asioita läpi käyneet, esim. niitä syöpähoitoja kokeneet, silti onnistuvat säilyttämään valoisuutensa ja positiivisuutensa? Olisko se kuitenkin se asenne mikä ratkaisee. Jokaisella ihmisellä on se oma ristinsä ja omaat murheensa, eikä kaikkea näytetä päälle päin. Vain tyhmä ja katkera väittää että toisen elämä olisi helpompi kuin toisen.
Toisten elämä on helpompaa kuin toisten, se nyt vaan on niin. Ei täällä mene onnenlahjat tasan, jotkut oikeasti pääsevät helpommalla kuin toiset. Herää todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikilla tosi murheita elämässä? Sopii epäillä. Toki kaikilta kuolee isovanhemmat ja vanhemmat jossakin kohden ja onhan se iso menetys, mutta jos he kuolevat iäkkäänä se on luonnollista kuin ne joilla vanhemmat menehtyvät vaikka molemmat vielä normaalissa keski-iässä yllätyksellisesti. Siinä on vissi ero esim. suruprosessissa jne.
Jotkut selviävät keski-ikään ilman yhtään menetystä tai huolen häivää. Varakkaissa perheissä tulevaisuus on turvattu. Saat perinnön ja oma tulevaisuutesi näyttää valoisalta. Perintöjen merkitystä on turha kieltää. Sitten on niitä jotka joutuvat maksumiehiksi esim. hautajaisjärjestelyissä jne. Se on aivan eri asia kuin periä esim. 100.000e tai talo tai muuta merkittävää omaisuutta kun maksaa toisen hautajaiset omasta pussistaan.
Monesti toisten taloutta arvostelevat ovat juuri niitä joita vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet taloudellisesti aina ja olleet tukena hädän hetkellä ja taanneet lainoja omaisuudellaan. Ovat perineet rahaa jne. Jos ne perinnöt otettaisiin pois niin niillä ihmisillä ei olisi oikeastaan muuta kuin velkaa asunnoistaan ja autoistaan. Siksipä en kuuntele perinnönsaaneiden opastuksia elämästä koska se on vain toisilta saatua rahaa. Ei omasta kupeesta kaivettua eikä omalla ahkeruudella tienattua.
Minun oli kerran vaikea pidätellä naurua, kun perijäpoika selitteli, että avioehto on tehtävä ennen naimisiinmenoa, koska olisihan se nyt täysin kohtuutonta, että joku pääsisi hänen vanhempiensa omaisuuteen käsiksi tekemättä mitään sen eteen. Eipä tämä perijäpoikakaan ollut niiden eteen tehnyt mitään muuta kuin syntynyt oikeaan sukuun. Vaikea laskea tätä ihmisen omaksi ansioksi.
Mutta sehän ei ole sinun asiasi? Kannattaa miettiä vain omaa talouttasi, et kostu mitään muiden rahojen miettimisellä. Ainoastaan sinusta tulee katkerampi ja kateellisempi ja paha olo lisääntyy. Tämä myös vaikeuttaa olemistasi.
Minusta on koomista, jos ihminen ei huomaa oman ajattelutapansa ilmiselvää epäloogisuutta. Olen luonteeltani tarkkailija, minusta on kiinnostavaa tehdä havaintoja ihmisistä. Ei tämä kateellisuuteen liity. Jonain päivänä ehkä siirrän näitä hetkiä kirjan muotoon. Tällä hetkellä kerään siihen inspiraatiota.
Mikä kohta tuossa on epälooginen? Avaisitko?
Lapsi ei valitse mihin sukuun syntyy. Miksi ihmeessä tuo tyyppi mielsi tehneensä jotakin perintönsä eteen? Puolison kyseisestä suvusta hakenut ihminen sentään oli itse oikeasti tehnyt jotakin, hankkinut itselleen parisuhteen.
Rehellinen ihminen toteaisi suoraan, että aion itse pitää kaiken mitä saan. Minua ei huvita jakaa mitään muille, koska ei ole pakko.
Auts.. joku tais jäädä appivanhempien omaisuudesta paitsi... no tsemppiä kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikilla tosi murheita elämässä? Sopii epäillä. Toki kaikilta kuolee isovanhemmat ja vanhemmat jossakin kohden ja onhan se iso menetys, mutta jos he kuolevat iäkkäänä se on luonnollista kuin ne joilla vanhemmat menehtyvät vaikka molemmat vielä normaalissa keski-iässä yllätyksellisesti. Siinä on vissi ero esim. suruprosessissa jne.
Jotkut selviävät keski-ikään ilman yhtään menetystä tai huolen häivää. Varakkaissa perheissä tulevaisuus on turvattu. Saat perinnön ja oma tulevaisuutesi näyttää valoisalta. Perintöjen merkitystä on turha kieltää. Sitten on niitä jotka joutuvat maksumiehiksi esim. hautajaisjärjestelyissä jne. Se on aivan eri asia kuin periä esim. 100.000e tai talo tai muuta merkittävää omaisuutta kun maksaa toisen hautajaiset omasta pussistaan.
Monesti toisten taloutta arvostelevat ovat juuri niitä joita vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet taloudellisesti aina ja olleet tukena hädän hetkellä ja taanneet lainoja omaisuudellaan. Ovat perineet rahaa jne. Jos ne perinnöt otettaisiin pois niin niillä ihmisillä ei olisi oikeastaan muuta kuin velkaa asunnoistaan ja autoistaan. Siksipä en kuuntele perinnönsaaneiden opastuksia elämästä koska se on vain toisilta saatua rahaa. Ei omasta kupeesta kaivettua eikä omalla ahkeruudella tienattua.
Minun oli kerran vaikea pidätellä naurua, kun perijäpoika selitteli, että avioehto on tehtävä ennen naimisiinmenoa, koska olisihan se nyt täysin kohtuutonta, että joku pääsisi hänen vanhempiensa omaisuuteen käsiksi tekemättä mitään sen eteen. Eipä tämä perijäpoikakaan ollut niiden eteen tehnyt mitään muuta kuin syntynyt oikeaan sukuun. Vaikea laskea tätä ihmisen omaksi ansioksi.
Mutta sehän ei ole sinun asiasi? Kannattaa miettiä vain omaa talouttasi, et kostu mitään muiden rahojen miettimisellä. Ainoastaan sinusta tulee katkerampi ja kateellisempi ja paha olo lisääntyy. Tämä myös vaikeuttaa olemistasi.
Minusta on koomista, jos ihminen ei huomaa oman ajattelutapansa ilmiselvää epäloogisuutta. Olen luonteeltani tarkkailija, minusta on kiinnostavaa tehdä havaintoja ihmisistä. Ei tämä kateellisuuteen liity. Jonain päivänä ehkä siirrän näitä hetkiä kirjan muotoon. Tällä hetkellä kerään siihen inspiraatiota.
Mikä kohta tuossa on epälooginen? Avaisitko?
Lapsi ei valitse mihin sukuun syntyy. Miksi ihmeessä tuo tyyppi mielsi tehneensä jotakin perintönsä eteen? Puolison kyseisestä suvusta hakenut ihminen sentään oli itse oikeasti tehnyt jotakin, hankkinut itselleen parisuhteen.
Rehellinen ihminen toteaisi suoraan, että aion itse pitää kaiken mitä saan. Minua ei huvita jakaa mitään muille, koska ei ole pakko.
Auts.. joku tais jäädä appivanhempien omaisuudesta paitsi... no tsemppiä kuitenkin!
Eivät olleet kukaan näistä ihmisistä minulle mitään sukua. Kuten sanoin, kerään mielelläni tarinoita eri paikoista, koska olen kiinnostunut ihmismielen erikoisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikilla tosi murheita elämässä? Sopii epäillä. Toki kaikilta kuolee isovanhemmat ja vanhemmat jossakin kohden ja onhan se iso menetys, mutta jos he kuolevat iäkkäänä se on luonnollista kuin ne joilla vanhemmat menehtyvät vaikka molemmat vielä normaalissa keski-iässä yllätyksellisesti. Siinä on vissi ero esim. suruprosessissa jne.
Jotkut selviävät keski-ikään ilman yhtään menetystä tai huolen häivää. Varakkaissa perheissä tulevaisuus on turvattu. Saat perinnön ja oma tulevaisuutesi näyttää valoisalta. Perintöjen merkitystä on turha kieltää. Sitten on niitä jotka joutuvat maksumiehiksi esim. hautajaisjärjestelyissä jne. Se on aivan eri asia kuin periä esim. 100.000e tai talo tai muuta merkittävää omaisuutta kun maksaa toisen hautajaiset omasta pussistaan.
Monesti toisten taloutta arvostelevat ovat juuri niitä joita vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet taloudellisesti aina ja olleet tukena hädän hetkellä ja taanneet lainoja omaisuudellaan. Ovat perineet rahaa jne. Jos ne perinnöt otettaisiin pois niin niillä ihmisillä ei olisi oikeastaan muuta kuin velkaa asunnoistaan ja autoistaan. Siksipä en kuuntele perinnönsaaneiden opastuksia elämästä koska se on vain toisilta saatua rahaa. Ei omasta kupeesta kaivettua eikä omalla ahkeruudella tienattua.
Minun oli kerran vaikea pidätellä naurua, kun perijäpoika selitteli, että avioehto on tehtävä ennen naimisiinmenoa, koska olisihan se nyt täysin kohtuutonta, että joku pääsisi hänen vanhempiensa omaisuuteen käsiksi tekemättä mitään sen eteen. Eipä tämä perijäpoikakaan ollut niiden eteen tehnyt mitään muuta kuin syntynyt oikeaan sukuun. Vaikea laskea tätä ihmisen omaksi ansioksi.
Mutta sehän ei ole sinun asiasi? Kannattaa miettiä vain omaa talouttasi, et kostu mitään muiden rahojen miettimisellä. Ainoastaan sinusta tulee katkerampi ja kateellisempi ja paha olo lisääntyy. Tämä myös vaikeuttaa olemistasi.
Minusta on koomista, jos ihminen ei huomaa oman ajattelutapansa ilmiselvää epäloogisuutta. Olen luonteeltani tarkkailija, minusta on kiinnostavaa tehdä havaintoja ihmisistä. Ei tämä kateellisuuteen liity. Jonain päivänä ehkä siirrän näitä hetkiä kirjan muotoon. Tällä hetkellä kerään siihen inspiraatiota.
Mikä kohta tuossa on epälooginen? Avaisitko?
Lapsi ei valitse mihin sukuun syntyy. Miksi ihmeessä tuo tyyppi mielsi tehneensä jotakin perintönsä eteen? Puolison kyseisestä suvusta hakenut ihminen sentään oli itse oikeasti tehnyt jotakin, hankkinut itselleen parisuhteen.
Rehellinen ihminen toteaisi suoraan, että aion itse pitää kaiken mitä saan. Minua ei huvita jakaa mitään muille, koska ei ole pakko.
Rehellinen ihminen tajuaisi, ettei välttämättä tiedä muiden perheen sisäisiä asiota niin hyvin, että voisi tehdä niistä pätevällä tavalla johtopäätöksiä.
Miksi sinua tämä juttu kiinnostaa näin paljon? Yksittäinen anekdootti. Onko sinun vaikea myöntää sitä, että joillain ihmisillä on joskus paljon onnea matkassa eikä kaikki ole omaa ansiota? Miksi? Elämässä kaikki paha ei ole omaa syytä eivätkä kaikki hyvät asiat omaa ansiota.
Täällä on ensinnäkin useita keskustelijoita. Mut voin vastata omasta puolesta, et mua henkilökohtaisesti viehätti tässä se ironia, että kirjoittaja niin pätevän oloisena ja ylimielisenä selittää MUIDEN epäloogisuuksista, vaikka ikävä totuus taitaa olla se, ettei hänellä ole tietoa, onko koko epäloogisuus edes olemassa! Hän ei osaa vastata mihin "tietonsa" perustaa.
Muista sisällyttää itsesikin kirjaasi, niin siitä tulee menestysteos! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikilla tosi murheita elämässä? Sopii epäillä. Toki kaikilta kuolee isovanhemmat ja vanhemmat jossakin kohden ja onhan se iso menetys, mutta jos he kuolevat iäkkäänä se on luonnollista kuin ne joilla vanhemmat menehtyvät vaikka molemmat vielä normaalissa keski-iässä yllätyksellisesti. Siinä on vissi ero esim. suruprosessissa jne.
Jotkut selviävät keski-ikään ilman yhtään menetystä tai huolen häivää. Varakkaissa perheissä tulevaisuus on turvattu. Saat perinnön ja oma tulevaisuutesi näyttää valoisalta. Perintöjen merkitystä on turha kieltää. Sitten on niitä jotka joutuvat maksumiehiksi esim. hautajaisjärjestelyissä jne. Se on aivan eri asia kuin periä esim. 100.000e tai talo tai muuta merkittävää omaisuutta kun maksaa toisen hautajaiset omasta pussistaan.
Monesti toisten taloutta arvostelevat ovat juuri niitä joita vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet taloudellisesti aina ja olleet tukena hädän hetkellä ja taanneet lainoja omaisuudellaan. Ovat perineet rahaa jne. Jos ne perinnöt otettaisiin pois niin niillä ihmisillä ei olisi oikeastaan muuta kuin velkaa asunnoistaan ja autoistaan. Siksipä en kuuntele perinnönsaaneiden opastuksia elämästä koska se on vain toisilta saatua rahaa. Ei omasta kupeesta kaivettua eikä omalla ahkeruudella tienattua.
Minun oli kerran vaikea pidätellä naurua, kun perijäpoika selitteli, että avioehto on tehtävä ennen naimisiinmenoa, koska olisihan se nyt täysin kohtuutonta, että joku pääsisi hänen vanhempiensa omaisuuteen käsiksi tekemättä mitään sen eteen. Eipä tämä perijäpoikakaan ollut niiden eteen tehnyt mitään muuta kuin syntynyt oikeaan sukuun. Vaikea laskea tätä ihmisen omaksi ansioksi.
Mutta sehän ei ole sinun asiasi? Kannattaa miettiä vain omaa talouttasi, et kostu mitään muiden rahojen miettimisellä. Ainoastaan sinusta tulee katkerampi ja kateellisempi ja paha olo lisääntyy. Tämä myös vaikeuttaa olemistasi.
Minusta on koomista, jos ihminen ei huomaa oman ajattelutapansa ilmiselvää epäloogisuutta. Olen luonteeltani tarkkailija, minusta on kiinnostavaa tehdä havaintoja ihmisistä. Ei tämä kateellisuuteen liity. Jonain päivänä ehkä siirrän näitä hetkiä kirjan muotoon. Tällä hetkellä kerään siihen inspiraatiota.
Mikä kohta tuossa on epälooginen? Avaisitko?
Lapsi ei valitse mihin sukuun syntyy. Miksi ihmeessä tuo tyyppi mielsi tehneensä jotakin perintönsä eteen? Puolison kyseisestä suvusta hakenut ihminen sentään oli itse oikeasti tehnyt jotakin, hankkinut itselleen parisuhteen.
Rehellinen ihminen toteaisi suoraan, että aion itse pitää kaiken mitä saan. Minua ei huvita jakaa mitään muille, koska ei ole pakko.
Rehellinen ihminen tajuaisi, ettei välttämättä tiedä muiden perheen sisäisiä asiota niin hyvin, että voisi tehdä niistä pätevällä tavalla johtopäätöksiä.
Miksi sinua tämä juttu kiinnostaa näin paljon? Yksittäinen anekdootti. Onko sinun vaikea myöntää sitä, että joillain ihmisillä on joskus paljon onnea matkassa eikä kaikki ole omaa ansiota? Miksi? Elämässä kaikki paha ei ole omaa syytä eivätkä kaikki hyvät asiat omaa ansiota.
Täällä on ensinnäkin useita keskustelijoita. Mut voin vastata omasta puolesta, et mua henkilökohtaisesti viehätti tässä se ironia, että kirjoittaja niin pätevän oloisena ja ylimielisenä selittää MUIDEN epäloogisuuksista, vaikka ikävä totuus taitaa olla se, ettei hänellä ole tietoa, onko koko epäloogisuus edes olemassa! Hän ei osaa vastata mihin "tietonsa" perustaa.
Muista sisällyttää itsesikin kirjaasi, niin siitä tulee menestysteos! ;)
Jaha, uskomusjärjestelmäsi taisi ottaa jonkin kolauksen, kun kertomukseni sinussa tällaisia reaktioita herätti.
Osittain kyse on sattumasta, mutta ei kokonaan. Vaikka erilaisia tapahtumia osunee melko tasapuolisesti kaikille, yksilöiden kyky selvitä niistä on erilainen.
Toiset toimivat tavoilla, jotka suorastaan altistavat ongelmille, kun taas toiset toimivat tavoilla, jotka vähentävät riskejä. Tietysti ensimmäiseen ryhmään kuuluville tulee eteen enemmän vastoinkäymisiä. Juoksetko päin punaista tai pysäkillä olevaan bussiin? Ehdit ehkä paremmin, mutta samalla riski joutua onnettomuuteen on isompi. Käytätkö alkoholia kohtuullisesti vai hankkiudutko humalaan? Humalassa sattuu onnettomuuksia ja tehdään muita typeryyksiä. Kun tarpeeksi usein ja monessa asiassa ottaa ylimääräisiä riskejä, riskit myös toteutuvat useammin. Fiksu ihminen välttää perusteettomia riskejä ja ottaa muita riskejä vain harkiten, hölmömpi ei välitä riskeistä, vaan "joustaa" turhista säännöistä ja tekee asioita vaarallisella tavalla silloinkin, kun siihen ei ole mitään syytä.
Jotain osuutta voi olla silläkin, kuinka nopeasti aivot toimivat ja kuinka hyvä huomiokyky on. Äkillisessä tilanteessa se, jonka pää toimii nopeammin, voi onnistua välttämään ongelmat tai tekee heti oikean valinnan. Esimerkki tästä voisi olla vaikkapa bussin ovi. Osa näkee heti, miten ovi avautuu ja mille puolelle ovea kulkuväylä aukeaa, kun taas toiset ottavat askelen väärään suuntaan ja yrittävät sisään saranapuolelta. Kun vastaavia tilanteita tulee vastaan paljon, hidaspäisempi on useammin ongelmissa kuin se, jonka pää toimii nopeasti. Osa tätä on se, kuinka nopeasti huomaa, että jokin on pielessä. Kuuluuko vaikkapa autosta ylimääräisiä ääniä? Onko jokin normaali ympäristöön kuuluva ääni hävinnyt? Mikä on muuttunut? Onko jotain rikki? Kun toimii heti mahdollisen ongelman havaitessaan, voi välttyä paljon isommalta ongelmalta.
Jos on hankkinut kattavasti tietoa siitä, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan ja on edes hieman miettinyt sitä, miten toimii ongelmien syntyessä, pystyy tekemään parempia valintoja. Ennakointi auttaa estämään ongelmien syntymisen ja pienentää haittoja. Korjaanko rikkinäisen lampun heti vai jätänkö asian odottamaan (ja kenties kompastun pimeässä). Lähdenkö asemalla 10 minuuttia aiemmin vai luotanko siihen, että matka sujuu ongelmitta. Syönkö terveellisesti vai mätänkö pelkkää roskaruokaa?
Tärkeää on myös virheistä oppiminen. Jos ei ota opikseen edes omista virheistään, vaan tekee samat virheet yhä uudestaan, päätyy ongelmiin paljon todennäköisemmin kuin se, joka ottaa opiksi myös muiden virheistä.
Sanoisin, että silkan sattuman ja asenteen lisäksi kyse on siitä, kuinka hyvin kykenee hahmottamaan sen, mitä ympärillä tapahtuu. Jos pystyy pitämään mielessään kattavan tilannekuvan ympäröivästä maailmasta, välttyy monilta ongelmilta. Jos päässä ei ole tilannekuvaa, vastaa tulee ikäviä yllätyksiä paljon useammin. Vaikka kuka tahansa voi joutua huonon onnen uhriksi, lahjakas, älykäs ja hyvistä lähtökohdista toimiva välttää huonon onnen useammin kuin tyhmä ja syrjäytynyt ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vuosi 2025 on edennyt vasta vähän yli huhtikuun puolenvälin ja ollut ihmeen huonotuurinen. Kaikkea pientä älytöntä kiusaa on ollut vuoden alusta alkaen ja nyt pari viikkoa sitten tuli töistä lopputili muutosneuvotteluiden päätteeksi. Koski 17 työntekijää ja sopeutustarve rajattiin neljään henkeen, joten tottahan nalli napsahti meikäläisen kohdalle, vaikkei sille kovin suuri todennäköisyys ollut. Kyllä tää meikäläisen tuuri on aivan perseestä. Saa nähdä selviänkö tästä vuodesta edes hengissä tai yhtenä kappaleena, koska se noudattaa aina sitä samaa kaavaa, että homma alkaa jostain pienistä ikävistä sattumuksista, joita rupeaa sitten kasaantumaan ja tapahtumat menevät pikkuhiljaa aina huonompaan päin, kunnes lopulta räjähtää oikein kunnolla. Lopussa on sitten oikein siis kunnon katastrofi valmis.
Mummovainaalla oli eläessään oikein pitkälle hiottu katastrofiajattelu. Vähänkin kun katsoo, miten tämä elämä on mennyt, niin mummo oli monessa asiassa ihan oikeassa. Kyllä vanha kansa tietää.
Alue: Aihe vapaa
Rehellinen ihminen tajuaisi, ettei välttämättä tiedä muiden perheen sisäisiä asiota niin hyvin, että voisi tehdä niistä pätevällä tavalla johtopäätöksiä.