Lue keskustelun säännöt.
Nuoruus jäi elämättä, näitä jäin kaipaamaan
12.03.2019 |
-Ryhmäytymistä, laumaantumista, teinikihinää, opiskelijarientoja, joukkoon kuulumista
-Tupakkakokeilu, muutama liian rankka ryyppyilta
-Useammat seksikumppanit, ei mitään kukasta kukkaan hyppimistä, mutta jos edes kourallinen
-Bilettämistä, riehakasta tunteenilmaisua
-Vuosi tai pari ulkomailla, vaikka Australiassa, tehden niitä näitä hanttihommia ja tutustuen muista maista tulleisiin nuoriin
Yleisesti ottaen tuntuu, että minulta jäi elämättä nuoren maailman avoimuus ja vapaus, sellainen ryhmässä koettava elämänpalo, yhteinen tunne, että nyt voi vielä rellestää ja silti kaikki on vielä avoinna ja mahdollista.
Sen sijaan suoritin opintoja, valmistuin nopeasti, sain hyvän työpaikan. Nyt suoritan töitä. Elämätöntä nuoruutta ei takaisin saa, eikä työstäkään voi luopua, koska siinä menisi kaikki se, minkä olen nuoruuteni uhrauksilla rakentanut. Kukaan tuskin minua enää takaisin töihin ottaa, jos irtisanon itseni ja rellestän muutaman vuoden.
Jotenkin surullinen olo. Kaikki mahdollisuudet takana eikä mitään mahdollisuuksia edessä.
Kommentit (68)
Mua taasen katkeroittaa ja harmittaa, etten silloin kun itse olin 13-17 vuotias harrastanut liikuntaa, et saisin nuorta pinpsaa. Nyt jos 33-vuotiaana setämiehenä yrittäisi, niin linnatuomio ja nimi lehtiin. Ei, liikaa menetettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään standardia, joiden mukaan pitäisi elää, lapsuus, nuoruus, keski-ikä jne. Totta kai on asioita, joiden tekeminen ja tekemättömyys harmittaa. Monet valinnat tekisin toisin, mutta ap: n mainitsemista jutuissa eimoleei mitään sellaista, kita ei voi varttuneempanakin tehdä.
Täällä yksi, jolla yksinäisyys on estänyt elämästä nuoruutta ja toteuttamasta mm. noita ap:n mainitsemia asioita. Opiskelut pitkittyivät masennuksen takia, eikä kaveruuden syrjästä tunnu yhtään helpommin saavan kiinni nyt näin kolmekymppisenäkään, että pääsisi mukaan meininkeihin. Haluaisin mennä ja tehdä, mutta kun en tiedä, miten. Esimerkiksi opiskelijatapahtumissa en koskaan oikein ole osannut olla porukassa mukana, kun olen niin hiljainen, että jään sivuun vaikka tapahtumassa olisikin tuttuja.
Kai pitäisi hyväksyä oma arka luonne ja yksinäisyys. Hyväksyä se, että minun nuoruuteni on ollut tällainen, ja siihen on kuulunut yksinäisyyden lisäksi tietokoneella oloa ja syömishäiriön sairastamista. Ja ajatella, että se on ihan ok ja riittää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lista on kuin jostain kevyestä viihdesarjasta tai naistenlehdestä.
Kyllä se nyt vain on ihmiselle tärkeää kuulua joukkoon ja saada mennä muiden mukana. Ei omallekaan lapselle ole kiva, jos häntä ei oteta mukaan. Ei ole kiva, jos lapsen syntymäpäiville ei tule ketään.
Minä en päässyt teini-iässä mihinkään, koska äiti oli niin pelokas ja kontrolloiva. Muut saivat kokea kaikenlaista, minä kökötin kotona.
Varmasti on nuoria aikuisia, joista on kiva olla kotona, mutta eiköhän näitä ole vain pieni osa. Suurin osa nuorista tahtoo kokea samat asiat, joita nuoret yleensäkin kokevat. Näihin kuuluvat alkoholikokeilut, biletys, tyttö- ja poikajutut jne.
Multa jäi välivuodet väliin ja kyllä se vähän harmittaa. Suoritusputki opintoihin ja töihin. Kirjaimellisesti. Missä välissä ehdin eksyä ja haahuilla? En oikein missään ja nyt kriiseilen isosti ja kaipaan sitä miksen lähteny vaikka opintojen välissä reissuun. Oli vain kiire valmistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät edes pidä noista ap:n mainitsemista asioista. Minulla oli opiskelijailloissa yleensä hillittömän tylsää, mistä syystä en käynyt niissä kovin usein. Tupakanpolttokaan ei ole kiinnostanut.
Haluaisitko mieluummin siis muistella villejä nuoruusaikoja vai haluaisitko että elämässäsi olisi villiä menoa nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin siis muistella villejä nuoruusaikoja vai haluaisitko että elämässäsi olisi villiä menoa nyt?
Haluaisin kokea nuoruusajat uudestaan, kuulua porukkaan ja iloita nuoruuden vapaudesta ja kokeiluista.
Kun siihen ei ole enää keski-iän vuoksi mahdollisuutta, niin tahtoisin kompensoida puuttuvaa nuoruutta tekemällä jotain vapaata, esimerkiksi sen vuosien pyöräreissun.
Se vain tarkoittaisi sitä, että nousujohteinen ura katkeaisi siihen. Sen jälkeen käsissä olisi elämätön nuoruus ja hukatut työtunnit uran luomiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin siis muistella villejä nuoruusaikoja vai haluaisitko että elämässäsi olisi villiä menoa nyt?
Haluaisin kokea nuoruusajat uudestaan, kuulua porukkaan ja iloita nuoruuden vapaudesta ja kokeiluista.
Kun siihen ei ole enää keski-iän vuoksi mahdollisuutta, niin tahtoisin kompensoida puuttuvaa nuoruutta tekemällä jotain vapaata, esimerkiksi sen vuosien pyöräreissun.
Se vain tarkoittaisi sitä, että nousujohteinen ura katkeaisi siihen. Sen jälkeen käsissä olisi elämätön nuoruus ja hukatut työtunnit uran luomiseksi.
Et kai todella tarvitse vuosien pyöräreissua? Mieti riittäisikö siihen pidempi loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sulta jäi kokematta myös mm. tuhat krapulaa, alkoholismi, huumeriippuvuus, teiniraskaus, pahoinpitelyt, rattijuoppous, virheavioliitto ja -ero, putkareissu ja muutama sukupuolitauti.
Ole helpottunut.
Mitä hienoa ryyppäämisessä, tupakoinnissa, sängystä toiseen hyppimisessä ym. sekoilussa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin siis muistella villejä nuoruusaikoja vai haluaisitko että elämässäsi olisi villiä menoa nyt?
Haluaisin kokea nuoruusajat uudestaan, kuulua porukkaan ja iloita nuoruuden vapaudesta ja kokeiluista.
Kun siihen ei ole enää keski-iän vuoksi mahdollisuutta, niin tahtoisin kompensoida puuttuvaa nuoruutta tekemällä jotain vapaata, esimerkiksi sen vuosien pyöräreissun.
Se vain tarkoittaisi sitä, että nousujohteinen ura katkeaisi siihen. Sen jälkeen käsissä olisi elämätön nuoruus ja hukatut työtunnit uran luomiseksi.
Et kai todella tarvitse vuosien pyöräreissua? Mieti riittäisikö siihen pidempi loma.
Ei lomalla synny tunnetta siitä, että on vapaa oravanpyörästä. Siihen tarvitaan useampi vuosi. Eivät pitkien reissujen tekijät kuten maailmanympäripurjehtijat ja -pyöräilijät lähde reissuun siksi, että saisivat purjehtia ja pyöräillä, vaan siksi, että saisivat kokea vapautta.
Esimerkiksi tämä suomalainen lapsiperhe myi kaiken omistamansa ja lähti. Miehellä oli ura, nainen on opettaja.
Minusta vain tuntuu hankalalta jättää uraa, koska se tarkoittaisi, että nuoruudenkin uhraukset menevät hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
No, sulta jäi kokematta myös mm. tuhat krapulaa, alkoholismi, huumeriippuvuus, teiniraskaus, pahoinpitelyt, rattijuoppous, virheavioliitto ja -ero, putkareissu ja muutama sukupuolitauti.
Ole helpottunut.
Eipä ole bilettäneissä opiskelijakavereissa tuollaisia näkynyt. Osaavia ja verkostoituneita korkeakoulutettuja asiantuntijoita ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että kyseessä ei ole itse ne teot joita jäisi kaipaamaan vaan jonkinlainen huoleton asenne.
Onko useimmat sitten nuorena huolettomia? Itse ainakin olin ihan mahdoton murehtija ja märehtijä nuorena. Oma ulkonäkö ahdisti, sosiaaliset tilanteet jännitti, vatvoin omia "noloja" sanomisiani melkein aina kun tapasin ihmisiä, matkoillakin ahdisti kun pelotti että jos ei osaa ja pärjää. Kyllä minä ainakin olen keski--ikäisenä paljon huolettomampi ihminen kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sulta jäi kokematta myös mm. tuhat krapulaa, alkoholismi, huumeriippuvuus, teiniraskaus, pahoinpitelyt, rattijuoppous, virheavioliitto ja -ero, putkareissu ja muutama sukupuolitauti.
Ole helpottunut.
Eipä ole bilettäneissä opiskelijakavereissa tuollaisia näkynyt. Osaavia ja verkostoituneita korkeakoulutettuja asiantuntijoita ovat.
Sama. Itsekin tunsin silloisen poikakaverin kautta opiskelijana varsin rajusti juhlivaa jengiä, oli tavallista käyttää laittomiakin päihteitä aina kun niitä jostain sai. Yksikään niistä joiden elämästä opintojen jälkeen tiedän ei ole mitenkään rappiolla vaan ovat menestyneet elämässään hyvin. Löytyy huippuasiantuntijoita, yrittäjiä jne.
Ap, jos sinulla ei ole lapsia niin anna palaa. Minä olen nuorena kokenut kaikki nuo listaamasi asiat. Koko ajan olen kuitenkin ollut koulussa, opiskelemassa ja töissä.
Elämä on kuitenkin sen verran pitkä, että noita kokemuksia pystyy hankkimaan vielä myöhemminkin ja on kuitenkin jo sen verran vanhempi, että ajattelee jo järkevämmin. Itse tein sen virheen, että menin 18-vuotiaana naimisiin ja sain lapsen (lasta en tietenkään kadu!) ja sitten elin narsistimiehen kanssa kymmenen vuotta. Vasta kolmekymppisenä aloin sitten saada otetta omasta elämästäni. On tässä ehditty vaikka mihin, olen itse asiassa tehnyt hurjasti kaikenlaista sellaista, mitä monikaan ei koskaan tee. Vain joskus vähän harmittaa se 10 vuotta, joka meni vähän kuin hukkaan, mutta ehkä toisaalta ei sitten kuitenkaan. Olihan se kokemus sekin.
Jos nuo ovat nuoruuden ehdot, jäi se minultakin väliin. Koulusta pääsin suoraan töihin vuorotyöhön tehtaalle, en malttanut kesälomaakaan ensin pitää. Koskaan ei ollut niitä nuoruuden kavereita ja seurustelusuhteuíta eikä biletystä ja matkoja. Ukkonikin tapasin töissä, eikä tarvittu mitään tanssireissuja ym, heti kun saatiin rahaa säästöön ostettiin talo ja myöhemmin perustettiin yritys. Nuoruudessa tavoite oli että kasvaisin nopeasti aikuiseksi ja pääsisin töihin ja rakentamaan elämääni. Koskaan en ole katunut, tekisin nyt samoin. Ja olen sitä mieltä, että aikuisuus on parasta aikaa.
Ai teki mitä itse halusi eikä mitä muut halusivat,onpas hirveää...
Lisään vielä, että olen hyvässä ammatissakin, kaikkea ehtii.