Lue keskustelun säännöt.
Nuoruus jäi elämättä, näitä jäin kaipaamaan
12.03.2019 |
-Ryhmäytymistä, laumaantumista, teinikihinää, opiskelijarientoja, joukkoon kuulumista
-Tupakkakokeilu, muutama liian rankka ryyppyilta
-Useammat seksikumppanit, ei mitään kukasta kukkaan hyppimistä, mutta jos edes kourallinen
-Bilettämistä, riehakasta tunteenilmaisua
-Vuosi tai pari ulkomailla, vaikka Australiassa, tehden niitä näitä hanttihommia ja tutustuen muista maista tulleisiin nuoriin
Yleisesti ottaen tuntuu, että minulta jäi elämättä nuoren maailman avoimuus ja vapaus, sellainen ryhmässä koettava elämänpalo, yhteinen tunne, että nyt voi vielä rellestää ja silti kaikki on vielä avoinna ja mahdollista.
Sen sijaan suoritin opintoja, valmistuin nopeasti, sain hyvän työpaikan. Nyt suoritan töitä. Elämätöntä nuoruutta ei takaisin saa, eikä työstäkään voi luopua, koska siinä menisi kaikki se, minkä olen nuoruuteni uhrauksilla rakentanut. Kukaan tuskin minua enää takaisin töihin ottaa, jos irtisanon itseni ja rellestän muutaman vuoden.
Jotenkin surullinen olo. Kaikki mahdollisuudet takana eikä mitään mahdollisuuksia edessä.
Kommentit (68)
Jaa mä luulin, että kaipaan noita koska olen kokenut ne. Olihan nuoruus ihmisen parasta aikaa!
Ihana seurata nyt omia nuoria. Toivottavasti osaavat ottaa ilon irti. Tyyli on vaan nykyään eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin siis muistella villejä nuoruusaikoja vai haluaisitko että elämässäsi olisi villiä menoa nyt?
Haluaisin kokea nuoruusajat uudestaan, kuulua porukkaan ja iloita nuoruuden vapaudesta ja kokeiluista.
Kun siihen ei ole enää keski-iän vuoksi mahdollisuutta, niin tahtoisin kompensoida puuttuvaa nuoruutta tekemällä jotain vapaata, esimerkiksi sen vuosien pyöräreissun.
Se vain tarkoittaisi sitä, että nousujohteinen ura katkeaisi siihen. Sen jälkeen käsissä olisi elämätön nuoruus ja hukatut työtunnit uran luomiseksi.
Mieti mitä haluat muistella vanhana kiikkustuolissa; nousujohteista uraa ja sitä ettet hukannut yhtään työtunteja, vai sitä kun poljit pyörällä kohti himalajan vuoristoa ja tuuli puhalsi hiuksissa. Täällä eletään vain kerran. Jos tuo elämätön nuoruus vaivaa sinua jo nyt noin paljon niin tee jotain asialle. Muuten se vaivaa sinua vielä vanhainkodissakin.
Elämää on vai 1kpl.
Jos sulla ap ei ole perhettä eikä miestä, voit tavallaan elää uuden nuoruuden. Hommata muutaman seksi kumppanin ja käydä viikonloppuisin bilettämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääasia, ettei saa lapsia nuorena. Silloin nuoruus ja koko elämä menevät hukkaan.
Tämä on kyllä totta. Säälittää ne vahinkojen vanhemmat, joilta jäi nuoruus elämättä ja sitten 4-kymppisenä
leikitään 20 vuotta nuorempaa.
Siis monta vuotta pitäisi sitä ”nuoruutta viettää”? Itse vietin sitä 13-20 vuotiaana, lapsen sain 21-vuotiaana.
Nyt 30-vuotiaana olen hallinnollisissa asiantuntijatehtävissä, minulla on ihana perhe, voin matkustella halutessani (ei kiinnosta kyllä hirveästi), halutessani ryypätä (tämäkään ei kiinnosta kuin ehkä 3 kertaa vuodessa, ihan tarpeeksi sain tätä lajia ennen lapsen saantia), on hyvä työ ja hyvät tulot.
Suoraan sanottuna vähän säälittää ikätoverit ketkä ovat tähän asti ”viettäneet nuoruutta”.
Minusta on ihanaa, että saatan olla mummo alle 50-vuotiaana ja ehdin mahdollisesti olemaan myös isomummo. Oma perhe on ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sulta jäi kokematta myös mm. tuhat krapulaa, alkoholismi, huumeriippuvuus, teiniraskaus, pahoinpitelyt, rattijuoppous, virheavioliitto ja -ero, putkareissu ja muutama sukupuolitauti.
Ole helpottunut.
Eipä ole bilettäneissä opiskelijakavereissa tuollaisia näkynyt. Osaavia ja verkostoituneita korkeakoulutettuja asiantuntijoita ovat.
Ohiksena, että kaikki nuo ensin mainitut esiintyvät ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ei se päihderiippuvuus tai virheavioliitto ole mikään koulutusriippuvainen asia.
AP:lle: mielestäni ei vaikuta, että kyse olisi edes nuoruuden haikailusta vaan siitä, että elät menneessä. Vanhana voit sitten murehtia, miten työikäisenä vain teit töitä ja itkit menetettyä nuoruutta tajuamatta, että olisit voinut tehdä vaikka mitä. No, omapa on elämäsi, menee se noinkin.
Itse en koskaan ryhmäytynyt tai ollut huoleton, siitä piti huolen karmea kotitausta ja sen jäljet, joita paikkailin pitkään ja kalliisti terapiassa. Jonkinlainen työura ja akateeminen koulutus minulla on, mutta varallisuus on miinuksella.
En silti kadu. Tein parhaani niillä korteilla, joita minulla oli, samaten nyt. En tule koskaan saamaan moniakaan asioita, joita toivoisin, mutta niiden perään itkeminen ei muuta asiaa. Mietin sen sijaan, mistä nautin nyt ja mihin rahkeet riittävät.
Kaikkein kauheinta olisi mielestäni se, että hukkaisin ainutkertaisen elämäni menetyksissä, epäonnistumisissa ja saamatta jääneissä asioissa roikkumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei enää vastaa, koska on uraputkessaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin siis muistella villejä nuoruusaikoja vai haluaisitko että elämässäsi olisi villiä menoa nyt?
Haluaisin kokea nuoruusajat uudestaan, kuulua porukkaan ja iloita nuoruuden vapaudesta ja kokeiluista.
Kun siihen ei ole enää keski-iän vuoksi mahdollisuutta, niin tahtoisin kompensoida puuttuvaa nuoruutta tekemällä jotain vapaata, esimerkiksi sen vuosien pyöräreissun.
Se vain tarkoittaisi sitä, että nousujohteinen ura katkeaisi siihen. Sen jälkeen käsissä olisi elämätön nuoruus ja hukatut työtunnit uran luomiseksi.
Et kai todella tarvitse vuosien pyöräreissua? Mieti riittäisikö siihen pidempi loma.
Ei lomalla synny tunnetta siitä, että on vapaa oravanpyörästä. Siihen tarvitaan useampi vuosi. Eivät pitkien reissujen tekijät kuten maailmanympäripurjehtijat ja -pyöräilijät lähde reissuun siksi, että saisivat purjehtia ja pyöräillä, vaan siksi, että saisivat kokea vapautta.
Esimerkiksi tämä suomalainen lapsiperhe myi kaiken omistamansa ja lähti. Miehellä oli ura, nainen on opettaja.
Minusta vain tuntuu hankalalta jättää uraa, koska se tarkoittaisi, että nuoruudenkin uhraukset menevät hukkaan.
Nyt vaikuttaa siltä, että mikään toteuttamiskelpoinen ehdotus ei sinulle, ap, kelpaa, joten jää kokonaan tekemättä. Kokeile nyt lähteä edes kuukaudeksi pyöräretkelle tai muuta vastaavaa.
On tuo blogin perhekin varmasti tehnyt myös lyhyempiä purjehdusretkiä. Sitä paitsi, kokonaan oravanpyörästä hyppääminenhän tarkoittaa juuri urasi hylkäämistä. Miksi haluaisitkaan siihen takaisin, jos se ei ole mitä haluat?
Jep. Minullakin hauskimmat vuodet ja kokemukset elämästä olivat vaihto-opiskeluvuosi, puolen vuoden reppureissu ystävän kanssa ja juurikin pari opiskeluvuotta. En haluaisi elää uudestaan noita vuosia mutta olen todella kiitollinen ja onnellinen noista kokemuksista. Nyt on lapsia ja se on toki eri tavalla palkitsevaa, mutta kyllä silti tuo nuoruus oli elämän onnellisinta aikaa.