Lue keskustelun säännöt.
Nuoruus jäi elämättä, näitä jäin kaipaamaan
12.03.2019 |
-Ryhmäytymistä, laumaantumista, teinikihinää, opiskelijarientoja, joukkoon kuulumista
-Tupakkakokeilu, muutama liian rankka ryyppyilta
-Useammat seksikumppanit, ei mitään kukasta kukkaan hyppimistä, mutta jos edes kourallinen
-Bilettämistä, riehakasta tunteenilmaisua
-Vuosi tai pari ulkomailla, vaikka Australiassa, tehden niitä näitä hanttihommia ja tutustuen muista maista tulleisiin nuoriin
Yleisesti ottaen tuntuu, että minulta jäi elämättä nuoren maailman avoimuus ja vapaus, sellainen ryhmässä koettava elämänpalo, yhteinen tunne, että nyt voi vielä rellestää ja silti kaikki on vielä avoinna ja mahdollista.
Sen sijaan suoritin opintoja, valmistuin nopeasti, sain hyvän työpaikan. Nyt suoritan töitä. Elämätöntä nuoruutta ei takaisin saa, eikä työstäkään voi luopua, koska siinä menisi kaikki se, minkä olen nuoruuteni uhrauksilla rakentanut. Kukaan tuskin minua enää takaisin töihin ottaa, jos irtisanon itseni ja rellestän muutaman vuoden.
Jotenkin surullinen olo. Kaikki mahdollisuudet takana eikä mitään mahdollisuuksia edessä.
Kommentit (68)
Mikä estää elämästä täysillä viikonloppuisin ja lomilla, jos muulloin ei jaksa? Katso Kumman kaa-sarja inspiraatioksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ruikuttaminen, mieti mitä haluat ja toteuta se, jos se tuntuu toteuttamisen arvoiselta vielä ensi viikollakin.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole.
Kun olen rakentanut koko elämäni uraelämää ja siinä edennyt, niin vaihtoehtoisten ratkaisujen tekeminen tarkoittaa uran pois heittämistä eli aikaisemmin tehdyn työn mitätöimistä.
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää elämästä täysillä viikonloppuisin ja lomilla, jos muulloin ei jaksa? Katso Kumman kaa-sarja inspiraatioksi...
Eihän siinä ole vapautta. Tahtoisin lähteä kiertämään maailman polkupyörällä. Sen ovat tehneet monet muutkin.
Siihen kuitenkin kaatuisi rakennettu ura, eikä varmuutta olisi enää monen vuoden reissun jälkeen edes siitä, pystyisinkö palaamaan koulutustani vastaavalle alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää elämästä täysillä viikonloppuisin ja lomilla, jos muulloin ei jaksa? Katso Kumman kaa-sarja inspiraatioksi...
Eihän siinä ole vapautta. Tahtoisin lähteä kiertämään maailman polkupyörällä. Sen ovat tehneet monet muutkin.
Siihen kuitenkin kaatuisi rakennettu ura, eikä varmuutta olisi enää monen vuoden reissun jälkeen edes siitä, pystyisinkö palaamaan koulutustani vastaavalle alalle.
Missä alalla on noin nopeatempoista vai onko jo joka paikassa? t. henkilökohtainen avustaja
En ymmärrä miksi moni tuntuu ajattelevan, että vain nuorena voi tehdä asioita. Tein itse mieheni kanssa vuoden maailmanympärimatkan ollessamme yli 30-vuotiaita. Nyt olemme nelikymppisiä ja muuttaneet ulkomaille töihin pari vuotta sitten. Into matkusteluun ja vaikka uuteen pitkään reissuun ei ole hävinnyt mihinkään. Mietimme myös jatkuvasti, mistä voisimme seuraavaksi hakea töitä. Ok, biletys ei enää kiinnosta mutta ei se hirveästi kiinnostanut nuorenakaan, vaikka jonkun verran baarissa ja bileissä tulikin käytyä. Yleensä niistä jäi käteen tietynlainen ankeus ja tyhjä olo seuraavaksi päiväksi eikä juuri muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko oikeasti halunnut tehdä noita? Luultavasti voit tehdä vieläkin. Moni aloittaa 50 vuotiaana.
Itse tein noita kaikkia ja vähän päälle. Niin...tulipahan tehtyä.
Se ei auta tähän perhe-elämän tylsyyteen. Jotain säpinää olisi kiva saada elämään. Lapset menee kuitenkin sen halun edelle. Hyväksyn sen. Sinulla oli silloin asioita, jotka meni edelle. Hyväksy se.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi moni tuntuu ajattelevan, että vain nuorena voi tehdä asioita. Tein itse mieheni kanssa vuoden maailmanympärimatkan ollessamme yli 30-vuotiaita. Nyt olemme nelikymppisiä ja muuttaneet ulkomaille töihin pari vuotta sitten. Into matkusteluun ja vaikka uuteen pitkään reissuun ei ole hävinnyt mihinkään. Mietimme myös jatkuvasti, mistä voisimme seuraavaksi hakea töitä. Ok, biletys ei enää kiinnosta mutta ei se hirveästi kiinnostanut nuorenakaan, vaikka jonkun verran baarissa ja bileissä tulikin käytyä. Yleensä niistä jäi käteen tietynlainen ankeus ja tyhjä olo seuraavaksi päiväksi eikä juuri muuta.
Itse kiersin muutaman vuoden maailmaa nuorena. Se riitti. Nyt en koe matkustamista ollenkaan haluttavana. Voin kyllä käydä kerran vuodessa perheen kanssa jossain. Mutta vaellusvietti jäi nuoruuteen. Tai tuli silloin täytettyä se tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"-Ryhmäytymistä, laumaantumista, teinikihinää, opiskelijarientoja, joukkoon kuulumista"
Miten opiskelusi estivät tämän?
"-Tupakkakokeilu, muutama liian rankka ryyppyilta"
Voit varmaan tehdä tätä nyt aikuisenakin...
"-Useammat seksikumppanit, ei mitään kukasta kukkaan hyppimistä, mutta jos edes kourallinen"
En vain voi samaistua tähän...
"-Bilettämistä, riehakasta tunteenilmaisua"
Voi näyttää ulkopuolisesta tietystä vinkkelistä hauskalta, mutta oliko se opiskelijana(kaan) sitä?
"-Vuosi tai pari ulkomailla, vaikka Australiassa, tehden niitä näitä hanttihommia ja tutustuen muista maista tulleisiin nuoriin"
Minä muutin ulkomaille lasten ollessa 6- ja 8-vuotiaat. En kyllä hanttihommiin, vaan ihan hyvin palkattuihin hommiin, mutta onpahan mahdollistanut sitten myös täällä (täältä) matkustelun. Ja nuoriin tutustuminen... olen tutustunut lähinnä paikallisiin ja muista maista tulleisiin aikuisiin. Ihan kiinnostavaa sekin.
No joo, itse taas yritin nuorena alkuun kovasti noita kaipaamiasi asioita harrastaa, mutta totesin aika pian että en tykkää niistä. Huomasin olevani introvertti koti-ihminen, jolle kaikenlainen ryhmätouhu, bileet jne on vain tylsiä ja ahdistavia. Samoin seksi ei kiinnostanut edes juovuksissa tuntemattoman kanssa vaan lähinnä ällötti jne. Joten totesin että taidan olla jo nuorena kuin eläkeläinen, joten mitäpä tässä väkisin nuoruutta viettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmäytymistä, riehakkuutta ja teinikihinää?
Jos jäit niistä paitsi nuorena, mikä saa sinut ajattelemaan, että vanhempana se onnistuisi yhtään paremmin? Jos jätät kaiken ja lähdet vuodeksi Australiaan, saatat aivan hyvin löytää itsesi yksin jostain ikävästä nurkasta. Voihan sitä kaikesta haaveilla, mutta jotkut asiat on paikallaan jättää haaveiden asteelle. Elämälle voi asettaa uusia tavoitteita ja etsiä uusia unelmia.
Ryhmäytymistä, laumaantumista, teinikihinää, opiskelijarientoja, joukkoon kuulumista
Tämä onnistuu yhtä lailla työelämässä. Ainakin meidän firmassa on koko ajan ties mitä kissanristiäistä, tiimipäivää ja iltamenoa niille jotka tällaista kaipaavat. Harrastuspiireistä voi myös löytää.
-Tupakkakokeilu, muutama liian rankka ryyppyilta
Nämä voi helposti toteuttaa missä iässä vaan. Itse olin nuorena rauhallinen biletyksen suhteen mutta eron jälkeen +40v:nä tuli vuoden verran bailattua ankarasti. Ainakin täällä Helsingissä sellainen on ihan tavallista ja on paljonkin paikkoja joissa juhlijat on ihan aikuisia.
-Useammat seksikumppanit, ei mitään kukasta kukkaan hyppimistä, mutta jos edes kourallinen
Jos sulla on nyt puoliso niin sitten tämä on tietysti hankalaa. Jos ei ole, niin onnistuu vieläkin.
-Bilettämistä, riehakasta tunteenilmaisua
Onnistuu vanhempanakin!
-Vuosi tai pari ulkomailla, vaikka Australiassa, tehden niitä näitä hanttihommia ja tutustuen muista maista tulleisiin nuoriin
- Moni pitää 40-50v:nä vuorotteluvapaan tai sapattivuoden ja toteuttaa tuon tapaisia haaveitaan.
Jotenkin surullinen olo. Kaikki mahdollisuudet takana eikä mitään mahdollisuuksia edessä.
On oma valintasi rajoittaa elämäsi nyt tuollaiseksi jossa ei voi muka enää tehdä mitään hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että kyseessä ei ole itse ne teot joita jäisi kaipaamaan vaan jonkinlainen huoleton asenne.
Hmm. Mä olin parikymppiseksi asti tosi nurkassa kyhjöttäjä, mutta jotenkin tiedostin, että vanhempana saattaa kaduttaa, jos en kokeile mitään. Jotain kokeilin sitten ja ihan tyytyväinen olen. Ne oli sellaisia kokeiluna kivoja mutta pidempään ei viitsinyt niihin juttuihin jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan pitää vuorotteluvapaata tai pyytää virkavapaata ja lähteä reissuun? Ei nuo opiskelijariennot enää vanhempana kiinnosta, eikä irtosuhteet. Näin jälkeenpäin ajateltuna ne oli aika typerää touhua. Kännitkin voit ihan hyvin vapaalla vetäistä ja huomaat, että ei se ole hauskaa.
Lomilla pääset reissuun.
Aika monia kiinnostavat irtosuhteet esim. vielä viisikymppisenä, jopa avioliitosta erottua. Ja keski-ikäiset seksiseikkailevat laskettelukeskuksissa ja laivoilla...ei ole iästä kiinni, vaan ihmisestä.
Voisitko saada sapattivapaata? Jos matkustus ja maailman kokeminen kiinnostaa, normi vuosiloma ei siihen oikein riitä. Mikä on perhetilanteesi? Jos olet itsellinen, mikään ei estä sinua repäisemästä itseäsi vaikka vuodeksi oravanpyörästä. Hyvä ura on todennäköisesti kerryttänyt vararahastoakin.
Itse olen kokenut sekä opiskelijaelämän humun (ja onnistuin vallmistumaankin), että maailman kiertämisen. Ja vielä vanhoilla päivilläni elämännälkäisen menovaiheen. Nyt on sellainen vaihe, että ei ole hinkua mihinkään. Onpa mitä kiikkustuolissa muistella.
Vierailija kirjoitti:
Voi... "Joillakin on asiat huonommin, älä valita" plaa plaa plaa...
Okei ap, yksi asia harmittaa. Mutta katsele elämääsi kokonaisuutena. Olet tienannut enemmän, säästit terveyttäsi. Usko pois, ei se ole niin hienoa se rellestäminen. Ulkomaille voit lähteä viikonloppureissulle taikka viikolle tai parille. Baarissakin voit käydä kerran tai pari vain huomaamassa kuinka päätöntä koko touhu on. Kyllä aikuisenakin voi pitää hauskaa! Sen kuin lähdet kohti seikkailuja.
Juuri näin!
Itse koin 15-20-vuotiaana aikamoisia nuoruusiän juttuja matkustelua lukuunottamatta. Kaikki tarvittava oli lähellä. Minulla oli paljon ystäviä ja biletin ankarasti. Sain 21-vuotiaana esikoiseni ja jo ennen esikoisen saantia oli kaksi vuotta ”pakkopullabilettämistä”.
Lapsen saaminen oli elämäni ihanin asia. Matkustelun aloitin sitten lasten ja mieheni kanssa ja nykyään matkustellaan sinne sun tänne viisihenkisen perheemme kanssa. Minulla oli 25-vuotiaana jonkinlainen kriisi ja pohdin paljon, että ”voi kun voisi mennä ja juosta vähän aikaa yksin”, mutten toteuttanut sitä. Huomasin muutenkin tuohon aikaan katselevani aidan toiselle puolelle, koska lapset valvottivat ja elämä oli hektistä. Koin jonkinlaista tarvetta pakoilla sitä arkea, mutta onneksi itse sisäistin asian.
Nykyään ei ole mitään ongelmia. Vähän jopa naurattaa, kun huomaan että tietyt porukat ravaavat vielä 30 vuotiaina baareissa joka viikonloppu. Perheelliset. Mitä ne sieltä enää etsivät? Me, jos lähdemme miehemme kanssa lapsivapaalle illalle, niin emme tosiaankaan mene ainakaan meidän kaupungin mestoihin.
Ja ps. En ole ymmärtänyt koskaan Bali-hehkutusta. Sen on oltava Instagramin luoma innostus asiaan. Huomaan, että tuntemamme ”feikkirikkaat” väheksyvät esimerkiksi Italiaan, Kreikkaan tai Kroatiaan matkustamista, koska ”sinne matkustaa köyhät” :D Meillä olisi varaa vaikka Malediiveille, mutta kyllä pienten lasten kanssa matkustan mieluummin Välimeren maihin, kun pelkään itse käärmeitä ja sellaisia juttuja, joita joutuisi pienten kanssa varomaan.
En tiedä mikä olisi sellainen juttu, jota katuisin... ehkä se kertoo, että olen tyytyväinen elämääni näin kolmekymppisenä.
Musta on jotenkin säälittävää jos jotkut kämäiset opiskelijatbileet ovat kovin juttu mitä on kokenut vaikka sitten olisikin opiskellut yliopistossa. Kunnianhimoinen ihminen kyllästyy opiskelijaelämän köyhäilyyn ja haluaa valmistua että pääsee tuosta aikuselle opiskelijahelvetistä pois.
Tuo lista on kuin jostain kevyestä viihdesarjasta tai naistenlehdestä. Ei tosielämässä kukaan suorita läpi tuollaista liirumlaarumia.
Elä Nyt.
Olen kokenut tuon kaiken ja enemmän, tosin ulkomailla en halunnut olla pitkään. Mitään ei ole jäänyt ”voi-kun-olis-pitänyt” -asteelle. Parasta oli silti tulla äidiksi ja siihenkin hommaan ehdin jo 19-vuotiaana.
Kukin tavallaan, olemme kaikki erilaisia!
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole.
Kun olen rakentanut koko elämäni uraelämää ja siinä edennyt, niin vaihtoehtoisten ratkaisujen tekeminen tarkoittaa uran pois heittämistä eli aikaisemmin tehdyn työn mitätöimistä.