Kanat pannulta -vertaistukiryhmä perustettu

Siis todellakin on!

En tiennyt, että tämä on näin yleistä.

Luulin, että olen yksin tämän asian kanssa ja pitkään jo tuntenut huonommuuden tunnetta.

Tietenkin olen saanut paljon tukea perheasiainneuvottelukeskuksesta, mutta vertaistuki on aina kuitenkin eri asia ja niin tärkeää.

Kiitos tästä.

Nyt kun joku muukin on tähän vastannut niin ehkä minäkin sitten..... Mies syönyt kanat pannulta pari kertaa, aina luvannut ettei se toistu. Kavereille en kehtaa kertoa kun niiden miehet vaikuttaa niin asiallisilta, säälis mua varmaan. Ikäväähän se on ja mun itsetunto kärsii tästä. 

Voinko tulla mukaan vaikka kyseessä itseasiassa oli anopin kanat? Rankkaa se oli minullekin - varsinkin kun mies on täysin tunnekylmä ja suhtautui välinpitämättömästi, lähti vain remonttihommiin ja väitti ettei maailma tähän lopu. TOTTAKAI se loppui ja ainakin meidän suhde loppui tietenkin siihen. Se oli hirveää aikaa. Vieläkin näen silmissäni lasten kysyvän katseen - äiti missä kanat???  Nuorimmainen on edelleenkin täysin puhumaton, vaikka tämä perhekriisi tapahtui kuukausia sitten. Vanhempi piirtää kuulemma pelkkiä kanankuvia päiväkodissa.   Haluaisin puhua asiasta, jos vain pääsen mukaan.

Miten teillä lapset suhtautuneet kanojen syömiseen? Itse olen aina salannut asian ja ostanut uudet kanat tilalle, en tiedä sitten onko oikein...

Minulle tapahtui näin muutama vuosi sitten ja onneksi sain asiantuntevaa hoitoa tapahtuneen jälkeen. Terapia on auttanut jonkun verran mutta aina silloi tällöin asia tulee kummittelemaan ja minun on mentävä vessaan itkemään. Lääkkeet auttavat vähän näihin kohtauksiin kun ei itkulta meinaa henkeä saada. Onneksi en ole yksin tämän ongelman kanssa.

Hyvä, että tästä vihdoin puhutaan. Jotenkin tämä tuntuu olevan sellainen tabu perheissä ja edelleen vaikea aihe ottaa esille. Myönnän, että itsekin salailen tätä asiaa ja olen jopa kirkkain silmin valehdellut naapureille, että itse heitin ne kanat roskiin, kun vaikuttivat jotenkin pilaantuneilta. Tiedän, että salailu ei paranna asiaa, mutta häpeä on niin suuri.

En ole ihan varma asiasta, mutta epäilen, että sellaisesta voisi olla kyse. Miten tämä teillä muilla tullut ilmi? Miten ottaa epäily puheeksi?

Huhhuh mitä sikoja teillä on miehinä! Mun mies ei ikinä söisi paistamiani kanoja pannulta, sen verran se mua kunnioittaa. Mieheni onkin akateeminen eikä mikään wt-kanapannumies.

Meidän perheessä tämä on ollut todella vaikea pala käsiteltäväksi. En ikinä anna anteeksi miehelle sitä, kun hän ei saattanut loppuun kunnolla kanan elonpolkua, vaan työn ja tuskan takana metsästämäni kana otti hatkat pannulta ja lapset ja koko perhe jäivät nuolemaan näppejään. Nyt olemme kaikki sairaalassa letkuruokinnan varassa.

Ihanaa, kun vertaistukiryhmä on vihdoin perustettu. Itselläni on taipumusta tuohon kanatpannulta-syndroomaan, olen siis perheen äiti! Pari päivää sitten piti laittaa kanasuikalekastiketta lapsille ja töistä tulevalle miehelle ja kuinkas kävi...söin 2/3 niistä suikaleista sellaisenaan ja lähetin häpeissäni lapset Heseen! Mies tuli kotiin nälkäisenä ja purskahti saman tien itkuun!

Tämän viimeisen tapauksen jälkeen todella tuntuu, että olen avun ja vertaistuen tarpeessa.

Jotenkin aloin uskoa karman lakiin kun meillä näin kävi. Ajatelkaa, että juuri niissä kanoissa piti olla salmonella ja mies ripuloi viikkotolkulla sen jälkeen.

Me ollaan miehen kanssa pystytty puhumaan tästä jonkin verran. Häntä hävettää, mutta ei pysty aina estämään tilanteen karkaamista käsistä (so. kanojen karkaamista pannulta mahaan). Hän kertoo, että oma isä on lapsuudessa heillä tehnyt täsmälleen samoin, tosin kyse oli siansiivuista, mutta malli toistuu.

Ei kaikki lääkäritkään tunne KP-syndroomaa. Hoitoa ON saatavilla, ei kannata luovuttaa, mutta ehdottomasti täytyy etsiä asiantunteva psykiatri. Terapian ja lääkkeiden yhdistelmällä saadaan tulosta. Ja tämä vertaistuki tietenkin ehdottomasti on tärkeää.

Eikös miehille ole oma tukiryhmänsä? Oliko se kanaton linja vai pannuton linja, en muista??

olen itse syönyt miehen kanat pannulta. voi se mennä näinkin päin. en ole ylpeä tästä, häpeän vuoksi aiheesta on vaikea puhua muuten kuin nimettömänä keskustelupalstalla.

anteeksi olen pyytänyt mieheltäni, mutta en usko, että hän voi koskaan unohtaa. 

puolustuksenani voisin sanoa, että joukossa oli cashew-pähkinöitä ja sipulia. 

Meillä koitettu puhumalla selvittää asiaa aina kun tilanne on ohi. Mies katuu kovasti tapahtunutta ja ymmärtää mun järkytyksen. Vannoo aina jälkeenpäin rakkauttaan ja lupaa ettei ikinä enää. Menee pari kuukautta ja yhtenä päivänä  ilman mitään syytä on just paistettu kana hävinny pannulta.... Kerran löysin miehen taskusta kuitin, oli ostettu kariniemen hunajamarinoituja ohuen ohuita leikkeitä kolme pakettia... oli ollut tarjous 4.99 K-kaupoissa. Kysyin asiaa suoraan illalla kun mies tuli kotiin, mies kiisti tietty kaiken... oli kai salaa paistanu ne kanat ja syöny pannulta... 

Olisi hienoa jos joku voisi kertoa että miten tästä eteenpäin? 

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 20:38"]

Eikös miehille ole oma tukiryhmänsä? Oliko se kanaton linja vai pannuton linja, en muista??

[/quote]

Pannukanaton linja se on

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 20:38"]

Eikös miehille ole oma tukiryhmänsä? Oliko se kanaton linja vai pannuton linja, en muista??

[/quote]

Se oli munaton linja, mutta lopetettiin, kun soittajia ei juurikaan ilmaantunut.

Se että tekijänä on nainen, on harvinaista. Tuntuu että nainen kanojen pannulta syöjänä on tabu, siitä ei oikein puhuta. Pitäisi nostaa esiin vaiettu aihe ja puhua siitä, että tällaistakin tapahtuu. Lapsellehan tilanne on yhtä traumaattista, oli syöjänä isä tai äiti.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 20:41"]

olen itse syönyt miehen kanat pannulta. voi se mennä näinkin päin. en ole ylpeä tästä, häpeän vuoksi aiheesta on vaikea puhua muuten kuin nimettömänä keskustelupalstalla.

anteeksi olen pyytänyt mieheltäni, mutta en usko, että hän voi koskaan unohtaa. 

puolustuksenani voisin sanoa, että joukossa oli cashew-pähkinöitä ja sipulia. 

[/quote]

Meillä on jonkinverran auttanut se, että yrittää jättää Hesen kanahampurilaisia siihen pannulle vähän niinkuin tyrkylle. Joskus kelpaa, joskus ei. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että hallitsemattomat pannukana-kohtaukset vähenee tämän myötä.