Tekis mieli lyödä hanskat tiskiin.

Se on aivan helvettiä. En kerro kauan se kesti, teillä voi mennä nopeammin. Voimia voimia ja järjestä että pääset vetämään ne kännit pian!



Silloin jos lapsella on poikkeuksellisen raju uhma, kukaan joka ei ole kokenut sellaista, ei tajua miten rankkaa se on. Meillä oli myös silloin pikkuinen talossa.

tutun kuuloista. Kenellekään en voisi ääneen tunnustaa, mutta joskus tuntuu siltä, että voisin lyödä tota lasta (KOSKAAN EN OLE NIIN TEHNYT!!! ENKÄ TEE, mutta tuntuu vain siltä).



Tää päivä on meilläkin ollut yhtä kiukuttelua ja räyhäämistä. Edes monen tunnin pulkkamäkisessio ei auttanut, sielläkin piti kiukutella.



Onneks ei ole kuin tuo yksi lapsi. Ja tämän uhman takia lisää ei tule!

Olin jo varautunut perus av-vittuiluun.

Hermoja niin kiristää, nyt tuo tuolla sängyssä vinkuu iltasadusta, kieltäydyin lukemasta enempää kuin kaksi.... Ja tietty samalla pitää pienempää hereillä. Onneksi mies tulee harrastuksesta tunnin päästä, pakko päästä vetämään hikilenkki ja purkaa paineita! Ja ukon olis parempi laittaa mulle sillä välin sauna lämpiämään ja kalja viilenemään! Vituttaa oikeesti niin, että päätä särkee! Onneksi asutaan ok-talossa, naapurit tekis varmaan jo jonkun lastensuojeluilmotuksen tästä huudosta...

ja vastuuttomalta, mutta kerron kuitenkin. Kun mun lapset oli pieniä ja niillä oli selittämätöntä raivoamista, kokeilin joskus antaa särkylääkettä. Jos se auttoi, tulkitsin että oli joku kiputila, joka pisti kiukuttelemaan. Jos ei auttanut, en antanut lisää lääkettä, sitten piti vaan koettaa pärjätä muuten. Mutta kyllä useamman kuin kerran särkylääke auttoi, löytyi korvatulehdus tms. Meillä poika reagoi kipuun kiukuttelemalla ja just tuo oli yhtenä merkkinä, että normaalisti kiva tekeminen (esim. ulkoilu) ei yhtään auttanut kiukkuun.

lukiessa mietin että onko nää totta. Itsellä ei ole kokemusta tuollaisesta kahden lapsen jälkeen. Onko kasvatus tarpeeksi johdonmukaista ja jämerää- ei siis huutoa ja raivoa aikuisen puolelta? Ei meillä lapset ole huutaneet huutamisen ilosta

lukiessa mietin että onko nää totta. Itsellä ei ole kokemusta tuollaisesta kahden lapsen jälkeen. Onko kasvatus tarpeeksi johdonmukaista ja jämerää- ei siis huutoa ja raivoa aikuisen puolelta? Ei meillä lapset ole huutaneet huutamisen ilosta

Minulla on tosi rauhallinen esikoinen, kuopus helposti tulistuva ja uhmaiässä löi ja heitteli tavaroita silmittömästi. Meni se ohi, mutta sellainen uhma oli, ihan tavallisella lapsella. Ihan samalla tavalla olen molemmat lapseni kasvattanut ja säännöistä pitänyt kiinni.

Todella siis kuvittelet olevasi äitinä jotenkin parempi kun sinun lapsillasi on rauhallinen tempperamentti. Onni etten ole noi tyhmä, hävettäisi, anteeksi vaan!

että sinun lapsesi omaavat helpon temperamentin. Siis oikeasti, tämä ei ole vittuilua. Valitettavasti minun esikoiseni on täysin samanlainen kun minäkin, kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Pinnaa olen kasvattanut, mutta kun kuuntelen monta tuntia putkeen sitä helvetillistä räyhäämistä, niin kyllä minäkin hermostun ja sitten tulee karjuttua. Ja juu, enemmänhän tuo muksukin siitä hermostuu, mutta ei minunkaan kaikkea tarvitse sietää. Eikä tää mitään huutamisen ilosta -huutoa ole ollut, vaan silkkaa raivoa.

lukiessa mietin että onko nää totta. Itsellä ei ole kokemusta tuollaisesta kahden lapsen jälkeen. Onko kasvatus tarpeeksi johdonmukaista ja jämerää- ei siis huutoa ja raivoa aikuisen puolelta? Ei meillä lapset ole huutaneet huutamisen ilosta

Nyt onneksi lapset nukkuu, ja omakin verenpaine alkaa tasaantua. Ja huomenna jatkuu... Toivottavasti tolla pienemmällä on hieman helpompi luonne....