3- ja 4-kymppiset miehet ja naiset hoi: Mitä haluatte seurustelulta? Millainen suhde on "riittävän hyvä"?

Olen 40v nainen. Mulle tärkeimpiä asioita ovat intohimo (kiinnostaako/sytyttääkö toinen ulkonäöllisesti/fyysisesti), yhteiset kiinnostuksen kohteet (haluan voida harrastaa ja reissata ja tehdä asioita myös yhdessä), seesteinen elämäntilanne (ei mielellään epäselviä, keskeneräisiä sotkuja entisissä ihmissuhteissa), ja tärkeimpänä se, että toinen saa mut nauramaan! Hauskaa pitää olla. Ja tottakai jollain tapaa yhteneväinen arvomaailma.

Koulutus ja taloudellinen tilanne ei ole niin tärkeää, jos muuten tuntuu oikealta.

Et tietenkään jatka tuollaista suhdetta. Tiedät kyllä, jos joku vie jalat alta.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v nainen. Mulle tärkeimpiä asioita ovat intohimo (kiinnostaako/sytyttääkö toinen ulkonäöllisesti/fyysisesti), yhteiset kiinnostuksen kohteet (haluan voida harrastaa ja reissata ja tehdä asioita myös yhdessä), seesteinen elämäntilanne (ei mielellään epäselviä, keskeneräisiä sotkuja entisissä ihmissuhteissa), ja tärkeimpänä se, että toinen saa mut nauramaan! Hauskaa pitää olla. Ja tottakai jollain tapaa yhteneväinen arvomaailma.

Koulutus ja taloudellinen tilanne ei ole niin tärkeää, jos muuten tuntuu oikealta.

Kiinnostaisi tietää tarkennus viimeiseen lauseeseesi eli voisitko seurustella lähes rahattoman miehen kanssa? Olen aloittaja ja kamppailen nykyisessä suhteessani mm. tämän asian kanssa. Miehessä paljon hyvää mutta nollabudjetilla mennään tai vaihtoehtoisesti minä maksan kaiken.

En vaadi paljoa. Vain sellaisia kriteereitä, mitkä itsekin täytän. Näistä en tingi;

Miellyttävä ulkonäkö

Miellyttävä luonne

Kouluja käynyt, vähintään korkeakoulun

Hyväpalkkainen duuni

Uralla etenevä

Ei mt-ongelmia

Ei lapsia

Ei roikkuvia exiä

Ei talousongelmia

Harrastaa liikuntaa

Huolehtii kodista

Huolehtii ulkonäöstään

Haluaa/kykenee tekemään lapsia

Iällä ei niin väliä, kunhan ehdot täyttyy.

Siinä nyt muutama alkuun.

Minulle ei merkitse mikään muu mitään, ainoastaan se, että miehen kanssa on kivempaa kuin yksin. Ja sellaista miestä ei ole tullut vuosikausiin vastaan. Jonkun kanssa voi olla mukavaa hetken aikaa, mutta aika nopeasti kyllästyn, ja haluan olla itsekseni.  En tarvitse miestä mihinkään.

"älykästä seksiseuraahan on helposti saatavilla"

Uskoisiko?

Olen 40v mies. Samaa olen itsekin miettinyt. Tuntuu, että jotain haluaa, mutta silti tuntuu haastavalta yrittää deittailla ja edetä siitä säännölliseen tapailuun. Tosiaan se oma rauha ja omat aikataulut houkuttelevat enemmän. Eli jotain tapailun alkuja on itsellänikin ollut, mutta ehkei sitten vaan ole ollut tarpeeksi kipinää, kun ei ole jaksanut niihin panostaa. Onkohan tässä jo nähnyt tarpeeksi, eikä enää kaipaa mitään. En tiedä. Ehkä tämä on joku välivaihe.

Haluaisin naisen, jonka seurassa viihdyn, joka kiinnostaa seksuaalisesti, jolla on ainakin jotain samoja intressejä kuin minulla, ja joka on ihastunut minuun.

Riittävän hyvä? Otin sellaisen jota ilman en halua elää, ellei ole pakko.

Ukko36 kirjoitti:

En vaadi paljoa. Vain sellaisia kriteereitä, mitkä itsekin täytän. Näistä en tingi;

Miellyttävä ulkonäkö

Miellyttävä luonne

Kouluja käynyt, vähintään korkeakoulun

Hyväpalkkainen duuni

Uralla etenevä

Ei mt-ongelmia

Ei lapsia

Ei roikkuvia exiä

Ei talousongelmia

Harrastaa liikuntaa

Huolehtii kodista

Huolehtii ulkonäöstään

Haluaa/kykenee tekemään lapsia

Iällä ei niin väliä, kunhan ehdot täyttyy.

Siinä nyt muutama alkuun.

Taas tulee näkyväksi miesten vaatimukset suhteessa naisten vaatimuksiin. Itselläni ainoat kriteerit olivat

- minua miellyttävä ulkonäkö (haluan katsoa, koskea, sekstailla)

- riittävän samanlainen luonne ja elämäntapa/-tilanne

- samanlaiset tulevaisuudentoiveet ja -odotukset + arvomaailma

"Lösähdän päivän aktiviteettien jälkeen mieluummin kotisohvalle kuin lähden miehen luokse ja miehen luona ollessani tunnen välillä suorastaan tuhlaavani ainutkertaista elämääni."

Tuossa erittäin hyvin kuvailtuna yksi asia, joka kertoo, että suhde ei ole riittävän hyvä.

ihastusta/romantiikkaa/läheisyyttä/kosketuksia/erotiikkaa

LAT-tyyppinen suhde

M

Vierailija kirjoitti:

"älykästä seksiseuraahan on helposti saatavilla"

Uskoisiko?

Tyhmää löytyy varmasti vieläkin helpommin. Ylipäätään HYVÄÄ seksiseuraa on vaikeaa löytää. Uskon, että ihan älykkäitä miehiä saa hiukuteltua sivusuhteisiin. Fakta tuntuu meinaan olevan se, että ne "parhaat" miehet on ikäluokassa 30-40 jo viety. Ja moni nainen mieluummin valitsee panosuhteen varatun kanssa kuin tyytyy johonkin totaaliseen looseriin, joka kuitenkin jää roikkumaan.

Korkeakoulutus

Työssäyvä

Lapsia

Ei mt-ongelmia tai päihdeongelmia

Seksuaalisesti avoin ja on tietoinen klitoriksesta ilman opetustakin

Suhteeseen saatan mennä jos rakastun johonkin mieheen niin paljon etten halua olla ilman häntä.

Siihen saakka minulla on paljon muutakin tekemistä kuin olla tindereissä tai kahvitreffeillä.

Harrastuksissa ja omissa yhteisöissä on paljon ihania miehiä, lähtökohtaisesti ollaan kavereita ja heitetään läppää.

Sairasta tapailla kuvan perusteella tuntemattomia, mutta eipä kuulu mulle.

"Lösähdän päivän aktiviteettien jälkeen mieluummin kotisohvalle kuin lähden miehen luokse" --kuulostat itse todella ihanalta ja kunnon saaliilta kumppaniksi.

Minun listassani tärkeimmät ovat toimiva seksielämä ja yhtenevät mielenkiinnon kohteet / samankaltainen arvomaailma.

Toimivaan seksielämään kuuluu se, että pidän kumppania puoleensavetävänä. Hänen ei tarvitse olla ulkonäöllisesti mikään Mr. Universum (itse asiassa miesmakuni ei taida olla se tyypillisin, en esimerkiksi tykkää kovin lihaksikkaista tai leveähartisista miehistä), mutta sellainen miellyttävän näköinen ja miellyttävästi käyttäytyvä. Jos mitään vetovoimaa ei ole, niin sitten ystävyys olisi parempi vaihtoehto kuin parisuhde.

Toinen välttämättömyys on että olemme ns. samalla aallonpituudella. En näe, että suhde voisi toimia, jos meillä ei olisi tarpeeksi yhteneväiset arvomaailmat ja kinnostuksen kohteet. Ei tietenkään kaiken täydy olla yksi yhteen, mutta olisi kamalaa, jos meillä ei olisi mitään yhteistä (tai kunnollista keskusteluyhteyttä).

Itselläni ei ole lapsia enkä ole äidillinen luonne, joten lienee helpointa, jos miehelläkään ei olisi lapsia, mutta ei se olisi kynnyskysymys.

Koulutus, elämäntilanne ja sen sellaiset eivät ole niin tärkeitä. Taloudellinen tilanne sikäli merkityksellinen, että kummankin olisi hyvä tulla toimeen omilla rahoillaan eikä yhteiselo/seurustelu vaadi toista elämään yli oman tulotason. Olen itse suhteellisen pienituloinen, joten en kykene viettämään ökyelämää, minkä puoleen olisi hyvä jos mies ei mikään kroisos tai high maintenance.

Oon 32, takana 2 pidempää parisuhdetta Nykypäivänä vaatimukseni miehelle: 1. Ei alkoholi tai muitakaan riippuvuuksia (enkä nyt tarkoita satunnaista alkoholin käyttöä) 2. Ei merkittäviä mielenterveysongelmia 3. Ei heittäydy passattavan lapsen rooliin. Näillä vaatimuksilla on melkein mahdoton löytää kumppania.

Ukko36 kirjoitti:

En vaadi paljoa. Vain sellaisia kriteereitä, mitkä itsekin täytän. Näistä en tingi;

Miellyttävä ulkonäkö

Miellyttävä luonne

Kouluja käynyt, vähintään korkeakoulun

Hyväpalkkainen duuni

Uralla etenevä

Ei mt-ongelmia

Ei lapsia

Ei roikkuvia exiä

Ei talousongelmia

Harrastaa liikuntaa

Huolehtii kodista

Huolehtii ulkonäöstään

Haluaa/kykenee tekemään lapsia

Iällä ei niin väliä, kunhan ehdot täyttyy.

Siinä nyt muutama alkuun.

Aikamoisen listan näemmä muutamasta aloituskohdasta saa aikaiseksi.

Sitä ehkä eniten jäin ihmettelemään, että miksi seurustelukumppanin tulisi edetä urallaan, jos hän olisi jo hyväpalkkaisessa (ja toivottavasti myös mielenkiintoisessa) duunissa eikä olisi talousongelmia? Ihanko vain statuksen takia? Korkeakoulututkintohan jo todistaa, että hänellä olisi aivot ja kykyä viedä asioita eteenpäin niin halutessaan.

Samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja samanlainen arvomaailma herättävät mielenkiinnon. Tai herättäisivät, jos sellaisia miehiä jostain löytyisi. Tosin jos mies olisi tyhmempi kuin minä, niin ei sellainen kiinnostaisi. Koulutuksia ja rahaa ei tarvitse olla, ei niitä minullakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v mies. Samaa olen itsekin miettinyt. Tuntuu, että jotain haluaa, mutta silti tuntuu haastavalta yrittää deittailla ja edetä siitä säännölliseen tapailuun. Tosiaan se oma rauha ja omat aikataulut houkuttelevat enemmän. Eli jotain tapailun alkuja on itsellänikin ollut, mutta ehkei sitten vaan ole ollut tarpeeksi kipinää, kun ei ole jaksanut niihin panostaa. Onkohan tässä jo nähnyt tarpeeksi, eikä enää kaipaa mitään. En tiedä. Ehkä tämä on joku välivaihe.

Haluaisin naisen, jonka seurassa viihdyn, joka kiinnostaa seksuaalisesti, jolla on ainakin jotain samoja intressejä kuin minulla, ja joka on ihastunut minuun.

Mieheen joka ei jaksa panostaa naiseen on vaan vaikea ihastua. Itse oon huomannut että 4-kymppiset on usein jotenkin väsähtäneitä ja se latistaa sit omankin kiinnostuksen.