3- ja 4-kymppiset miehet ja naiset hoi: Mitä haluatte seurustelulta? Millainen suhde on "riittävän hyvä"?

Vierailija kirjoitti:

Ukko36 kirjoitti:

En vaadi paljoa. Vain sellaisia kriteereitä, mitkä itsekin täytän. Näistä en tingi;

Miellyttävä ulkonäkö

Miellyttävä luonne

Kouluja käynyt, vähintään korkeakoulun

Hyväpalkkainen duuni

Uralla etenevä

Ei mt-ongelmia

Ei lapsia

Ei roikkuvia exiä

Ei talousongelmia

Harrastaa liikuntaa

Huolehtii kodista

Huolehtii ulkonäöstään

Haluaa/kykenee tekemään lapsia

Iällä ei niin väliä, kunhan ehdot täyttyy.

Siinä nyt muutama alkuun.

Kertokaa minulle, että mistä lähes nelikymppinen mies meinaa löytää lapsettoman, kouluja käyneen sporttisen ja hyväpalkkaisen uranaisen, joka haluaa alkaa lapsia pukkaamaan?

Monilla 30-40v naisilla on jo lapsia mikäli ovat niitä halunneet. Ja monet uraihmiset haluavat keskittyä uraansa ilman lapsia. Uranaisten keskuudessa taitaa myös olla jonkin verran niitä, jotka hankkivat lapsen ilman miestä, mieslapsi kun ei oikein kuvioon istu. Parikymppiset taas ei nelikymppisestä kiinnostu, heillä taitaa muutenkin olla mielessä ihan joku muu kuin lasten hankkiminen. Plus parikymppisellä harvemmin on mitään kovin kummoista saatikka hyväpalkkaista uraa vielä takana, ja jos onkin, niin keskittyvät sitten siihen.

Vai olenko väärässä?

Et ollenkaan. Itse olisin muilta osin sopiva (vaikka en toki tiedä millainen on kyseisen miehehen mielestä miellyttävä luonne), mutta en halua lapsia. Jos haluaisin, niin olisi jo aikamoinen paniikki löytää sopiva mies.

Minä kaipasin 41 -vuotiaana sellaista suhdetta, jossa on komea ja seksikäs mies ja hyvää seksiä, asuimme kumpikin omissa asunnoissamme ja mies sai minut tuntemaan itseni viehättäväksi, kauniiksi ja haluttavaksi. Treffailimme muutamia kertoja viikossa. Nukuimme omissa kodeissamme. Se oli aika optimi suhde.

Vierailija kirjoitti:

Minä kaipasin 41 -vuotiaana sellaista suhdetta, jossa on komea ja seksikäs mies ja hyvää seksiä, asuimme kumpikin omissa asunnoissamme ja mies sai minut tuntemaan itseni viehättäväksi, kauniiksi ja haluttavaksi. Treffailimme muutamia kertoja viikossa. Nukuimme omissa kodeissamme. Se oli aika optimi suhde.

Lisäyksenä, että se oli hyvä suhde. Sitten menimme naimisiin ja mies alkoi haukkua ulkonäköäni ja lopetti seksin. Joten nämä kriteerini eivät johtaneet pitkään onneen. Hetken oli kyllä ihanaa. Sikäli en ole edes oppinut mitään, että olen nyt vähän ihastunut toiseen mieheen, joka on sellainen kuin mieheni oli alussa.

Vierailija kirjoitti:

Jos "riittävän hyvä" kelpaa, ei sitten paljoa vaadi. Eikä arvosta itseään. Epätoivoinen tyytyy siihen.

Jos suhteeseen alkaisi, sen pitäisi olla täysi kymppi. Muuten ei kannata. Ja sitä kymppiä kun ei kerta kaikkiaan ole.

Jos pitää suurinta osaa ihmisistä vain riittävän hyvinä ja itseään jonain jolle kuuluu vain paras, on ihminen joka ei arvosta muita.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40-vuotias mies ja en oikeastaan etsi enää mitään. Minulla on motivoiva työ, paljon harrastuksia ja mukava koti. Saan töistä ja harrastuksista sopivasti haastetta elämään, joten en kaipaa ylimääräistä haastetta naisesta. Yhdenyön jutut ja panosuhteet ei ole koskaan kiinnostaneet ja parisuhde vaatisi koko elämän rukkaamista uusiksi ja siihen ei löydy motivaatiota. Tuntuu että naisilla on tarjottavana vain seksiä ja se ei minulle riitä tasapainottamaan minulta vaadittavia asioita.

Mulla sama, liikaa pitäisi muuttaa nykyistä elämää enkä myöskään koe, että naisilla on mulle mitään tarjottavaa. En jaksa panostaa toisen ihmisen jatkuvaan huomioimiseen jotenkin. Lapsien hankkiminenkin tuntunut aina vieraalta itselle.

M36

Vierailija kirjoitti:

Riittävän hyvä? Otin sellaisen jota ilman en halua elää, ellei ole pakko.

Tässä. Olen itse löytänyt elämääni hieman alle nelikymppisenä miehen, ketä ilman en halua olla ja elää. Sellainen mies, joka erossa ollessanin kulkee kokoajan mukanani. Mikään vähempi ei kiinnosta.