3- ja 4-kymppiset miehet ja naiset hoi: Mitä haluatte seurustelulta? Millainen suhde on "riittävän hyvä"?

Ukko36 kirjoitti:

En vaadi paljoa. Vain sellaisia kriteereitä, mitkä itsekin täytän. Näistä en tingi;

Miellyttävä ulkonäkö

Miellyttävä luonne

Kouluja käynyt, vähintään korkeakoulun

Hyväpalkkainen duuni

Uralla etenevä

Ei mt-ongelmia

Ei lapsia

Ei roikkuvia exiä

Ei talousongelmia

Harrastaa liikuntaa

Huolehtii kodista

Huolehtii ulkonäöstään

Haluaa/kykenee tekemään lapsia

Iällä ei niin väliä, kunhan ehdot täyttyy.

Siinä nyt muutama alkuun.

Aika pitkä lista sinulla, varsinkin kun ottaa huomioon, että itse lähentelet jo neljääkymppiä..

Vierailija kirjoitti:

Oon 32, takana 2 pidempää parisuhdetta Nykypäivänä vaatimukseni miehelle: 1. Ei alkoholi tai muitakaan riippuvuuksia (enkä nyt tarkoita satunnaista alkoholin käyttöä) 2. Ei merkittäviä mielenterveysongelmia 3. Ei heittäydy passattavan lapsen rooliin. Näillä vaatimuksilla on melkein mahdoton löytää kumppania.

Joopajoo, kyllä noilla kriiteillä on miehiä jonoksi asti.

M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v mies. Samaa olen itsekin miettinyt. Tuntuu, että jotain haluaa, mutta silti tuntuu haastavalta yrittää deittailla ja edetä siitä säännölliseen tapailuun. Tosiaan se oma rauha ja omat aikataulut houkuttelevat enemmän. Eli jotain tapailun alkuja on itsellänikin ollut, mutta ehkei sitten vaan ole ollut tarpeeksi kipinää, kun ei ole jaksanut niihin panostaa. Onkohan tässä jo nähnyt tarpeeksi, eikä enää kaipaa mitään. En tiedä. Ehkä tämä on joku välivaihe.

Haluaisin naisen, jonka seurassa viihdyn, joka kiinnostaa seksuaalisesti, jolla on ainakin jotain samoja intressejä kuin minulla, ja joka on ihastunut minuun.

Mieheen joka ei jaksa panostaa naiseen on vaan vaikea ihastua. Itse oon huomannut että 4-kymppiset on usein jotenkin väsähtäneitä ja se latistaa sit omankin kiinnostuksen.

Ymmärrän täysin. Kai se on joku kipinä, joka tarvitaan molemmin puolin, niin homma lähtee toimimaan.

Jos sohvalla loikoilu on kivempaa ajanvietettä kuin miehen seura, niin ei taida mies kiinnostaa sinua riittävästi

Nainen 40 v. vastaa.

1. Miehen pitää olla siinä määrin älykäs, että voin keskustella hänen kanssaan aidosti, selostamatta kaikkea auki. Tähän pääsee vain hyvin harva mies (/ihminen), joten mainitsen sen ensimmäisenä kriteerinä.

2. Seksuaalinen vetovoima ja toimiva, ajan mittaan paremmaksi kehittyvä seksi (vs. tapaukset, joiden kanssa seksi huononee ajan kuluessa). Seksuaalinen aktiivisuus ja avoimuus.

3. Monogamia. Kyky ja erityisesti halu pysyä uskollisena.

4. Ehdoton rehellisyys ja luotettavuus.

5. Yhdessäolo tuntuu mukavalta eikä sisällä turhaa draamaa.

6. Ei lapsia eikä lapsihaaveita.

7. Empatiakyky. 

8. Reilu vastuunjako (taloudellisesti mutta myös vaikkapa sen suhteen, mitä teemme esim. perjantai-iltana).

9. Kannustaminen ja tuen antaminen. Se, että mies antaa minun kannustaa ja tukea itseään.

10. Riittävässä määrin yhteiset arvot.

Jos ja kun kaikki nuo osuvat, niin ulkonäkö voi olla ihan mitä tahansa. En ole vielä koskaan tavannut miesä, joka täyttäisi kriteerini mutta sattuisi olemaan ulkonäöltään minulle jotenkin epäkelpo.

En just nyt ole etsimässä parisuhdetta, mutta ei sitä tiedä vaikka löytäisi töiden kautta jonkun. Joten tässä on mietteitä sitä silmällä pitäen.

Ulkonäkö on ensimmäinen listalla jotta jotain voisi tapahtua. Valitettavasti meidänkin ikäpolvesta löytyy uusavuttomia joten ei sellaista eikä missään nimessä vanhempien avustuksessa olevia (löysin tuollaisen akateemisen ihmisen viime kerralla). Ja kuten aikaisemmin yksi mies kirjoitti että ei lapsia eikä roikkuvia exiä, ei talous ongelmia. Ja olisi lähes samassa sosiaaliluokassa kuin minä sekä arvomaailmat kohtaavat kohtalaisesti.

Mutta pitkässä parisuhteessa tulee auttamattakin kompromisseja. Joten itse en ala rajoittamaan listaa tarkemmalle.  Paitsi että tietenkin pitää viihtyä toisen kanssa ja läheisyyttä pitää olla.

M-38

ps. Ja omalta kohdalta voisi vielä sanoa että en ole enää teini joten en viihdy parisuhteessa jossa nähdään vain muutamien päivien välein ja vietellään enimmäkseen öitä erikseen.

Vierailija kirjoitti:

ps. Ja omalta kohdalta voisi vielä sanoa että en ole enää teini joten en viihdy parisuhteessa jossa nähdään vain muutamien päivien välein ja vietellään enimmäkseen öitä erikseen.

Minä taas olisin voinut sanoa, että en ole enää teini, joten näkeminen muutaman päivän välein ja öiden viettäminen enimmäkseen erikseen sopii minulle kuin nenä päähän. Oletan, että kumppanillakin on työ ja oma elämä, joten välitön kokonaisvaltainen fuusioituminen tuntuisi aika kauhealta.

Vierailija kirjoitti:

Lösähdän päivän aktiviteettien jälkeen mieluummin kotisohvalle kuin lähden miehen luokse ja miehen luona ollessani tunnen välillä suorastaan tuhlaavani ainutkertaista elämääni. Eli jopa vauvapalstailu hakkaa kiinnostavuudessaan miehen.

Minulla oli edellisessä suhteessa juuri tuollainen olo. Miehen luokse lähteminen tuntui kuin uudelta, raskaammalta työpäivältä varsinaisen työpäivän jälkeen. En minä halua suhdetta suhteen vuoksi tai ketä vain siksi, että olisi mies. Kumppanuuden tulisi tuoda iloa ja jotakin lisää elämään, eikä tuntua rajoitteelta ja ajan tuhlaamiselta.

Noista vain arvomaailmalla on merkitystä. 

Teillä on aika vaativat kriteerit monella, jos ottaa huomioon ihan sen, että pitkässä parisuhteessa elävienkin puolisoiden elämä on keskenään välillä työlästä. Esimerkiksi joku mainitsi älykkyyden ja kyvyn ymmärtää ilman, että toiselle joutuu selittämään asioita auki. Minusta nämä eivät tarkoita samaa asiaa. Oma mieheni on hyvin älykäs, mutta toisella tavalla kuin minä. Joudumme usein selittämään toiselle asioita auki. Toisaalta se on hyvä, koska oma ymmärrys ja maailmankatsomus avartuu. 

Olen miettinyt mitä itse haluaisin, jos eroaisin omasta pitkästä parisuhteesta. Toisin kuin moni muu on kertonut, en etsi valmista pakettia. Miehen ei tarvitse täyttää kaikkia tarpeitani. Lähinnä etsisin kumppania, jonka kanssa on hauska tehdä asioita yhdessä, olisi kiinnostunut laajasti eri asioista, seksi olisi toimivaa ja jonka seurassa olisi hyvä olla. 

Mä olen 40, jo vuosia naimisissa suuren rakkauteni kanssa. En usko, että enää pariudun, jos jään yksin, kukaan tai mikään ei pääse lähellekään nykyistä, ja riittävän hyvä ei vaan enää riitä.

Sellainen joka ei halua asua yhdessä, mutta tahtoo tavata about kerran viikossa. Joskus yhdessä matkalle. Melko raitis. Avarakatseinen, ystävällinen. Saa olla lapsia ja eksiä elämässä, kunhan minun ei tarvitse heitä tavata.

Aika kovia kriteereitä on monella.

Jos olisin itse etsimässä parisuhdetta (en ole, onneksi!!) olisi tärkein kriteeri löytää nainen, jonka kanssa olisi mukavaa, turvallista ja hauskaa olla. Jonka seurassa saisin olla oma itseni.

Eikä oma itseni ole se kaljaa sohvalla kittaava, urheilua tollottava keskivartalolihava ukko, vaan jotakin ihan muuta.

Tässä iässä en kaipaa erityisen aktiivista seksielämää, intohimoa jne. Toki hellyydestä nautin kovasti, ja sitä tulisi olla, mutta aktiivinen seksielämä ei ole välttämättömyys. Seksi on joskus kivaa, mutta sopivissa määrin, ehkä kerran-pari kuussa. Tärkeintä olisi luottamus: että voisin luottaa toiseen ihmiseen, ja että hänen kanssaan olisi turvallista olla.

M37

Jaa-a, asun lasteni kanssa ja olen jonkun aikaa miettinytkin, pitäisikö jotain suhdekuviota yritellä. Lapsetkaan ei enää ole ihan pieniä, koulussa jo kaikki ja arki sujuu. Monilla muilla on uusi mies heti jo odottamassa, mutta minä olen ollut yksin pitkään.

Eihän se aina kovin hohdokasta ole, mutta minulla on ollut tässä arjessa ihan tekemistä. Mihinkään Tinderiin en meinaa lähteä, ja muutenkin deittailu ahdistaa. Olen miettinyt minkälainen mies tähän kuvioon edes sopisi ja tullut tällaiseen tulokseen:

- tottunut lapsiin, omia lapsia saa mielelläänkin olla, kunhan suhteen loppuminen on käsitelty. Lapset voisi olla omia lapsiani vanhempia.

- liikunnallinen ja tervehenkinen, olisi kivaa saada seuraa juoksu- ja pyörälenkille, jotain pallopeliä voisi myös mielellään pelata, kun itsekin harrastelen

- alkoholi ei saa olla ongelma, tupakka ja huumeet tietysti ehdoton ei

- ulkonäöltään miellyttävä, ei tarvitse mikään kansikuvapoika olla, suomalainen perusmies on oikein ok, kunhan on puhdas ja siisti

-hyvät käytöstavat ja perussiisti muutenkin, tykkään, että koti on siisti ja järkässä

- työelämässä, ei mikään uraohjus, mutta hyvä työmoraali pitää olla

- yhteinen arvopohja, itse teen vapaaehtoistyötä jonkun verran, lasten liikunta ja junioriurheilu on lähellä sydäntä

Ajattelisin, että miehen pitäisi kunnolla kolahtaa, että alkaisin tätä meidän arkea yhtään muuttaa. En halua lapsillekaan esitellä mitään epämääräisiä säätöjä.

Sellainen suhde, jossa kumpikin asuisi omassa kodissaan, voisi ehkä toimia. Toisaalta unelmahan tietysti olisi, että löytyisi läheinen ihminen.

Mutta haaveiluahan tämä on, harvoin mihinkään edes menen, enkä usko, että tuollaisia miehiä löytyykään ravintoloista. Pieni mahdollisuus törmätä tällaiseen ehkä lasten harrastusten puitteissa. Mutta kyllä minä yksinkin pärjäilen. 

Olen 40-vuotias mies ja en oikeastaan etsi enää mitään. Minulla on motivoiva työ, paljon harrastuksia ja mukava koti. Saan töistä ja harrastuksista sopivasti haastetta elämään, joten en kaipaa ylimääräistä haastetta naisesta. Yhdenyön jutut ja panosuhteet ei ole koskaan kiinnostaneet ja parisuhde vaatisi koko elämän rukkaamista uusiksi ja siihen ei löydy motivaatiota. Tuntuu että naisilla on tarjottavana vain seksiä ja se ei minulle riitä tasapainottamaan minulta vaadittavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40-vuotias mies ja en oikeastaan etsi enää mitään. Minulla on motivoiva työ, paljon harrastuksia ja mukava koti. Saan töistä ja harrastuksista sopivasti haastetta elämään, joten en kaipaa ylimääräistä haastetta naisesta. Yhdenyön jutut ja panosuhteet ei ole koskaan kiinnostaneet ja parisuhde vaatisi koko elämän rukkaamista uusiksi ja siihen ei löydy motivaatiota. Tuntuu että naisilla on tarjottavana vain seksiä ja se ei minulle riitä tasapainottamaan minulta vaadittavia asioita.

Ollaan samiksii. Saman ikäisiäkin vielä.

Ainoa millä muuttaisin omaani, olisi saman ikäinen nainen, töissä, normali painoinen, sillä oma omistusasunto, ei kakaroita, eikä kykyä tai varsinkaan halua niiden hankkimiseen. Koira sillä olisi kyllä plussaa, mutta vain jos se olisi kokoluokkaa hevonen / lehmä, eikä mikään hlvetin räksyttävä piski.

Vierailija kirjoitti:

Aika kovia kriteereitä on monella.

Jos olisin itse etsimässä parisuhdetta (en ole, onneksi!!) olisi tärkein kriteeri löytää nainen, jonka kanssa olisi mukavaa, turvallista ja hauskaa olla. Jonka seurassa saisin olla oma itseni.

Eikä oma itseni ole se kaljaa sohvalla kittaava, urheilua tollottava keskivartalolihava ukko, vaan jotakin ihan muuta.

Tässä iässä en kaipaa erityisen aktiivista seksielämää, intohimoa jne. Toki hellyydestä nautin kovasti, ja sitä tulisi olla, mutta aktiivinen seksielämä ei ole välttämättömyys. Seksi on joskus kivaa, mutta sopivissa määrin, ehkä kerran-pari kuussa. Tärkeintä olisi luottamus: että voisin luottaa toiseen ihmiseen, ja että hänen kanssaan olisi turvallista olla.

M37

Mikä juttu tää on, että niin monien keski-ikäisten miesten seksuaaliset halut on vähäiset?

Tuntuu tosi vaikealta löytää mies, jota parisuhdeseksi innostaa. Oon itse suosinut ns. kunnollisia ja sitoutuvia miehiä ja päätynyt kahdesti suhteeseen jossa miehelle riittää 1-2 kertaa kuussa peiton alla pimeässä. En tiedä pitäisikö suunnata huomio sitten tuhmempiin miehiin.

Jos olisin sinkku, niin haluaisin seuraavat asiat:

- työssäkäyvä ja raha-asiansa hoitava, tulen kyllä toimeen omillani ja on myös varallisuutta, en vaan ala ketään elättämään. Koulutus ei ole merkittävää.

- yhteiskuntaa seuraava, lukuharrastus plussaa

- yli 70kg, alle 120kg

- ei liian aktiivinen vaan tykkää olla kotona, jutella, käydä ehkä koiran kanssa lenkillä. Ei mitään fitness- tai extremetyyppiä. En ole itse sellainen ja stressaantuisin toisen aktiivisuudesta + se toinen ärsyyntyisi mun sohvaperunamaisuudesta.

- pilke silmäkulmassa, huumorintajua pitää olla paljon, rento asenne elämään

- tykkää matkustella niin rantalomilla kuin kaupungeissa. Tyyppi, joka priorisoi matkat joidenkin muiden kulutuskohteiden edelle.

- saa olla lapsia, muttei ihan pieniä. Minulla lapset, kouluikäiset, olisi varmaan 50-50.

Ukko36 kirjoitti:

En vaadi paljoa. Vain sellaisia kriteereitä, mitkä itsekin täytän. Näistä en tingi;

Miellyttävä ulkonäkö

Miellyttävä luonne

Kouluja käynyt, vähintään korkeakoulun

Hyväpalkkainen duuni

Uralla etenevä

Ei mt-ongelmia

Ei lapsia

Ei roikkuvia exiä

Ei talousongelmia

Harrastaa liikuntaa

Huolehtii kodista

Huolehtii ulkonäöstään

Haluaa/kykenee tekemään lapsia

Iällä ei niin väliä, kunhan ehdot täyttyy.

Siinä nyt muutama alkuun.

Kertokaa minulle, että mistä lähes nelikymppinen mies meinaa löytää lapsettoman, kouluja käyneen sporttisen ja hyväpalkkaisen uranaisen, joka haluaa alkaa lapsia pukkaamaan?

Monilla 30-40v naisilla on jo lapsia mikäli ovat niitä halunneet. Ja monet uraihmiset haluavat keskittyä uraansa ilman lapsia. Uranaisten keskuudessa taitaa myös olla jonkin verran niitä, jotka hankkivat lapsen ilman miestä, mieslapsi kun ei oikein kuvioon istu. Parikymppiset taas ei nelikymppisestä kiinnostu, heillä taitaa muutenkin olla mielessä ihan joku muu kuin lasten hankkiminen. Plus parikymppisellä harvemmin on mitään kovin kummoista saatikka hyväpalkkaista uraa vielä takana, ja jos onkin, niin keskittyvät sitten siihen.

Vai olenko väärässä?

Jos "riittävän hyvä" kelpaa, ei sitten paljoa vaadi. Eikä arvosta itseään. Epätoivoinen tyytyy siihen.

Jos suhteeseen alkaisi, sen pitäisi olla täysi kymppi. Muuten ei kannata. Ja sitä kymppiä kun ei kerta kaikkiaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Ukko36 kirjoitti:

En vaadi paljoa. Vain sellaisia kriteereitä, mitkä itsekin täytän. Näistä en tingi;

Miellyttävä ulkonäkö

Miellyttävä luonne

Kouluja käynyt, vähintään korkeakoulun

Hyväpalkkainen duuni

Uralla etenevä

Ei mt-ongelmia

Ei lapsia

Ei roikkuvia exiä

Ei talousongelmia

Harrastaa liikuntaa

Huolehtii kodista

Huolehtii ulkonäöstään

Haluaa/kykenee tekemään lapsia

Iällä ei niin väliä, kunhan ehdot täyttyy.

Siinä nyt muutama alkuun.

Taas tulee näkyväksi miesten vaatimukset suhteessa naisten vaatimuksiin. Itselläni ainoat kriteerit olivat

- minua miellyttävä ulkonäkö (haluan katsoa, koskea, sekstailla)

- riittävän samanlainen luonne ja elämäntapa/-tilanne

- samanlaiset tulevaisuudentoiveet ja -odotukset + arvomaailma

Toi sun listasi voisi tarpeeksi eriteltynä sisältää kaikki noi miehen listan kohdat, sun listasi on vain hyvin ympäripyöreä ja monitulkintainen.