Lue keskustelun säännöt.
Äiti jätti toisen lapsensa täysin huomiotta
14.03.2013 |
Olin tänään uimahallissa. Eräs samaan aikaan tullut äiti kahden lapsensa kanssa kiinnitti huomioni jo pukuhuoneessa. Isompi lapsi oli tyttö, ehkä reilu kolmivuotias, pienempi oli poika, ehkä 2-vuotias. Pienikin osasi kuitenkin jonkin verran puhua.
Panin merkille, että äiti huomioi pelkästään tuon pojan. Toisteli koko ajan hänen nimeään, houkutteli luokseen, ihaili pojan kellukkeita ja uimatarvikkeita, pörrötteli hiuksia ja helli muutenkin. Tyttö kulki varjona perässä, yritti esitellä omia kellukkeitaan äidille, mutta äiti käänsi päänsä pois sanomatta sanaakaan tai joskus tiuskaisi jotain. Ajattelin ensin, että tyttö on jonkun tutun lapsi ja vain mukana, mutta tyttökin kutsui naista äidiksi.
Tuli todella paha mieli tytön puolesta. Kyseessä ei ollut pelkästään se, että poika oli pieni ja hoivan tarpeessa, vaan äidistä jotenkin huokui välinpitämättömyys tyttöä kohtaan, aivan kuin tyttö olisi ollut välttämätön paha matkassa mukana.
Ja kaikkein pahinta tuossa oli se, että tilanne nosti minussa itsessäni mieleen jonkin muiston omien lasteni pikkulapsiajalta. Muistin, että minä itse olen toiminut samansuuntaisesti esikoiseni ja seuraavan kanssa. He ovat samaa sukupuolta ja mm. vauvavideoissa näkyy selkeästi, että pienempi on minulle kaikki kaikessa. Rakastin ja rakastan esikoistanikin, mutta tuo suosituimmuusasema näkyy nauhoilla. Inhoan itseäni tuon takia. Olen näköjään aktiivisesti unohtanut asian, mutta se nousi mieleen tuosta tapauksesta.
Lapsiinsa vain suhtautuu eri tavalla. Kuitenkin minulla on yhä hirveä olo, sekä tuon vieraan tytön kuin itsenikin takia. :(
Kommentit (27)
Meillä on 4 lasta minä olen vanhin ja äiti huomioi ainoastaan mun pikku siskon joka on syntynyt mun jälkeen vaikka sanon siitä äitille se vaan sanoo " Siskollas on käytös häiriö se tarttee enemmän huomiota!" Ei se oo oikein vaikka onki käytöshäiriöinen nii antaa sille eniten huomiota! Me ei voija lähtä ees äitin kanssa päiväksi soppaileen kun pikku sisko ja se on kuitenki jo 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä äitejä olette, jos tiedostatte asian ja yritätte sen korjata. Itse olen se vähemmin rakastettu lapsi ja muistan sen edelleen vaikka ole jo yli 60 v.
Omien lasten kanssa olen ollut äärimmäisen tasapuolinen ja heti jos vähänkin aloin suosia toista, niin heräsi omatunto.
lastenlapsissa selvästi tunne jotenkin eniten kiintymystä ensimmäsitä lasta kohtaan, mutta en ole sitä mitenkään toisten anatnut huomata, mutta siitäkin saan huonon omantunnon.
Meillä keskimmäinen veli on yhä isän suosikki, vaikka ollaan jo yli 50-v kaikki kolme. En yhtään puhelua saa puhua isän kanssa, ettei isä mainitse ja kehu keskimmäistä. Mummon suosikki oli myös. Äiti oli tasapuolinen, mutta äiti kuoli jo 20 vuotta sitten.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 21:37"]Ei hyvänen aika jokin videonauha kerro koko totutta! Vaihteleehan se huomion osoittaminenja läheisyyden tunne omien voimien ja vaikka päivän sattumusten mukaan!
[/quote]
Mutta kyllä ne tunteet muistaa.
Minä olen yrittänyt olla äärimmäisen tasapuolinen, mutta koska esikoinen on aina ollut helppo ja sopeutuvainen ja seuraava alusta asti vaativa ja sittemmin ongelmainen, eihän sitä tasapuolisuutta edes tule. Nyt molemmat ovat teinejä ja olemme tänä kesänä käyty paljon keskusteluja tästä aiheesta. Hyvä niin, jospa eivät sitten isona vielä ole katkeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä laimeni tunteet esikoista kohtaan kuopuksen syntymän jälkeen. Monesti tuntui, että on tiellä tai häslää eri tilanteissa ja tuntui, etten aina jaksanut olla kahden kanssa. Tiedostin ja harmittelin asiaa heti alusta asti kovasti. Googlailin asiasta tietoa ja koitin pakottaa itseäni huomioimaan esikoista ja antamaan läheisyyttä, vaikkei olisi aina siltä tuntunut. Rakkaus kuopusta kohtaan tuntui niin vaivattomalta ja luonnolliselta ja olin ihan hänen lumoissaan. Panostin paljon esikoisen kavereihin ja kaikkeen puuhailuun ja siitä olen iloinen näin jälkikäteen katsottuna. Monesti silti tuli tiuskittua ja varsinkin jos teki jotain ilkeää vauvalle ja myöhemmin taaperolle, olin ihan raivona. Iltaisin saatoin itkeä ja surkutella asian laitaa ja toivoin, että tunteet lapsiani kohtaan tasaantuisivat. Ja nyt kun kuopukseni on tullut uhma-ikään ja osaa temppuilla jo ihan itsekin ja saa raivopuuskia milloin mistäkin ja milloin missäkin (henkilökohtainen lempipaikkani on tietysti kaupan käytävä), välillä katson esikoistani hellyydellä ja ylpeydellä kun on jo niin iso ja osaa olla hienosti. Asiat ovat alkaneet melkein kääntyä niin, että kuopus saa minut ärsyyntymään/väsymään uhmailullaan ja esikoinen taas tekee usein vaikutuksen uusilla oppimillaan asioilla ja tekemisillään. Olen tosi iloinen, että asiat tasaantuivat ja tuntuu, että minulla on nykyään kuitenkin ihan tasapuoliset tunteet molempia kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 21:35"]
Meillä on neljä lasta, rakastan jokaista valtavasti eikä rakkautta tarvitse millän tavalla jakaa heidän kesken vaan jokaiselle on oma, vltava rakkautensa. Jokaisen puolesta antaisin henkeni. Esimerkiksi mieheni puolesta en.
[/quote]
Niin hyvä ja suoraan sanottu:)
Nuoret äidit yksi asia on varma: pakottakaa itsenne toimimaan tasapuolisesti! Jos ette niin hinta on liian iso maksettavaksi aikaa myöten.