Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te olette uskaltaneet synnyttää??
11.03.2019 |
Ihan oikeasti. En voi mitään sille, että ajatus vaan yksinkertaisesti karmii toden teolla. Erityisesti se, kun ei tiedä yhtään millaista se on ja se valtava kipu mitä kokee. Pitkä synnytys ja vielä päälle se istukan synnyttäminen. Olen erittäin tietoinen siitä mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten se etenee, sillä olen lukenut aiheesta todella paljon enkä ole edes raskaana.
Olen kuullut myös ihan lähipiiristä todella karmivia tapauksia synnytyksestä. Pelkään, että minulla jää lapset tekemättä synnytyksen takia.
Kommentit (73)
Minun kaikki kolme synnytystä on olleet helppoja. Kivuliaita toki, mutta nopeita ja toivuin hyvin. Imetyskin onnistui joka kerta, kun näki vähän vaivaa sen eteen.
Se kipu on tosiaan vähän erilaista. Se yleensä alkaa vaivihkaa ja voimistuu siten, että kun kipu on kaikkein voimakkaimmillaan, ollaan jo loppusuoralla. Ainoa, mitä antaisin neuvoksi on: liiku ja hengitä, älä pistä vastaan kivulle. Kuulostaa monesta hörhöilyltä ja se on kurjaa, sillä kyseessä on se, että mitä enemmän jännität ja pistät vastaan, sitä enemmän sinua sattuu. Liike ja rauhallinen hengitys lievittää kipua. Muita suunnitelmia ei kannata tehdä, toiveet voi kirjoittaa ylös mutta muistaa, että ne on vain toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä uskallakaan, olen kauhuissani. Kolmas koitos edessä ja tosiaan kamppailen asian kanssa päivittäin. Mutta silti se on kuitenkin lyhyt aika ihmisen elämässä, vanhemmuus elämän mittainen. Minulla sellaiset peruskokemukset alatiesynnytyksistä, ei helppoja, muttei erityisen vaikeitakaan. Itselle pahinta oli ponnistaminen.
Kivusta vielä sekin, ettei se ole tauotonta. Supitukset tulevat aluksi n 10-5 min välein. Ei montaa tulee tule tunnissa, joten kyllä siinä ehtii levähtää. Joskus saattaa tulla taukojakin supistuksiin, vaikka tulis säännöllisesti ja synnytys olisi käynnissä. Ja supistusten intensiteettikin voi vaihdella. Tämä oli itselleni yllätys, kun luulin et etenee ihan tasaisesti oppikirjan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun kaikki kolme synnytystä on olleet helppoja. Kivuliaita toki, mutta nopeita ja toivuin hyvin. Imetyskin onnistui joka kerta, kun näki vähän vaivaa sen eteen.
Se kipu on tosiaan vähän erilaista. Se yleensä alkaa vaivihkaa ja voimistuu siten, että kun kipu on kaikkein voimakkaimmillaan, ollaan jo loppusuoralla. Ainoa, mitä antaisin neuvoksi on: liiku ja hengitä, älä pistä vastaan kivulle. Kuulostaa monesta hörhöilyltä ja se on kurjaa, sillä kyseessä on se, että mitä enemmän jännität ja pistät vastaan, sitä enemmän sinua sattuu. Liike ja rauhallinen hengitys lievittää kipua. Muita suunnitelmia ei kannata tehdä, toiveet voi kirjoittaa ylös mutta muistaa, että ne on vain toiveita.
Tähän vielä lisänä lämmin vesi, joko suihkussa tai altaassa! Niillä pärjää tosi pitkälle avautumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kipu vaan ne kaikki mahdolliset vauriot raskaudesta ja synnytyksestä. Ihan tarpeeksi kuullut kavereilta juttuja mitä kaikkea niistä on tullut ja jäänyt pysyväksikin. Mä en vaan pysty ottamaan sellaista riskiä omalle kropalle. Onneksi kumpikaan meistä ei erityisesti edes halua lasta.
Minkälaisia vaurioita raskaudesta on jäänyt? Löysä vatsanahka?
Esim se ettå ei pysty enää pitämään pieruja. Jos ilma pääsee ns yllättåmään niin sitä ei voi pidättää millään eli pieru tulee. Kiva kulkea ihmisten ilmoilla. Seurausta synnytyksessä huomaamatta ja myös korjaamatta jääneestå sulkijalihasvauriosta. Sitå ei voi enää myöhemmin korjata eikä siihen mitkään junpat auta.
Välilihan leikkausarvet jäivät kireiksi ja kuroutuivat ja vaivaavat esim pyöräillesså ja ihan vaikka sohvalla istuessa eikä niitå julkisella korjata kun ovat kosmeettisiä haittoja!
Ystävälle tuli ensimmäisestä ja samalla viimeisestå pahat laskeumat esim kohtu roikkuu melkein ulos emättimestå. Korjausleikkaus voidaan tehdä kuulemma noin viisikymppisenä.
Vaginaa joutuu jumppaamaan hullun lailla jotta siitå olisi iloa itselle ja miehelle.No jo oli juttuja. Tuo pierujen pidätys varmaan on ihan totta, mutta synnyttäjistä muutama prosentti saa sulkijalihas vaurion ja kuinka monta prosenttia niistä ei pystytä korjaamaan...? Ja välilihan arpea varmasti korjataan jos ei pysty sohvalla istumaan herranen aika! Laskeumia voi tulla, suurin osa niin lieviä ettei niitä edes huomaa. Vaginaa pitäisi jumpata kyllä ihan synnyttämättäkin, vanhetessa muuten ei pysy pissa! Aika surullista jos pelkäät elämää muutenkin noin paljon, voit jäädä kauppareissulla auton alle hei.
Täällå taas sitten joku joka tietåä asian paremmin kuin ne joilla asiat ovat tapahtuneet.
Tuo etten pysty pidättämään pieruja johtuu ulomman sulkijalihaksen vauriosta ja sitä vauriota ei ole synnytykseen merkittyy kun sitå ei huomattu eli en ole tilastoissa kuten ei moni muukaan synnyttänyt
Noin 1.1% synnyttåjistå saa pahan repeämän joka voi jättåå jopa ulosteenpidätyskyvyttömäksi hoidosta huolimatta. Muistaakseni 75% ei juurikaan hyödy korjauksista. Tuo luku on suuri kun se tarkoittaa ettå parhaassa iässå olevista naisista 1 sadasta saa pahan elämänlaatua suuresti haittaavan vamman se on 11 tuhannesta ja vuosittain noin 500-600 naista. Ne on kaikki oikeita eläviå tuntevia naisia joidenka oletetaan hoitavan lapset ja perheen ja työelämän. Noin 23% ensisynnyttåjistå saa piilevån sulkijalihasvaurion.
Sektioiden kohdalla paasataan riskeistä kun on jopa 0.4% todennäkoisyys johonkin asiaan että on iso riski mutta alatiesynnytyksessä 1.1% onkin yhtåkkiå harvinaisuutta osoittava mitätön luku.
Ja kannattaa vilkaista netistä kuvia mitå yleenså siitä ensimmäisestå synnytyksestå tulevan pahat laskeumat tarkoittavat. Suomenkielisiä ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen synnytystä pelkää kaikkea tuntematonta, mutta tosiasia on, että ihmiset kokee hyvin yksilöllisesti nämä asiat. Minä olin varautunut, että tarvitsen kaiken mahdollisen lääkkeellisen avun alusta asti, mutta selvisin pitkälle ilman. Pelkäsin ihan älyttömästi synnyttämistä. Pelkään edelleen, mutta eri asioita, koska tiedän miten oma kroppani toimii. Silti tiedostan, että tuleva synnytys voi olla taas aivan erilainen. Todella vaikea sanoa toisen puolesta kuka tulee kokemaan kivun minkälaisena. Aina silti tulee näitä kauhukertomuksia, joissa totuudentorvet toitottavat faktana, että tältä se tuntuu ja varaudu tähän.
Mikä ihme tuo autolla ajamiseen vertaus on? Eihän se ole loogisesti yhtään sama asia.
Autolla kun lähdet kauppaan niin on ainakin 99,9 % todennäköisyys että palaat sieltä täysin muuttumattomana. No okei, jos saivarrellaan niin ehkä haba on voinut kasvaa hieman kun kantelet painavia kauppakasseja.
Raskaudesta ja synnytyksestä et selviä ilman muutoksia. Se on fakta. On ihan ihmismielellä luontaista suhtautua skeptisesti tähän. Keho on monelle tärkeä ja on inhimillistä pelätä sen muutoksia. Varsinkin ku osa niistä tapahtuu 10 % todennäköisyydellä, osa 2 % jne.
Muutoksia joudut raskaudessa ja synnytyksessä kokemaan tavalla tai toisella, autolla ajaessa et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tuo autolla ajamiseen vertaus on? Eihän se ole loogisesti yhtään sama asia.
Autolla kun lähdet kauppaan niin on ainakin 99,9 % todennäköisyys että palaat sieltä täysin muuttumattomana. No okei, jos saivarrellaan niin ehkä haba on voinut kasvaa hieman kun kantelet painavia kauppakasseja.
Raskaudesta ja synnytyksestä et selviä ilman muutoksia. Se on fakta. On ihan ihmismielellä luontaista suhtautua skeptisesti tähän. Keho on monelle tärkeä ja on inhimillistä pelätä sen muutoksia. Varsinkin ku osa niistä tapahtuu 10 % todennäköisyydellä, osa 2 % jne.
Muutoksia joudut raskaudessa ja synnytyksessä kokemaan tavalla tai toisella, autolla ajaessa et.
Se vertaus tarkoitti sitä, että jos pelkäät elämää nin paljon ettet uskalla toteuttaa haaveitasi koska jollekin on joskus käynyt jotain, niin ethän voi edes kauppaan autolla lähteä. Toki nuo vauriot ovat todellisia niille joille ne ovat sattuneet, mutta elämä on sellaista, mitä vaan voi tapahtua, koska vaan.
Mäkin pelkäsin synnytystä niin paljon, etten suostunut ajattelemaan edes koko asiaa. Pelkäsin vielä silloinkin, kun synnytys oli käynnistynyt. Kielsin supistukset niin kauan, kunnes kipu oli niin pahaa, että pelko unohtui ja lähdin sairaalaan.
Jos yhtään lohduttaa, niin sitä istukkaa ei varsinaisesti tarvitse enää itse synnyttää. Minulla ainakin joka kerta kätilö on sen painellut/työnnellyt käsillä vatsan päältä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatteko te edes koko istukan syntymistä? Mulla ei ole mitään muuta muistikuvaa kuin et se näytettiin jälkeenpäin mulle jossain astiassa. Kaks kertaa mennyt näin. Ei siinä vaiheessa istukan syntyminen ole ollut mielessä kun vauva on tullut pihalle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kipu vaan ne kaikki mahdolliset vauriot raskaudesta ja synnytyksestä. Ihan tarpeeksi kuullut kavereilta juttuja mitä kaikkea niistä on tullut ja jäänyt pysyväksikin. Mä en vaan pysty ottamaan sellaista riskiä omalle kropalle. Onneksi kumpikaan meistä ei erityisesti edes halua lasta.
Minkälaisia vaurioita raskaudesta on jäänyt? Löysä vatsanahka?
Esim se ettå ei pysty enää pitämään pieruja. Jos ilma pääsee ns yllättåmään niin sitä ei voi pidättää millään eli pieru tulee. Kiva kulkea ihmisten ilmoilla. Seurausta synnytyksessä huomaamatta ja myös korjaamatta jääneestå sulkijalihasvauriosta. Sitå ei voi enää myöhemmin korjata eikä siihen mitkään junpat auta.
Välilihan leikkausarvet jäivät kireiksi ja kuroutuivat ja vaivaavat esim pyöräillesså ja ihan vaikka sohvalla istuessa eikä niitå julkisella korjata kun ovat kosmeettisiä haittoja!
Ystävälle tuli ensimmäisestä ja samalla viimeisestå pahat laskeumat esim kohtu roikkuu melkein ulos emättimestå. Korjausleikkaus voidaan tehdä kuulemma noin viisikymppisenä.
Vaginaa joutuu jumppaamaan hullun lailla jotta siitå olisi iloa itselle ja miehelle.No jo oli juttuja. Tuo pierujen pidätys varmaan on ihan totta, mutta synnyttäjistä muutama prosentti saa sulkijalihas vaurion ja kuinka monta prosenttia niistä ei pystytä korjaamaan...? Ja välilihan arpea varmasti korjataan jos ei pysty sohvalla istumaan herranen aika! Laskeumia voi tulla, suurin osa niin lieviä ettei niitä edes huomaa. Vaginaa pitäisi jumpata kyllä ihan synnyttämättäkin, vanhetessa muuten ei pysy pissa! Aika surullista jos pelkäät elämää muutenkin noin paljon, voit jäädä kauppareissulla auton alle hei.
Täällå taas sitten joku joka tietåä asian paremmin kuin ne joilla asiat ovat tapahtuneet.
Tuo etten pysty pidättämään pieruja johtuu ulomman sulkijalihaksen vauriosta ja sitä vauriota ei ole synnytykseen merkittyy kun sitå ei huomattu eli en ole tilastoissa kuten ei moni muukaan synnyttänyt
Noin 1.1% synnyttåjistå saa pahan repeämän joka voi jättåå jopa ulosteenpidätyskyvyttömäksi hoidosta huolimatta. Muistaakseni 75% ei juurikaan hyödy korjauksista. Tuo luku on suuri kun se tarkoittaa ettå parhaassa iässå olevista naisista 1 sadasta saa pahan elämänlaatua suuresti haittaavan vamman se on 11 tuhannesta ja vuosittain noin 500-600 naista. Ne on kaikki oikeita eläviå tuntevia naisia joidenka oletetaan hoitavan lapset ja perheen ja työelämän. Noin 23% ensisynnyttåjistå saa piilevån sulkijalihasvaurion.
Sektioiden kohdalla paasataan riskeistä kun on jopa 0.4% todennäkoisyys johonkin asiaan että on iso riski mutta alatiesynnytyksessä 1.1% onkin yhtåkkiå harvinaisuutta osoittava mitätön luku.
Ja kannattaa vilkaista netistä kuvia mitå yleenså siitä ensimmäisestå synnytyksestå tulevan pahat laskeumat tarkoittavat. Suomenkielisiä ei löydy.
Laita vielä lähteet. Tuo sektion riskilukema varsinkin kuulostaa epäuskottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut synnytyksestä yhtään mitään, en katsellut yhtään mitään kuvia. En mennyt synnyttämään tarkan suunnitelman ja toivelistan kanssa. Menin synnyttämään toimitaan tilanteen mukaan ja pääasia että lapsi tulee hengissä ulos -asenteella.
Reilu 10 vuotta sitten saatiin vielä kaupungin puolesta synnytysvalmennusta ja siihen osallistuin; yksi kokoontuminen neuvolassa ja toinen käynti synnytyssairaalassa, jossa kätilö kävi synnytyksen ja kivunlievitykset pääpiirteittäin läpi.
Synnytys jännitti tietenkin, mutta ei pelottanut. Suojellakseni itseäni en halunnut tietää asiasta yhtään tuon enempää. Halusin luottaa itseeni ja kätilöihin. Jos olisin lukenut keskusteluja, muiden kokemuksia ja kauhutarinoita siitä, mitä kaikkea voi mennä pieleen, en todellakaan olisi tehnyt yhden ainoaa lasta!
Takana kolme hyvin erilaista synnytystä, mutta kaikki kolme meni niin hyvin kuin voi mennä, eikä yhtään kauhutarinaa kerrottavana.
Tässä syy, miksi olen uskaltanut synnyttää: maalaisjärki päässä.
Jos käy huonosti, voi loppuikänsä syyttää siitä miestä. Sen voimalla uskalsin.