Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te olette uskaltaneet synnyttää??
11.03.2019 |
Ihan oikeasti. En voi mitään sille, että ajatus vaan yksinkertaisesti karmii toden teolla. Erityisesti se, kun ei tiedä yhtään millaista se on ja se valtava kipu mitä kokee. Pitkä synnytys ja vielä päälle se istukan synnyttäminen. Olen erittäin tietoinen siitä mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten se etenee, sillä olen lukenut aiheesta todella paljon enkä ole edes raskaana.
Olen kuullut myös ihan lähipiiristä todella karmivia tapauksia synnytyksestä. Pelkään, että minulla jää lapset tekemättä synnytyksen takia.
Kommentit (73)
Pyysin niin tehokkaan lääkityksen käyttööni kuin mitä suinkin saatavilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat kaikki puudutteet niin ei se nyt niin hirveää ole. Ennen epiduraalia oksitosiinilla aikaansaadut supistukset kyllä sattuivat, mutta epiduraalin jälkeen ei enää sattunut mikään. Istukan kätilö veti vauvan perässä ulos. Ei sitä mitenkään synnytetty erityisesti, eikä siis tuntunut miltään.
Päätin raskaana, etten lue kauhujuttuja enkä ajattele asiaa koska se synnytys on kuitenkin edessä. En vain osannut pelätä. Kesken synnytyksen pelkäsin epiduraalia, ja siinähän sitten pelkäsin ja huusin. Sitten se oli ohi. Ei siitä voi perääntyäkään. Luotin, että luonto hoitaa ja niin se onkin, että tilanteessa hormonimyrskyssä ei pelkää samalla lailla kuin etukäteen ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jokainen nainen pelkää sitä mutta kuten myös tiedät aika moni siitä on ihan hengissä selvinnyt. Eikä saa liikaa yrittää ennakoida miten se menee koska jokainen synnytys on erilainen. Pelkäsin kuollakseni aina luomu synnytystä, halusin kaikki mahd mömmöt, kunnes toinen lapsi tuli siten etten ehtinyt saada oikeestaan mitään lievittäviä, mutta silti se oli parempi kokemus kun kipulievitetty synnytys (ekani). Luonto on hoitanut ihan oman kivunlievityksensä ja se oli jotain sanoinkuvaamatonta. En enään ihmettele miksi joku haluaa tehdä sen ilman lääkkeitä.
Puhu vain omasta puolestasi. Ilman kivunlievitystä toinen synnytys oli helvetistä ja keho ei todellakaan hoitanut kivunlievitystå kaikkea muuta ja käsittämättömän koko ajan pahenevan kivun vuoksi en tiennyt yhtään mitä ja miten tehdä ja lapsi syntyi huonovointisenä toisin kuin esikoinen joka oli pirteä kuin peipponen. Silloin epiduraali.
Mies sanoi toisen synnyttyä ettå nyt hänkin on nähnyt karmean synnytyksen. Sellaisen josta joku kaveri oli kertonut. Lisää ei meille tullut.
Mua oksitosiinitippasupistukset eivät sattuneet kovasti. Olin kuullut, että sattuu ja pelkäsin niitä turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki synnytykset ovat henkilökohtaisia kokemuksia ja niitä on vaikea vertailla toisen kokemukseen. Ihan niinkuin koko elämäkin.
No halusin omia lapsia niin ei siinä vaihtoehtoja ollut kun tuo mies ei voi niitä lapsia synnyttää.
Oli sit niin kamalaa kuin aavistelinkin tai oikeastaan vielä kamalampaa mutta tärkeintä oli että kaikki meni kuitenkin ok. Vauva oli terve ja selvisin hengissä. Ja tein vielä 2.kin lapsen mutta se riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskaltanutkaan synnyttää. 3 sektiota, loistotapa saada vauvat. Ei mitään ongelmia jälkeenpäin, pystyi jopa istumaan samana iltana.
Lähes kaikki molemmat tavat kokeneet sanovat sektion huonommaksi vaihtoehdoksi.
Minä en tunne yhtään sellaista päinvastoin kun ovat synnyttäneet sektiolla ovat harmitelleet aiempaa alatiesynnytystä tai sektion jälkeistå alatiesynnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Paras neuvoni on: heittäydy mukaan äläkä vastustele. Kipu kasvaa hiljalleen supistus supistukselta ja siihen "tottuu". Pahinta on pistää vastaan. Luonto hoitaa homman. Jokainen nainen osaa sen. Ja se aika kuluu nopeasti siinä tilanteessa.
Paitsi että luonto hoitaa homman erittäin huonosti. Synnytykseen voi kuolla tai siitä voi vammautua loppuiäkseen. Ilman modernia lääketiedettä äitejä kuolisi kymmenkertainen ja vauvoja satakertainen määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskaltanutkaan synnyttää. 3 sektiota, loistotapa saada vauvat. Ei mitään ongelmia jälkeenpäin, pystyi jopa istumaan samana iltana.
Lähes kaikki molemmat tavat kokeneet sanovat sektion huonommaksi vaihtoehdoksi.
Suunniteltu aika, tyyliin tiistaina klo 10, sama tuttu lääkäri kaikilla kerroilla, ohi nopeasti siististi ja kivuttomasti, tikit vatsan päällä eikä alapäässä, ei repeämiä, liikkumaan ja istumaan pystyi jo samana iltana. Olin osaston kivuttomin ja pirtein vastasynnyttänyt kaikilla kerroilla.
Loistosynnytykset, ja kiitollinen niistä.
Sitä pelkopolin sektion vaaroilla peloittelevaa naishaaskaa ei onneksi tarvinnut tavata kuin ensimmäisen raskauden yhteydessä.
Kun ajattelee moniko nainen on ennen sinua synnyttänyt vuosisatojen aikana, pelko häipyy. Ja meillä on vielä kaikki nykytekniikka apuna. Hyvin luonnollista, kivun kestää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla istukka tuli synnytyksen jälkeen ihan itsestään ulos.
Kolmen synnytyksen kokemuksella: en yhdlläkään kerralla edes huomannut sitä istukan ulostuloa. Sain ekalla ja tokalla kerralla epiduraalin joka auttoi todella hyvin kipuun, mutta pitkitti synnytyksiä. Kolmannella kerralla en sitten halunnut sitä kun ajattelin, että selviän siten nopeammin siitä hommasta. Niin myös kävi. Synnyttämistä pelkää etukäteen tosi monet, mutta se raskausaika kypsyttää synnytykseen ja kun se synnytys sitten alkaa, se onkin helpotus koska loppuraskaus on fyysisesti aika rasirravaa ison mahan kanssa.
Pelkopolia suosittelen sitten kun asia on ajankohtainen.
Vierailija kirjoitti:
Kun ajattelee moniko nainen on ennen sinua synnyttänyt vuosisatojen aikana, pelko häipyy. Ja meillä on vielä kaikki nykytekniikka apuna. Hyvin luonnollista, kivun kestää kyllä.
Synnytys ja raskaus taitaa olla edelleen synnytysikäisten naisten yleisin kuolinsyy maailmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se vaan on pakko puskea ulos kun aika koittaa.
Luonto saisi kyllä hoitaa homman vähän helpommin. Helvetin tuskissa kärvistelin tuntikausia, toosa räjähti ja vauva meinasi kuristua napanuoraan.
Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä. Kun ajattelen elämäni kauheimpia kokemuksia, kumpikaan synnytys ei lukeudu niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla istukka tuli synnytyksen jälkeen ihan itsestään ulos.
Kolmen synnytyksen kokemuksella: en yhdlläkään kerralla edes huomannut sitä istukan ulostuloa. Sain ekalla ja tokalla kerralla epiduraalin joka auttoi todella hyvin kipuun, mutta pitkitti synnytyksiä. Kolmannella kerralla en sitten halunnut sitä kun ajattelin, että selviän siten nopeammin siitä hommasta. Niin myös kävi. Synnyttämistä pelkää etukäteen tosi monet, mutta se raskausaika kypsyttää synnytykseen ja kun se synnytys sitten alkaa, se onkin helpotus koska loppuraskaus on fyysisesti aika rasirravaa ison mahan kanssa.
Pelkopolia suosittelen sitten kun asia on ajankohtainen.
Samaa mieltä. Kun synnytys alkoi, helpotuin siitä, että vihdoinkin on loppu lähellä. Koin sen 9 kk ajan ennen synnytystä kokonaisuudessaan paljon epämiellyttävämmäksi kuin varsinaisen synnytyksen.
Vierailija kirjoitti:
Kun ajattelee moniko nainen on ennen sinua synnyttänyt vuosisatojen aikana, pelko häipyy. Ja meillä on vielä kaikki nykytekniikka apuna. Hyvin luonnollista, kivun kestää kyllä.
Naiset ovat aina pelänneet synnytystä ja aivan syystä. Naisia kuolee ja vamnautuu niissä yhä.
Ja mikä ihmeen nykyteknikka? Synnytys on yhä yhtå kärsimystä eikä siinå armoa anneta. Vai tarkoitatko esim imukuppia jossa ei ole piiruakaan luonnollisuutta vaan valtavaa tuhovoimaa naisen alapäätä kohtaan.
Kaikki muu kipu hoidetaan kunnolla mutta ei synnytyskipua ja vielå vähätellään sitä kaikista kovinta kipua jonka nippa nappa keståä tajuisssaan. Haukutaan nykynaisia kun eivät kestä luonnollista synnytyskipua. Miksi ihmeessä niin karmeaa pitäisi kestää kun lääkkeitä on? Hammaskipukin poratessa on täysin luonnollista se kertoo ettå hammas on sairas ja siinä kivussa ei ole mitåän pahaa ja se kestää vain hetken ja menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras neuvoni on: heittäydy mukaan äläkä vastustele. Kipu kasvaa hiljalleen supistus supistukselta ja siihen "tottuu". Pahinta on pistää vastaan. Luonto hoitaa homman. Jokainen nainen osaa sen. Ja se aika kuluu nopeasti siinä tilanteessa.
Paitsi että luonto hoitaa homman erittäin huonosti. Synnytykseen voi kuolla tai siitä voi vammautua loppuiäkseen. Ilman modernia lääketiedettä äitejä kuolisi kymmenkertainen ja vauvoja satakertainen määrä.
Ei hoitanut mullakaan. Vauva täyttää 18 ja edelleen odotan sitä, että luonto järjestää niin, että kivut unohtuvat, kun nyytti on sylissä, vai kuinka ne aikanaan väittivätkään. Saisi aika kullata nämäkin muistot.
Kerran uskalsin kun en tiennyt mitä se on, yksi lapsi ja toista ei sattuneista syistä tullut. Huh. Huh.