Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te olette uskaltaneet synnyttää??
11.03.2019 |
Ihan oikeasti. En voi mitään sille, että ajatus vaan yksinkertaisesti karmii toden teolla. Erityisesti se, kun ei tiedä yhtään millaista se on ja se valtava kipu mitä kokee. Pitkä synnytys ja vielä päälle se istukan synnyttäminen. Olen erittäin tietoinen siitä mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten se etenee, sillä olen lukenut aiheesta todella paljon enkä ole edes raskaana.
Olen kuullut myös ihan lähipiiristä todella karmivia tapauksia synnytyksestä. Pelkään, että minulla jää lapset tekemättä synnytyksen takia.
Kommentit (73)
Mulle on tehty sektio kaksi kertaa, enkä käsitä, miten selvisin siitä henkisesti. Se oli yhtä kidutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun ei kannata ajatella asiaa jos lasten hankinta ei ole edes ajankohtaista. Ajaahan ihmiset autoakin, menee leikkauksiin yms. Elämä on riskejä täynnä. Ei täältä kukaan arvitta ja vammoitta selviä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tehty sektio kaksi kertaa, enkä käsitä, miten selvisin siitä henkisesti. Se oli yhtä kidutusta.
Juu mä pelkään sitä vähintään yhtä paljon kuin alatiesynnytystäkin. Ja sektioonhan saattaa joutua kesken alatiesynnytyksen. Mua pelottaa sektiossa se, että syystä tai toisesta menetän hirveästi verta yms.. ajatus siitä, että vatsa avataan.. huhheijaa. Riskejä liittyy varmasti paljon ja pelkään sitä epiduraalia ihan todella paljon. Mitä jos se laitetaan väärin? Eikö siitä voi jäädä pysyviä vaivoja, pahojakin..?
Alatiesynnytyksessä pelkään eniten sitä, että joudun imukuppisynnytykseen, paikat repeää tuhannen päreiksi, kätilö on kamala tai vastaavaa... Tai etten saa mitään puudutteita.. pelkään myös käynnistystä.
Varmaan jokainen nainen pelkää sitä mutta kuten myös tiedät aika moni siitä on ihan hengissä selvinnyt. Eikä saa liikaa yrittää ennakoida miten se menee koska jokainen synnytys on erilainen. Pelkäsin kuollakseni aina luomu synnytystä, halusin kaikki mahd mömmöt, kunnes toinen lapsi tuli siten etten ehtinyt saada oikeestaan mitään lievittäviä, mutta silti se oli parempi kokemus kun kipulievitetty synnytys (ekani). Luonto on hoitanut ihan oman kivunlievityksensä ja se oli jotain sanoinkuvaamatonta. En enään ihmettele miksi joku haluaa tehdä sen ilman lääkkeitä.
Minusta tuntui samalta aiemmin. Kummasti sitä raskauden aikana kasvoi siihen synnyttämiseen, eikä synnärillä se enää pelottanut. Pelkopolille voi myös pyytää lähetteen neuvolasta ennen synnytystä, useammalle ollut siitä iso apu synnytyspelkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla siskollani oli todella hyvä synnytyskokemus. Ihanat kätilöt, todella hyvin sujuva, nopea synnytys. Pelkään silti, että itselleni osuu joku aivan jäätävä synnytys josta en toivu ikinä.
Ap
Raskaana olo oli niin kamalaa että kävi juuri niin kuin ennustettiinkin, lasketun ajan lähestyessä olin ns. kypsä eli valmis vaikka kaivamaan lapsen ulos vaikka lusikalla, kunhan ei enää tarvitsisi olla raskaana. Hyvin meni, jäi ainoaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskaltanutkaan synnyttää. 3 sektiota, loistotapa saada vauvat. Ei mitään ongelmia jälkeenpäin, pystyi jopa istumaan samana iltana.
Mua ei pelottanut. Jännitti vain. Sain epiduraalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras neuvoni on: heittäydy mukaan äläkä vastustele. Kipu kasvaa hiljalleen supistus supistukselta ja siihen "tottuu". Pahinta on pistää vastaan. Luonto hoitaa homman. Jokainen nainen osaa sen. Ja se aika kuluu nopeasti siinä tilanteessa.
No, halu saada lapsi ja perhe oli suurempi kuin vastenmielisyys ja pelko synnytystä kohtaan.
Mun synnytys olikin sitten hyvin helppo mitä tuli kipuihin. Supistukset oli kotona semmoiset että niiden tullessa piti olla jalkeilla ja vaikka pyöritellä vähän lantioita, mutta ennemmän tuntuneen paineen kuin suoranaisen kivun takia. Ihan naama peruslukemilla niistä selvisi :D Ja se yllätti, että arvioin niiden kestävän joku 15-20 sekuntia, mutta kun kellotin, niin kestävätkin minuutin. Kuvaa sitä, että se supistukset huippu oli todellakin lyhytkestoinen.
No, arvioin että olisin joku pari senttiä ehkä auki noilla suppareilla, mutta olikin 7cm sairaalaan saapuessa! Sit sain pyytämäni epiduraalin ja pääsin nukkumaan valvotun yön jälkeen. Olin kivuton koko loppuavautumisvaiheen. Ponnistusvaihetta odotellessa supistukset taas tuntui, mutta kipu oli täysin siedettävissä. Ponnistaminen ei juuri sattunut ja vauvan ulostulokin vain siedettävästi ja oli nopeasti ohi.
Halusin kertoa stoorini rohkaisuna, että synnytys ei tosiaan aina ole mikään kamala kokemus helvetillisine kipuineen. Mulla ainakin toi epi toimi tosiaan siinä määrin ettei kovaa kipua ollut ollenkaan. Ponnistuvaihe kyllä pitkittyi ilmeisesti juurikin sen vuoksi, mutta ihan sama mulle. Mielummin valitsisin silti puudutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskalsin kun menin ihan avoimin mielin että "katotaan mitä tulee". Oli 3 vrk kamalaa kidutusta. Mutta niin sitä oli vaan alle vuoden päästä hankkiutumassa raskaaksi oikein ovulaatiotikkujen kanssa. On se luonto vaan ihmeellinen. :)
Vierailija kirjoitti:
En uskaltanutkaan synnyttää. 3 sektiota, loistotapa saada vauvat. Ei mitään ongelmia jälkeenpäin, pystyi jopa istumaan samana iltana.
Lähes kaikki molemmat tavat kokeneet sanovat sektion huonommaksi vaihtoehdoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kipua kannata pelätä. Sen kestää kyllä. Jotenkin se on erilaista kipua kun miksi kipu yleisesti mielletään. En osaa selittää..
Minulla istukka tuli synnytyksen jälkeen ihan itsestään ulos.
Kyse on lähinnä siitä, että jotkut asiat ovat vaivan ja riskien arvoisia ja jotkut eivät. Minulle kaksi synnytystä olivat sen arvoisia, mutta kolmas ei kyllä olisi.
Kunnon lääkkeissä uskaltaa mitä vaan. ;D
Sitä kipua seuraa maailman paras palkinto.
Joku oikein vanha nainen totesi elämänsä menneen pelkäämiseen. Häntä kadutti koska oikeastaan mitään pelättävää ei ollut tapahtunut ja kaiken mahdollisen pelkääminen oli aivan turhaa.
Kun pääsee pelosta on kuin vapautuisi itse luomastaan vankilasta ja tietää että pystyy mihin vain.
Suunniteltu sektio. Lantio on niin ahdas, että lapsi ei mahdu ulos muuten. Koin sektion turvalliseksi, ympärillä oli osaavaa hoitohenkilökuntaa.
Ja haluaisin kyllä siis lapsia. Ja pelkään sektiota vielä enemmän kuin alatiesynnytystä, joten pelkosektio ei minua "pelasta".
Ap