Lue keskustelun säännöt.
Koulussa tai työpaikassa seurueeseen tuppautunut tuppisuu, miten suhtaudut?
11.03.2019 |
Meillä on töissä 4 naisen työporukka, joiden kanssa jaetaan about kaikki asiat.
Viimeaikoina yksi suht uusi työntekijä on tuppautunut seuraamme. Tulee mukaan samaan aikaan kahvihuoneeseen, lounaalle jne. Ei häntä oikein voi kieltääkään, mutta jotenkin outoa jutella kun hän ei puhu mitään. Kysyttäessä jotain, vastaa yhdellä sanalla, mutta ei muuten osallistu keskusteluun. Todella vaivaannuttavaa.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku joka on itse ujo ja hakeutuu aktiivisesti muiden seuraan, antaa jonkun kommentin aiheeseen.
No minä . Menen työkavereiden kanssa samaan pöytään vaikka olen hiljaa, koska vielä kiusallisemalta tuntuisi istua naapuripöytään sanaakaan sanomatta. Sitten vasta ihmeteltäisiinkin. Yritän siis jotenkin osallistua, vaikka vaan tulemalla samaan pöytään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme piilottaneet tuppisuiden tavaroita ympäri työpaikkaa, lukinneet heitä ulkopuolelle, kastaneet heidän päitään vessanpöntössä, levittäneet heistä juoruja ynnä muuta samaa. Yleensä ymmärtävät yskän nopeasti ja vaihtavat maisemaa, mutta makeat naurut saa edelleen niiden sitkeämpienkin höykyttämisestä!
Olen myös ujo tuppisuu. Menee todella kauan ennen kuin rohkaistun puhumaan muille. Kahden kesken juttelen nykyään paljon, mutta ryhmässä jään hiljaiseksi. Hakeudun muiden seuraan, koska en vihaa ihmisiä enkä halua olla yksin. Sitä paitsi meillä on töissä yleensä vaan yksi kahvihuone ja siellä yksi pöytä. En tiedä, mihin muuallekaan menisin häiritsemästä muita läsnäolollani. Meillä on pienet työyhteisöt, joten täällä ei onneksi synny tuollaisia kuppikuntia. Mielestäni työpaikan ei muutenkaan kuulu olla mikään yläaste, jossa kaveerataan vain omien bestisten kanssa.
Minun ainakin on helpompi osallistua, jos joku ottaa mukaan keskusteluun ja kysyy jotain. Yhdessä työpaikassa yksi jaksoi aina kysellä ja lopulta puhuin siellä koko ajan ja ryhmässäkin ihan oma-aloitteisesti. :D
Onhan se ikävää jos joku ei ole samanlainen alati kotkottava kana.
Vierailija kirjoitti:
Mie oon just tommonen tuppisuu. Miulle menee kokonainen vuosi uskaltaa alkaa puhumaan sitten kun on tutustuttu rauhassa. Heti jos lounaspöytään tulee uusi naama, oon taas pari kk ihan hiljaa ja kuulostelen.
En voi ominaisuudelleni mitään, minulla on huono itsetunto ja helposti pidän sanomisiani todella idiootteina joten en uskalla vieraiden kuullen sanoa mitään. Tiedostan etteivät sanomiseni oikeasti ole yhtään sen idiootimpia kuin muidenkaan, en vain uskalla jutella vieraille. En edes keksisi, että mistä, kaikki puheen aiheet tuntuisivat väkisin väännetyiltä. Vasta, kun tiedän henkilön lasten ja koirien ja miehen nimet ja suunnilleen hän minusta samat, saatetaan jutella lapsista tai koirista ja siitä se sitten lähtee :)
Oletko huomannut, että jos työporukassa on miehiä (mutta ei vain miehiä), niin juttu alkaa luistaa heti paremmin, ja kaikki otetaan reilummin mukaan?
Siksi itse en suostu liian naisvaltaiseen työporukkaan ollenkaan. On jo traumoja siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie oon just tommonen tuppisuu. Miulle menee kokonainen vuosi uskaltaa alkaa puhumaan sitten kun on tutustuttu rauhassa. Heti jos lounaspöytään tulee uusi naama, oon taas pari kk ihan hiljaa ja kuulostelen.
En voi ominaisuudelleni mitään, minulla on huono itsetunto ja helposti pidän sanomisiani todella idiootteina joten en uskalla vieraiden kuullen sanoa mitään. Tiedostan etteivät sanomiseni oikeasti ole yhtään sen idiootimpia kuin muidenkaan, en vain uskalla jutella vieraille. En edes keksisi, että mistä, kaikki puheen aiheet tuntuisivat väkisin väännetyiltä. Vasta, kun tiedän henkilön lasten ja koirien ja miehen nimet ja suunnilleen hän minusta samat, saatetaan jutella lapsista tai koirista ja siitä se sitten lähtee :)
Oletko huomannut, että jos työporukassa on miehiä (mutta ei vain miehiä), niin juttu alkaa luistaa heti paremmin, ja kaikki otetaan reilummin mukaan?
Siksi itse en suostu liian naisvaltaiseen työporukkaan ollenkaan. On jo traumoja siitä!
Mun kokemukseni miesporukasta on huonommat. Äijät alkoi kertoa limaisia juttuja kun huomasivat miten ujo olin. Miljoona kertaa mieluummin valitsisin naisporukan ikävinekin puolineen.
Vierailija kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie oon just tommonen tuppisuu. Miulle menee kokonainen vuosi uskaltaa alkaa puhumaan sitten kun on tutustuttu rauhassa. Heti jos lounaspöytään tulee uusi naama, oon taas pari kk ihan hiljaa ja kuulostelen.
En voi ominaisuudelleni mitään, minulla on huono itsetunto ja helposti pidän sanomisiani todella idiootteina joten en uskalla vieraiden kuullen sanoa mitään. Tiedostan etteivät sanomiseni oikeasti ole yhtään sen idiootimpia kuin muidenkaan, en vain uskalla jutella vieraille. En edes keksisi, että mistä, kaikki puheen aiheet tuntuisivat väkisin väännetyiltä. Vasta, kun tiedän henkilön lasten ja koirien ja miehen nimet ja suunnilleen hän minusta samat, saatetaan jutella lapsista tai koirista ja siitä se sitten lähtee :)
Oletko huomannut, että jos työporukassa on miehiä (mutta ei vain miehiä), niin juttu alkaa luistaa heti paremmin, ja kaikki otetaan reilummin mukaan?
Siksi itse en suostu liian naisvaltaiseen työporukkaan ollenkaan. On jo traumoja siitä!
Mun kokemukseni miesporukasta on huonommat. Äijät alkoi kertoa limaisia juttuja kun huomasivat miten ujo olin. Miljoona kertaa mieluummin valitsisin naisporukan ikävinekin puolineen.
Samaa ne naiset harrastaa jos työporukassa on vain yksi mies. Varsinkin jos mies on naisia nuorempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kyllä kauheeta, kun toinen on niin outo ettei hauku miestänsä, lapsiaan ja kaikkea elämässään. Eikä edes juoruja kerro. Voi sentään, jo on outolintu tullut porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku joka on itse ujo ja hakeutuu aktiivisesti muiden seuraan, antaa jonkun kommentin aiheeseen.
Mä olen ujompi, varsinkin peruskoulussa olin. Aikuisena olen jossain määrin rohkaistunut, riippuen seurasta.
Ujomman on hankala sanoa mitään porukassa, jos muut ovat todella puheliaita ja ujo ei saa silloin edes mahdollisuutta puheenvuoroon, kun muut eivät ole edes puolta minuuttia välissä hiljaa välillä. Lisäksi ujon voi olla vaikea puhua, jos te puhutte aiheesta, josta hänellä ei ole mitään kokemusta tms.
Saakaa se ujo tuntemaan olonsa halutuksi jäseneksi seurassanne ja kysykää hänen mielipidettä ja kokemusta eri aiheisiin, mistä puhuttekaan.
Älkää missään nimessä sanoko ääneen siitä, että 'oletpas sinä hiljainen' tms. Tämä ujo saattaa todennäköisesti hävetä ujouttaan tai hän saattaa olla tutussa seurassa hyvinkin sosiaalinen ja puhelias. Hän on vain uudessa seurassa ujo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meistä kukaan ei ole sellainen äiti-rooliin itsensä tunteva, joten hankalaa on =(
Ap
Sosiaalinen ongelma ei olekaan uudella työkaverilla, vaan teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisit ennemmin, että miksi sinulle on niin ehdottoman tärkeää, että hän puhuisi. Hän on varmaankin vain oma itsensä eikä näe tilanteessa mitään vaivaannuttavaa. Enkä usko että kovin moni muukaan sinun lisäksesi näkee.
Kyllä, ap, ongelma on sinulla, ei tuolla uudella työkaverilla.
Onneksi omalla työpaikalla ei ole tuollaista kälätysjengiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koettaisin hankkiutua hänen kanssaan joskus samaan tilaan ihan kahdestaan ja tutustua. Minäkään en ole mikään suupaltti isommassa ja etenkään vieraassa joukossa.
Oletko työpaikkakiusaaja ja työilmapiirin pilaaja?
Mitä toivoisit lapsesi päiväkodilta ja muilta lapsilta. Pitäisikö hänet ottaa mukaan leikkeihin, vaikka on vähän ujo vai pitäiskö laittaa lapsesi ulkopuoliseksi.
Ihanko tosissasi esität kysymyksen?
Tällaiset naisjengit ovat todella rasittavia. Klikkiydytään ja puhutaan keskenään vain omia asioita, joista jengin ulkopuolinen ei voi tietää mitään eikä näin ollen osallistua. Kaikki ovat sellaisia kälkättäjiä, että ulkopuolinen ei saa suunvuoroa kun on kiire kertoa kaikki henk.koht. asiansa ja toisilla kiire kauhistella/ihastella. Kälkätysjengi täyttää koko huoneen niin ettei siinä ole enää sijaa eikä hengitystilaa kellekään muulle.
Ja sitten tehdään vauvalle avaus aiheesta ilman että nähdään mitään vikaa siinä omassa käytöksessä.
"seurueeseen tuppautunut tuppisuu" - no tässähän se jo tulikin esiin se ap:n asennevamma. Peilin edessä voisi hetken miettiä mitä asialle ehkäpä voisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kun kiva, sanokaa sille illerolle että se kahvihuone on varattu aina vain teidän käyttöönne tiettyinä kellonaikoina ja rajatkaa reviirinne vielä tarkkaan, että ei esimerkiksi änkeä siihen pöytään jossa istutte vain ja ainoastaan te.
Toki saa tulla seuraan, mutta kun ei osallistu mitenkään. Tuntuu että tulee vain kuuntelemaan meidän juttuja.
Ap
Tämä on jännä asenne. Eikö se vaikuta ihan ystävälliseltä eleeltä, jos häntä kiinnostaa kuunnella teidän juttujanne?
Te olette töissä sopimuksessa määritellyn virka-ajan puitteissa. Tauot ovat taukoja, mutta ei vapaa-aikaa.
Vapaa-ajallanne saatte klikkiytyä miten haluatte, aikuinen ihminen saa ihan itse määrittää, kenen kanssa vapaata viettää ja kenelle asioita puhuu ja mitä.
Työpaikalla te olette työyhteisö ja te tulette toimeen kaikkien siellä työtä tekevien kanssa. Vaikka nämä olisi erilaisia kuin te. Ammatillisuus. Te ette saa olla kuin pahaiset kakarat ja koulukiusaajat, aikuiset ihmiset. Myös työpäivän aikaisilla tauoilla te hyväksytte joukkoonne hiljaisemman työkaverin, vaikka hän ei puhuisi henkilökohtaisia asioitaan. Tai puhuisi ollenkaan. Se on ihan hänen oma asiansa ja te sen hyväksytte. Suositus olisi, että jättäisitte ne omatkin henkilökohtaisten asioidenne ruotimisen sinne vapaa-ajalle. Töissä te olette töissä.
Terv. esimies
*pönöttämistä