Lue keskustelun säännöt.
Kiroiletteko? (Mua on alkanut ärsyttää kiroilu)
11.03.2019 |
Luen sukuni sota-aikaisia kirjeitä. 3 poikaa (18 - 24-v) sodassa ja heidän vanhempansa ja poikien pari kaveria kirjoittelee.
Kirjeiden sävy on mukava. Leppoisa. Tosin traagisia tapahtumia kerrotaan silti. Ei kirosanoja eikä mitään muutakaan epämiellyttävää.
Tuntematromassa sotilaassakin oltiin rahvaanomaisia ja kiroiltiin. Miksi.
Miksi ihmiset eivät voi kommunikoida kiroilematta. Koen kiroilun kauhean rahvaanomaiseksi ja epämiellyttäväksi.
Omat teinini kiroilevat joskus harvoin kiukkuisina ja mieheni suuttuessaan.
Kommentit (28)
Miksi suomen kielessä edes on tuollaisia voimasanoja. Saksan kielessä esim on vaan jotain hassuja donnerwetter tai scheisse. (ukkosenilma tai paska)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilen, vain omien vanhempieni läsnäollessa yritän vähän siivota suutani
Miksi ylipäätään pitää puhua rumia sanoja käyttäen. Siis vaikka perse, paska, v-ttu, kusi.
Noille oliis kauniimmatkin sanat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomen kielessä edes on tuollaisia voimasanoja. Saksan kielessä esim on vaan jotain hassuja donnerwetter tai scheisse. (ukkosenilma tai paska)
Koska Suomenmaassa on ollut karut olosuhteet ja kova elämä. Lisäksi Suomi pysyi suht pitkään erossa Kristinuskosta, joten moraalikäsitykset ovat erilaisia. Voimasanat tai muut alatyyliset sanat eivät alunperin olleet loukkavia vaan ihan arkipäiväisiä sanoja, jotka helpottivat pahaa oloa kovan työnteon keskellä. E ollut varaa makoilla toogat päällä ja filosofoida.
Kyllä kiroilen. En tietenkään jatkuvasti, mutta sopivissa yhteyksissä. Käytän värikästä ja monipuolista kieltä, sinne ne sopivat toisten joukkoon. Vieraiden lasten seurassa en tietenkään kiroile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahvaanomaisia sanoja käyttäen tulee luokitelluksi helposti sivistymättömäksi.
Minua ärsyttää varsinkin nuorten ns. tehostettu ja kova ääninen keskustelu, jossa joka toinen sana on v***u. Ilmeisesti sanavaraston puutteessa ja heikon itsensä ilmaisun ansiosta, tätä tyyliä viljellään jatkuvasti. Nuoret voivat vielä oppia kommunikoimaan fiksusti, aikuisilta tuollainen käytös on jo toivotonta ja kovin rahvaanomaista.
Parantakaa tapanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En helvetissä kiroile, kun se on niin perkeleen rumaa.
Itse kiroilin ennen mutta nyt olen muutaman kuukauden aikana saanut vähennettyä sitä. Välillä kiroan ja oikein säpsähdän, tavoitteena olisi lopettaa kiroilu kokonaan. En tiedä miksi sitä tulee kiroiltua, jotenkin kai se on opittu tapa (kun kaverit kiroilee niin tulee itsekin kiroiltua) ja kuvittelee olevansa jotenkin kovis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neiti Näpsä kirjoitti:
Minua ärsyttää varsinkin nuorten ns. tehostettu ja kova ääninen keskustelu, jossa joka toinen sana on v***u. Ilmeisesti sanavaraston puutteessa ja heikon itsensä ilmaisun ansiosta, tätä tyyliä viljellään jatkuvasti. Nuoret voivat vielä oppia kommunikoimaan fiksusti, aikuisilta tuollainen käytös on jo toivotonta ja kovin rahvaanomaista.
Parantakaa tapanne!
Totta, jotkut nuoret kiroilevat joka lauseessaan. Eivätkö ommärrä vaikuttavansa erittäin noloilta ei-kiroilevien mielestä.
Eivät varmaankaan osaa pidätellä edes työnhakutilanteessa.
Mä en kiroile julkisesti mutta kotioloissa kyllä, tarvittaessa. Se vaan tekee hyvää kun saa pamauttaa pahan mielen ulos. Lempi-ilmaisuja ovat v ttujen kevät ja h l vetin kuustoista. En tykkää kun kuuntelee joidenkin puhetta joka on pelkkää v ttua. Se on niin mielikuvitusköyhääkin. Sanois välillä vaikka että s tanan sarvipää p rkele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En helvetissä kiroile, kun se on niin perkeleen rumaa.
Sa*tana jos et ala olemaan, niin on se yks p*rkele! Ettäs j*malauta tiiät, niin!
Vierailija kirjoitti:
Neiti Näpsä kirjoitti:
Minua ärsyttää varsinkin nuorten ns. tehostettu ja kova ääninen keskustelu, jossa joka toinen sana on v***u. Ilmeisesti sanavaraston puutteessa ja heikon itsensä ilmaisun ansiosta, tätä tyyliä viljellään jatkuvasti. Nuoret voivat vielä oppia kommunikoimaan fiksusti, aikuisilta tuollainen käytös on jo toivotonta ja kovin rahvaanomaista.
Parantakaa tapanne!
Totta, jotkut nuoret kiroilevat joka lauseessaan. Eivätkö ommärrä vaikuttavansa erittäin noloilta ei-kiroilevien mielestä.
Eivät varmaankaan osaa pidätellä edes työnhakutilanteessa.
Pitää nyt kuitenkin muistaa, että teini-ikä on osa ihmisen kehitystä. Vaikka teini-ikäiset näyttävät lähes täyskasvuisilta ihmisiltä, he ovat kuitenkin vielä kasvavassa ja kehittyvässä iässä. Sen takia on vähän outoa, jos aikuinen pitää teinien tekemisiä hirveän noloina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu kiroilemalla. Mutta kiroilen kyllä jos ärsyttää ihan tosissaan. Esim. jotain arvokasta menee rikki, auto ei käynnisty, nukun pommiin (tuota harvemmin tapahtuu)... Ja ihan kunnolla kiroilen silloin enkä pyydä anteeksi.
Kiroilen ihan v*tusti. Osaan kuitenkin olla myös kiroilematta, monissa tilanteissa (esim. asiakaspalvelu tai joku juhlallinen tilaisuus) ei vain voi.
Kiroilu on minustakin ärsyttävää. Mutta teen sitä usein. Peruskoulussa kirosanat eivät kuuluneet sanavarastooni, mutta jossain vaiheessa pahojen sanojen hana vain aukesi. Kirosana tulee suusta ulos äkillisissä tilanteissa, joissa en ehdi edes miettiä sanoja. Samaan ilmiöön liittynee sekin, että käytän paljon vääriä sanoja, koska en etenkään hermostuneena tai kiivastuneena aina kerkeä käymään jotain suodatus- ja sanojen hyväksymisprosessia ennen kuin puhe tulee ulos. Vähentääkseni kiroilua (ja muutenkin puhuakseni sopivammilla sanoilla) minun pitäisi opetella tyyneyttä sekä jännittää ja hermoilla vähemmän.
Autolla ajaessa kiroilua on vaikein estää. Varsinkin kaupungin hälinässä, jossa kaikki huomio menee ajamiseen. Ajaisin varmaan kolarin, jos varaisin aivokapasiteettiä yhtään pois liikenteeseen keskittymisestä ja siirtäisin sitä kiroilun estelyyn. Ehkä voisin ajamisen ajaksi teipata suuni.
Kiroilua on vaikea lopettaa, kun se tulee selkärangasta. Se on vähän kuin pakollinen au!-huuto, kun lyö varpaansa kovaa johonkin. Paitsi että minulle se huuto on "ai s**tana!".
Joskus kun kuulen muiden kiroilua, se kuulostaa niin typerältä, että alan hävetä omaakin tapaani kiroilla.
Kiroilen kyllä, etenkin vihaisena/närkästyneenä/tietyssä seurassa. (En juuri käytä kirosanoja välimerkkeinä tai positiivisina tehosteina tyyliin v itun hyvä leipä.) Kirjoittaessa kirosanoja ei tarvita, koska on olemassa muitakin tehokeinoja ja aikaa punnita sanojaan tarkemmin. Olen siis itsekin kirjoitellut kirjeitä kirosanoitta, vaikka muuten kiroan paljon.
En fyysisesti kykene kiroilemaan. Kiroilu ei vaan sovi suuhuni.
17v nuori
Vierailija kirjoitti:
Kiroilen kyllä, etenkin vihaisena/närkästyneenä/tietyssä seurassa. (En juuri käytä kirosanoja välimerkkeinä tai positiivisina tehosteina tyyliin v itun hyvä leipä.) Kirjoittaessa kirosanoja ei tarvita, koska on olemassa muitakin tehokeinoja ja aikaa punnita sanojaan tarkemmin. Olen siis itsekin kirjoitellut kirjeitä kirosanoitta, vaikka muuten kiroan paljon.
Minäkin kirjoitettuna kiroilen todella vähän, juuri siksi että ehtii päättää mitä sanoo, ennen kuin sanoo. Saatan ehtiä päässäni jo kiroilemaan ja ehkä kirjoittamaan kirosanan pari ekaa kirjaintakin, mutta kirosana on äärimmäisen harvoin mukana enää lähetetyssä versiossa. Aika usein muutenkin vaihdan kirjoittaessa eri muotoon sen mitä ihan ensimmäisenä tuli mieleen. Ja hyvä niin, koska muuten katumus ja häpeä jälkikäteen olisi varmaan sietämätöntä.
nro 18
Jaa niin ja itse en kiroile voimakkailla sanoilla. Korkeintaan sanon joskus harvoin, että voi paska. Siitäkin pitää päästä eroon.