Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asiaa ihastuksesta ja uskonnosta.
10.03.2019 |
Tämä on aika teoreettinen kysymys, koska olen vain etäisesti tavattoman ihastunut yhteen mieshenkilöön, joka tuskin huomaa olemassaoloani, mutta asia vaivaa minua silti...
Kyseessä on siis ei-suomalainen mies, ja minulle selvisi vastikään, että miehen (hyvin erikoinen) nimi on paikallinen versio tiettyyn uskontoon viittaavasta nimestä. Tämä tuli minulle yllätyksenä, koska en ollut tullut ajatelleeksikaan, että kyseisellä alueella edes olisi tämän uskonnon edustajia. (Valtaväestö on jotain ihan muuta.)
Nyt asia painaa minua, ja mietin olenko ennakkoluuloinen ja epäreilu. Ilmeisesti olen, sillä mikään muu kuin tämä nimi ei miehessä viittaa millään tavalla tähän tai mihinkään muuhun uskontoon. Pikemminkin aivan päinvastoin. Oletan siis, että hän tuskin mitenkään noudattaa uskontoaan ja tuskin tulee kovin vanhoillisesta perheestä, koska sellainen perhe ei varmaankaan olisi hyväksynyt m.m. hänen uravalintaansa. Kuitenkin vanhemmat ovat antaneet pojalle uskontoon viittaavan nimen...
Mutta naisena koen kyseisen uskonnon "pelottavana", joten minua vaivaa, että mitä jos uskonnolliset arvot jotenkin kytevät siellä taustalla kuitenkin esim. naiskuvan suhteen. Kysymykseni siis kuuluu, annanko tässä liikaa painoarvoa uskonnolliselle taustalle? Itselläni ei ole kokemusta uskonnon parissa kasvamisesta, joten en tiedä, miten helposti siitä oikeasti pääsee eroon. Ja voiko "uskonnollinen" nimikin olla vain perinnenimi? Aika moni suomalainenkin nimi on alkujaan kristillinen - harva nykypäivänä syntyvä Mari tai Maria tulee kuitenkaan uskovaisperheestä?
Äsh, haluaisin vain jatkaa päätöntä ihastunutta haaveilua, mutta omat ennakkoluulot tulivat tielle. :(
Kommentit (18)
Voi olla tai sitten ei. Ei tähän pysty kukaan vastaaman kyseisen henkilön puolesta. Sinun pitää itse kysellä häneltä uskonnollisesta vakaumuksestaan. Ja muista, että maallistunutkin henkilö voi löytää uskon kun ikää tulee lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tai sitten ei. Ei tähän pysty kukaan vastaaman kyseisen henkilön puolesta. Sinun pitää itse kysellä häneltä uskonnollisesta vakaumuksestaan. Ja muista, että maallistunutkin henkilö voi löytää uskon kun ikää tulee lisää.
Olet oikeassa. En kuitenkaan tunne häntä niin hyvin, että voisin alkaa häneltä kysellä mitään tuollaista.
Ihan taustatietona, että kyseessä on siis luovalla alalla työskentelevä boheeminoloinen taiteilijatyyppi, joka on tehnyt mallintöitä ja yksissä editorial-kuvauksissa esimerkiksi suudellut miestä (oikeassa elämässä hänellä on kuitenkin ollut tietääkseni vain tyttöystäviä). Kyseinen uskonnollinen tausta löi siis minut ihan ällikällä, enkä osaa kuvitella hänestä machoilua tai uskon löytämistä. Mutta eihän sitä ikinä tiedä, jos hänellä on vain jokin kapinavaihe nuorena ihmisenä.
-ap
Kyllä se Immanuel on ihan hyvä tyyppi vaikka onkin katolilainen!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se Immanuel on ihan hyvä tyyppi vaikka onkin katolilainen!
No ei ole katolinen. Ja kotoisin yhdestä Itä-Aasian maasta, jossa ei tämän uskonnon edustajia ole kovin montaa ja joka on kulttuurisesti ihan erilainen maa.
-ap
Ota vain luotettava suomalainen mies niin ei tarvitse tuollaisia pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota vain luotettava suomalainen mies niin ei tarvitse tuollaisia pohtia.
No haaveilun tasolla tämäkin tässä lähinnä on.
-ap
Eikö tosiaan ole ketään kohtalotovereita? Vaikea kuvitella, ettei kenellekään olisi ihastuksesta tullut tietoon jotain vastaavaa, joka arveluttaa vaikkei ehkä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tai sitten ei. Ei tähän pysty kukaan vastaaman kyseisen henkilön puolesta. Sinun pitää itse kysellä häneltä uskonnollisesta vakaumuksestaan. Ja muista, että maallistunutkin henkilö voi löytää uskon kun ikää tulee lisää.
Ihan uteliaisuudesta, miten esimerkiksi ekoilla treffeillä kysellään tuollaisista asioista vaikuttamatta suvaitsemattomalta?
Jäitä hattuun! Miksi asia pitäisi selvittää heti alkuunsa? Pyydä treffeille ja tutustu ensin ihmiseen.
Ymmärrän kyllä, että uskonto ja sen merkitys henkilön elämään herättää varmasti uteliaisuutta. Tämä on kuitenkin asia, joka käsitellään sopivalla hetkellä.
Nimi tuskin yksin kertoo mitään miehen vakaumuksesta. Valtaosa suomalaisistakin nimistä on johdannaisia raamatullisista henkilöistä. Kaikki Mariat, Marit, Johannekset ja Juhot tuskin ovat avoimen kristillisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäitä hattuun! Miksi asia pitäisi selvittää heti alkuunsa? Pyydä treffeille ja tutustu ensin ihmiseen.
Ymmärrän kyllä, että uskonto ja sen merkitys henkilön elämään herättää varmasti uteliaisuutta. Tämä on kuitenkin asia, joka käsitellään sopivalla hetkellä.
Nimi tuskin yksin kertoo mitään miehen vakaumuksesta. Valtaosa suomalaisistakin nimistä on johdannaisia raamatullisista henkilöistä. Kaikki Mariat, Marit, Johannekset ja Juhot tuskin ovat avoimen kristillisiä.
Olet oikeassa, mutta toisaalta on sellaisia uskomuksia, joista haluaisin tietää jo ennalta. Ikäväähän sellainen olisi, että treffailisi kaikin puolin ihanaa ihmistä, jonka kanssa on kuitenkin jotain niin perustavanlaatuisia periaate-eroja, ettei yhteiseloa voisi ikinä kuvitellakaan (eikä tämä tietysti koske pelkästään uskontoon liittyviä asioita). Toki tässä törmäsin omiin ennakkoluuloihini, kuten sanoin, kun pelkän nimen perusteella teen johtopäätöksiä.
Mutta tässä tapauksessa siis ne Johannekset ja Juhot ovat valtaväestöä, mutta sitten on jokin hyvin erikoinen ja harvinainen nimi, vaikkapa Mihimutikka, joka onkin sitten muinaissavolainen versio tietystä uskonnollisesta nimestä. Juuristaan voi tietysti olla ylpeä eikä nimestä pitäisi vielä päätellä muuta, mutta nimellä on kuitenkin paljon vahvemmin uskonnollinen sävy kuin nykypäivän Juholla tai Johanneksella.
Mutta joo, ei tässä nyt edes olla treffeille menossa joten turhia pohdin... :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen juttu tuli mieleeni, että joskus vanhemmat antavat lapsilleen omasta mielestään hienon kuuloisia nimiä, tietämättä tai ajattelematta että ne assosioituvat esim. tiettyyn uskontoon. Mieleeni tulee esim. joskus Toisenlaisissa äideissä (vai oliko se silloin vielä Erilaiset äidit?) ollut jakso, jossa helluntailaisen perheen lapsesta tuli Aicha, vaikka Aisha on aika tyypillinen musliminimi. Eli nimi ei välttämättä kerro perheen tai etenkään kyseisen henkilön uskonnosta mitään. Toki jos tosissaan alkaa tapailla, niin jossain vaiheessa on aiheellista keskustella siitä, mikä hänen uskontonsa on ja miten hän siihen suhtautuu.
^ Totta tuokin.
Minulle tosin selvisi pienen some-stalkkauksen tuloksena, että ainakin miehen serkku edustaa kyseistä uskontoa. Hmm. Vaikuttaa kyllä hyvin maallistuneelta hänkin.
No, selvisipä tuokin sitten. Jonkin verran pohdittavaa :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinun kannattaisi tutustua siihen ihmiseen paremmin ensin kaveripohjalta, niin että tulee luontevaksi jutella läpi nuo vakaumusasiat.
Eihän se mitä uskontoa edustaa edes kauheasti mitään tarkoita. Jopa muslimeissa esimerkiksi on hyvin maallistuneita ihmisiä. Ateisteja ja agnostikkojakin, mutta vielä enemmän niitä joille uskonto on samanlainen juttu kuin suomalaiselle tapaluterilaiselle, jonkinlainen osa oman kansan perinnettä ja sinänsä kunnoitettava asia, mutta jota itse ei käytännössä harjoita mitenkään. Siskollani on muslimi-mies (balkanilainen) ja ei ole kyllä mitenkään ns. vanhoillinen tai harras. Alkoholia juo, ei noudata mitään paastonaikoja, ei ajattele että mies on ehdoton perheen pää jolle vaimo alamainen, tai että suomalaiset on vääräuskoisia tms.
Tietyissä kulttuureissa nyt vain uskonnon keskeiset hahmot ovat vallitsevina niminä.
Mahdotonta antaa mitään arviota henkilöstä sillä perusteella.
Minullakin on raamatulliseen nimeen pohjautuva nimi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaisi tutustua siihen ihmiseen paremmin ensin kaveripohjalta, niin että tulee luontevaksi jutella läpi nuo vakaumusasiat.
Eihän se mitä uskontoa edustaa edes kauheasti mitään tarkoita. Jopa muslimeissa esimerkiksi on hyvin maallistuneita ihmisiä. Ateisteja ja agnostikkojakin, mutta vielä enemmän niitä joille uskonto on samanlainen juttu kuin suomalaiselle tapaluterilaiselle, jonkinlainen osa oman kansan perinnettä ja sinänsä kunnoitettava asia, mutta jota itse ei käytännössä harjoita mitenkään. Siskollani on muslimi-mies (balkanilainen) ja ei ole kyllä mitenkään ns. vanhoillinen tai harras. Alkoholia juo, ei noudata mitään paastonaikoja, ei ajattele että mies on ehdoton perheen pää jolle vaimo alamainen, tai että suomalaiset on vääräuskoisia tms.
Kyllä minä tämän tietysti ymmärrän, ja olen samaa mieltäkin. Tunnen itsekin maallistuneita ihmisiä eri kulttuuritaustoista, jotka eivät ole mitenkään vanhoillisia ja jotka lasken hyviksi ystäviksi. Mutta ero on siinä, että he ovat ystäviä ja enimmäkseen naisia. En voi sille mitään, että seurusteluasioiden suhteen olen hyvin vainoharhainen - tuttavapiirissä on naisille tapahtunut niin ikäviä asioita ja mukavilta vaikuttavista miehistä paljastunut niin ikäviä puolia, että kaikenlainen hälytyskelloksi vähänkin laskettava saa karvani pystyyn. Siskosi tapaus on se paras mahdollinen, ikäviä esimerkkejä sitten taas on muunlaisia.... vaikka voihan tietysti ihanasta miehestä paljastua vaikka mitä puolia, vaikka olisi millainen mies.
No, mikään tästä ei tietysti selviä tutustumatta, näinhän se on. Pitäisi ehkä pelätä miehiä vähän vähemmän. :)
-ap
Alue: Aihe vapaa
Unohda muslimiharhaoppiset