Haluaisitko saada myönteistä julkisuutta?
Haluaisitko olla julkisuuden "paisteessa".
Minä en haluaisi, mutta kerran oli työkaverin kanssa asiasta puhetta ja hän sanoi että julkisuus olisi hänestä mukavaa.
Kommentit (6)
En.Sain työn kautta,vaikka tuohon työyhteisöön liittyi vaikeita asioita.Lähdin sieltä vähin äänin.Vieläkin joskus julkaistaan juttuja ja kuvia,joissa esiinnyn tuon toiminnan yhteydessä.Vaikea tilanne,jota en oikein osaa selitellä.
En haluaisi minkäänlaista julkisuutta.
No jaa. Miksipäs en jossain määrin. En ehkä halua huippupoliitikkojen tai suosituimpien viihdetaiteilijoiden vertaiseksi julkkikseksi. En haluaisi, että roskalehdet puisivat jokaista edesottamustani ja aina joku ilkiö olisi tulkitsemassa mahdollisimman nurjasti kaikkia tekemisiäni tai sanomisiani.
Mutta jos voisin olla tunnettu taitavana ammattini harjoittajana, siitä olisi minulle etua sekä taloudellisesti että sosiaalisesti.
Olin aikanaan mukana eräässä tieteellisessä projektissa, joka nautti kohtalaista julkisuuden huomiota. Toimittajien kanssa olin tekemisissä aika usein, parhaimmillaan lähes päivittäin. Olihan siinä aikansa jokin hohtonsa. Jossain määrin siinä oli jo vähän sellaista eskovaltaoja-meininkiä, että oman tutkimusalan lisäksi olisi pitänyt olla monen muunkin alan asiantuntija. Julkkistieteilijöistä on tullut pappeja jossain mielessä. En toki ole Valtaojan veroinen julkkisälykkö: en yhtä julkinen, en yhtä älykäskään. En yritä uskotella moista.
Julkisuus oli tutkimushankkeessamme tietoinen valintakin. Elettiin internetin yleistymisen ja laajenemisen vuosia, ja teimme työtä verkkojulkisuuden eteen. Kun muut tutkimushankkeet viittasivat julkaisemiinsa artikkeleihin ja kirjoihin, me pystyimme sanomaan, että katso nettisivuiltamme. Siellä oli paitsi tutkimustuloksia, myös kuvauksia tutkimustyön kulusta. Saimme kiitosta siitä, että teimme tieteellistä tutkimusta työnä ja ammattina tutuksi. Toivottavasti moni tajusi, että tieteellisestä työstä minimaalinen murto-osa on neronleimausten luomista ja pääosa tavallista raatamista: kenttätöitä, lukemista, hallintoa, seminaareihin osallistumista, verkostoitumista jne. Lisäksi julkisuutta ylläpidettiin mediasuhteilla, joita tietoisesti ylläpidettiin. Toimittajiin pidettiin yhteyttä oma-aloitteisesti, eikä odoteltu, että joku toimittaja jostain ikiomasta virikkeestään tulisi kyselemään, että millainen se on "karakterististen värähtelyjärjestelmien" tutkijan päivä. Meillä oli myös maallikoille tarkoitettuja tempauksia, joiden selkeä tavoite oli tehdä alaamme tutuksi, ja se kannatti. Projektimme johtaja on yhä, n. 20 vuotta myöhemmin, julkkistiedenainen. Hän todellakin saa hankkeilleen rahoituksia, ja kun juttelen kollegoideni kanssa ja kerron, kenen siipien suojassa olen tutkijantyötä opetellut, kaikki tuntevat hänet.
Julkisuus on jossain määrin sattumanvaraista, mutta se ei ole pelkästään armon aurinko, joka loistaa Ylempien Voimien Valitsemien kasvoille. Sitä ylläpidetään tietoisesti ja ylläpito on työtä.
En.