Lue keskustelun säännöt.
Tuttavapiirin lapsikielteinen asenne
11.03.2013 |
Olen loppuraskaudessa nyt alkanut entistä enemmän alkanut kiinnittää huomiota joidenkin kavereideni ja tuttavieni asenteisiin lapsista ja lapsiperheistä. Olen jo kohta 38 vuotias ja tuttavat samaa ikäluokkaa, Helsingissä. Monet ovat boheemeja sinkkutyyppejä, käydään paljon kulttuuritapahtumissa jne. Suvaitsevaisia ollaan myös, homoja ja lesboja jne kohtaan. Mutta, tuntuu että lapsia "hankkineisiin" ei sama suvaitsevaisuus ylety.
Olin itse aika samanlaista elämää viettävä sinkku, asuin Helsingin keskustassa jne. Kun tapasin mieheni, huomasin, ettei minua enää kutsuttu illanviettoihin ja tapahtumiin tms kuten ennen, ystäväni ovat olleet sinkkuja vuosia, ja ne jotka ovat parisuhteessa, eivät ainakaan mene naimisiin (liian konservatiivista). Kun tulin raskaaksi, en kertonut asiasta kuin muutamille, ja heistä, aiemmin ystävinäni pitämistä, ei ole kuulunut mitään koko raskausaikana alkuonnittelujen jälkeen. Tämä tuntuu erityisen pahalta, sillä pari heistä ovat olleet minulle hyvinkin läheisiä.
Kysymys ei ole kateudesta tms, sillä ystävilläni on hyvin tarkat "kriteerit" miesten suhteen, vaan jotenkin ilmeisesti siitä, että olen "pettänyt" citysinkkukaverini kun nyt olen raskaana, ja kyllä, menin myös naimisiin. Olen myös alkanut kiinnittää huomiota esim. Facebookissa näiden tuttavieni lapsikielteisiin asenteisiin, ihan suoraan haukutaan "kakaroita" ja heitä "hankkineita" itsekkäiksi, kun maapallo on jo muutenkin ylikansoitettu,valitetaan bussissa itkevistä lapsista jne. Sama ilmiö näkyy jotenkin koko yhteiskunnassa muutenkin, ainakin täällä Etelä-Suomessa, tuntuu kuin lapsia "hankkivalla" pitäisi olla puolustus ja selitys siihen, miksi halusinkin lapsia. Outoa, eihän lapsiperheet vaadi selityksiä lapsettomilta, miksi eivät ole lapsia "hankkineet".Nämä samat ihmiset kuitenkin postaavat esim. facebookkiin päivittäin kuvia esim. lemmikeistään. Tuntuu, että vain lapsiperheitten "onnelliset"postaukset ja kuulumiset ärsyttävät näitä tuttujani,tuntuu että lapsiperheet ovat jotenkin velvollisia kätkemään onnellisuutensa ettei vaan ketään ärsytä.Samasta asiasta on minulle kertonut muutama jo parin lapsen äiti, onnesta joka liittyy lapseen, ei jotenkin uskalla mainita ja näyttää onneaan.
Tuntuu ikävältä, että minulle on jotenkin lyöty nyt leima otsaan "kohta äiti ja perheellinen" ikäänkuin se muuttaisi minut kokonaan ihmisenä enkä enää tarvitsisi ystävieni seuraa tai tapahtumia. Vai onko kyse sittenkin kateudesta, tai siitä että sinkkukaverit ovat jotenkin tyytymättömiä elämäänsä mutta eivät uskalla muuttaa sitä suuntaan tai toiseen, samoilla klubeilla ja festareilla pyöritään edelleen kuin 10 vuotta sitten jne ja samoissa "piireissä". Hullua, kun miettii kyseessä olevan kohta 40 v ihmiset jotka ovat vastuullisissa työtehtävissä jne eivätkä kuitenkaan tee mitään sen eteen, että oma elämä voisi muuttua mukavammaksi. Sinkkuystäväni eivät edes "yritä" etsiä kumppania, kun eihän vahva ja itsenäinen nainen tarvitse ketään. Tiedän kuitenkin sinkkuuden olevan kova pala monille heistä, ja salaa haaveilevat perheestä.
Onpas sekava juttu, ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan, koko suhtautuminen lapsiperheisiin on minulle uusi asia kun odotan ensimmäistä eikä itsellä ole ollut mielipiteitä asiasta suuntaan tai toiseen, ja kun olen elänyt lapsetonta elämää 37 vuotta on mielestäni jokaisen oma asia hankkiiko lapsia vai ei :)
Kommentit (38)
Olen tuttaviesi kanssa samoilla linjoilla monesta asiasta, mikä näihin muksujen hankkimiseen liittyy. Ärsyttää, ei voi mitään. Maapallo on ylikansoitettu, lasten tekeminen on itsekästä. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet muuttunut ihmisenä koska olet nyt parisuhteessa ja saat pian vauvan ja siksi sinäkään et "ymmärrä" enää ystäviesi/tuttujesi elämää ja he eivät pysty/halua ymmärtää sinun muuttunutta elämää.
Toisia vaan ei yksinkertaisesti kiinnosta ja jotkut ovat varmasti kateellisia.
Suuret elämänmuutokset paljastavat ne oikeat ystävät jotka pysyvät rinnalla joka elämän vaiheessa.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:29"]
Tuo voi johtua myös siitä, että sinusta on tullut seurustelun myötä tylsä. Puhut vain miehestä ja niin edelleen. En usko, että kukaan olisi niin "suvaitsematon", että karkottaisi ystävän vain sen takia, että tämä alkaa seurustella ja saa lapsia. Olet itse muuttunut, etkä tajua sitä.
[/quote]
Hmm, en kyllä ole puhunut, naimisiinmenosta tai miehestäni en ole juurikaan mitään puhunut, enkä nyt lapsesta, etten vaan ärsytä ketään. Tietenkin on vaikeaa jos esim, kipeästi supistelee, olla mainitsematta asiasta mutta noin niinkuin muuten. Ystäväni viettävät omiin korviini hyvinkin tylsää elämää: työ päivisin, illalla kotona yksin tai avopuolison kanssa kahdestaan, vkl baariin keikalle. Olemme kuitenkin kohta 40 v, emme 30 v :) Itse kyllästyin siihen elämään parin vuoden sinkkunaolon aikana, kun myös perheelliset voivat käydä ulkona, jos tahtovat, matkustella ja myös touhuta lasten ja perheen kanssa. Elämään tulee ikäänkuin uusia asioita eikä vanhoja tarvitse kokonaan hylätä.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:35"]
Sinä olet muuttunut ihmisenä koska olet nyt parisuhteessa ja saat pian vauvan ja siksi sinäkään et "ymmärrä" enää ystäviesi/tuttujesi elämää ja he eivät pysty/halua ymmärtää sinun muuttunutta elämää.
Toisia vaan ei yksinkertaisesti kiinnosta ja jotkut ovat varmasti kateellisia.
Suuret elämänmuutokset paljastavat ne oikeat ystävät jotka pysyvät rinnalla joka elämän vaiheessa.
[/quote]
No en nyt ihan parin vuoden seurustelusuhteen aikana ole kokonaan unohtanut, miltä tuntuu olla sinkku, tai tämän 8 kk kestäneen raskauden aikana unohtanut kokonaan, miltä tuntuu olla lapseton. Sinkkuiltu on yhteensä vuosia erinäisten suhteiden välissä, kuten ystävänikin. Kokemusta on monenlaisisita elämäntilanteista tullut tähän ikään hankittua.
Jospa teidän elämänne ovat liian erilaisia. Voit miettiä, miksi juuri nuo ihmiset ovat ystäviäsi. Olisiko aiemmin samanlainen elämäntilanne syynä? Et ole itsekään kelpuuttanut perheellisiä lähipiiriisi. Nyt elämäntilanteet ovat erilaiset ja on aika jatkaa eri suuntiin.
Etsi perheellisiä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 jatkaa..
että et ole varmaan itse aiemmin huomannut, että olet jakanut nuo tuttavapiirin asenteet ja lapsiperhe-elämä on tuntunut vieraalta. Miten olet itse aiemmin suhtautunut lapsia hankkineisiin ystäviisi?
Ei maailma kaadu siihen, että jollakin suomalaisellakin on lapsia, sillä täällä lapsia syntyy niin vähän, että väestö ei enää uusiudu.
Jos nuo tuttavapiirisi boheemit sinkkutyypit ovat naisia, veikkaisin syyksi ihan puhdasta kateutta. Sinäkään et ole mikään tuleva nuori äiti, mutta sinulla sentään on puoliso ja kohta lapsikin, joten puolisottomalla ja lapsettomalla sinkkunaisella voi hyvinkin olla syytä kateuteen, sillä biologinen kello tikittää liki nelikymppisellä jo todella kovaäänisesti.
Sinkkuutta on turha selitellä tiukoilla kriteereillä, sillä täydellisiä ihmisiä ei. Nelikymppisen sinkun on syytä tinkiä kriteereistään aika paljon, jos puolisoa ei ole ja sellaisen haluaa. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin. Veikkaan, että aika moni vanhempi sinkku on sitä vasten tahtoaan, mutta on samaan aikaan niin tottunut tilanteeseen, että ei enää aktiivisesti hae muutosta. Se taas altistaa kateudelle, jos joku on onnistunut muuttamaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnen muutaman ikisinkun/lapsettomassa parisuhteessa elävän bilettäjän, ja kyllä vaan ovat hyvin lapsikielteisiä. En oikein enää ole missään tekemisissä, kun joka kerta haukutaan toisin valinneita, luodaan ivallisia virneitä ja tehdään selvää pesäeroa "teihin itsekkäisiin" ja "meihin villeihin ja vapaisiin". Ei heissä ole mitään vapaata. Ovat täysin omien itsekkäiden halujensa vietäviä ja omasta navasta maailmaa katsovia vastuuttomia ja pelokkaita ihmisiä, jotka eivät tuon pelon takia uskalla ottaa omaa elämää haltuun niin, että tekisi siitä omalla tavalla mielekkään. Myös siskoni on ns. ikisinkku, mutta hänellä on paljon lapsiperhetuttuja ja hän on tehnyt elämästään matkustelun yms. kivan harrastuksen kautta itselleen mukavan ja hän uskaltaa kuunnella meidän lapsellisten elämää, osallistua siihen itselleen sopivalla tavalla ja kunnioittaa myös itselleen erilaisten ihmisten elämää. Valintoihinsa tyytyväinen ihminen ei jatkuvalla syötöllä arvostele ja hauku toisten valintoja.
Mitä tulee ylikansoitettuun maapalloon, niin itsekkäin mahdollinen teko on jättää ne lapset tekemättä. Silloinhan ei ole tulevaisuuden veronmaksajia huolehtimassa vanhuksista, sairaista jne. joten nämä sinkut heittäytyvät toisten lasten veronmaksukyvyn varaan eläkeiässä mutta eivät itse osallistu talkoisiin vaan jättävät nämä, jotka maksavat heidän eläkkeensä, sairaskulunsa jne. tyhjän päälle. Ei maailma lakkaa olemasta eikä se, ettei tee yhtään lasta, ole mikään vastuullinen valinta.
Ärsyttävin mahdollinen kommentointi on se, että avioitunut tai pian äidiksi tuleva on muuttunut ja puhuu vain miehestään tai lapsestaan. Onhan se mies ja lapsi iso osa elämää, ja on kyllä outoa, jos näitä ei saisi mainita, kun joku toinen tylsistyy. Miksi nämä ikisinkut saavat kertoa ummet ja lammet lemmikeistään, työkavereistaan, bileviikonlopuistaan jne. mutta eivät anna erilaisen elämän valinneelle mahdollisuutta kertoa omasta elämästään?
Olen ajat sitten todennut, että tällaiset ihmiset ovat niin peloissaan niissä omissa poteroissaan, että jokainen poteronsa jättänyt on katkera muistutus siitä, että sitä elämää voi olla sen oman bilepoteron ulkopuolellakin. Tätä ikisinkku ei halua tunnustaa. Elämänhän pitää olla pysähtynyt siihen biletysvaiheeseen, vanhuutta ei ole olemassakaan, koska mitään muutosta ei kyetä käsittelemään.
Tiivistettynä siis, ap, kaverisi pelkäävät ja ovat itsekkäitä. Heillä ei ole kykyä nähdä oman navan toiselle puolelle eikä uskallusta tehdä isoja elämänmuutoksia. Mieluummin jämähdetään sinne 10 vuoden takaiseen tilanteeseen kuin kasvettaisiin ihmisenä.
Ap, olit itse vielä pari vuotta sitten samanlainen, ja muutuit siksi, että halusit perheen ja lapsia. Sun tuttavat eivät edelleenkään halua, kait, miksi he muuttuisivat toisenlaisksi vain siitä syystä, että sinä muutuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut aina myös lapsiperheystäviä, ja olen heihin pitänyt yhteyttä, mutta en tietenkään sinkkuna heidän kanssaan käynyt joka vkl ulkona kuten sinkkuystävieni kanssa. Itselläni on ollut hyvin neutraali suhtautuminen lapsiperheisiin, itsellä ollut niin myrskyisiä ihmissuhteita ettei lapsia ole voinut niihin suhteisiin ajatella.Tietenkin se lapsiperheiden elämä tuntui sinkkuna tylsältä, kun itse halusi käydä paljon ulkona jne. En kuitenkaan välejä katkaissut.
Ihmetyttää vain se, miksi juuri lapsia saaneet joutuvat jatkuvasti puolustelemaan valintojaan, ja varomaan etteivät lapsettomat ärsyynny/tylsisty mistään. Mistä lähtien lapsen saaminen on ollut tabu tai rike, jota täytyy puolustella tai peitellä onneaan? Ja kyllä, siihen syyllistyn juuri itse, en edes yritä jakaa iloa kun vauva potkii sinkkukaverin kanssa, vaikka olen juuri kuunnellut tunnin ajan juttua juuri tavatusta uudesta tuttavuudesta.
Sun kirjoituksestasi paistaa läpi, miten halveksit ystäviesi tapaa elää. Ja luulenpa hyvin, että se välittyy sinusta vielä paremmin livenä. Halveksit ystäviäsi, jotka haluavat viikonloppuisin käydä keikoilla sun muuta, kun SINÄ et enää halua. En todellakaan ihmettele, ettei sun kaltaiseen ihmiseen kukaan enää halua pitää yhteyttä.
Katso peiliin ja mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:14"]
Sun kirjoituksestasi paistaa läpi, miten halveksit ystäviesi tapaa elää. Ja luulenpa hyvin, että se välittyy sinusta vielä paremmin livenä. Halveksit ystäviäsi, jotka haluavat viikonloppuisin käydä keikoilla sun muuta, kun SINÄ et enää halua. En todellakaan ihmettele, ettei sun kaltaiseen ihmiseen kukaan enää halua pitää yhteyttä.
Katso peiliin ja mieti.
[/quote]
Mä en kyllä yhtään saanut ap:n jutusta kuvaa, että hän halveksuisi jotenkin sinkkuelämäntapaa. Kirjoitat kamalan tylysti ja aggressiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset kysy suoraan "hyviltä ystäviltäsi", mikä mättää? On mahdollista, etteivät todellakaan pidä lapsista ja siihen heillä lienee oikeus. Huomaathan myös, että sinun elämäntilanteesi on muuttunut, ei heidän. Heillä ei ehkä ole mitään halua tai tarvetta muuttua aikuiseksi sinun määrittelemälläsi tavalla. Korostat toistuvasti sitä, että olette pian 40- vuotiaita, ikäänkuin vaatien kavereitasikin sen tajuamaan ja muuttumaan sen myötä. Ihmiset ovat yksilöitä. Ei nykyisin onneksi tarvitse noudattaa mitään elämänkaavaa. Kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan. Toisten elämän arvottaminen esim tylsäksi on aika tyhmää.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:14"]
Sun kirjoituksestasi paistaa läpi, miten halveksit ystäviesi tapaa elää. Ja luulenpa hyvin, että se välittyy sinusta vielä paremmin livenä. Halveksit ystäviäsi, jotka haluavat viikonloppuisin käydä keikoilla sun muuta, kun SINÄ et enää halua. En todellakaan ihmettele, ettei sun kaltaiseen ihmiseen kukaan enää halua pitää yhteyttä.
Katso peiliin ja mieti.
[/quote]
Täh, nyt en tajua? En nyt raskausaikana ole viitsinyt käydä ulkona, mutta kyllä aion käydä sitten kun vauva on isompi, kesälläkin festareille olemme menossa :) En mielestäni kirjoituksessani sanonut ettenkö haluaisi enää hauskaa pitää, mutta tietenkään en voi enää joka vkl käydä ulkona kuten sinkkuna (enkä jaksaisikaan varmaan vauva-aikoina). Nythän minulla on vain enemmän asioita elämässäni, kuin ennen, voin nauttia lapsiperhe-elämästä ja käydä keikoilla, jos haluan. Pointtihan kirjoituksessani oli, miksi pitää valita joku elämäntyyli, ja ihminen ajatellaan tylsäksi jos menee naimisiin ja saa lapsia, vaikka kävisikin ulkona edelleen (vaikka vähemmän kuin ennen). Ja en, ikävä kyllä vaihtaisi rakkaan mieheni kanssa arki-iltoja yksinäisiin sinkkuiltoihin, ei se ole halveksuntaa, olen onnellinen ratkaisuista joita olen elämässäni tehnyt.
Elämä on kuljettanut teitä eri suuntiin, ap.
Kyse ei ole siitä, että kaverisi olisivat erityisen tyhjäpäisiä ja syrjiviä - itsehän sinä tuossa moitit heidän elämäänsä tylsäksi ja tyhjäksi, eli tunne on molemminpuolinen.
Karu fakta on, että elämänpiirien muuttuessa tosiystävyys punnitaan. Siinä huomaa, oliko yhdistävä tekijä kuitenkin lähinnä vain samanlainen elämäntilanne - vaiko syvempi elämänkatsomus ja toisen arvostus persoonana.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:29"]
Mikset kysy suoraan "hyviltä ystäviltäsi", mikä mättää? On mahdollista, etteivät todellakaan pidä lapsista ja siihen heillä lienee oikeus. Huomaathan myös, että sinun elämäntilanteesi on muuttunut, ei heidän. Heillä ei ehkä ole mitään halua tai tarvetta muuttua aikuiseksi sinun määrittelemälläsi tavalla. Korostat toistuvasti sitä, että olette pian 40- vuotiaita, ikäänkuin vaatien kavereitasikin sen tajuamaan ja muuttumaan sen myötä. Ihmiset ovat yksilöitä. Ei nykyisin onneksi tarvitse noudattaa mitään elämänkaavaa. Kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan. Toisten elämän arvottaminen esim tylsäksi on aika tyhmää.
Ap vastaa: nimenomaan, samaa mieltä! Siksi en ymmärrä, miksi en saisi olla onnellinen raskaudestani ja miehestäni, kun sinkkuystävä on onnellinen uudesta tuttavuudesta. Tuntuu vain siltä, että juuri sinkut ryhmittelevät perheelliset tiettyyn lokeroon, eivät perheeslliset, jos ovat valintoihinsa tyytyväisiä. Eivät nämä valinnat ole minua ihmisenä muuttaneet. Juuri perheelliset joutuvat varomaan sanojaan ja selittelemään valintojaan, se juuri ihmetyttää. Ja tiedän, että monet ystävistäni haluaisivat löytää kumppanin ja perustaa perheen, osa sitten on lapsenvihaajia, ei ole minulta pois. Se, että korostan ikää, on sen vuoksi että yleensä kun vahenemme opimme elämästä sen verran ettemme halveksi muiden valitsemaa elämäntapaa niin jyrkästi kuin ehkä nuorempina, ehdottomuus laimenee.
Ap, kyllä se lapsen saaminen muuttaa elämää huomattavasti. Siihen on varmasti syynsä, että sinäkin olet tähän asti kaveerannut lähinnä vain lapsettomien kanssa. Nyt se on sitten ongelma kun saatkin lapsen.
Ap: luepa kaikki kommenttisi uudestaan. Minusta niistä paistaa ylimielisyytesi erinomaisesta elämästäsi (voit elää perhe-elämää ja bilettää kun haluat) ja halveksunta entisiä ystäviäsi kohtaan, jotka eivät onnistu saamaan miestä. Kyllä toi asenne paistaa varmaan ystävillesikin, erityisesti, kun tunnut itse olevan siitä täysin tietämätön. Jos olet oikeasti onnellinen, yritä kokea enemmän myötätuntoa onnettomia pitämiäsi ystäviäsi (varmaan entisiä) kohtaan.
Tuo voi johtua myös siitä, että sinusta on tullut seurustelun myötä tylsä. Puhut vain miehestä ja niin edelleen. En usko, että kukaan olisi niin "suvaitsematon", että karkottaisi ystävän vain sen takia, että tämä alkaa seurustella ja saa lapsia. Olet itse muuttunut, etkä tajua sitä.