Miksi sitä vauvaa pitää päästä katsomaan HETI?

Juuri näin. Vauvoja olen käynyt katsomassa kun on pyydetty. Kun itse asiassa ei niin kamalasti kiinnosta toisten vauvojen pällistely.

Sitten niiden luona en ole käynyt, jotka eivät ole pyytäneet, tai ovat huutaneet, ettei heitä saa häiritä. Sitten alkaa se vinkuna, kun ovat niin yksinäisiä ja kaikki ovat heidät hyljänneet.

Eli minua ei kiinnosta teidän vauvat. Teitä itseänne olisi ollut kiva käydä moikkaamassa. Mutta jos ei passaa, ei sitten käydä. Turha sitten vinkua, että olette yksinäisiä

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:28"]

Yhden kaverin vauvoja olen käynyt katsomassa sairaalassa, kun ovat pyytäneet. 

Miehen siskon vauvoja olen käynyt myös, kun ovat pyytäneet.

Muiden vauvoja en ole käynyt katsomassa sairaalassa enkä kotonakaan pariin ekaan kuukauteen, kun eivät ole pyytäneet. 

Olisikohan mahdollista ihan kysyä, pyytää ja sopia? Näin aikuiset toimivat.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:24"]

Miksei äiti osaa sanoa EI???

[/quote]

Koska usein siihen ei ole mahdollisuutta, kun siinä ne sukulaispirkot jo parveilee sairaalasängyn ympärillä ennenkuin tiesitkään, että ilosanoma oli tosiaan levinnyt sitten pitkälle jo.

Samoin on ihan oikeutettua tunkeutua toisen kotiinkin silloin kuin uusi ihminen on syntynyt. Tosin, eivät vaadi palvelua vaan rotinat on kohdillaan ja palvelu mun suuntaan.. ja sitä vaan hammaspurren kestää, kohta tää on ohi, kohta tää on ohi.

Minä tulisin hulluksi jos olisin vauvan kanssa viikkoja ilman aikuista seuraa!

Joten meille tämänkin vauvan synnyttyä on vieraat tervetulleita :)

Itse olen lähtenyt siitä, että menen katsomaan vauvaa, kun kutsutaan. En muutenkaan ole mikään vauvan nuuhkija, joten kun vanhemmat jaksaa kutsua menen.

Tässä on nyt sitten käynyt niin, että siskoni synnytti tammikuussa, enkä ole vielä vauvaa nähnyt, koska ei ole kutsuttu. Puhelimessa on puhuttu paljonkin. Äitimme kertoi, että sisko on pahoittanut mielensä, kun en käynyt vauvaa katsomassa.

Soitin siskolel, pahoittelin ja selitin kantani (jonka sisko sanoi tietävänsä) ja kysyin, että kehtaanko kutsua itseni kylään ensi viikonloppuna, ei käy.. vasta seuraavan kerran huhtikuun puolella. OK. ... että mä olisin matkustanut 300 kilsaa extemporee ja sitten ei olisi käynyt. Joten edelleenkin pitäydyn tavassani saada kutsu ensin, sitten kyläilen.

Mä en kyllä oikein usko tohon kohteliaisuussyyhyn, voihan sitä ystävän tärkeyttä osoittaa muutenkin haluamalla nähdä pian vauvan syntymän jälkeen. En ainakaan ole koskaan kuullut kenekään valittavan/suunnittelevan että on pakko mennä kutsumatta katsomaan jonkun läheisen vauvaa heti vaikka yhtään huvittaisi. Kyllä ne joita vauvat eivät kiinnosta tyytyvät ensin lähettämään tekstareita ja käymään kylässä sitten myöhemmin, kutsuttuna.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 15:50"]

Kohteliaisuudesta. Ystäväsi ja läheisesti yrittävät viestiä, että sinä olet heille tärkeä ja siksi vauvakin on tärkeä.

Useimpia tuskin oikeasti kiinnostaa vauvan näkeminen...

[/quote]

Aina vain kutsuttuna. Eikö aikuiset ihmiset osaa edes kysyä, että milloinkahan saisi tulla käymään?

Vai eikö teitä kiinnosta niin paljon ystävän/sukulaisen kuulumiset, ettette itse viitsi tehdä aloitetta? :)

Mä olisin tuntenut itseni tosi orvoksi, jos kukaan sukulaisista tai ystävistä ei olisi käynyt sairaalassa tai kotona katsomassa! Olin kohtuinfektion ja verenvuodon takia sairaalassa viikon. 2 ekaa päivää olin ihan kuutamolla ja vauva keskolassa mutta kun siiytä tokenin niin oli ihanaa kun kävi vieraita! Lapsen isä kävi pari kertaa päivässä ja joka päivä vierastunnilla 18-19 oli 1-3 ystävää tai sukulaista. Tunsin itseni ja vauvani tärkeäksi läheisimmilleni. Ja kun kotiin pääsimme oli ihanaa viettää ystävien ja heidän lasten kanssaan pitkiä kahvihetkiä.

Mä olen jokaisen kolmen synnytyksen jälkeen meinannut kuolla tylsyyteen sairaalassa, kun vauva on vaan nukkunut ja syönyt. Ihan hyvin olen voinut vastaanottaa vieraita.

Samoin olen kotona jaksanut ihan hyvin.

Ei kaikki oon lopenuupuneita synnytyksestä, mutta senhän voi sit sanoa jos ei jaksa.

Etkö kutsunut ketään käymään? Itse voisin ajatella että jos kaveri on sairaalassa kohtutulehduksen ja verenvuodon vuoksi niin hän ei jaksa vierailuja.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:31"]

Mä olisin tuntenut itseni tosi orvoksi, jos kukaan sukulaisista tai ystävistä ei olisi käynyt sairaalassa tai kotona katsomassa! Olin kohtuinfektion ja verenvuodon takia sairaalassa viikon. 2 ekaa päivää olin ihan kuutamolla ja vauva keskolassa mutta kun siiytä tokenin niin oli ihanaa kun kävi vieraita! Lapsen isä kävi pari kertaa päivässä ja joka päivä vierastunnilla 18-19 oli 1-3 ystävää tai sukulaista. Tunsin itseni ja vauvani tärkeäksi läheisimmilleni. Ja kun kotiin pääsimme oli ihanaa viettää ystävien ja heidän lasten kanssaan pitkiä kahvihetkiä.

[/quote]

Kyllä minä halusin isovanhemmat ja omat ja miehen sisarukset sekä vauvan serkut ja kummit heti vauvaa katsomaan. Eihän se vierailuaika ole kuin tunti, paljon helpompi sinne sairaalaan on pyytää vierailijoita kun aika on valmiiksi rajattu eikä kahviakaan tarvitse keitellä :) Itse olin ihan raatona sektion jäljiltä, mutta siinähän hoivailivat vauvaa ja minä vaan makoilin....

Eihän sinne synnärille koskaan pyytämättä mennäkään. Itse olen sisarusten ja miehen sisarusten lapsia päässyt heti näkemään sekä kummilapsiamme. Jokainen tekee niinkuin hyvältä tuntuu. Voi jo ennen vauvan syntymää kertoa läheisille, että mielellään tulisivst vaikks vasta viikon parin päästä katsomasn vauvaa. Ei tule sitten pettymystä kenellekään. 

Meillä synnärillä sääntönä vain isä ja sisarukset. Ymmärrän hyvin, sillä lapsethan on vielä hentosia tähän maailmaan ja äidit toipilaita. (Ja niille jotka on erimieltä: vaikka kaikki olisi itselläsi hyvin, toiset voi olla heikommassa tilassa.) Mun miehen suku tunkee aina paikalle heti kun saavat tiedon ja soittelevat jo synnytyssaliin synnytyksen ollessa vielä kesken... Kyllä vituttaa itseä ja olen pahoitellut huonetovereilleni! Kyllä pari päivää voisi odottaa.

Ja mun mielestä pari viikkoakin. Tulokkaalle ja perheelle voisi antaa perheenkeskeistä aikaa. Vanhempien ja sisaruksen tutustuminen tulokkaaseen ja lemmikkien käytöksen varmistuminen tarvitsee myös oman rauhansa ja on pikkuisen tärkeämpää kuin suvun näkeminen. Onnitella voi alkuun puhelimitse tai kotiin voi toimittaa muistamisiaan, jos niillä nyt muka kiire on...

Multa on kyllä ihmiset kysyneet, että koska saa tulla katsomaan :) Musta on kivaa, ettei sairaalassa tarvitse ihan yksin olla, tännehän masentuu! Esikoisen kohdalla alatiesynnytyksen jälkeen olin valmis ottamaan heti vieraat vastaan, ei hetkauttanut vaikka vauvan syntymäpaino olikin 4540g, tuli repeämäkin, en mä mitään palautumista tarvinnut :) Mä olin valmis juoksemaan vaikka maratoonin, vähän huvittuneena tosin katselin, kun ne ketkä synnyttivät pienemmän vauvan, joutuivat istumaan renkailla ja valittivat kun sattuu ja nyt on alapää pilalla. Synnytyksen jälkeen palautui alapääkin normaaliksi, oikeastaan miehen mielestä jopa tiukemmaksi ja häntäkös se vähän häiritsee, kun on mielestään liian tiukka.

   Nyt sektion jälkeen, joka tehtiin perjantaina, olin valmis ottamaan vieraat vasta vuorokauden päästä vastaan. Olin päässyt jo perjantaina jalkeille, mutta huonolla menestyksellä. Lauantaina kun pääsin suihkuun, olin valmis ottamaan vieraatkin vastaan. Jo alkaa sairaalassa olo tympiä, tasan viikon täällä jo olen ollut. Harmi vain, että osastolle ei saa muita tulla  kuin lapsen isä, isovanhemmat sekä isosisarukset...

Ihan rehellisesti sanoen, ei ne ihan oikeasti kiinnosta. Vauvat siis. Ei ole mitään typerämpää kuin pällistellä nukkuvaa vauvaa, joka on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin.

Mutta kun synnyttäneet mammat luulee olevansa niin ihmeitä ja heidän vauvansa niin ihmeellinen, että kaikki haluaa sen heidän Nico-Petterinsä nähdä. 

Sama jatkuu kun pentu kasvaa. Kun sen Nico-Petterin kakka ja kääntymiset on niin ihmeellistä ja jokainen pään nosto ja sormien puristus. Voi jeesus....

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:27"]

Mä en kyllä oikein usko tohon kohteliaisuussyyhyn, voihan sitä ystävän tärkeyttä osoittaa muutenkin haluamalla nähdä pian vauvan syntymän jälkeen. En ainakaan ole koskaan kuullut kenekään valittavan/suunnittelevan että on pakko mennä kutsumatta katsomaan jonkun läheisen vauvaa heti vaikka yhtään huvittaisi. Kyllä ne joita vauvat eivät kiinnosta tyytyvät ensin lähettämään tekstareita ja käymään kylässä sitten myöhemmin, kutsuttuna.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 15:50"]

Kohteliaisuudesta. Ystäväsi ja läheisesti yrittävät viestiä, että sinä olet heille tärkeä ja siksi vauvakin on tärkeä.

Useimpia tuskin oikeasti kiinnostaa vauvan näkeminen...

[/quote]

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:21"]

Miksi ei voi odottaa muutamaa viikkoa, että arki lasehtuu ja äiti saa pahimmat levättyä kotona pois?

Miksi pitää heti tunkea sekä sairaalaan että kotiinkin? En ymmärrä. 

[/quote]

Minä taas en ymmärrä niitä, jotka odottavat viikkokausia ennen kuin viitsivät tulla katsomaan.  Paljon mieluummin otan veiraita vastaan heti kun on vielä endorfiinihumala päällä kun muutaman viikon päästä jolloin voi jo väsyttääkin.

Meillä esikoinen joutui teho-osastolle synnytyksen jälkeen ja hänellä tarkkailtiin mm.  hapenpuutteen aiheuttamia mahdollisia seurauksia. Kun ilmoitin ystävilleni lapsen syntymästä ja tietenkin myös siitä, että lapsi oli teholla, oli mielestä outoa että monet kyselivät heti koska voivat tulla kylään, voivatko tulla ensiviikolla. Tämä tuntui siltä, että eivätkö he ymmärrä missä tilanteessa ja hädässä olemme, emmekä suinkaan suunittele kahvikutsuja. Vaikka ilmoitin ihmisille että emme edes tiedä koska lapi pääsee kotiin ja luultavasti haluamme kotiutua siinä vaiheessa rauhassa, niin samat ihmiset kyselivät yhä uudelleen sairaalaolojakson aikana koska voivat tulla meille kylään!

Jos tilanne olisi ollut normaali niin toki molempien vanhemmat ja sisarukset olisivat voineet tulla sairaalaan ja ystäviä kun oltaisiin kotiuduttu.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:21"]

Miksi ei voi odottaa muutamaa viikkoa, että arki lasehtuu ja äiti saa pahimmat levättyä kotona pois?

Miksi pitää heti tunkea sekä sairaalaan että kotiinkin? En ymmärrä. 

[/quote]

Minä taas en ymmärrä niitä, jotka odottavat viikkokausia ennen kuin viitsivät tulla katsomaan.  Paljon mieluummin otan veiraita vastaan heti kun on vielä endorfiinihumala päällä kun muutaman viikon päästä jolloin voi jo väsyttääkin.

 [/quote]

Toivottavasti saat suusi auki ja sitten kutsut?

Kaikkia ei tosiaan vauvat kiinnosta, mutta (en tiedä oletko se joka sanoi että kohteliaisuudesta pitää mennä kutsumatta katsomaan vaikkei vauva kiinnostaisikaan) itse en tiedä ketään sellaista vauvoista kiinnostumatonta joka menisi pyytämättä, mahdollisimman nopeasti syntymän jälkeen vauvaa katsomaan. Eli ne joita vauva ei kiinnosta, eivät myöskään ole tuppautumassa heti kylään.

Tietty joku saattaa niin tehdä, mutta en usko että se on kauhean yleistä.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:20"]

Ihan rehellisesti sanoen, ei ne ihan oikeasti kiinnosta. Vauvat siis. Ei ole mitään typerämpää kuin pällistellä nukkuvaa vauvaa, joka on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin.

Mutta kun synnyttäneet mammat luulee olevansa niin ihmeitä ja heidän vauvansa niin ihmeellinen, että kaikki haluaa sen heidän Nico-Petterinsä nähdä. 

Sama jatkuu kun pentu kasvaa. Kun sen Nico-Petterin kakka ja kääntymiset on niin ihmeellistä ja jokainen pään nosto ja sormien puristus. Voi jeesus....

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:27"]

Toivottavasti saat suusi auki ja sitten kutsut?

[/quote]

Ei enää tarvi. Sukulaiset osaavat jo muutenkin. Lapsia on 11.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:27"]

Toivottavasti saat suusi auki ja sitten kutsut?

[/quote]

Ei enää tarvi. Sukulaiset osaavat jo muutenkin. Lapsia on 11.

Ei kaverit ja sukulaiset ole ajatustenlukijoita ja ette te ole mikään maailmannapa.

On kamalan vaikeaa yrittää arvata, onko se ja tämä sellainen, joka haluaa,että ollaan kiinnostuneita ja kysellään, koska saa tulla. Vai itkeekö tämä jälkeen päin, että ketään ei kiinnostunut, jos jää odottamaan kutsua.

Suomalainen omanapamamma on juuri sellainen, että jos siltä kysyy, saako tulla käymään, syöksyy se heti vinkumaan palstalle tai muille, että miksi ne oli niin typeriä, että kyseli, saako tulla käymään. Omanapamammalle ei tule mieleen, että ehkä kaverit kysyy siksi, että omanapamamma sanoo, että ei voi tulla tai voi tulla. Jos omanapamammalta ei olisi kysynyt, hän vinkuisi, että ketään ei kiinnostanut, vaikka vauva oli teho-osastolla ja kaikki kaverit hylkäsi.

Juuri tämän takia uusiin äiteihin suhtaudutaan nykyään varpaillaan, kun koskaan ei tiedä, mikä heille kelpaa. He kun luulevat olevansa maailman napa, vaikka kyse on vain ihan tavallisesta asiasta, että puserrat sen kakaran sieltä pillustasi ulos. Usko tai älä, mutta saman on tehneet muutkin äidit ja maailma ei ole siihen pysähtynyt..