Mitä tekisit jos saisit anoppisi kuolinpesästä

Pahvilaatikkoon ja varastoon.

Meillä on kaapeissa muutaman kuolleen ihmisen vaatteita, juurikin samasta syystä

Etsisin yhdessä puolisoni kanssa niille sopivan paikan kodistamme.

Outo kysymys. Miehenihän äitinsä perillinen on, ei minulla ole siihen mitään osuutta.

Tietenkin hän saisi ne pitää ja niille raivattaisiin tilaa kodistamme.

Eih... ehkä sitten pitäisi hommata joku yksiö niille kamoille ja tehdä siitä joku hiton mausoleumi. Koriste-esineet (paljon) etenkin kuulostaa tooosi ihanalta...

Jos minulla olisi ollut niin läheiset välit anoppiini, että hän olisi testamentannut minulle kirjoja ja koriste-esineitä, olisin varmaan tiennyt sen ennakolta ja miettinyt asiaa. Kun olisin siis itse ne perinyt, itsehän minä päättäisin, mitä niille teen.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 11:29"]

Mitä tekisit jos saisit anoppisi kuolinpesästä

monta kirjahyllyllistä kirjoja ja paljon koriste-esineitä ja puolisosi haluaisi pitää ne muistona vanhemmastaan?

[/quote]

Mies saisi vuokrata varaston, jonne ne tunkisi. Varastoon tehtäisiin 3v soppari ja jos ei kamat ole siihen mennessä sen enempää kiinnostaneet, ne roudattaisiin kaatikselle.

Puolisosi luopuu tavaroistaan ja laittaa ne johonkin pois uuden tieltä, kun hän on siihen valmis. Ihan sama mitä mieltä niistä tavaroista on. Sen verran pitää antaa toiselle aikaa käydä ehkä mahdollinen suru läpi. Tai sitten siitä asiasta pitää puhua rakentavasti. Jokainen vanha "parisuhdekkin" siirretään taka-alalle. Kaikki aikanaan.  Nimim. aika aikaansa kutakin...

No meillä ei ole kirjahyllyä eikä myöskään paikkoja koriste-esineille. Puolisoni ei varmasti haluaisi tuollaista kamaa laittaa esille kodissamme, joten tiedustelisin miten ja missä hän ne haluaisi säilyttää. Jos meillä ei olisi riittävästi varastotilaa, kehottaisin puolisoa hankkiutumaan eroon jostain muusta tavarasta, jota hän säilyttää varastossa, jos haluaa saada sinne mahtumaan nuo äidiltään jääneet tavarat. En puuttuisi siihen, mitä hän säilyttää ja mistä luopuu, mutta omista tavaroistani en luopuisi noille tilaa tehdäkseni (mieheni tavaroille on jo valmiiksi enemmän säilytystilaa kuin omilleni).

Jos mies ei pystyisi mistään luopumaan, ehdottaisin maksullisen varaston vuokraamista. Minun puolestani hän voisi siellä säilyttää mitä mielii niin kauan kuin haluaa, kunhan maksaa varastoinnin kulut. Luulen, että ajan myötä hänelle kirkastuisi, mistä kamoista mieluiten luopuu jotta ei tarvitse vuokravarastosta maksaa.

En tiedä. Anopilla on todella paljon itse maalaamiaan tauluja, jotka ainoalle lapselleen tulevat aikanaan jäämään. En tosiaaankaan halua yhtään niistä seinälle, eikä tilaa niiden säilyttämiseen ole. Dilemma edessä siis.

Eivät tulisi meidän kotiin. Ja mies olisi varmaan samaa mieltä.

Eivät tulisi meidän kotiin. Ja mies olisi varmaan samaa mieltä.

> muutaman kuolleen ihmisen vaatteita,

meiltäkin löytyy vaatteita jne. Minulle (miniälle) on ehdotettu, että voisin niitä käyttää, kun ne on ihan hyväkuntoisia. Ei niitä voi poiskaan heittää. Anopin kuolemasta yli 20 v enkä ole häntä ikinä tavannut.

Tosiasiassa olen pikkuhiljaa raivannut kamaa pois. Kysynyt, että nää käsivoiteet on jo varmaan eltaantuneet, miten jos laittais ne pois.

Olen melko hienovarainen (ja saamaton) nurkkien siivouksessa, mutta silti aihe aiheuttaa kiistaa mieheni ja minun välillä. Asumme mieheni lapsuudenkodissa ja yhdessä huoneessa meillä on lattiasta kattoon olevat kaapit, joiden sisällön mieheni haluaisi säilyttää siinä tilassa, missä ne on olleet pari viime vuosikymmentä.

Tavaroita voi kuulemma säilyttää jossakin muualla, ei meillä ole tarvetta noissa kaapeissa olevalle tilalle. Meiltä voikin löytää vaikkapa flora-rasian kansia 80-luvulta. Toki varmaan arvokasta museotavaraa, mutta tarvitaanko niitä säkillinen?

Näin ei tule käymään. Anopilla ei juuri kirjoja ollut. Koriste-esineitä kylläkin, mutta mies tekee niinkuin minä sanon.

Me ollaan erottu että näin.Anoppi on kuollut.Mulla oli hyvät välit anoppiin ja ex-mies tietää sen.Ei siinä ole mitään kerrottavaa sen kummemmin.

Munkaan anopilta ei kyllä montaa kirjaa tule jäämään. Sen sijaan "koriste-esineiksi" luokiteltavia tavaroita onkin sitten paljon. Mulla ja anopilla tosin on yhteinen intohimo antiikkiin ja vanhoihin tavaroihin, joten en usko, että tästä mitään ongelmaa saadaan aikaiseksi. Toivon tosin, ettei tällaisia tarvitse miettiä vielä pitkään aikaan. Mulla on kiva anoppi, joka on aivan ihana mummi lapsilleni!

Me asumme kodissa, jonka on sisustanut aikoinaan anopin anoppi, monet koriste-esineet ja kirjat ovat hänen hankkimiaan ja tässä talossa on asunut mieheini isän perhe yli 30 vuotta samojen tavaroiden keskellä. Eivät ne minua haittaa. Enemmän tunnen tuskaa siitä, että vintti on täynnä käyttökelpoista tavaraa.

Joo,ei ole yhä edelleenkään anoppia.Anoppi on kuollut ennen kuin aloimme olemaan miehen kanssa.En tiedä mitkä ovat olleet anopin tavaroita,jotain kuvia mies on esitellyt äidistään,muun perheen tunnen.