Miksi lapsia nukutetaan?

Meillä on yksi lapsi, jota ei ole koskaan tarvinnut "nukuttaa" (mitä se sitten tarkoittaakaan). Hän lueskeli pienenä kirjoja ja nukahti itsestään. Seuraava lapsi olikin sellainen, että väsyneenä on kuin raivohullu dinosaurus pyörremyrskyn keskellä, joten on todella tärkeätä että saa riittävästi unta. On niin liikkuvaista sorttia, ettei päivälläkään pysy kahta sekuntia paikallaan, joten voi ihan päätellä, miten hienosti menee omaan sänkyyn ja nukahtaa. Ei. Ei todellakaan nukahda. "Nukuttaminen" on sitä, että luetaan iltasatu, sanotaan hyvät yöt ja peitellään unilelutkin. Hyvällä tuurilla lapsi nukahtaa vain muutamalla päätyynyyn-nytomaansänkyyn -episodilla, mutta huonona iltana nukkumaanmeno kiinnostaa lasta yhtä paljon kuin läjä parsakaalia, joten show on valmis.



En käsitä miksi lapsen pitäisi "antaa leikkiä hetki" eli käytännössä jättää valvomaan siihen asti, että tipahtaa. NO EI VITTU TIPAHDA. On testattu, ei toimi. Ei jakseta valvoa kahteen asti yöllä, että kullanmuru saa paskarrella legoista torneja. Ei jakseta katsoa miten hienosti unilelut lentävät lattialle ja kirjahyllyn päälle. Ei riitä pinna. Ja loppujen lopuksi lapsi joka tapauksessa itkee räkä poskella, ero on vain siinä että alkaako se tunnin, puolentoista mittainen räkähuutokonsertti klo 20.00 vai 02.00. Siitä voi valita. Me ollaan valittu se aikaisempi.

Meillä esikoinen ei siedä mitään "parin tunnin liukumalla" -juttuja missään, ei päikkäreissä, ei yöunissa eikä ylipäänsä missään. Voihan sitä lapsen antaa toki touhuta, jos on valmis heräilemään sitten seuraavan yön siihen, että yliväsynyt tenava heräilee huutamaan kurkkusuorana ja saa kilarit vielä siitä, että herää. Samalla herättää sitten pikkusisaruksenkin. Ja yöllisestä hillunnasta huolimatta herää joka jumalan aamu kuudelta. Niinpä on kaikkien kannalta helpointa, että lapsi on puoli yhdeksän nukkumassa ja mieluiten jo unessakin, niin elämä kulkee kaikin tavoin mukavia uria.



Nuorempi lapsista sen sijaan ei saa maailmaansa sekaisin, vaikka asiat eivät aina tapahtuisikaan samalla tavalla. Lapset vain ovat erilaisia. Sinunkin, ap, olisi hyvä ymmärtää ihmisten erilaisuutta, eikä tarjoilla omia näkemyksiäsi maailman ainoina oikeina.

vanhemmat jotka käyttävät lasten nukuttamiseen tuntikausia aikaa.



Meillä esikoinen laitettiin nukkumaan ja hän nukahti itsekseen ihan vauvasta saakka. Mutta ehdottomasti hänet piti sinne sänkyyn laittaa, joskus huudonkin kanssa.



Kuopus on ollut aina huonompi nukahtamaan. Hänetkin oli kuitenkin kammettava sänkyyn jossain vaiheessa, koska muuten yöunet olisivat alkaneet esim. klo 03. Testattu on tätäkin. Missään nimessä tälle kuopuksellekaan ei ole koskaan riittänyt 4-5 tunnin yöuni, sen vuoksi nukkumaan on jouduttu laittamaan iltasatujen ja laulujen kera. Siinä "rituaaleissa" mieli rauhoittui ja uni tuli helpommin.



Tänä päivänä lapset ovat jo lähes murkkuikäisiä. Edelleenkin toinen saa helpommin unta kuin toinen. Yhtään helpommalla uni ei kuopuksellekaan tule, vaikka menisi nukkumaan esim klo 23.30, päinvastoin. Tästä syystä sänkyyn mennään aikaisemmin esim. klo 22. Uni tulee, kun tulee, mutta lepoa on pakko saada.