Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys ahdistaa..
09.03.2019 |
En enää jaksa tätä yksinäisyyttä. Olen usein ollut se, joka pitää yhteyttä ja jos ei pidä, ei kukaan muukaan tee niin. Olen se, joka pyytää lenkille tai ulos viettämään aikaa kylälle koska jos en pyydä, saan mennä yksin. Olen se, joka tarjoutui lähtemään elokuviin toisen kanssa, mutta sitten toiselle tulikin parempaa tekemistä (kehtasi tämän minulle vielä kertoa) ja joka sitten luki tänään Facebookista, että tämä henkilö oli mennyt elokuviin muiden kanssa... vaikka pyysin, että kerro kun olet menossa, kaipaisin seuraa. Aiemmin nuorempana oli useampikin kaveri ja pari kaveriporukkaakin kunnes ennen pitkää osa muutti muualle ja porukat hajosi.
Osa taas näistä jotka vaikuttivat hyviltä ystäviltä laittoi viestiä ja otti yhteyttä vaan silloin kun oli jotakin vailla taikäytti aivan suoraan tylysti hyväksi muuten vaan eikä sen jälkeen ole kuulunut. Nyt olen lähes 30 v itse ja tuntuu että uusien kavereiden löytäminen on niin vaikeaa toisin kuin teininä. Harrastan ulkoilua ja kuntosalia mutta ei noista ole koskaan ketään tavannut. En myöskään opiskele nyt mitään ja töissä on parit työkaverit mutta he ei ole sellaisia kenen kanssa vapaalla viihtyisi. Mistä te ootte löytäneet uusia kavereita vanhempana? Onko kohtalontovereita?
Kommentit (8)
Niin tuttu tunne tuo.. Varsinkin silloin kun muutin uudelle paikkakunnalle ahdisti todella kun siellä ei tuntenut ketään ja pitkän aikaa menikin ennen kuin sai pari kaverua. Muutin sitten takaisin kotipaikkakunnalle kun työt väheni ja yksinäisyys paheni. Mun mielestä koulun kautta niitä kavereita tulee helpoiten ja mitä työkavereihin tulee niin en ole sellaisessa työpaikassa ollut josta kunnon ystäviä saisi. Kai minullakin on vain huono tuuri työpaikkojen kanssa. Ei sellaiset " hyvän päivän /huomenen tutut" ole mitään kunnon ystäviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Mä voin olla sun kaveri.
N28
Täällö kans yksi yksinäinen. Ois todella mukava törmätä ja tutustua suhun. Olen itse vielä mies ja tuntuu että naisilla on jossain määrin helpompaa noiden " juoruryhmien " ja harrastepiirien kautta tutustua uusiin kavereihin. Tykkään itse puhua paljon muutakin syvällisempää kuin näitä " äijäjuttuja"
M27
Niin tuttua. Mä olen jo luovuttanut ja vietän aikani yksin. Onneksi nykyisin on näitä koneita, voi pelata ja muuten viihdyttää itseään.
Täällä olis kanssa yks yksinäinen. Ikää 29v. :)
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Mä olen jo luovuttanut ja vietän aikani yksin. Onneksi nykyisin on näitä koneita, voi pelata ja muuten viihdyttää itseään.
Siinä vaan alkaa vituttamaan vielä enemmän ja ahdistamaan kun koneella istuu päivät pitkät. ...Kyllä muistot hienot tulee mieleen kun muistelee sitä aikaa kun oli hyvä kaveriporukka hyvällä hengell. Kyllä nää pelikoneet tuo sitä seuraa tännekkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Mä olen jo luovuttanut ja vietän aikani yksin. Onneksi nykyisin on näitä koneita, voi pelata ja muuten viihdyttää itseään.
Siinä vaan alkaa vituttamaan vielä enemmän ja ahdistamaan kun koneella istuu päivät pitkät. ...Kyllä muistot hienot tulee mieleen kun muistelee sitä aikaa kun oli hyvä kaveriporukka hyvällä hengell. Kyllä nää pelikoneet tuo sitä seuraa tännekkin
Ei mua enää vituta, koneet on hyvää seuraa.
Tuttua :( minut unohdettiin kun esikoinen syntyi pari vuotta sitten. Olen usein sanonut, että olisi paljon mukavampi edes kieltäytyä, kuin kuulla myöhemmin, ettö ethän sä kuitenkaan ois tullut. (Ja siis useimmiten OLISIN TODELLA halunnut osallistua ja olisin varmana mukaan lähtenyt)
Alue: Aihe vapaa
Sama ongelma. Mä voin olla sun kaveri.
N28