Miksi et vahdi lastasi kaupassa? Ruokakauppa ei ole hoploppi!
Taas kerran on nilkat kipeät, kun ruokakaupassa ostoskärryllä surffaavat kakarat törmäsivät jalkoihini takaapäin. Vanhempia ei mailla halmeilla mutta ikää niin vähän että äityli tai isukki oli varmasti mukana. Penskat juoksevat pitkin kaupan käytäviä, kiljuvat ja vetävät hyllystä tuotteita lattialle. Eikä ole ainoa kerta! Sano miksi et vahdi lapsiasi kaupassa??!!!!
Kommentit (29)
En ole koskaan tuollaista nähnyt elämäni 44 vuoden aikana, ja minä olen kohta 30 vuotta asunut omillani ja käynyt monta kertaa viikossa kaupassa. Yleensä vanhemmat, joilla nyt yleensä siellä lapset on mukana, vahtivat lapsiaan. Ja myös minä olen vahtinut omia lapsiani, silloin harvoin kun mukana ovat. En ymmärrä miksi jotkut pariskunnat käyvät yhdessä kaupassa, onko se toinen jotenkin niin avuton ettei yksin osaa ostaa myös sen toisen tarpeisiin ruokia? Ja sitten kun siellä kaupassa pitää nyhjätä yhdessä on pakko ottaa kersatkin mukaan.
Seuraavalla kerralla pistä niiden kärryyn tavaraa. Saapahan vanhemmat ihmettelemistä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuollaista nähnyt elämäni 44 vuoden aikana, ja minä olen kohta 30 vuotta asunut omillani ja käynyt monta kertaa viikossa kaupassa. Yleensä vanhemmat, joilla nyt yleensä siellä lapset on mukana, vahtivat lapsiaan. Ja myös minä olen vahtinut omia lapsiani, silloin harvoin kun mukana ovat. En ymmärrä miksi jotkut pariskunnat käyvät yhdessä kaupassa, onko se toinen jotenkin niin avuton ettei yksin osaa ostaa myös sen toisen tarpeisiin ruokia? Ja sitten kun siellä kaupassa pitää nyhjätä yhdessä on pakko ottaa kersatkin mukaan.
Useimmat vanhemmat onneksi vahtiikin lapsiaan ihan hyvin. Ja useimmat lapset osaa yleensä käyttäytyä ihan fiksusti vaikka vanhemmat ei olisikaan metrin päässä. Mutta asun isossa kaupungissa, ja täällä riittää fiksujen joukkoon niitä mätämuniakin. Haluaisin todella tietää mitä liikkuu sen äidin tai isän päässä, joka antaa jälkikasvun käyttää ruokakauppaa hoploppina! Ap
Pari alapeukkua tullut niiltä, jotka ei vahdi lapsiaan siellä kaupassa ja ärsyyntyy nyt kun joku siitä huomauttaa.
Onko sinun pakko jäädä käytävän tukkeeksi niiden kärryjesi kanssa. Taisit tavata tuttuja koko käytävän leveydeltä ja et edes huomannut kun muut joutuivat kiertämään keskustelukerhoasi.
Oli ihan oikein työntää kärry nilkkoihisi. On tehnyt minunkin joskus mieli hiukan muistuttaa käytävän tukkimisesta. Ehkä joskus kolautankin nilkkoihisi niin opit.
Vierailija kirjoitti:
Vihaat lapsia.
:D . Vihaan lapsia, koska en siedä sitä, että ostoskärryjä käytetään hyökkäysvaununa minun satuttamiseen? Vihaan lapsia, koska en siedä sitä, että ruokakaupassa ruokia revitään hyllystä pitkin lattiaa ilman aikomustakaan ostaa niitä? Olisiko minun pitänyt antaa niille kakaroille palkinnoksi satanen, jotta en vihaisi lapsia? Ap
No kai nyt joku osaa selittää syyn sille, että miksi antaa lastensa olla valvomatta ruokakaupassa (eli äiti/isä ei edes tiedä mitä ne siellä tekevät)??
Joo, kyllä on minun jaloille ajanut ostoskärryillä myös pari papparaistakin.. itse ärsyynnyn kaupassa siitä, kun olen kassalla ja jonossa takanani oleva perheenäiti antaa lastensa kiipeillä liukuhihnalle ja penkille, joka on tarkoitettu kassia varten ostoksia pakattaessa. Yritä siinä sitten koukkia tavaroita kassiin lasten pään ylitse. Kerran eräs pikkupoika nappasi käteensä suklaapatukan, jonka olin ostanut. Pojan äiti näki kyllä asian, muttei reagoinut mitenkään ennenkuin minä kuuluvalla äänellä sanoin pojalle; ”Laita se takaisin. Se on minun.” Äitylin silmät muljahtivat kuin hedelmäpelissä, mutta hän ei sanonut minulle (eikä lapselle) mitään. Pikkukaveri yritti vielä kähmiä loppujakin ostoksiani, mutta nappasin ne hihnalta salamannopeasti ja siirryin sivummalle pakkaamaan (ja jäähdyttelemään, koska varmaan nousi savu korvista siinä vaiheessa).
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä on minun jaloille ajanut ostoskärryillä myös pari papparaistakin.. itse ärsyynnyn kaupassa siitä, kun olen kassalla ja jonossa takanani oleva perheenäiti antaa lastensa kiipeillä liukuhihnalle ja penkille, joka on tarkoitettu kassia varten ostoksia pakattaessa. Yritä siinä sitten koukkia tavaroita kassiin lasten pään ylitse. Kerran eräs pikkupoika nappasi käteensä suklaapatukan, jonka olin ostanut. Pojan äiti näki kyllä asian, muttei reagoinut mitenkään ennenkuin minä kuuluvalla äänellä sanoin pojalle; ”Laita se takaisin. Se on minun.” Äitylin silmät muljahtivat kuin hedelmäpelissä, mutta hän ei sanonut minulle (eikä lapselle) mitään. Pikkukaveri yritti vielä kähmiä loppujakin ostoksiani, mutta nappasin ne hihnalta salamannopeasti ja siirryin sivummalle pakkaamaan (ja jäähdyttelemään, koska varmaan nousi savu korvista siinä vaiheessa).
Törkeää käytöstä tuolta äidiltä. Hän näki, kun hänen lapsi varasti sinulta, ja antoi sen vain tapahtua! Sinähän olit jo maksanut sen suklaan!
Itse olen törmännyt vain siihen, että äiti antaa nuhaisten lasten kiivetä lähmimään ja pyörittelemään muiden ostoksia sinne kassan päätyyn, eikä äiti tee mitään asialle. Ei sentään varastamaan mutta pyyhkimään nenäänsä niihin.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun pakko jäädä käytävän tukkeeksi niiden kärryjesi kanssa. Taisit tavata tuttuja koko käytävän leveydeltä ja et edes huomannut kun muut joutuivat kiertämään keskustelukerhoasi.
Oli ihan oikein työntää kärry nilkkoihisi. On tehnyt minunkin joskus mieli hiukan muistuttaa käytävän tukkimisesta. Ehkä joskus kolautankin nilkkoihisi niin opit.
Hei, ei yhtään lähdetä tälle linjalle.
Koska jos ap vastaa haasteeseesi, niin sehän potkaisee sen lastenkärryn kanssa juoksevan tenavasi päin seinää seuraavan kerran. Ja sitten ei ole kenelläkään kivaa.
Kyllä minä yritän niitä vahtia, mutta eivät ne tottele yhtään. Arvatkaa millaista on olla erityislasten äiti. Yritän parhaani, mutta en jaksa enää. En voi sille mitään, että ne riehuu kaupassa (ja päiväkodissa ja bussissa ja kylässä jne.) En jaksa enää välittää, kun eivät ne kuitenkaan tottele mitään.
Kaupassa kieltämättä huomaa aika nopeasti, ketkä ovat epäonnistuneet kasvattajina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä yritän niitä vahtia, mutta eivät ne tottele yhtään. Arvatkaa millaista on olla erityislasten äiti. Yritän parhaani, mutta en jaksa enää. En voi sille mitään, että ne riehuu kaupassa (ja päiväkodissa ja bussissa ja kylässä jne.) En jaksa enää välittää, kun eivät ne kuitenkaan tottele mitään.
Olen nähnyt vanhempien selviytyvän hienosti vammaistenkin lasten kanssa kaupassa. Eli älä yhtään pistä lapsien syyksi.
Siksi, että he ovat jo 17 ja 19.
En muuten ole koskaan, siis ikinä, törmännyt kauhukakaroihin kaupassa. Kumma juttu, silti aaveella näitä Porvoossa tapahtuvia juttuja on viikottain...
Sen sijaan useita kertoja vuodessa joku kolmekymppinen nyrpeä ja kiukkuisesti tuijottava naisihminen ajaa päälle kärryillä, koska ei halua kertoa haluavansa juuri sen hyllynkohdan luokse, jossa satun olemaan valikoimassa tuotetta. Opetelkaa puhumaan ja sanomaan vaikka nätisti "anteeksi, saanko ottaa siitä hyllystä xxxx:n". Ilman muuta väistän. Mutta ajatuksia, niitä en osaa lukea, aika harva taitaa sen taidon...
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että he ovat jo 17 ja 19.
En muuten ole koskaan, siis ikinä, törmännyt kauhukakaroihin kaupassa. Kumma juttu, silti aaveella näitä Porvoossa tapahtuvia juttuja on viikottain...
Sen sijaan useita kertoja vuodessa joku kolmekymppinen nyrpeä ja kiukkuisesti tuijottava naisihminen ajaa päälle kärryillä, koska ei halua kertoa haluavansa juuri sen hyllynkohdan luokse, jossa satun olemaan valikoimassa tuotetta. Opetelkaa puhumaan ja sanomaan vaikka nätisti "anteeksi, saanko ottaa siitä hyllystä xxxx:n". Ilman muuta väistän. Mutta ajatuksia, niitä en osaa lukea, aika harva taitaa sen taidon...
Jos sinä et ikinä ole nähnyt asiaa X, niin asiaa X ei voi olla olemassa vai?
Vaikka äidit/isät ovat lapsiensa vieressä kaupassa, silti lapsen käsi kopeloi irtokarkki laareilla ja mikä pahempaa, olen nähnyt kun lapsi noukkii maasta tippuneita karkkeja suuhunsa. Mikä minä olen siihen sanomaan, kun vanhempi seisoo vieressä, muttei silti näe (?)
Itse näin tänään isommassa marketissa vähän vastaavan tilanteen. Kassalla näin nämä lapset uudelleen äitinsä kanssa, edelleen riekkuivat ja juoksivat ja törmäilivät, ja äiti ei yrittänyt paimentaa heitä yhtään. Iso kasa irtokarkkeja oli ostoshihnalla heillä. Äiti näytti lähinnä elämäänsä kyllästyneeltä työttömältä.
Minäkin olen saanut kärryistä nilkoilleni niin että veret vuosivat. Äiti ilmaantui paikalle vasta kun kirosin, mutta ei sanonut mitään. Sain henkilökunnalta onneksi laastaria.
Varsinkin ne lasten kärryt ovat suoraan saatanasta jos lasta ei vahdita.
Kerran joku taaperoikäinen juoksi kädessä olevaa koriani päin kun olin häneen selin, löi kai päänsä ja kaatui maahan. Huudon kuullessaan tämä äiti saapui toisesta hyllyvälistä ja alkoi huutamaan minulle että aikuiset voisivat katsoa mihin kävelevät kun näin pienet eivät osaa. Keitti yli ja käännyin selin osoittaen takaraivoani ja huusin yhtä kovaa takaisin että näkeekö hän silmiä selässäni?
Ja sitten nämä, jotka antavat lapsensa kiivetä siihen kassapäätyyn. Miksi?
Se ei ole tarkoitettu siihen, vaan ostosten pakkaamiseen.
Parhaimmillaan se muksu kiipeää sinne etukäteen odottamaan kun kahden edellisen ostokset ovat vielä hihnalla. Ja sitten kähmitään muiden ostoksia eikä kukaan pääse pakkaamaan ja jono seisoo.
Sitten vuoden äiti voikin kassan kohdalta mulkoilla vihaisesti kun kassalla ei ole tilaa enää piipata tämän ostoksia kun muiden ostokset tukkivat päädyn. Siinä vaiheessa voidaan sitten ohjata vähän Pirjo-Petteriä kun se häiritsee omaakin ostosreissua.
Ja ennen kuin joku paiskaa minua lastenvihaaja-kortilla niin minulta löytyy niitä neljä.
Ja itsellänikin on kyllä lapsia, mutta niillä ei ole lupaa juosta muualla pitkin kauppaa kun itse hoidan ostokset. Lauantaikarkkien ehto on, että kaupassa ei juosta. Ap