Lue keskustelun säännöt.
Miksei miehenne laita ruokaa?
09.03.2013 |
Mua ihmetyttää, miksei niin monet miehet laita ruokaa. Itse tiedän pari perhettä, joissa mies on lopettanut kaiken ruoanlaiton ja jopa kaupassakäynnin siksi, ettei vaimolle kelpaa mikään. Ko. vaimot ovat aivan ihmeissään kun kerron, että meillä mies laittaa paljon ruokaa ja käy lähes aina ruokakaupassa ja vielä ilman listaa. Ihmettelevät siis sitä, että kuinka se osaa ostaa oikeita tarvikkeita ja juuri sitä, mitä mä haluan syödä.
Mun mies on niin kykenevä, että osaa ihan ilman listaa ostaa peruskamat, joita meidän perheessä yleensä syödään. Ja jos hän ostaa jotain ruokatarvikkeita, niin hän on suunnitellut laittavansa niistä ruokaa tai sitten hän luottaa siihen, että mä voin käyttää tarvikkeen johonkin ruokaan. Mun mies laittaa meillä ruoat suurimmaksi osaksi viikonloppuisin ja tekee isommat satsit, joista riittää alkuviikollekin.
Jos haluan kaupasta jotain spesiaalia, kirjoitan sen listalle. Mun mies ei juurikaan laittanut ruokia kun tavattiin, mutta kyllä mies oppii 15 vuodessa laittamaan tosi hyviä ruokia, kun annetaan mahdollisuus ja alkuun neuvoin perusjutuissa. Mä olen enemmän kuin tyytyväinen mieheni kokkaustaitoihin ja vielä kun on halua kokota, niin mulle kelpaa varmasti kaikki mitä tekee ja ostaa.
Kommentit (25)
Omassa lähipiirissä taas miehet tekevät ruokaa ja paljonkin. Esim bestikseni (nainen) ei ole tehnyt ruokaa 15 vuoteen, kun mies siellä tekee sapuskan.
Meilläkin homma fifty-fifty tjsp. Mies tekee oman tyyppistä ruokaa ja mä omanlaista, ja lapset sitten taas omiaan. Ruoka on meillä iso juttu, jopa koko perheen harrastus. Käydään syömässä ulkona kerran viikossa, oikeessa ravintolassa, ei missään ketju paskassa. Ja joskus tilataan paskaa sisään, noin kerran kuussa. PISSAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo mäkään en tunne varmaan yhtään perhettä (siis omassa ikäpolvessani, vanhemmat on sitten tietty eri asia) joissa miehet ei kokkaisi. oma mieheni esimerkiksi kokkaa mielellään. samoin on oikeastaan kaikissa tuttavaperheissäni.
Ihme puupäitä, meillä laittaa ruokaa enemmän kuin minä.
No meillä minä olen kokki ja yksinkertaisesti vain osaan homman paremmin, nopeemmin ja siistimmin. Kyllä mies osaa heittää lohkoperunat uuniin, paistaa pihvit pannulla ja tehdä salaatin ja kattaa pöydän.
Mutta jos pitää TEHDÄ ruokaa, sellaista josta lapsetkin tykkää niin kyllä jättää mulle sen homman suosiolla. Mies rakasta chiliä ja valkosipulia joten tuppaa aina maustamaan ruuat oman mieltymyksen mukaan, itse tiedä paremmin mikä uppoaa lapsille.
Kyllä se osaa kaupassakin käydä, mutta kyllä meidän pitää ostoksista jutella. Mun lapset on niin valikoivia ja nirsoja että miehellä menee hermot jos yrittää miettiä mikä niille taas kelpaakaan.
Siihen on meillä monia syitä. Mä pidän ruuanlaitosta, joten mieluummin keskityn patistamaan miestä osallistumaan siivoamiseen kuin ruuanlaittoon. Kaupassa käyminen on musta luontevaa hoitaa sen joka ruuatkin laittaa.
Miestä ei kiinnosta pätkääkään ruuanlaitto, ja sillä on loputon toistonsieto mitä ruokaan tulee: se kuulemma syö työpäivinä lounaaksi BigMac-aterian JOKA PÄIVÄ, vuodesta toiseen. Meillä ei olisi monipuolista, terveellistä ruokaa jos mies kokkaisi. Silloin kun se oli sinkku, se eli pelkällä noutoruualla. Paitsi että miehen ratkaisu muonitukseen on epäterveellinen ja monotoninen, se tulee todella kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, onneksi minullakin onnekkaalla on mies, joka osaa käydä kaupassa ilman listaa, osaa tehdä hyvää ruokaa, mikä kelpaa myös lapsille :) Mun mies osaa myös tiskata, pestä pyykkiä, imuroida yms. Kotityöt jaetaan tasapuolisesti, se kumpi ennättää ensin tekee ruoan ja samalla siinä täyttää astianpesukoneen sekä tiskailee käsin myös tiskejä. Tosin, mun mies kyllä kysyy, mun mielipidettä, että mitä jos tänään syötäisiin tätä. Kaikki kelpaa! :) Kyllä minäkin sitten mieheltä kysyn, että mitä mieltä on jos tänään olisi tätä ruokana :)
Meillä kumpikaan ei tykkää laittaa ruokaa. Minä sitten laitan lähes aina. Mies laittaa ehkä kerran kuukaudessa ruuan. Mies keittää perunat ja paistaa lihapullat jos tilanne niin vaatii.
Syitä miksi näin niin minä kotona mies töissä. Lisäksi meillä on paljon kotitöitä joista mies vastaa (esim. puiden teko metsässä, autot, lämmitys puilla jne). Sitäpaitsi kun perheessä on paljon allergioita on tavallaan paljon helpompaa kun toinen huolehtii ruuista niin pysyy paremmin selvillä mikä sopii kellekkin ja mistä taas tuli oireet. Toki meillä on jonkinlaiset listat kaikkien allergioista jos minulle sattuu jotain niin mies pärjää kyllä ruokien ja allergioidenkin kanssa jotenkin.
nimimerkki: lätytkin pitää tehdä ilman maitoa, voita, kanamunia ja vehnää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännöllisyyskysymys.
Olen opettaja ja minulla on lyhyet työpäivät. On järkevämpää, että minä laitan ruoan kuin mieheni, joka vasta saapuu kotiin niihin aikoihin, kun alamme jo syödä.
Viikonloppuisinkin minä pääsääntöisesti teen ruoat, vaikka kyllä miehenikin joskus tekee. Hän on urheilija ja valmentaa myös lapsiamme samassa lajissa ja viikonloppuisin on usein kisoja ja pitkiä treenejä.
Kyllä laittaa ja laittaa kaikkien muidenkin miehet, joita tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä laitan arkiruuan, koska olen kotona. Mies kokkaa viikonloppuisin, kun laitamme yleensä jotain herkumpaa. Ihan siksi, että hän tykkää ruuanlaitosta.
Sorru, einnyt ihan vastannut kysymykseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun helpompi tehdä. Mies tulee usein töistä vasta kuuden jälkeen, minä olen kotona jo neljältä. Teen (ja syömme) ruoan ennen kuin mies on tullut kotiin. Koska mies arkisin on pitkään töissä ja vielä urheilee illalla hän ei juurikaan näe lapsia arkisin. Koska minä saan nauttia (ja "nauttia") lapsista paljon enemmän kuin hän arkena on minusta ihan ok että hän viikonloppuisin vaikkapa lähtee lasten kanssa hiihtämään ja minä saan rauhassa kokata.
Mies kyllä osaa tehdä ruokaa ja nuorempana kokkasi enemmänkin. Mies tykkää panostaa ruoanlaittoon, eli tekee hidasta ja kallista ruokaa. Arjen halpa vartissa valmistuva "pikaruoka" ei onnistu häneltä yhtään niin helposti kuin minulta.
Koska mä todellakin haluun syödä muutakin kun kyljyksiä. Tai grillimausteella maustettuja ruokia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tekee ruokaa, mutta olen se kauhea vaimo joka mieluummin tekisi itse aina. Tottakai syön ruoan jos mies tekee ja onhan ihan kiva saada välillä taukoa. Mutta se tekee aina samoja ruokia, lasagnea, jauheliha -kastiketta ja pastaa, jauheliha -kastiketta ja riisiä, jauhelihaa ja makaronia, ja joskus hyvin hyvin harvoin paistaa kanafileitä ja keittää riisiä. Eikä ikinä mitään kasviksia. Jos mies tekee usein ruokaa niin alkaa hyvin äkkiä tökkimään. Minä kaipaan vaihtelua. Voisin opettaa miehen tekemään muitakin ruokia, mutta se ei pidä kasviksista eikä kalasta, joten ei suostu opettelemaan muita ruokia.
En tietenkään miehelle valita ruoasta mitä tekee, vaan pyrin vaihvihkaa suunnittelemaan useamman päivän ruoat valmiiksi, jotta voin itse tehdä. :)
Joskus teemme kahta eri ruokaa, ettei miehen tarvitse syödä kasviksia sekoitettuna ruokaan tai kalaa, eikä minun tarvitse syödä sitä jauhelihaa ja pastaa.
No kun mies ei osaa, ja mä osaan tosi hyvin. Siis harrastan ruoanlaittoa, ja mies taas on elänyt eineksillä ja puolivalmisteilla kun on asunut yksin. Jostain syystä sitä ei oo koskaan kiinnostanut oppia laittamaan ruokaa. Ja kun asiat nyt näin on, niin tietysti se laittaa ruokaa, joka osaa. Muuten meillä ei kotityöt jakaudu mitenkään kovin perinteisesti.
Meillä mies kokkaa viikonloppuisin, minä arkisin. Tuolla tuo nytkin väsää makkarasoppaa. Nam, hyvä ruuanlaittaja on. Saa tässä eukko silmänruokaakin samalla.
Mies ei osaa, eikä halua opetella. Olen yrittänyt maaritella, että osaisi edes itselleen keittää tarvittaessa perunat tai keittää riisin, mutta ei vain suostu opettelemaan. Meillä on siis hommat jaettu niin, että minä laitan aina ruoat ja leivon. Lisäksi vain minä pyykkään. Mies tiskaa, imuroi ja vie roskat. Sopii minulle. Emme ole lapsiperhe.
Mieheni ei laita ruokaa, koska hän ei halua laittaa ruokaa, ei edes itselleen. Päivällä lämmittää jonkun einesaterian tai tekee mikrokaurapuuron, illalla elää voileivillä. Jos joutuu olemaan lasten kanssa kotona, saavat lapset ruuakseen maitoa ja leipää vaikka 10 päivää, vaikka pakastimessa olisi tekemiäni ruokia valmiina annoksina.
Myös minä vihaan ruuanlaittoa, joten olen rationalisoinut sen tekemällä kerralla paljon. Lihapullia teen 200 kpl, lasagnea 3 laatikollista jne. Aikoinaan hain alakerran kahvilasta valmiit ruuat mukaani lähtiessäni kotiin ja minusta se oli ihannetilanne: koko ateria valmiina, kun saavuin kotiin.
Ennen ei laittanut, kun osaaminen oli sitä tasoa, että saa vedenkin poltettua pohjaan. Nykyään osaa jo tehdä muutamia perusruokia, kun olen opettanut.
Mies osaa tehdä mm. erilaisia keittoja, munakasta, karjalanpaistia, perunamuusia, kinkkukiusausta ja paistaa joulukinkun. Ongelmaksi olen nyt kokenut sen, että mies yrittää helpottaa kokkausta niillä helvetin, "lisää vain vesi ja jauheliha tähän lisäainepaskaan" -pusseilla. Vaikka olen sata kertaa sanonut, että meillä ei sellaista shittiä ruuanlaitossa käytetä, kun ruokaa saa tehtyä vallan mainiosti ja nopeastikin ilman niitä.
Meillä nyt vaan on sellainen työnjako. Minä tykkään ruoanlaitosta ja olen siinä hyvä, mies taas ei ole koko hommasta kiinnostunut joten ei ole opetellut sitä. Eikä minun puolestani hänen tarvikaan opetella. Minä siis en ole koskaan valittanut siitä ettei mies tee ruokaa.