Bussimatkasta painajainen: Äiti yritti hyssytellä itkevää vauvaansa, kuljettaja kieltäytyi ajamasta ennen kuin lapsi vaikenee

Vierailija kirjoitti:

Miksei äiti laittanut vauvalle tissiä suuhun, että rauhoittuu?!

Jos noin olisi tehnyt niin siinä vaiheessa viimeistään akka utareineen pihalle ja penska perässä! 😡

Kuskin täytyy ajaa autoa ja ei oo ihmeellistä jos vauva itkee. Oliko kuuma.nälkä. Matkustajana olisin sanonut kuskille lähde nyt ajamaan. Kenties olisin mennyt katsomaan voinko auttaa jos vauva parkuu niin paljon että kuskikin hermostui.

Ei ole kauan siitä, kun oma yksivuotias sai raivarin bussissa. Olisi pitänyt päästä pois rattaista kävelemään jne. Onneksi kukaan ei hermostunut, ja sen reissun jäljeen taapero on taas muistanut, ettei kannata yrittää, ja on istunut hiljaa ja nätisti bussissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei äiti laittanut vauvalle tissiä suuhun, että rauhoittuu?!

Haloo, aika harva imettää yksivuotiasta - varsinkaan julkisesti bussissa... Myös käytännössä voi olla vaarallista ottaa lapsi ajon aikana pois vaunuista.

Rääkyjälapset kyllä vanhempanakaan kovin tasapainoisia tai lapsen syöttäminen unohtunut tupakan tuskissa.

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan on tullut vastaan tilanteita, jossa samassa bussissa on ollut lähes kymmenen minuuttia sumusireeninä ulissut penska, jolla tuli ihanan kimeitä kiljaisuja jatkuvasti.

Jouduin jäämään kesken pois, koska sain päänsäryn tästä. Oli ihana olla loppupäivä töissä hitonmoisessa päänsäryssä. Jotku reagoi voimakkaammin koviin ja kimeisiin ääniin. En ole mikään erityisherkkä, kun normaali hälinä on okei, mutta tämä ei enää.

Ja ennen minua jäi useampi tyyppi, ilmeisesti lapsen kiljumisen takia. Yksi pariskunta totesi toisilleen, että vaihtavat ratikkaan. Bussissa yksi alle kouluikäinen piteli korviaan ja alkoi vanhemmalle itkeä, että huuto sattuu korviin. Jäivät bussista. Kuskilla varmasti mukavaa.

Noin vuoden ikäisen muksun äiti vähän rauhoitteli lastaan, mutta pääosin antoi olla. Kuulemma on nälkä ja ruokaa saa kotona. Ton ikäsillä pitäisi aina olla jotain evästä ja tarpeeksi. Tai tuossa tilanteessa olisi ollut ehkä fiksuinta jäädä bussista, käydä kaupasta hakemassa eväs ja ehkä näin rauhoittaa lapsi. Kyllä, kotiin pääsee myöhemmin, mutta jos kotimatka olisi kestänyt vielä pitkään, lapsi huutaa ja koko muu bussi kärsii.

Minä saan henkistä päänsärkyä ihmisistä, jotka mistä hyvänsä ennalta arvaamattomasta syystä saavat päänsärkyä koko päiväksi.

Miten uskallat kotiovesi ylipäätään aamulla sulkea, koska minkä tahansa nurkan takana vaanii päänsärky, jolta et mitenkään voi suojautua?

Opettele pitämään mukana korvatulpat + kuulosuojaimet, niin päänsärkyriskisi minimoituu.

Minulla on julkisissa liikennevälineissä aina korvatulpat, koska siten saan a) kivan lukurauhan ja b) suojaan korvani bussin melulta. Myös ihan kuulosuojaimet ovat tutut, tämä tinnituksen takia. Mutta vaikka minulla on tämä vaiva ikuisena seuralaisenani, en sen takia pilaa päivääni enkä elämääni.

Luulin että kyse on oikeaati pienestä vauvasta.. :D mutta 1-vuotias..

Tosi usein bussissa näkee, kuinka ihan pieni lapsi itkee vaunuissa äidin räplätessä kännykkää. Ja tuntuu ahdistavalta huomata se, ettei lasta oteta syliin, vaikka itkee jo lähes hysteerisesti vaunuissa. Lapsi otettava syliin heti kun itkee, ja lohdutettava. Jos turvallisuussyistä ei halua ottaa niin ainakin sitten pitää jäädä pois bussista ja ottaa vauva pysäkillä syliin. Elämä ei siihen lopu jos jostakin myöhästyy. Tai ainakin mennä lähelle vauvaa, pitää kättä poskella tai ihan vauvan iholla niin, että pieni lapsi tietää, että aikuinen on lähellä eikä jää hätänsä kanssa yksin. Lempeä puhe tai osoitus, että siinä ollaan lähellä, on tärkeää, vaikka vauva huutaisikin. Se välinpitämättömyys, jota jotkut vanhemmat osoittavat lapsilleen, on ihan hirveää katsottavaa.

Kaupunkiliikenteen bussit kulkevat päiväaikaan niin lyhyin välein että äidin pitää ymmärtää poistua itkevän kakaransa kanssa. Sama lähijunista ja metrosta. Bussin kuljettaja on vastuussa turvallisuudesta ajon aikana ja ansaitsee työrauhan. Lapsi rauhoittumaan ulos omiin rattaisiin, mahdollisesti kävely seuraavalle pysäkille ja sen jälkeen uusi yritys.

Vierailija kirjoitti:

Luulin että kyse on oikeaati pienestä vauvasta.. :D mutta 1-vuotias..

Uhmaikäinen on lähemmäs 2-vuotias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin pieni vauva ja uhmakohtaus? Joopa joo.

Toisekseen miksiköhän tällaisesta melusaasteesta ei koskaan jouduttu kärsimään 25 vuotta sitten? No koska me silloiset pikkulasten äidit ymmärsimme että maailmassa on muitakin ja poistuimme bussista jos tuollaista tapahtui.

Nykyäidit ovat itsekkäitä hetimulle-ihmisiä joilla on aina vain oikeuksia ja niiiin vaikeaa! Pelisäännöt toimivat vain yhteen suuntaan. Ilmaiseksi kuljetaan ja tukitaan bussit mutta poistua ei voi millään ja ajatella vähän muitakin. Aina on viimeinen mahdollinen bussi ja maa kova ja kärsä kipeä 🤣

Jos vauva alkaa itkeä siksi että on nälkä, niin onko todellakin paras vaihtoehto poistua bussista ja pidentää maidon saamista tunnilla? Huuto loppu vasta kun saa maitoa. Ja 25 vuotta sitten oli yhtä paljon huutavia lapsia, muisti vain on valikoiva

tuommoiselle lähemmäs 2-vuotiaalle voi pitää mukana vaikka banaania hätäavuksi nälkään. 

Luuleeko joku oikeasti, että yksikään äiti nauttii huutavasta kersasta bussissa? Oma lapsi on ollut aina huutava ja temperamenttinen ja bussimatkat hänen kanssaan silkkaa h*lvettiä. Nyt 3-vuotiaana on ehkä hieman helpottanut. Mutta kyllä se tosiaan on kamalinta sille äidille, kun ei saa lasta hiljenemään, tulee kuulovaurioita ja saa kaikkien matkustajien ja kuskien vihat niskaansa. Ei tee mieli viedä tuota huutavaa hullua yhtään mihinkään julkisille pakoille. Käyn asioilla sillä aikaa kun se on päiväkodissa riehumassa.

Vierailija kirjoitti:

Tosi usein bussissa näkee, kuinka ihan pieni lapsi itkee vaunuissa äidin räplätessä kännykkää. Ja tuntuu ahdistavalta huomata se, ettei lasta oteta syliin, vaikka itkee jo lähes hysteerisesti vaunuissa. Lapsi otettava syliin heti kun itkee, ja lohdutettava. Jos turvallisuussyistä ei halua ottaa niin ainakin sitten pitää jäädä pois bussista ja ottaa vauva pysäkillä syliin. Elämä ei siihen lopu jos jostakin myöhästyy. Tai ainakin mennä lähelle vauvaa, pitää kättä poskella tai ihan vauvan iholla niin, että pieni lapsi tietää, että aikuinen on lähellä eikä jää hätänsä kanssa yksin. Lempeä puhe tai osoitus, että siinä ollaan lähellä, on tärkeää, vaikka vauva huutaisikin. Se välinpitämättömyys, jota jotkut vanhemmat osoittavat lapsilleen, on ihan hirveää katsottavaa.

Bussissa ei todellakaan saa ottaa lasta syliin. Tästä säännöstä huolimatta olen joskus ottanu 1,5-vuotiaan rattaista syliin bussissa, kun huusi kuin teurastettava. Noh, ei auttanut, kun on hullu.

Lasta pitää kasvattaa ihan pienestä. Reilusti alle 1-vuotiaallekin selitetään, mitä ollaan tekemässä, minne mennään, mitä tehdään ja miten ollaan.  Ja jos ei olla, mitä sitten tapahtuu. Niin kuin että jäädään aikaisemmalla pysäkillä pois ja kävellään.  Siperia opettaa loput. 

Etupyllykkä

Ihan vinkkinä kaikille jotka ärsyyntyy lapsen itkusta bussissa ym. julkisella paikalla: hengitä syvään, laske kymmeneen ja ajattele että onneksi tuo ei ole minun lapseni. Kyllä se tilanne kaikkein tuskatuttavin on sen lapsen äidille..

niimpäniin, 1/10 kitisee, mutta 9/10 ovat tyytyväisiä niin kuinkahan käy lopussa?

nainen on hyvä ja yrittää itse ohjata isoa autoa kun lapsi rääkyy vierellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan on tullut vastaan tilanteita, jossa samassa bussissa on ollut lähes kymmenen minuuttia sumusireeninä ulissut penska, jolla tuli ihanan kimeitä kiljaisuja jatkuvasti.

Jouduin jäämään kesken pois, koska sain päänsäryn tästä. Oli ihana olla loppupäivä töissä hitonmoisessa päänsäryssä. Jotku reagoi voimakkaammin koviin ja kimeisiin ääniin. En ole mikään erityisherkkä, kun normaali hälinä on okei, mutta tämä ei enää.

Ja ennen minua jäi useampi tyyppi, ilmeisesti lapsen kiljumisen takia. Yksi pariskunta totesi toisilleen, että vaihtavat ratikkaan. Bussissa yksi alle kouluikäinen piteli korviaan ja alkoi vanhemmalle itkeä, että huuto sattuu korviin. Jäivät bussista. Kuskilla varmasti mukavaa.

Noin vuoden ikäisen muksun äiti vähän rauhoitteli lastaan, mutta pääosin antoi olla. Kuulemma on nälkä ja ruokaa saa kotona. Ton ikäsillä pitäisi aina olla jotain evästä ja tarpeeksi. Tai tuossa tilanteessa olisi ollut ehkä fiksuinta jäädä bussista, käydä kaupasta hakemassa eväs ja ehkä näin rauhoittaa lapsi. Kyllä, kotiin pääsee myöhemmin, mutta jos kotimatka olisi kestänyt vielä pitkään, lapsi huutaa ja koko muu bussi kärsii.

Joo, vaihdoin kerran pasilassa junaa (leppävaaraan) kun junassa sattui olemaan just tällainen sumusireeni joka oli ulvonut koko sen 5 minuuttia ennen lähtöä + sen noin 5 minuuttia helsingistä pasilaan yhtä huutoa. Jos olisi ollut pidempi matka tai bussi niin pää olisi räjähtänyt. 

Heikko pää.

Toivottavasti et kohtaa todellisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei kahta kilometriä jaksa vaunujen kanssa kävellä, voi hyvä luoja. Kannattaako tehdä lapsia, jos se on noin rasittavaa? Ne lapset vain vilkastuvat iän myötä, pitäisi jo totutella siihen ja alkaa aktivoitumaan eikä vain läsöttää ahterillaan bussin penkissä. Ei ihme, ettei raskauskilot karise... ja kummasti kertyy lisääkin päälle.

Itsekin olen usein ihmetellyt sitä kun äidit matkustavat vaunuineen vain yhden tai kahden pysäkinvälin verran, oli ilma sitten kuinka kaunis tahansa. Sen vertaa ei jakseta kävellä?

Mä matkustan joskus vaan pari pysäkinväliä bussilla, on paljon nopeampaa kuin kävellä se sama matka vauvan ja kävelevän kolmevuotiaan kanssa. Joskus myös turvallisempaa jos matkalla on esim. isoja risteyksiä, niistä on näppärämpi jalan. Joskus myös jalkakäytävät on niin huonosti aurattu että rattaiden työntäminen on tuskaa. Ja jos sopiva bussi sattuu juuri kohdalle niin miksikäs ei hyppäisi kyytiin :) ehtii sitä kävellä ihan riittämiin muutenkin.

Minua todella häiritsee se, että bussissa huutaa naiset varsinkin, joilla on liinanen pässä ja kännykkä siellä sisällä, ihan hirveällä kurkkukonsonanttien äänellä ihan koko matkan ajan.

jos suomalaisäidin lapsi huutaa väsymystään tai nälkäänsä ehkä siihen löytyy apu.

mutta ne hemmetin rääkyjä kakarat, jotka hyppii istuimilla ja kurkkuääniset naiset vaan puhuu kännykkään samalla huutamistempolla kuin lasten raakkuminen.

Olen joskus sanonut, että on käyttäydyttävä ajoneuvossa muut huomioon ottaen.

Vaan ne kun ei tunnu ymmärtävän suomen kieltä. 

Näissä tapauksissa ei kuljettaja puutu asiaan.