Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko kaikki hyvät (yli 30-v) miehet jo varattuja?
09.03.2013 |
Olen seurustellut teinistä lähtien, on ollut useamman vuoden kestäviä suhteita muutaman eri poikaystävän kanssa. Kukaan näistä ei kuitenkaan ollut "se oikea", loppuelämän kumppani. Nyt 33-vuotiaana herään siihen, että sillävälin kun olen tuhlannut aikaani näiden "väärien" kanssa, muut ovat perustaneet perheitä ja rakentaneet taloja jne. Ja tosiaan, näyttää siltä, että kaikki kunnon miehet ovat varattuja. Ainakin tällaisessa pienehkössä kaupungissa (n. 65 000 as) sinkkumarkkinat on aika... äh.
Sanokaa, olenko väärässä? Onko teitä/niitä vielä jossain?
Kommentit (76)
Minusta ap:n vaatimuket kuulostavat hyvin realistisilta. Itsekään en pystyisi tinkimään yhtään ystävällisyydestä ja empaattisuudesta. Liikunnallisuus itselleni ei ole mikään ehdoton juttu vaan enemminkin se, että tiedostaa terveelliset elämäntavat osaksi hyvää elämää. En itsekään ole sunnuntaihiihtelijää kummempi enkä sen enempää vaadi mieheltäkään.
Ymmärrän luonteen ja älykkyyden kannalta hyvinkin tarkat kriteerit. Kyseessä on kuitenkin kumppanin valinta ja tuon valintaa pitää kunnioittaa ja rakastaa seuraavat 50-60v. Ulkonäkö ja osittain myös kiinnostuksen kohteetkin ovat toisarvoisia asioita. Vaadin mieheltä älykkyyttä, luotettavuutta, reiluutta, ystävällisyyttä, huumorintajua ja suurin piirtein samanlaisia tulevaisuuden suunnitelmia.
Löysin oman mieheni 19-vuotiaana ja edelleen yli 30v ollaan yhdessä. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että pitkän parisuhteen kantava voima on toisen kunnioittaminen. Rakkaus on välillä häilyvää ja arjen keskellä jossain piilossa, mutta kunnioitus ja ihailu toisen persoonaa kohtaan säilyy silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 21:34"]
Vaatimuksia täytyy olla, mutta moni tuntuu vaatimuksineen unohtavan, että jokainen tavalliseltakin tuntuva vaatimus sulkee mahdollisuuksia PALJON pois.
Jos vaatimuksena on vähintään 180cm pitkä mies, tämä varmasti vähintään puolittaa potentiaalisen joukon. Akateemisuusvaatimus edelleen puolittaa potentiaalisen joukon, eli nyt selvästi alle 25% miehistä täyttää vaatimuksenne kahden tavalliselta kuulostavan vaatimuksen jälkeen. Osa tuostakin joukostakin on vielä ihan vääränlaisia, kun ei vielä edes päästy vaatimaan tietynlaista luonnetta, painoa, harrastuksia jne. Sellaisia kun lisää muutaman vaatimuslistaan, niin yhtäkkiä mennään hyvin pienissä prosenteissa, vaikka mukaan on vielä laskettu kaikki varatutkin.
Jos kaiken tämän lisäksi miehen vielä täytyy tehdä aloite, koska muuten tunnette itsenne epätoivoiseksi... huh huh. Saahan sitä lottovoitostakin haaveilla, mutta ehkä ei kannata sen varaan laskea.
[/quote]
Tämän takia mulla vaatimksena on urheilullisuus(tämä piirre rajaa pois muita piirteitä, joista en pidä) ja se, ettei ole pienituloinen.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 21:03"]
Jos sinun entiset miehesi ovat olleet vääriä ja epäsopivia, ei niin hyviä, niin mikä sinä olet, jos kysyttäisiin niiltä miehiltä? Kyllähän koko ajan on niin sinkkuja kuin varattujakin. Eikö tuo ole aika epäkunnioittava suhtautumistapa ajatella, että exät olisivat pelkästään huonoja tai kaikki hyvät on varattu. Tietenkin itse on pelkästään hyvä ja täydellinen saalis. Kaikki varatut eivät ole hyviä. Ei miehet eikä naiset. Ehkä joku hyvä mies on nyt varattu ja elää kusipäänaisen kanssa. Ehkä joku hyvä mies ja nainenkin vapautuu välillä. ;)
Nainen
[/quote]
En ole sanonut enkä todellakaan tarkoita, että exäni olisivat huonoja miehiä. Tietenkään eivät ole. Arvostan ja välitän edelleen. "Väärillä" tarkoitan ainoastaan vain, että mulle vääriä. Muutenhan me oltaisiin edelleen yhdessä.
ap
Minun kunnollinen, menestyvä veljeni erosi avovaimostaan vähän yli 30-vuotiaana, koska tuo nainen ei halunnutkaan mennä naimisiin tai hankkia lapsia.
Veli ehti olla vain puolisen vuotta sinkkuna, kun tapasi ystävien kautta nykyisen vaimonsa, ja lapsikin heillä jo on. Eli on oltava nopea, koska hyvät miehet menevät nopeasti. :) Kolmekymppisenä on ehkä helpompi löytää hyvä mies juuri ystävien tai työn kautta kuin baareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä - kuka on kenellekin hyvä? Sanooko toinen tai kolmas kerta toden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 21:42"]
On. Mutta ei hätää, nelikymppisenä alkaa uusi kierros, ehkä ehdit siihen mukaan mutta sitten pitää sopeutua uusperhekuvioihin.
[/quote]
Vai on sellainen tilanne siellä teidän kylässä, jossa kaikki toimii samoin.
"Ehei... "hyvä" tarkoittaa pitkää (noin 190cm), tummaa, kasvoiltaan komeaa eli eksoottista ja lihaksikasta miestä (vähintään 85kg ilman rasvaa). Tärkeintä "hyvässä" on kuitenkin korkea asema jossakin naisen arvostamassa hierarkiassa (kuten työelämässä), menestyksekäs nousujohteinen ura ja mahdollisimman paljon rahaa pankkitilillä. Oleellista on olla koulutetumpi, menestyneempi ja varakkaampi kuin nainen on. Tämä tietenkin täysin riippumatta siitä, millainen koulutus, varallisuus ja menestys naisella itsellään on."
Ehheh, täytän about kaikki noi kriteerit paitsi tuota pituutta.
Ongelmana on vaan, että vietän mieluummin aikaa poikani kanssa (vaikkakin vain viikonloppuisin ja lomalla) ja treenaan maratonia varten, sen sijaan että haaveilisin uudesta perheestä.
Mutta onnea etsintään, kyllä meressä kaloja riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehei... "hyvä" tarkoittaa pitkää (noin 190cm), tummaa, kasvoiltaan komeaa eli eksoottista ja lihaksikasta miestä (vähintään 85kg ilman rasvaa). Tärkeintä "hyvässä" on kuitenkin korkea asema jossakin naisen arvostamassa hierarkiassa (kuten työelämässä), menestyksekäs nousujohteinen ura ja mahdollisimman paljon rahaa pankkitilillä. Oleellista on olla koulutetumpi, menestyneempi ja varakkaampi kuin nainen on. Tämä tietenkin täysin riippumatta siitä, millainen koulutus, varallisuus ja menestys naisella itsellään on."
Täytän itsekin nuo, mutta aika rauhassa saa olla jossei käy baareissa. Selkeästi "alempia" naisia saa kyllä.
Ei se vielä hei toivotonta ole...
Itse myös tuhlasin aikaani vääriin miehiin, sinkkuiluun, pariin avoliittoon joista ei mitään tullut ja muuten vaan kaikkeen touhuiluun, kun en pitänyt perheen perustamista niin ajankohtaisena, että olisin "epäsopivan" miehen kanssa sellaiseen ryhtynyt.
Sitten 35-vuotiaana tutustuin mieheen, joka oli "semivarattu", eli pitkäaikaisessa suhteessa, muttei kuitenkaan kihloissa tai naimisissa eikä lapsia, ja vietti naisystävän kanssa vain viikonloput työjärjestelyistä johtuen. Mutta meillä sitten kolahti, ja 36-vuotiaana synnytin meille esikoisen, 38-vuotiaana toisen lapsen ja vielä haaveilen, että pitäisikö kolmaskin tehdä... Niin, naimisissakin ollaan, ja kaikki on mallillaan. Mies on maailman paras ja omistautuvin isä, ja jopa huomioiva aviomieskin.
Niin, olen vielä pienemmästä kaupungista kuin ap, eli ei kannata heittää kirvestä kaivoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 09:05"]
Sitten 35-vuotiaana tutustuin mieheen, joka oli "semivarattu", eli pitkäaikaisessa suhteessa, muttei kuitenkaan kihloissa tai naimisissa eikä lapsia, ja vietti naisystävän kanssa vain viikonloput työjärjestelyistä johtuen. Mutta meillä sitten kolahti, ja 36-vuotiaana synnytin meille esikoisen, 38-vuotiaana toisen lapsen ja vielä haaveilen, että pitäisikö kolmaskin tehdä... Niin, naimisissakin ollaan, ja kaikki on mallillaan.
[/quote]
Mies vaihtoi kerran kumppaninsa toiseen, joten hän voi tehdä sen uudestaankin. Mutta naisen silmissähän miehen arvo nousee välittömästi pelkästään sillä, että hänellä on parisuhde.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 09:05"]
Sitten 35-vuotiaana tutustuin mieheen, joka oli "semivarattu", eli pitkäaikaisessa suhteessa, muttei kuitenkaan kihloissa tai naimisissa eikä lapsia, ja vietti naisystävän kanssa vain viikonloput työjärjestelyistä johtuen. Mutta meillä sitten kolahti, ja 36-vuotiaana synnytin meille esikoisen, 38-vuotiaana toisen lapsen ja vielä haaveilen, että pitäisikö kolmaskin tehdä... Niin, naimisissakin ollaan, ja kaikki on mallillaan.
[/quote]
Mies vaihtoi kerran kumppaninsa toiseen, joten hän voi tehdä sen uudestaankin. Mutta naisen silmissähän miehen arvo nousee välittömästi pelkästään sillä, että hänellä on parisuhde.
[/quote]
tuo on ilkeämielistä ja kyynistä ajattelua. Ei asiat ole noin selkeitä koskaan.
Pitkän onnellisen parisuhteen salaisuus on pienet piirit. Jos käy ja ramppaa ympäriinsä niin silloin ihastuu ja ihastumiset on polkuja uusiin potentiaalisiin suhteisiin. Siksi joissain kultuureissa blokataan tämän mahdollisuus pitämällä nainen tai mies kotipiirissä.
Ihanteellistahan olisi elää paratiisissa. Mutta houkutuksiahan on aina kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 09:05"]Sitten 35-vuotiaana tutustuin mieheen, joka oli "semivarattu", eli pitkäaikaisessa suhteessa, muttei kuitenkaan kihloissa tai naimisissa eikä lapsia, ja vietti naisystävän kanssa vain viikonloput työjärjestelyistä johtuen. Mutta meillä sitten kolahti, ja 36-vuotiaana synnytin meille esikoisen, 38-vuotiaana toisen lapsen ja vielä haaveilen, että pitäisikö kolmaskin tehdä... Niin, naimisissakin ollaan, ja kaikki on mallillaan. Mies on maailman paras ja omistautuvin isä, ja jopa huomioiva aviomieskin.[/quote] Miehesi siis uskotteli jollekin naiselle, että on tämän seurustelukumppani. Varattuna katseli koko ajan ympärilleen, ja kun löysi "paremman", jätti kumppaninsa. Miehesi on pettäjä ja hyväksikäyttäjä. Tarinasi ei siis kuulu tähän ketjuun, sillä tässä ketjussa oli tarkoitus keskustella hyvistä.
Ehkäpä et myöskään ollut ainoa, jonka kanssa hän petti edellistä kumppaniaan.
Mutta asiat eivät ole noin selkeitä. Elämässä ei ole selvää sankaria, kuin elokuvissa.
Turha kenestäkään on tehdä pettäjää tai pahaa. Ei pitäisi antaa toisista vääränlaista kuvaa. Emme me ole heidän elämänsä ohjaajia tai käsikirjoittajia. Siksi tuomitseminen on väärin ja mahdotonta.
kyllä ne on, niin kuin esim. minä. kyllä on tyrkkyä mutta olen vain oman kullan omaisuutta, muista en välitä pennin vertaa.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 12:30"]
kyllä ne on, niin kuin esim. minä. kyllä on tyrkkyä mutta olen vain oman kullan omaisuutta, muista en välitä pennin vertaa.
[/quote]
Noin on moni laulanut, kunnes kopsahtaa. Ei sille voi mitään.
Opit sitten myöhemmin, kun elämäsi saa lisää ulottuvuuksia. Tietenkin tynnyrissä elävä minimoi riskit ihastua ja tavata kiinnostavia ihmisiä, kumppaniaan kiinnostavampia ja kultaisempia.
Myöskään ketään ei voi omistaa. On herttaista kuulla millainen rakkautenne on "omaisuus" sanan kautta. Sana silti sisältää hieman synkkiäkin puolia. Ymmärrän toki että tarkoitit sanalla hyvää, mutta omistaa ihminen tai sielu edes romantiikan tasolla on pimeän puolen ajatus.
Pimeys voi olla romanttista juu. Aikansa.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 12:27"]
Mutta asiat eivät ole noin selkeitä. Elämässä ei ole selvää sankaria, kuin elokuvissa.
Turha kenestäkään on tehdä pettäjää tai pahaa. Ei pitäisi antaa toisista vääränlaista kuvaa. Emme me ole heidän elämänsä ohjaajia tai käsikirjoittajia. Siksi tuomitseminen on väärin ja mahdotonta.
[/quote]
Emme ole ohjaajia tai käsikirjoittajia. Olemme kriitikoita.
Alue: Aihe vapaa
On vapaana, mun hyvä ystäväni ja lapseni kummisetä. Mee ja etsi se :)