Oletko koskaan yrittänyt iskeä asiakaspalvelijaa?

7:lla oli ihana tarina, enkä ymmärrä mitä noloa tossa oli - korkeintaan se, että jätti jutun noin puolitiehen. Oisit kattonu loppuun asti :P

up!

Lisääää.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 11:56"]Lisääää.
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 22:36"]

Joo, (tuttu) baarimikko heitti kerran että meillä on tapana ollut kirjoittaa pankkikorttikuittiin myös puhelinnumero. Siihen aikaan siis allekirjoitettiin korttikuitit. Ja minähän kirjoitin puhelinnumeroni kuittiin :) Hauskaa siitä seurasi.

[/quote]

Mahtavan omaperäinen sälli!

En käytä miehistöä enkä palkollisia.

Kerran pokasin baarista baarimikon. Kävin asiointini jälkeen viemässä hänelle lapun jossa oli etunimeni ja puhelinnumero. Hän pääsikin lopettelemaan työvuoronsa ajoissa ja etsi minut käsiinsä. Se oli varsin kiva yhden illan juttu.

Entäs sellaiset aspat, joita tavataan lähinnä selvin päin. Näistä kokemuksia kellään? Kukaan onnistunut saamaan esim. kivaa kaupan setää mukaansa?

Olen yrittänyt, enkä ole koskaan nolannut itseäni yhtä pahasti. Tapahtuneesta on vuosi aikaa, enkä vieläkään voi muistella sitä punastumatta.

Eräässä ruokakaupassa oli töissä uskomattoman komea ja mukavan tuntuinen parikymppinen mies (samanikäinen kuin minäkin). Kyseinen pikkukauppa oli 40 km päässä kodistani, mutta silti muutaman kerran viikossa sinne ajoin nähdäkseni edes vilauksen tästä työntekijästä.

Kaverin yllyttämänä päätin sitten eräällä kauppareissulla iskeä hänet. Ajattelin, että pääsen hänen juttusille, kun menen kysymään että missä eräs mauste sijaitsee. Tuon mausteen vedin ihan päästä, ja heitin myös päästä vastauksia kysymyksiin, haluanko sen tuoreena, kuivattuna vai jauhettuna, mihin aion sitä käyttää jne. Mauste oli vielä pakko ostaa, kun hän jäi katsomaan että laitan sen kärryyn. Olin ihan lukossa ja jälkeenpäin mietin vain että kuulostin todella lapselliselta kikattaessa ja puhuessa ihan mitä sylki suuhun toi. 

Tuon episodin jälkeen ajattelin, että kävelen coolisti hänen ohi kärryjä työnnellen ja puhelinta näpräilleen. Sen seurauksena törmäsin kärryjen kanssa hyllyyn, jossa oli esillä säilyketölkkejä. Osa tölkeistä vieri ryminällä lattialle. No sainpahan ainakin hänen huomionsa... Oikeastaan koko kaupan huomion. Ostosreissun loppupuolella ajattelin että en kyllä näin helpolla luovuta. Menin eräältä naismyyjältä kysymään tämän komistuksen nimeä. Myyjä hieman naureskellen kertoi nimen ja varmasti kertoi miehelle jälkeenpäin, että kyselin hänen nimeään. Selvitin hänen puhelinnumeronsakin, mutta onneksi jäi kuitenkin soittamatta.

Kotimatkalla en sitten tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa... Meni lähes puoli vuotta kun tuon tapahtuman jälkeen menin kyseiseen kauppaan uudelleen. Sama mies oli töissä, ja jopa iloisesti moikkasi. :) Tosin tuossa vaiheessa olin löytänyt jo unelmien miehen ihan muualta, mutta aina kun käyn tuossa kaupassa, mies on todella mukava ja pari kertaa ollaan juteltukin.

Joku joskus väitti iskeneensä puhelinmyyjän, kun sillä oli niin kiva ääni. Pitäisi kokeilla josko sen lehtitilauksen sijasta saisi tilattua jotain muuta ;)

Joo, (tuttu) baarimikko heitti kerran että meillä on tapana ollut kirjoittaa pankkikorttikuittiin myös puhelinnumero. Siihen aikaan siis allekirjoitettiin korttikuitit. Ja minähän kirjoitin puhelinnumeroni kuittiin :) Hauskaa siitä seurasi.