Tyttö 1v6kk ei halua kakata
Meillä on kummallinen ongelma kun tyttömme ei halua kakata vaan pinnaa kakkaamista viimeisen asti itkun kanssa. Olemme yrittäneet pitää kakan löysällä, koska aiemmin se on saattanut olla kovaa ja siitä tulla inho kakkaamista kohtaan. Kuinka kauan tällainen kakkakammo voi kestää...? Emme ole erityisesti potallekaan vielä opettaneet, siinä ollaan istuskeltu, mutta tulosta ei ole saatu aikaiseksi. Nyt sekin on jäänyt vähemmälle. Onko muita joilla lapsi kieltäytynyt kakkaamasta kun on tajunnut, että sitä voi pinnata? Yleensä kakkaa tulee vähintään joka toinen päivä, mutta tyttö ei anna suolen tyhjentyä kokonaan ja melkein koko ajan on kakkahätä... Piinallista, kun pahimpina hetkinä ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin kakan pinnaamiseen. Yritetään olla tekemättä asiasta numeroa eikä mitenkään hössötetä sitä kakka-asiaa lapselle koko aikaa.
Onko siis muilla kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (2)
Poika on 1v 6kk ja vuoden iästä saakka kun siirryttiin tavalliseen maitoon tutelista alkoi kova kakka vaihe ja ongelma on ehkä enemmänkin siinä että kakkaa ei saada löystymään millään keinolla ja siitä on tullut nyt päivittäinen ongelma; " panttaaminen" . Meillä kyllä kakataan vähintään joka toinen päivä mutta poika menee aina lattialle istumaan että saisi pidätettyä kakan tulon, sillon otetaan aina hänet syliin jotta saadaan kakka tulemaan ja se tuleekin mutta huudolla, eli sattuu. Ongelma on siis kauhea kun nuo satisit on todella isot tommoseen pieneen peräaukkoon ja kun ovat kovia. Olen nyt tässä harkinnut jopa yksityislääkirille vientiä, muuten niin iloinen lapsi ja tuo kakka asia aina pilaa päivän.
Voimia teillä tämän asian kanssa.
meillä poika aloitti kakan panttaamisen jo alle vuoden ikäisenä ja tuossa iässä kuin tyttösi, oli jo mestari. Puhuimme asiasta neuvolassa, neuvolalääkärissä ja yksityisellä lääkärillä, mutta kaikkien mielestä parasta oli vain odotella, koska lapsi oli liian pieni ymmärtääkseen oikeasti mitään sopimuksia tai houkutteluja kakan tuloksi. Niinpä meilläkin kyyhöteltiin tuon tuosta, vaippaa piti vaihtaa yhtenään ja peppu oli välillä tulipunainen (siihen lääkäriltä saatiin kortisonivoidetta) ja tosi arka. Parhaimmillaan/pahimmillaan kakkaamisen väli oli toista viikkoa, mutta sitäkään lääkäri ei pitänyt mitenkään ihmeteltävänä ja tunnusteltaessa suolesta lääkärin mielestä uloste oli pehmeää - näin hänen mielestään ei kannattanut käyttää mitään levolacejakaan, koska kyse ei ollut ummetuksesta... Se oli todella raskasta aikaa meille kaikille - ja miten siitä päästiin?
No, ensinnäkin aloimme käyttää mikrolax-peräruisketta (jotka on sallittu näin pienillekin eivätkä aiheuta suolen tottumista), jos kakkaa ei alkanut kuulua viiden päivän sisällä. Aluksi poika vastusteli lääkkeen laittamista ankarasti, mutta istui sitten potalle odottamaan kakan tuloa (luettiin kirjoja, välillä syötiin suklaata yms.) - eikä kauaa tarvinnut odottaakaan. Yleensä suoli toimi minuutissa. Muutaman kerran jälkeen ei enää vastustanut ruiskeen antamista eikä viihdykkeitäkään tarvinnut potalla. Parin kuukauden jälkeen oli sitä mieltä, että ei enää lääkettä ja meni potalle itse. Ja tämän sankariteon jälkeen ei ole kertaakaan pidättänyt kakkaa, se tulee noin joka toinen päivä pottaan lounaan jälkeen (ja ehkä kaksi kertaa vaippaan, kun on ollut joku jännittävä leikki vaiheessa eikä ole malttanut mennä vessaan) ja ruoka maistuu myös aivan toiseen malliin kuin ennen.
Tästä tilanteesta on siis ulospääsy, vaikka se toivottomalta vaikuttaakin. Me kärsimme tilanteesta kyllä pitkään, koska tämä pottailu alkoi sujua vasta kun lapsi oli 2v3kk. Lääkäri sanoi silloin aikoinaan, että alle 3-vuotiaita on vaikea hoitaa, koska he eivät pysty tekemään mitään sopimuksia ja saada sitten esim. palkintoja kakattuaan. Tämä pitääkin varmaan paikkaansa, mutta voisitte kenties kokeilla sitä mikrolaxia ja sen päälle potalla istumista. Näin lapsi tajuaa, että mitä sinne pottaan oikein odotetaan - ja että se ei satu, jos tulee tarpeeksi usein. Voimia!