Lue keskustelun säännöt.
Voiko töissä liika ystävyys haitata työuraa?
07.03.2019 |
Minulla on töissä työkaveri, jonka kanssa olemme ystävystyneet ja tulleet suht. läheisiksi. Nyt tuntuu, että koko työaika menee kahvitauon odotteluun ja muuhun työn lomassa jutusteluun. Työteho on varmasti laskenut.
Ajattelin, että tällainen kuuluu vain nuoruuden ystävyyssuhteisiin tai ihastumiseen. Kai tämä johtuu vain siitä, että näin aikuisiällä on tosi vaikea jotenkin löytää uusia oikeasti samanhenkisiä hyviä ystäviä, joiden kanssa todella mielellään viettää aikaa, eikä vain tottumuksesta tai jopa velvollisuudentunteesta. Ehkä olen ollut jopa yksinäinen.
Näettekö, että liian hyvä työkaveruus on haitaksi työpaikalla? Mitä tilanteelle voi tehdä, jotta ei loukkaisi tätä uutta hyvää ystävää?
Kommentit (32)
Ite oisin iloinen, jos töissä ois ees yks hyvä tyyppi! Ei paljon omat työkaverit kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis työtehohan juuri nousee jos on juttuseuraa. Pysyy vireystila yllä eikä tule uni silmään.
Monesti jos tulee hyvin juttuun niin ei tule pidettyä edes niitä taukojakaan, kun ne menee ohi.
Työjohdon etu on jos työntekijät tulevat hyvin juttuun, sen olen huomannut.
En sitten tiedä tajuavatko he sitä. Oma on hölmöytensä jos eivät tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis työtehohan juuri nousee jos on juttuseuraa. Pysyy vireystila yllä eikä tule uni silmään.
Monesti jos tulee hyvin juttuun niin ei tule pidettyä edes niitä taukojakaan, kun ne menee ohi.
Työjohdon etu on jos työntekijät tulevat hyvin juttuun, sen olen huomannut.
En sitten tiedä tajuavatko he sitä. Oma on hölmöytensä jos eivät tajua sitä.
Musta tuntuu enemmän, että nyt se työaika menee jutteluun. Ennen ei ollut ketään kiinnostavia työkavereita niin tein satalasissa töitä, koska silloin päivä sujui nopeiten :D Siksi ehkä nyt tuntuu jotenkin huolestuttavalta.
Ap
Riippuu varmaan paljon työnkuvasta, miten se työkaverin kanssa jutustelu vaikuttaa itse työn tekoon. Meillä jatkuva jutustelu työkavereiden kanssa kyllä tarkoittaa sitä, ettei töitä tehdä.
Itse löysin hyvän ystävän työn kautta. Toisinaan meille tulee yhteisiä casejä hoidettaviksi ja ollaan niissä kyllä ihan super hyvä tiimi, kun osataan molemmat nostaa toisen osuudesta esiin vielä ne tärkeimmät pääpointit. Pelataan hyvin yhteen ja se tiedostetaan talon sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan paljon työnkuvasta, miten se työkaverin kanssa jutustelu vaikuttaa itse työn tekoon. Meillä jatkuva jutustelu työkavereiden kanssa kyllä tarkoittaa sitä, ettei töitä tehdä.
Itse löysin hyvän ystävän työn kautta. Toisinaan meille tulee yhteisiä casejä hoidettaviksi ja ollaan niissä kyllä ihan super hyvä tiimi, kun osataan molemmat nostaa toisen osuudesta esiin vielä ne tärkeimmät pääpointit. Pelataan hyvin yhteen ja se tiedostetaan talon sisällä.
No meillä taas on harvoin yhteistä työtehtävää, kun eri asioita hoidellaan. Ehkä se on vaan vaikeaa keskittyä työntekoon, kun olisi työpaikalla hauskempaakin tekemistä. Pitänee yrittää olla enemmän omissa oloissa töissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olisin ehdottanut, että treffaatte vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos näkisitte vapaa-ajalla?
Aina välillä toki nähdäänkin. Se on vaan niin harvinaista herkkua. Vapaa-ajalla on kuitenkin se oma parisuhde ja muut "omat" jutut, että yllättävän harvoin tulee sovittua mitään tapaamisia työkaverin kanssa vapaa-ajalle. Tähän voisin toki koittaa panostaa :)
Ap
Jos töissä on joku tosi hyvä ystävä voi ystävyydestä tulla oman tai ystävän uran etenemisen este kun ei halua vaihtaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajan näkökulmasta tilanne ei ole hyvä, jos se kerran vaikuttaa työtehoon.
Kai te voisitte tavata vapaa-ajallanne?
Vierailija kirjoitti:
Jos töissä on joku tosi hyvä ystävä voi ystävyydestä tulla oman tai ystävän uran etenemisen este kun ei halua vaihtaa työpaikkaa.
Tää on kyllä totta! Enkä oikeastaan tullut sitä edes ajatelleeksi, mutta nyt kun ajattelen niin tosiaan huolestuttaisi se, että ystävyys kuihtuisi työpaikan vaihtoon.
Tää on jotenkin ristiriitaista kun kuitenkin lähtökohtaisesti pidän positiivisena ja todella tärkeänä sitä, että töissä viihtyy ja työkaverit on kivoja. Mutta tosiaan uralla ois tarkoitus edetä ja varmaan siis jossain vaiheessa työnantajakin voisi vaihtua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta tilanne ei ole hyvä, jos se kerran vaikuttaa työtehoon.
Kai te voisitte tavata vapaa-ajallanne?
Kuten jo sanoin, niin toki voidaankin. Mutta harvoin niin tulee tehtyä, kun on ne oman elämän kiireet ja ruuhkavuodet. Sitä ehkä mietin, että olisinko kuitenkaan ikuisesti yhtä tehokas kuin ennen tätä työpaikalla? Olen kuitenkin vasta työurani alkupuolella, joten ensimmäiset vuodet on selkeästi menneet työn "uutuudeenviehätyksessä" opiskelujen jälkeen, ja siis raivoisalla työtahdilla.
Nyt ensimmäistä kertaa on töissä jotain muutakin kuin täysillä töiden painamista. Jotenkin vaikea luopua siitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta tilanne ei ole hyvä, jos se kerran vaikuttaa työtehoon.
Kai te voisitte tavata vapaa-ajallanne?Kuten jo sanoin, niin toki voidaankin. Mutta harvoin niin tulee tehtyä, kun on ne oman elämän kiireet ja ruuhkavuodet. Sitä ehkä mietin, että olisinko kuitenkaan ikuisesti yhtä tehokas kuin ennen tätä työpaikalla? Olen kuitenkin vasta työurani alkupuolella, joten ensimmäiset vuodet on selkeästi menneet työn "uutuudeenviehätyksessä" opiskelujen jälkeen, ja siis raivoisalla työtahdilla.
Nyt ensimmäistä kertaa on töissä jotain muutakin kuin täysillä töiden painamista. Jotenkin vaikea luopua siitäkään.
Tapauksessasi on siis vastakkaista sukupuolta oleva työkaveri, jonka kanssa on pientä ihastumista ilmassa, vaikkei sitä ole ääneen sanottukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten ystävystyin kahden työkaverin kanssa ja ollaan autettu toisiamme siitä asti ja eteenpäin. Pelkkää positiivista.
Oraakkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta tilanne ei ole hyvä, jos se kerran vaikuttaa työtehoon.
Kai te voisitte tavata vapaa-ajallanne?Kuten jo sanoin, niin toki voidaankin. Mutta harvoin niin tulee tehtyä, kun on ne oman elämän kiireet ja ruuhkavuodet. Sitä ehkä mietin, että olisinko kuitenkaan ikuisesti yhtä tehokas kuin ennen tätä työpaikalla? Olen kuitenkin vasta työurani alkupuolella, joten ensimmäiset vuodet on selkeästi menneet työn "uutuudeenviehätyksessä" opiskelujen jälkeen, ja siis raivoisalla työtahdilla.
Nyt ensimmäistä kertaa on töissä jotain muutakin kuin täysillä töiden painamista. Jotenkin vaikea luopua siitäkään.
Tapauksessasi on siis vastakkaista sukupuolta oleva työkaveri, jonka kanssa on pientä ihastumista ilmassa, vaikkei sitä ole ääneen sanottukaan?
Työkaveri on kyllä samaa sukupuolta. Enkä koe olevani ihastunut :D
Ehkä tämä on mulle sellainen moraalinen kysymys. Olen todella kova tekemään töitä, enkä koskaan hoida esim. mitään yksityisasioita työajalla. Varmaan kysymykseni pureutuu jopa siihen, että sallinko itselleni sen, että teen töissä kaiken mitä odotetaankin, mutta käytän aikaa myös sosialisoimiseen.
Ap
Varoitan panostamasta liikaa työystävyyteen. Mietipä siltä kannalta, että jos nyt joutuisitte eri paikkoihin töihin, kestäisikö "ystävyys"?
Itselläni on aika pitkä työura takana ja aina kun olen vaihtanut työtä, vanhoihin työkavereihin ei enää ole ollut ystävyyttä. Muutama vaivaannuttava yhteinen lounas ja juttu on kuivunut kokoon. Näin silloinkin, kun olen luullut meidän olleen ystäviä.
Todellinen ystävyys kehittyy vähitellen ja siinä on tilaa. Ei olla joka päivä kuin paita ja peppu. Usein työpaikalla hyvin voimakas läheisyys on kuin terapeuttina toimimista toiselle osapuolelle ja se käy rasittavaksi pidemmän päälle.
Se sosialisoiminen nähdään ainakin meillä myös verkostoitumisena ;) toki pitäähän ne työtkin hoitaa.
Hyvät ystävät jää elämään vaikka työpaikka vaihtuisikin. Itselläni kävi hyvä tuuri, kun työkaverin kanssa ystävystyimme ja puolisot myös myöhemmin. Ei olla enää samassa työpaikassa, mutta edelleen toistemme elämässä.
Kuinka moni voi oikeasti sanoa, että käyttäisi 100 % työajastaan vaan ja ainoastaan työntekoon? Eiköhän se sosiaalinenkin puoli kuulu usein töihin. Siellä kuitenkin vietetään aika iso osa elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Varoitan panostamasta liikaa työystävyyteen. Mietipä siltä kannalta, että jos nyt joutuisitte eri paikkoihin töihin, kestäisikö "ystävyys"?
Itselläni on aika pitkä työura takana ja aina kun olen vaihtanut työtä, vanhoihin työkavereihin ei enää ole ollut ystävyyttä. Muutama vaivaannuttava yhteinen lounas ja juttu on kuivunut kokoon. Näin silloinkin, kun olen luullut meidän olleen ystäviä.
Todellinen ystävyys kehittyy vähitellen ja siinä on tilaa. Ei olla joka päivä kuin paita ja peppu. Usein työpaikalla hyvin voimakas läheisyys on kuin terapeuttina toimimista toiselle osapuolelle ja se käy rasittavaksi pidemmän päälle.
Tämäkin lienee usein totta. Ihan tosi hyviä ajatuksenaiheita oon saanut tästä keskustelusta! Kiinnostaa nimenomaan kaikkien muidenkin kokemukset. Jotenkin aikuisiällä luodut ystävyyssuhteet on usein jotainerilaista kuin niiden muutaman lapsuudesta asti mukana seuranneen ystävän kanssa.
Ap
Tai onko kellään muilla kokemuksia tällaisesta aikuisiällä tapahtuvasta sielunsiskon/-veljen löytämisestä ystävänä? Kiinnostaisi kuulla tarinoita.