Lue keskustelun säännöt.
niin paha mieli.
06.03.2013 |
Aivan älyttömän paha mieli. Mieheni ei puolusta minua mitenkään. Tilanne on siis tämä. Olen "uusin" ja nuorin kälyistä. Kun aloimme seurustella mieheni kanssa hänen veljen vaimonsa yritti saada minusta kaikin keinoin parasta kaveriaan. En kuitenkaan lähtenyt leikkiin mukaan, koska emme tulleet oikeasti niin hyvin toimeen. Hän vain halusi minut puolelleen, koska ei tullut anopin kanssa toimeen.
Pitkään oli aika, että emme voineet mieheni kanssa mennä minnekään ilman heitä tai tämä käly aloitti mykkäkoulun. Ikäeroa meillä on siis melkein 20 vuotta ja tämä käly on vanhempi..Hän haukkui paljon mieheni toista veljeä ja hänen vaimoaan.
Jossain vaiheessa teimme asialle stopin ja aloimme tekemään omia juttujamme ja minä tein selväksi, että minulla on omat ystävät.
Nyt tilanne on sitten se, että minua ei enää haluta minnekään. Jos on juhlat mihin mieheni on kutsuttu niin minulle tulee viestiä monta kertaa "ymmärrän jos et pääse tulemaan" jne vaikka olen ilmoittanut pääseväni. Tulee väkisin olo, että en ole tervetullut ja nyt olenkin jättänyt menemättä.
Kärsin myös siitä, että minulla on hyvät välit anoppiini ja kälylläni ei. Meillä on myös lapsi, heillä ei.
Eniten vain ahdistaa, kun nyt tuntuu että asiat on räjähtänyt käsiin. Minulle ei puhuta, minua ei toivota minnekään mukaan, hän mustamaalaa minua toiselle kälylle ja tutuillemme. Ihan vain siksi, että loukkaantui siitä kun sanoin, että vähempikin näkeminen ja tekeminen riittää.
Tässä on paljon muitakin asioita, mutta koen että minua kiusataan kälyn toimesta :D Kuulostaa tosi hassulta, mutta siltä se tuntuu. Jos he puhuvat jostain asiasta ja tulen paikalle, hän lopettaa ja tokaisee että jatketaan sitten myöhemmin. Ja nyt tämä toinen käly onkin hänelle niin tärkeä ja hyvä, vaikka ennen haukkui tätä koko ajan.
Eilen itkin koko illan, kun sain lapsemme nukkumaan, koska tilanne ahdistaa minua niin paljon. Mieheni ei tee mitään asialle, vaikka on nähnyt ahdistukseni jo kaksi vuotta. Hän on veljensä ja tämän kälyn puolella. Olen ihan neuvoton, kun tuntuu että en pääse tästä tilanteesta eroon, enkä saa mistään tukea asiaan. Koko ajan mietin olenko niin paha ihminen, että ansaitsen tämän kiusaamisen ja tunnen itseni huonommaksi päivä päivältä :(
Kommentit (21)
Minäkään en koe menettäneeni mitään, mutta meillä on tietyistä syistä paljon sellaisia "tapahtumia" missä joudumme olemaan samaan aikaan. Niin tuntuu pahalta, kun minulle ei puhuta ja minua halveksitaan. Tulee olo, että ulkopuolisetkin ajattelevat, että olen oikeasti sen jotenkin ilkeä, että ansaitsen tuon syrjimisen.
Ehkä vaan kylmästi en mene enään noihin tapaamisiin, tähän asti mieheni on aina surkuttellut että ompas kivaa mennä yksin, vaikka tietää tilanteen ja on itsekin sen nähnyt, mutta ei välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siis haluaisit, että miehesi tekisi?
Miten ihmeen paljon te vietätte suvun kanssa aikaa jos tuollainen sinua ahdistaa noin paljon? "Tietyistä syistä tapahtumat" kuulostaa joltain uskonnollisilta seuroilta tms, joka paikasta muuten pystynee olemaan poissa? Mitä muita "tapahtumia" on niin usein, että ne häiritsee koko elämää?
Meillä on mielestäni ihan hyvät suhteet kaikkiin lähisukulaisiin, mutta ei me silti kovin usein tavata.
Itse jättäisin menemästä tuollaisiin tapaamiseen, mistä tulee itselle vain paha olo.. Etkö voi olla tekemissä vain anoppisi kanssa, jotta anoppi näkee lastenlastaan? Todennäköisesti tuolla mustamaalaavalla sukulaisella on jotakin mielenterveysongelmia tai patoutumia, miksi muuten noin käyttäytyisi? Älä anna sen vaivata päätäsi, älä kuluta energiaa tuollaisen tyypin vatvomiseen. Tiedät itse ettet ole tehnyt mitään. Jos miehesi ei jatkossa tue sinua, tai osoita ymmärtystään, voit miettiä miten jatkossa, osoittaako silloinkaan? Entä jos tulee muita ongelmia, onko mies silloinkaan tukena?
Tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa. Meillä tosin tuollainen oli paljon lievempää ja se joka "syrjii" minua asuu sen verran kaukana ettei nähdä usein. Toisaalta kun lakkasin piittaamatta asiasta tuntuu että asia korjaantui sillä.
Selitä miehellsi että seuraavassa "tapahtumassa" liikkuu suunnilleen koko ajan sinun seurassasi. Näin et joudu olemaan yksin. Ja jos muut haluavat jutella sinun miehesi kanssa olet mukana porukassa. Jos lapset ovat mukana tapaamisessa niin keskity heihin. Tai vaikka yhteen mukavaan ihmiseen porukassa. Ei kaikkien kanssa tarvi jutella ja kaveerata.
Jos vetäydyt ja käyttäydyt omituisesti niin ei muut uskalla välttämättä tuppautua seuraasi vaikka heillä ei olisi mitään sinua vastaan. Eli voi olla että vaivaanutnut käytöksesi vaikuttaa siihen miten muut suhtautuvat sinuun.
Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, ei ole mitään uskonnollisia syitä :D Perheyritys ja sitä kautta tulee "pakko tapaamisia".
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 08:52"]
Miten ihmeen paljon te vietätte suvun kanssa aikaa jos tuollainen sinua ahdistaa noin paljon? "Tietyistä syistä tapahtumat" kuulostaa joltain uskonnollisilta seuroilta tms, joka paikasta muuten pystynee olemaan poissa? Mitä muita "tapahtumia" on niin usein, että ne häiritsee koko elämää?
Meillä on mielestäni ihan hyvät suhteet kaikkiin lähisukulaisiin, mutta ei me silti kovin usein tavata.
[/quote]
Ei liity uskontoon mitenkään, vaan perheyritys :) Sitä kautta väkisinkin tulee menoja ja pakko tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 08:57"]
Heh, ei ole mitään uskonnollisia syitä :D Perheyritys ja sitä kautta tulee "pakko tapaamisia".
[/quote]
Sprry, olisin vaan leimannut uskonnolliset ihmiset hihhuleiksi, joista ei kannata välittää. :) Perheyritys tekee asian vaikeammaksi tai ainakin lisää soppaan myös taloudelliset paineet ja joidenkin perheiden "oman edun ajamisen" ja juonittelun toisia vastaan.
Siis miten se nyt ilmenee, että miehesi on veljensä ja kälyn "puolella"? Entä onko veljellä myös jokin osuus tähän, miten hän on käyttäytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 08:55"]
Tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa. Meillä tosin tuollainen oli paljon lievempää ja se joka "syrjii" minua asuu sen verran kaukana ettei nähdä usein. Toisaalta kun lakkasin piittaamatta asiasta tuntuu että asia korjaantui sillä.
Selitä miehellsi että seuraavassa "tapahtumassa" liikkuu suunnilleen koko ajan sinun seurassasi. Näin et joudu olemaan yksin. Ja jos muut haluavat jutella sinun miehesi kanssa olet mukana porukassa. Jos lapset ovat mukana tapaamisessa niin keskity heihin. Tai vaikka yhteen mukavaan ihmiseen porukassa. Ei kaikkien kanssa tarvi jutella ja kaveerata.
Jos vetäydyt ja käyttäydyt omituisesti niin ei muut uskalla välttämättä tuppautua seuraasi vaikka heillä ei olisi mitään sinua vastaan. Eli voi olla että vaivaanutnut käytöksesi vaikuttaa siihen miten muut suhtautuvat sinuun.
Tsemppiä ap.
[/quote]
Kiitos viestistäsi ja tsempistä! Olemme noin tehneetkin mieheni kanssa ja olen aina käyttäytynyt normaalisti, kun en halua antaa kälylle sitä mielihyvää, että hän onnistuu satuttamaan minua. Kotona sitten purskahdan itkuun. Tämä kuulostaa varmasti siltä, että olen onneton itkupilli, mutta en ole ikinä kokenut tämmöistä. En ole draamakuningatar ja yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen. Välillä vain tuntuu, että kärsin siitä, että meillä sattuu olemaan lapsi ja olen hyvissä väleissä anoppini kanssa.
Parasta olisi antaa tuollaisten ääliöiden elää omaa elämäänsä ja te elätte vain omaanne. Käyttäydyt vaan ihan normaalisti ja ystävällisesti niin kyllä se siitä ainakin omaa oloasi helpottaa. Älä välitä niistä kiusaajista!! (helpompi sanoa kuin tehdä, tiedän, mutta yritä edes)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 09:00"]
Siis miten se nyt ilmenee, että miehesi on veljensä ja kälyn "puolella"? Entä onko veljellä myös jokin osuus tähän, miten hän on käyttäytynyt?
[/quote]
Mieheni veli on mukava ja ovat hyvissä väleissä mieheni kanssa! Minusta ehkä lähinnä itsestä tuntuu, että mieheni on toisella puolella, kun hän ei ymmärrä tilannetta.
Hän on itse nähnyt nuo tilanteet, mutta silti jos ilmoitan että en tahtoisi tulle mihinkään missä tämä käly on niin hän syyllistää minua sillä, että siellä on kaikki muutkin vaimoineen. Ymmärrän kyllä tuon, että hän ei halua mennä yksin ja selitellä miksen minä tullut, mutta sitten hän ei välitä siitä että kuinka kova paikka se minulle on mennä nokittavaksi.
Painotan, että en ole yleensä mikään draamakuningatar, mutta tämä tilanne on aivan mahdoton. Pahimmat riidat mieheni kanssa tulevat tästä asiasta, kun näissä tilanteissa kun hän näkee että minua syrjitään, hän ei tue minua vaan menee tavallaan mukaan ja olen lähinnä ilmaa.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 08:52"]
Itse jättäisin menemästä tuollaisiin tapaamiseen, mistä tulee itselle vain paha olo.. Etkö voi olla tekemissä vain anoppisi kanssa, jotta anoppi näkee lastenlastaan? Todennäköisesti tuolla mustamaalaavalla sukulaisella on jotakin mielenterveysongelmia tai patoutumia, miksi muuten noin käyttäytyisi? Älä anna sen vaivata päätäsi, älä kuluta energiaa tuollaisen tyypin vatvomiseen. Tiedät itse ettet ole tehnyt mitään. Jos miehesi ei jatkossa tue sinua, tai osoita ymmärtystään, voit miettiä miten jatkossa, osoittaako silloinkaan? Entä jos tulee muita ongelmia, onko mies silloinkaan tukena?
[/quote]
Kiitos viestistä! Appivanhemmat näkevätkin usein lastamme, koska hän on ainut lapsenlapsi. Harmittaa välillä lapseni puolesta, joka ei ole syyllinen tähän asiaan mitenkään, että hän jää kälyn takia etäiseksi sedälleen ja setä hänelle.
Mieheni on hyvä mies, mutta tämä asia on meille vaikea. Hän on minun ja kälyn välissä ja tällä hetkellä minä olen se joka joustaa, että asiat saadaan edes jotenkin sujumaan. Se taas aiheuttaa minulle suurta ahdistusta ja kärsimystä. Olen mittinyt noita samoja asioita mitä kirjoitit.. Olen myös miettinyt, jos asiat olisivat toisin päin, että nämä asiat olisi minun sukuni puolelta ja miestäni joku sukulaiseni "kiusaisi" ja halveksisi niin puuttuisin asiaan. Siksi harmittaakin entisestään, että mieheni ei näe asiaa tarpeelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 08:57"]
Heh, ei ole mitään uskonnollisia syitä :D Perheyritys ja sitä kautta tulee "pakko tapaamisia".
[/quote]
Sprry, olisin vaan leimannut uskonnolliset ihmiset hihhuleiksi, joista ei kannata välittää. :) Perheyritys tekee asian vaikeammaksi tai ainakin lisää soppaan myös taloudelliset paineet ja joidenkin perheiden "oman edun ajamisen" ja juonittelun toisia vastaan.
[/quote]
Heh :D Yritys asiat onneksi pysyneet omassa lokerossaan ja niihin en edes näppejäni sotke, mutta olet oikeassa että se tuo omat haasteet ja ei ihan onnistu tapaamiset jouluna ja juhannuksena ;)
Oletko käynyt lääkärissä? Vaikuttaa siltä, että sinulla on aika vakava mielenterveysongelma, koska et esim. osaa päättää, oletko kälyn kanssa vai ei (ensin sanot, että vähempi tapailu riittää ja seuraavaksi suutut, kun ei joka kerta pyydetä mukaan).
Sinun suhteesi kälyyn ei kuulu miehellesi, koska hän ei voi päättää tunteitasi. Ihan itse olet halunnut kokea, että sinua kohdellaan väärin ja nähtävästi kaikki muut, myös miehesi, huomaavat, että todellisuudessa kyse on omassa päässäsi tapahtuvista asioista.
Et voi tietää, mitä selkäsi takana puhutaan, koska et ole paikalla.
Oikeastiko sulla on paha mieli siitä, että mies ei tule mukaan kinailuusi muiden kanssa?
Papin edessä luvattu "pahoina päivinä" ei tarkoita sitä, että kun puoliso ryhtyy kiukuttelemaan, niin täytyy rähistä sen vierellä samaan suuntaan. Itse ole keksinyt riitasi, itse ren riitelet, vaikka olisi alakynnessä ja väärässä. Tai sitten et aloita ollenkaan.
Siis ensin kälysi yrittää olla sinulle ystävällinen ja saada sinut mukaan sukuun mutta sinä et taho lähteä sellaiseen leikkiin mukaan ja nyt kun sinua ei enää tahdota mukaan, niin sinä itkeskelet. Yritä nyt päättää mitä haluat.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:12"]
Oletko käynyt lääkärissä? Vaikuttaa siltä, että sinulla on aika vakava mielenterveysongelma, koska et esim. osaa päättää, oletko kälyn kanssa vai ei (ensin sanot, että vähempi tapailu riittää ja seuraavaksi suutut, kun ei joka kerta pyydetä mukaan).
Sinun suhteesi kälyyn ei kuulu miehellesi, koska hän ei voi päättää tunteitasi. Ihan itse olet halunnut kokea, että sinua kohdellaan väärin ja nähtävästi kaikki muut, myös miehesi, huomaavat, että todellisuudessa kyse on omassa päässäsi tapahtuvista asioista.
Et voi tietää, mitä selkäsi takana puhutaan, koska et ole paikalla.
[/quote]
Täytyypi mennä terapeutille sitten :) Lue koko teksti niin huomaat, että kyse ei ole siitä, että minua ei nyt ole kutsuttu leikkeihin mukaan.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:12"]
Oletko käynyt lääkärissä? Vaikuttaa siltä, että sinulla on aika vakava mielenterveysongelma, koska et esim. osaa päättää, oletko kälyn kanssa vai ei (ensin sanot, että vähempi tapailu riittää ja seuraavaksi suutut, kun ei joka kerta pyydetä mukaan).
Sinun suhteesi kälyyn ei kuulu miehellesi, koska hän ei voi päättää tunteitasi. Ihan itse olet halunnut kokea, että sinua kohdellaan väärin ja nähtävästi kaikki muut, myös miehesi, huomaavat, että todellisuudessa kyse on omassa päässäsi tapahtuvista asioista.
Et voi tietää, mitä selkäsi takana puhutaan, koska et ole paikalla.
[/quote]
Täytyypi mennä terapeutille sitten :) Lue koko teksti niin huomaat, että kyse ei ole siitä, että minua ei nyt ole kutsuttu leikkeihin mukaan.
Mulla on myös lihava ja tyhmä käly, joka yritti kaveerata mun kanssa ja veti herneet nenään, kun ei seura kiinnostanut. Tämä ääliö inhoaa mun miestä ja vittuili sille säälittävästi sukujuhlissa. Näistä lähtökohdista luuli sitten saavansa minusta kaverin. :D Nykyään se ei edes puhu mulle, mutta en koe menettäväni mitään.