niin paha mieli.

Aivan älyttömän paha mieli. Mieheni ei puolusta minua mitenkään. Tilanne on siis tämä. Olen "uusin" ja nuorin kälyistä. Kun aloimme seurustella mieheni kanssa hänen veljen vaimonsa yritti saada minusta kaikin keinoin parasta kaveriaan. En kuitenkaan lähtenyt leikkiin mukaan, koska emme tulleet oikeasti niin hyvin toimeen. Hän vain halusi minut puolelleen, koska ei tullut anopin kanssa toimeen.

Pitkään oli aika, että emme voineet mieheni kanssa mennä minnekään ilman heitä tai tämä käly aloitti mykkäkoulun. Ikäeroa meillä on siis melkein 20 vuotta ja tämä käly on vanhempi..Hän haukkui paljon mieheni toista veljeä ja hänen vaimoaan.

Jossain vaiheessa  teimme asialle stopin ja aloimme tekemään omia juttujamme ja minä tein selväksi, että minulla on omat ystävät. 

Nyt tilanne on sitten se, että minua ei enää haluta minnekään. Jos on juhlat mihin mieheni on kutsuttu niin minulle tulee viestiä monta kertaa "ymmärrän jos et pääse tulemaan" jne vaikka olen ilmoittanut pääseväni. Tulee väkisin olo, että en ole tervetullut ja nyt olenkin jättänyt menemättä. 

Kärsin myös siitä, että minulla on hyvät välit anoppiini ja kälylläni ei. Meillä on myös lapsi, heillä ei.

Eniten vain ahdistaa, kun nyt tuntuu että asiat on räjähtänyt käsiin. Minulle ei puhuta, minua ei toivota minnekään mukaan, hän mustamaalaa minua toiselle kälylle ja tutuillemme. Ihan vain siksi, että loukkaantui siitä kun sanoin, että vähempikin näkeminen ja tekeminen riittää. 

Tässä on paljon muitakin asioita, mutta koen että minua kiusataan kälyn toimesta :D Kuulostaa tosi hassulta, mutta siltä se tuntuu. Jos he puhuvat jostain asiasta ja tulen paikalle, hän lopettaa ja tokaisee että jatketaan sitten myöhemmin. Ja nyt tämä toinen käly onkin hänelle niin tärkeä ja hyvä, vaikka ennen haukkui tätä koko ajan.

Eilen itkin koko illan, kun sain lapsemme nukkumaan, koska tilanne ahdistaa minua niin paljon. Mieheni ei tee mitään asialle, vaikka on nähnyt ahdistukseni jo kaksi vuotta. Hän on veljensä ja tämän kälyn puolella. Olen ihan neuvoton, kun tuntuu että en pääse tästä tilanteesta eroon, enkä saa mistään tukea asiaan. Koko ajan mietin olenko niin paha ihminen, että ansaitsen tämän kiusaamisen ja tunnen itseni huonommaksi päivä päivältä :(