Miten leikki-ikäinen jaksaa kotona äitiysloman ajan?
Jään kohta äitiyslomalle ja mietityttää, että miten tuo 4-vuotias jaksaa olla kotona päivät minun ja vauvan kanssa, kun ei ole ikäistä leikkiseuraa. Riittääkö kerran viikossa 2-3h seurakunnan kerhossa vai pitääkö olla enemmän virikkeitä ja kavereita?
Kommentit (24)
Miksi et menisi sen 4v:n ehdoilla? Niin minä olen tehnyt, kun oli isompi lapsi ja vastasyntynyt. Vastasyntynyt keikkuu kevyesti mukana (ellei ole tosi hankala tai sairas) sitten ainakin sen ihan alun jälkeen.
Menette vaan paikallisiin rientoihin ja tapaat muita vanhempia, joilla leikki-ikäisiä. Vauva viihtyy, kun saa nähdä muita lapsia, eikä sun tarvitse lähteä rasittavaan viihdytyspuuhaan mukaan. Huomaat kohta, että paikat ovat pullollaan äitejä, joilla yksi vastasyntynyt ja isompia lapsia rivi. Sitten voitte sopia leikkitreffejä isommille. Vastasyntynyt on minusta NIIN paljon helpompi, kun hänet ottaa samantien ELÄMÄÄN mukaan. Rytmi menee kohdilleen automaattisesti, toisin kuten silloin, kun äiti yrittää jokaista hiiskahdusta tulkita.
Kotiin jos jäätte mökkiytymään, siitä ei tule mitään.
Meillä tyttö oli 4,5v kun pikkuveli syntyi ja pelkkä ajatus, että olisi jäänyt kotiin äidin ja vauvan kanssa oli tytöstä ihan kamala.
Päiväkodissa kun oli niin ihanaa ja hyvät kaverit :)
Sovimme päiväkodissa, että tyttö sai jäädä "puolipaikalle" eli oli päiväkodissa joka 2.päivä.
Ja joka 2.päivä oli siis kotona äidin ja vauvan kanssa ja meillä tämä järjestely oli todella hyvä.
Varsinkin kun vauva oli huono nukkumaan ja olin itse ihan zombie pari kk ;)
Kymppi on niin oikeassa! Niillä äideillä tuntuu olevan kaikkein hankalinta, joiden isompi on päivät hoidossa, ja äiti kotona vauvan kanssa. Siinä on ihan liikaa aikaa miettiä kaikkea triviaalia. Meillä, joilla on se isompi rytmittämässä päivää, näyttää vauvallakin olevan nopeasti edes siedettävä päivärytmi, ja äiti virkeämpi kun näkee joka päivä toisia äitejä, ja saa itsekin liikuntaa ja ulkoilua. Meillä toinen lapsi oli itkuinen, ja olisi ollut kamalaa kökkiä kaikki päivät sisällä häntä kanniskelemassa. Vauva-aika oli mahtavaa, kun ei tarvinnut säilöä itseään minnekään vauvakuplaan vaan pääsi menemään ja tulemaan, oli väsynyt tai ei.
Meillä lapsi nautti kotipäivistä ja siitä, että elämä ei ollut minuuttiaikataulussa kuten päiväkodissa. Leikkiseuraksi riitti hyvin muskari ja seurakunnan kerho sekä serkut kerran kahdessa viikossa. Naapurin lapsia näki viikonloppuisin, jolloin pidin huolta siitä, että meidän pihaan oli kaveri aina tervetullut, vaikka ilmaiseksi lapsenvahdiksi usein päädyinkin.