Just. Kiva. Luokkakokoukseen kutsuttiin 90%, ei mua.

Jos ne ei saanut sun osoitetietoja?

Koska ne pidetään?

Niillä tasan tarkkaan on mun osoite, ovat FB-kavereitakin. Luokkakokous oli viime lauantaina ja nyt on FB pullollaan kuvia näistä pippaloista. Ensin en edes tajunnut, luulin, että oli vain muuten vain ollut jossain jollain porukalla. Sitten aloin lukea kuvatekstejä ja katsoin, keitä kuvissa oli. 

Luokkajuhlat, luokkakokous, "kaikki messissä" jne. Kaikki paitsi 5 mukana. Kaksi asuu ulkomailla, kaksi oli koulukiusattuja nörttejä, jotka eivät olisi varmaan kutsuttunakaan tulleet. Ja sitten minä. Hiljainen, harmiton ei kukaan.

ap

Melkoista vittuilua sun kavereilta...

Jos ei koskaan kutsuta mihinkään niin pitäis mennä itseensä ja miettiä missä on syy.

Veljeänikään ei kutsuttu luokkakokoukseen. En ihmettele yhtään, en itsekään pidä hänestä.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 12:52"]

Jos ei koskaan kutsuta mihinkään niin pitäis mennä itseensä ja miettiä missä on syy.

Veljeänikään ei kutsuttu luokkakokoukseen. En ihmettele yhtään, en itsekään pidä hänestä.

[/quote]

No tietenkin syy on minussa, minusta ei jostain syystä pidetä. En vain tajua miksei. Minun ei pitäisi ärsyttää ketään. Kiltti, tunnollinen, pianonsoittoa ja partiota harrastanut tyttö. Opiskelin, menin naimisiin, sain kaksi lasta. Olen ihan normaali, en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. En ole harvinaisen ruma, en tyrmäävän kaunis, en köyhä, enkä upporikas. En ole absolutisti, enkä juo itseäni sammuksiin.

Voi kun joku kertoisi miksen kelpaa mihinkään!

ap

Välttämättä syy ei ole sinussa, ehkä vain unohtivat asian? Jos vaikka puhuttiin että otan siihen ja siihen yhteyttä, hoida sinä X ja Y, ja jos sinä ilmoitat tuolle ja tälle, ja sinä vain unohduit. Tuollaista ei tapahdu jos homma ns. hyvin organisoitu, mutta JOS kyseessä oli sellainen "epävirallinen kokous" noin voi käydä.

Tyyliin Maija ja Liisa tapaavat sattumalta, päättävät mennä syömään ja mukaan pyydetään Leena ja Matti, ja Matti sitten ehdottaa että Mikko kanssa tulisi jne. --> homma paisuu ns. suunnittelematta ja osa voi sitten jäädä kutsumatta.

Mutta ystävinä en tuollaisia ihmisiä pitäisi. Kannattaa ehkä myös miettiä omaa FB-profiiliaan, onko sinussa jotain mikä ehkä lyö ns. jarrut päälle? Pari esimerkkiä omista FB kavereista:

-Jauhetaan vain omista lapsista, jokainen päivitys on Kallen nuhaa, lasten kanssa Muumimaailmassa,  kuinkas äiti pärjää kun murut mummolassa yön yli hoidossa ym. =ketään ei kiinnosta.

-Joku aate vie liikaa tilaa, eli jauhetaan vaikka uskonnosta (ollaan siellä ja täällä käyty sanaa kuulemassa) tai jauhetaan koko ajan vaikka omasta harrastuksesta olkoon sitten koiran, ponit, partio, hiihto, mikä tahansa.

-Päivitetään koko ajan levotonta tajunnan virtaa, ns. päättäömiä juttuja missä joku pointti voi olla, mutta ei kukaan jaksa lukea piiiiiitkiä sepustuksia ties mistä aiheista.

Olen pahoillani puolestasi ap, uskon, että pahalta tuntuu, kun ei kouluvuosienkaan jälkeen pääse syrjinnän kierteestä. En usko, että sinussa on "vikaa" vaan entisissä luokkakavereissasi. En myöskään ymmärrä, että on vaihtoehto olla kutsumatta jotakuta luokkakokoukseen - meillä on aina kutsuttu kaikki joiden tiedot vaan on saatu jostain ongittua.

Koita kuitenkin iloita siitä, että sinun ei enää tarvitse olla noiden ihmisten kanssa tekemisiiä ja että sinulla on oma hyvä elämä. Et tarvitse noiden tyyppien hyväksyntää, ollaksesi kokonainen hieno ihminen! Tsemppiä!

Voi että, ärsyttää tosi paljon sun puolesta. :( 

Kyllähän luokkakokouksen ideana pitäisi olla, että kaikki samalla luokalla olleet kutsutaan (jos vaan mahdollista tavoittaa). Ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, satuitko kuulumaan luokan pidetyimpiin henkilöihin vai et. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 12:52"]

Jos ei koskaan kutsuta mihinkään niin pitäis mennä itseensä ja miettiä missä on syy.

Veljeänikään ei kutsuttu luokkakokoukseen. En ihmettele yhtään, en itsekään pidä hänestä.

[/quote]

No tietenkin syy on minussa, minusta ei jostain syystä pidetä. En vain tajua miksei. Minun ei pitäisi ärsyttää ketään. Kiltti, tunnollinen, pianonsoittoa ja partiota harrastanut tyttö. Opiskelin, menin naimisiin, sain kaksi lasta. Olen ihan normaali, en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. En ole harvinaisen ruma, en tyrmäävän kaunis, en köyhä, enkä upporikas. En ole absolutisti, enkä juo itseäni sammuksiin.

Voi kun joku kertoisi miksen kelpaa mihinkään!

ap

[/quote]

Mulle tuli mieleen että olet hajuton, mauton, väritön, äänetön. Sellainen jonka olemassaoloa eivät muista.

No, kuule. Tuskin menetit mitään. Itse erehdyin kerran lukion luokkakokoukseen ja todellakin päätin, ettei koskaan enää. Poissaolleita haukuttiin ulkoisten ominaisuuksiensa tai maailmankatsomuksensa vuoksi. Koin tilanteen äärimmäisen noloksi ja ajattelin, että tämmöisten säälittävien itsensäkorostajien seurassako sitä tuli lukioaika vietettyä. Tämä noin kolmekymppisiltä ihmisiltä...

Mä tiedän niin täsmälleen miltä susta tuntuu! Mä en oo koskaan kuulunut porukoihin, en oo koskaan päässyt sisään MIHINKÄÄN jengiin. En töissä, en koulussa, en vapaa-ajalla. Tuntuu vaan ettei kukaan pidä minusta ja mä en tiedä miksi. Oon miettinyt pääni puhki ja käynyt jopa terapeutilla keskustelemassa asiasta. Mieheni on huomannut tän saman homman joten en ole vainoharhainen ja yliherkkä! Tosiaan... En ole kaunis mutta en rumakaan, en suosituin mutta ei mun päälle oo syljettykään, hoidin koulun ok, hiljainen mutta juttelin jos joku kysyi jotain ja jopa vitsailin. Saatoin joskus aloittaa keskusteluja ja kommentoida toisen puheisiin mutta hyväksi kuuntelijaksi minua varmaan lähinnä luonnehdittaisiin. En ole rikas mutten köyhäkään, en siipeile toisten rahoilla... Olen kohtelias. Pyrin kyselemään toisten kuulumisia mutten tahdo tunkeilla. Auttakaa...

8, se että ap aina "unohtuu", kertoo nimenomaan siitä, ettei hänestä piitata. On liian hajuton ja mauton ihmisenä, tai ei vaan ollut ns. porukoissa.

Älä ap välitä, se EI KERRO SILTI SINUSTA VÄLTTÄMÄTTÄ MITÄÄN. Aika moni oli lukiossa samalla luokalla sellaisten nuorten kanssa, jotka on tuntenut alaluokilta, ehkä jopa päiväkodista asti.

Ja olennainen pointti: heidän mielikuvansa sinusta ei välttämättä vastaa ollenkaan nykyistä todellisuutta, jos on koskaan edes vastannutkaan. Eli heillä on MIELIKUVA sinusta hajuttomana ja värittömänä tyyppinä, mutta moni muu, nyt sinuun tutustuva ihminen ei ehkä oikeasti ole ollenkaan samaa mieltä.

Introverttien, hiljaisten ihmisten ongelma on juurikin se, että he eivät näyttäydy satunnaisissa tuttavuuksissa tarpeeksi houkuttelevina persoonina, että heihin haluaisi alkaa tutustua tarkemmin. Se on kuitenkin tyhmää ja lyhytnäköistä, koska tuollaiset ihmiset voivat olla hyvinkin mahtavia tyyppejä ja ja lojaaleja ystäviä, jos ei heti ala miettiä, että "ai toi nyt vaan on tollanen tavis, ei kiinnosta".

Sinuna minä poistaisin ko. tyypit omista fb-tuttavuuksistani ja alkaisin hakea ihan uutta kaveripiiriä jonkin harrastuksen kautta. ÄLÄ yritä liikaa olla mieliksi, ole särmikäs ja eri mieltä rohkeasti, koska liiallinen kiltteys koetaan helposti epätoivon ja mielistelyn merkiksi.

Toisin sanoen: sen sijaan, että mietit, mikä sinussa on vikana, mieti, mikä niissä toisissa on vikana ja siinä sosiaalisessa pikkupiirissä, jossa he pyörivät. Ja mitä sinä voisit tehdä toisin löytääksesi muuta seuraa.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 12:49"]

Melkoista vittuilua sun kavereilta...

[/quote]

Kaikilla ei ollut kavereita.

Haluaisitko kuulua joukkoon?

Itselläni on aina ollut luokassa vain muutama ystävä/kaveri mutta en ole oikeasti koskaan halunnut kuulua ryhmään sen enempää. Edelleen nyt aikuisena, en halua ystävystyä työkavereiden kanssa. Tulen toimeen enkä ole kiusattu, mutta en halua sen enempää. 

En halua sotkea yksityiselämää ja työtä. Kotiäitivuosina oli joitain puistotuttuja mutta ei sen enempää, ystäviä heistä ei tullut.

Mistä lie johtuu, mutta tunnen oloni ehkä epävarmaksi isossa ryhmässä vaikka muuten väittäisin itsetuntoni olevan hyvä. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 13:20"]

Mulle tuli mieleen että olet hajuton, mauton, väritön, äänetön. Sellainen jonka olemassaoloa eivät muista.

[/quote]

Mikä hemmetin tekosyy tuo on olla kutsumatta *luokkakokoukseen*? Pelkän muistinko varassa niitä pippaloita järjestellään? Eikö voisi edes luokkakuvia vilkaista muistin virkistykseksi?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 13:05"]

Mutta ystävinä en tuollaisia ihmisiä pitäisi. Kannattaa ehkä myös miettiä omaa FB-profiiliaan, onko sinussa jotain mikä ehkä lyö ns. jarrut päälle? Pari esimerkkiä omista FB kavereista:

-Jauhetaan vain omista lapsista, jokainen päivitys on Kallen nuhaa, lasten kanssa Muumimaailmassa,  kuinkas äiti pärjää kun murut mummolassa yön yli hoidossa ym. =ketään ei kiinnosta.

-Joku aate vie liikaa tilaa, eli jauhetaan vaikka uskonnosta (ollaan siellä ja täällä käyty sanaa kuulemassa) tai jauhetaan koko ajan vaikka omasta harrastuksesta olkoon sitten koiran, ponit, partio, hiihto, mikä tahansa.

-Päivitetään koko ajan levotonta tajunnan virtaa, ns. päättäömiä juttuja missä joku pointti voi olla, mutta ei kukaan jaksa lukea piiiiiitkiä sepustuksia ties mistä aiheista.

[/quote]

Ei se taida ihan noinkaan mennä, automaattisesti ainakaan. Minulla on tuollaisia ihmisiä ja vieläkin itsekeskeisempiä FB-kavereina, mutta ovat kuitenkin niitä suosituimpia tapauksia. Jos nyt suosiota mitataan tykkäyksinä ja kommentteina siis.

Jotkut ihmiset nyt vaan on helpompi unohtaa ja jättää huomioimatta kuin muut. Siihen ei ole mitään yhtä syytä, valitettavasti - jos olisi niin se olisi helpompi korjatakin.

Ap, unohda nuo "kaverit", ja sinussa tuskin on mitään vikaa. Lohduttaudu sillä, että ne jotka sinut todella tuntevat ovatkin sitten niitä todellisia ystäviä.

Kuten tuolla jo aikaisemmin joku totesi, kannattaa myös itse avata suutaan ja tehdä itsestään "näkyvä". Ei kannata odottaa, että muut ottavat mukaan ja muut huomioivat, kyllä sitä itse myös pitää tehdä töitä sen eteen. Vaikka luokkakokous-settikin, että olet aktiivisesti mukana, kyselet juttuja tapahtumasta ja muutenkin olet näkyvillä. 

Mutta joo, itse en ainakaan odota omalta luokkakokoukselta yhtikäs mitään. Kenenkään kanssa en tullut kovinkaan hyvin toimeen, lähinnä olimme liian erilaisia, eikä siinä mitään. Mutta tuskin kannattaa omenaa vetästä nenään siksi, ettei nyt päässyt yhtiin juhliin. 

Puututko jostain luokkakuvasta? Olin kerran luokkakokouksessa jossa joku oli unohdettu kutsua. Kutsuttavia oli mietitty luokkakuvan perusteella ja kyseinen henkilö puuttui juuri tuosta luokkakuvsta. Olin itse samalla paikkakunnalla kolmella luokalla eli al, yläaste ja lukio ja menee iloisesti sekaisin kuka oli samalla luokalla missäkin vaiheessa. Eli muistn että olin tuon kanssa samalla luokalla mutta saatan muistaa väärin missä vaiheessa. Tällä tytöllä ei ollut yhteyksiä luokkakavereihin mutta olisimme mielellämme nähnet hänet luokkakokouksessa

Ihmettelen miten niin monella itosi negatiivisia kokemuksia luokkakokouksista. Itsestä on ollut kiva nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. ketään ei ole arvosteltu ja vertaistukea on jaettu roppakaupalla. 

Kiva, tämä oli ihan vanha ketju. Miksi se näkyi sitten etusivulla. Ihan tyhmä tämä av nykyään!