Just. Kiva. Luokkakokoukseen kutsuttiin 90%, ei mua.

HS:n jutussa sanottiin, että koululaiselle pahinta on olla yksin ja vielä näyttää yksinäiseltä.

Todella outoa, minä en edes kutsuisi luokkakokoukseksi sellaista, johon ei kutsuta kaikkia. Olisin tosi loukkaantunut ja varmasti poistaisin fb tutuistani kaikki vanhat luokkakamut, ei kiinnostaisi pitää enää mitään yhteyttä. Kerroithan, että olet jopa fb-kaveri heidän kanssaan? Mä menin luokkakokoukseen aikoinaan vain tapaamaan omia ystäviäni, moni porukasta oli mun näkökulmasta yhtä rasittava kuin ennenkin.

juhlat meni jo. Voisithan kysyä järjestäjältä miksi sinua ei oltu kutsuttu. Luultavasti sut vaan unohdettiin.

Oli tylsää, et menettänyt mitään.

Juntteja tyyppejä. Kaikki pitää aina kutsua ihan sama tulevatko.

Hetkinen, eikö luokkakokoukseen lähtökohtaisesti ole kaikki kutsuttuja ja itseasiassa toivottuja - nehän sen luokan muodostaa? Mikä idea siinä muuten olisi?

Itsellä luokat vaihtuivat (paikkakunnalta muuttoja, eri kurssivalintoja yms.) ja porukat hajosivat teilleen niin, ettei kovin yhtenäistä joukkoa ehtinyt kai koskaan oikein syntyäkään paitsi muutaman vuoden jaksoksi varhaisteininä. Tokihan niitä koulumuistoja on, mutta riittäisikö se liimaksi yhdeksi illaksikaan enää?

Joitain opettajia olisi kiva kyllä muistella, monia hauskoja persoonallisuuksia ja osaan ehti aidosti kiintyä.

Mua ihmetyttää toi "mua ei kutsuttu" eli oletko sinä näitä ihmisiä jotka pitää erikseen kutsua omiin hautajaisiinsakin tai sit menee herne nenään. Eihän luokkakokoukseen kutsuta vaan ne on vapaita tilaisuuksia kaikille sillä luokalla olleille.

Varmasti tiesit kokouksesta jos osa on sun facebook kavereitakin, sä vaan et saanut sitä henkilökohtaista kutsua jota niin perusteetta odotit.

Tuskin menetit mitään, ap :) facebookissa on aina kaikki niin "hienoa" todellisuudessa juhlat saattoi olla tylsät, jauhettiin kakkaa, anna ja liisa rupesi tappelemaan tms. Sinulla on asiat hyvin. Ja miksi pitäisi kuulua piireihin? Yleensä kaikki piirit on enemmän tai vähemmän teeskentelyä, mollataan muita jne. Ehkä olet vaan niin rehellinen ja aito ihminen, et sovi piireihin. Yritä tutustua muihin samanhenkisiin ihmisiin ja hankkia tosiystäviä ellei sinulla jo ole :) mutta kaiken maailman piirit on mielestäni bdhittuä ja 90% esittämistä. Ja muista olla myös itse aktiivinen ja ystävällinen, avoin sillä pääsee pitkälle. T. Olen ollut vaikka missä piireissä, pelkkää kakkaa ja draamaa ja muiden mollausta suurimmaksi osaksi, ei enää! Pari mukavaa tosi ystävää + kaveria parempi, nykyään piiritön mutta ulkona draamasta

Olen myös tyyppiä joka ei helposti ajaudu mihinkään porukkaan. En tiedä mistä johtuu, ilkeä tai välinpitämätön en ole. En kyllä myöskään "utele" toisten asioita kauheasti... Olen miettinyt samaa, että mistä johtuu etten kuulu mihinkään tiettyyn porukkaan. Kun joku sen mulle kertoisi, voisin mahdollisesti poistaa jonkin asian käyttäytymisessäni joka ehkä tiedostamattani viestii minusta jotain väärää.

Mutta kysymykseesi: Jos luokkakokous on porukalle jostain vuosien vuosien takaa, olisiko niin ettei sinuun ole saatu  yhteyttä? Onko nimesi muuttunut? Oletko facebookissa tutulla nimellä? Oletko pitänyt yhteyttä johonkin näistä luokkalaisisitä nykypäivänä, että hän tietäisi ottaa sinuun asiasta yhteyttä (mikäli hänet on kutsuttu)?

Meillä oli facebookin kautta jokin aika sitten etsinnässä entisiä luokkalaisia, yksi aktivoitui etsimään niitä jotka muisti/tiesi/löysi/, kun porukkaa saatiin kasaan yritettiin muistaa nimiä, ja jos joku muistaisi jonkun ja joku taas jonkun.... Jotain henkilöä ei välttämättä tavoita jos nimi on muuttunut, etunimihaulla ei tule tuttua tulosta jne. jne. Se ei ole tavoitetila, vaan harmi jos jotakuta ei saada kiinni. Toki jokainen itse sitten päättää haluaako itsestään sitten antaa kuulua tai haluaako luokkaa tavata. :)

Eikö se tuntuisi pahalta, jos nyt kutsuisivat, jos ette nuorena olleet tervetulleita mihinkään?

Mua ärsyttää, että syytetään järjestäjää. Mä tykkään luokkakokouksista ja siksi oon niitä järkkäillyt. Siinä on HIRVEE homma saada tieto kaikille ja omalla rahalla. Oon pyytänyt apua ja osoitteita ym mutta harva auttaa eikä kaikki ees vaivaudu vastaamaan kutsuun. TAi saapumaan paikalle. No ne ketkä saapuneet, meil on ollu kivaa!

Jokaisen pitäisi siis itse huolehtia, että osoite on muiden tiedossa. Ja itse pitää yhteyttä muihin. Ei voi olettaa, että sukulaiset kutsuu sinua kylään, jos et itse järjestä juhlia ja kutsu heitä kylään.

Kaipaatko noita ihmisiä? Mulle ei kukaan ilmonnut ysin luokkakokouksesta. En loukkaantunut pätkääkään. En ollut kiusattu, mutta luokalla ei ollut yhtään ystävää, joten en ihmettele että unohtui. 

Myöhempiin on tullut kutsuja, mutta en ole halunnut mennä. Jos en ole 20 vuoteen kaivannut heistä ketään niin en jaksa. Pidän yhteyttä kyllä luokan ulkopuolella sen aikaisiin ystäviin.

tarvitset ap positiivisia kokemuksia ihmisistä! 

joo sama juttu. Yhteenkään luokkakokoukseen en ole mennyt. Amk-kokoukseen tuli kutsu mutta oli polttarit silloin ja en mennyt. Sanoin että voisin joskus toiste tulla mutta kutsua ei ole tullut enään ja siitä vuosia. Tosin eipä ole kukaan minun facebook kaverinikaan. Kaikissa kouluissa olen ollut "kiusattu tai ainakin hyljeksitty" eli joku vikahan minussa on ollut ja on. :(

Niin ja yksi ystävä minulla on johon pidän säännöllisesti yhteyttä, hänkin asuu muualla. Joten mitenköhän niitä positiivisia kokemuksia ja luottamusta ihmisiin saisi?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 17:37"]

Mua ärsyttää, että syytetään järjestäjää. Mä tykkään luokkakokouksista ja siksi oon niitä järkkäillyt. Siinä on HIRVEE homma saada tieto kaikille ja omalla rahalla. Oon pyytänyt apua ja osoitteita ym mutta harva auttaa eikä kaikki ees vaivaudu vastaamaan kutsuun. TAi saapumaan paikalle. No ne ketkä saapuneet, meil on ollu kivaa!

Jokaisen pitäisi siis itse huolehtia, että osoite on muiden tiedossa. Ja itse pitää yhteyttä muihin. Ei voi olettaa, että sukulaiset kutsuu sinua kylään, jos et itse järjestä juhlia ja kutsu heitä kylään.

[/quote]

Joskus on varmaan ollutkin ihan hirveä puhelinrumba, mutta nykyään melkein kaikki on facebookissa, niin luulisi olevan helpompi tavoittaa suurin osa. 

Tuskin ketään jätetään tahallaan kutsumatta. Yhteystietojen kaivaminen on kovan työn alla. Jos ei kukaan tiedä, kuka Maija Meikäläinen listan tiedoista olet, niin sitten maksusta pitää väestöliitosta selvittää. Eli aivan voi itse olla yhteyksissä ja sanoa, että ensi kerralla osallistun varmasti.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 12:42"]

Mä en ikinä kuule mihinkään porukkaan. Yritän, yritin ja olen aina yrittänyt. En pääse äitiporukoihin, en päässyt koulussa tai opiskellessa sisään mihinkään porukkaan. Mikä mussa on vikana? Olen ihan tavallinen ihminen!

[/quote]

joukkoon kuulumattomuus on usein juuri kokemus, ei absoluuttinen tosiasia

minä tungen itseni mukaan moneen, vaikkei kysyttäisi, unohdettaisiin välistä

Olen se joka mietti onko ap hajuton, mauton, väritön ja äänetön. En tarkoittanut sitä pahalla vaan mieleen tuli ne yläasteen ja lukion tytöt, jotka kävivät kiltisti koulunsa, vastasivat tunneilla (olematta kuitenkaan hikareita), eivät pitäneet ääntä itsestään tai mistään muustakaan, pukeutuminen ja tyyli oli perussettiä. Luonteeltaankin olivat asiallisia ja puheenaiheet olivat kaunis ilma-tänään. Kun ei mitään syvällisempää voinut jutella, niin sitä jäi tuttavuusasteelle. Vuosien varrella ne hajuttomat, mauttomat ja värittömät jää unholaan.

JOs ovat fb-kavereita niin pistä kyssäriä kaikille miksi sinua ei kutsuttu. Vastauksista riippuen päätät oletko heidän kaveri enää tämän jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 12:52"]

Jos ei koskaan kutsuta mihinkään niin pitäis mennä itseensä ja miettiä missä on syy.

Veljeänikään ei kutsuttu luokkakokoukseen. En ihmettele yhtään, en itsekään pidä hänestä.

[/quote]

No tietenkin syy on minussa, minusta ei jostain syystä pidetä. En vain tajua miksei. Minun ei pitäisi ärsyttää ketään. Kiltti, tunnollinen, pianonsoittoa ja partiota harrastanut tyttö. Opiskelin, menin naimisiin, sain kaksi lasta. Olen ihan normaali, en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. En ole harvinaisen ruma, en tyrmäävän kaunis, en köyhä, enkä upporikas. En ole absolutisti, enkä juo itseäni sammuksiin.

Voi kun joku kertoisi miksen kelpaa mihinkään!

ap

[/quote]

No, en ole niin viisas, että tietäisin vastauksen mutta yksi juttu, joka saattaa vaikuttaa: oletko kiinnostunut toisista ihmisistä ja heidän kuulumisistaan? Rasittava on sellainen kaveri, joka vaan on ja odottaa toisten hoitavan keskustelun kaikkine tykötarpeineen:)

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 13:26"]

Mä tiedän niin täsmälleen miltä susta tuntuu! Mä en oo koskaan kuulunut porukoihin, en oo koskaan päässyt sisään MIHINKÄÄN jengiin. En töissä, en koulussa, en vapaa-ajalla. Tuntuu vaan ettei kukaan pidä minusta ja mä en tiedä miksi. Oon miettinyt pääni puhki ja käynyt jopa terapeutilla keskustelemassa asiasta. Mieheni on huomannut tän saman homman joten en ole vainoharhainen ja yliherkkä! Tosiaan... En ole kaunis mutta en rumakaan, en suosituin mutta ei mun päälle oo syljettykään, hoidin koulun ok, hiljainen mutta juttelin jos joku kysyi jotain ja jopa vitsailin. Saatoin joskus aloittaa keskusteluja ja kommentoida toisen puheisiin mutta hyväksi kuuntelijaksi minua varmaan lähinnä luonnehdittaisiin. En ole rikas mutten köyhäkään, en siipeile toisten rahoilla... Olen kohtelias. Pyrin kyselemään toisten kuulumisia mutten tahdo tunkeilla. Auttakaa...

[/quote]

Minä olen tällainen. Neutraali kaikessa, mutten loista missään joskaan en myöskään siinä toisessa ääripäässä näy mitenkään. Olen vain.. olemassa. Minulla oli sama tilanne vielä vuosi sitten, itkin miehelle että taas ne ovat siellä juhlimassa ja minua ei ole kutsuttu. Olen jopa suvulleni ilmaa, en saa kutsuja juhliin eikä minulle välttämättä niissä juhlissa edes jutella, joihin olen sattunut paikalle. Minuun ei kukaan täti tai setä tai serkku pidä koskaan yhteyttä, ja näin on ollut ihan aina. 

Mutta sitten muutettiin tänne missä nyt ollaan, ja jotenkin muutaman äidin kanssa synkkaa ihan ok. Huomaan, että kun meitä kotiäitejä jotka tulemme toimeen on viisi, niin näillä kaikilla on jotain yhteistä jonkun kanssa mutta ei minun. Enemmän viettävät aikaa pareittain enkä minä useinkaan ole se toinen pari. Mutta minua kuitenkin nykyään pyydetään mukaan juttuihin ja minulle viestitellään että ollaanko tulossa ulos :) Luulen tämän johtuvan siitä, että olen väkisin uskaltautunut olemaan avoimempi mitä normaalisti olen ollut. Olen sanonut (oikealla hetkellä siis, en valittamalla murehtinut) lapsiin liittyvistä huolista ja olen avannut suuni että hei, me ollaan menossa Ikeaan, pääsette meidän mukana kun eräs kerran mietti Ikeaan menoa.

Tuollaisia pieniä juttuja, joista luulen tämän lähteneen onnistumaan. Ja asiaa auttaa, että nämä ihmiset ovat uusia ihmisiä, eivät vanhoja tuttuja jotka ovat tottuneet näkymättömyyteeni. 

Mitä tulee ap:n tilanteeseen niin tiedän todella hyvin miltä hänestä tuntuu. Meillä olisi ollut luokkakokous vuosia sitten, se, mikä oli kaiverrettu luokkasormukseen. Minun osoitteeni ei ollut salainen, nimeni oli sama, puhelinnumeroni olisi löytynyt Enirosta. Yhteystietoni olisi myös saanut eräältä luokkakokoukseen kutsultua ihmiseltä, jos häneltä olisi kysytty (olimme ystäviä yläasteella). Mutta niin vain jäin ulkopuolelle. Kirpaisi, ja kirpaisee edelleen. Facebookin tarkempaa selausta vältän, sillä olen huomannut että suurin osa luokkalaisista on kavereita keskenään, mutta eivät minun kanssani. 

Liity Kokoomukseen!

Hesarin Nyt-liitteessä kerrotaan rouva Jenni Haukiosta, jonka koulukaverit eivät juurikaan muista häntä. Sen jälkeen kun hän jutun mukaan "rakastui Kokoomukseen", elämä on ollut yhtä nousukiitoa.