Just. Kiva. Luokkakokoukseen kutsuttiin 90%, ei mua.

Huolehditko itse niistä kavereistasi? Siis pyydätkö kyläân? pidätkö yhteyttä oma-aloitteisesti? pyydätkö lenkille? laitatko joulukortin tai synttäriviestiä? Ehkä niihin kouluaikaisiin kaverisuhteisiin on turha palata muutenkaan, kun tuskin muutenkaan suurimmalla osalla on jäânyt niistä kuin joku yksittäinen kaveri aikuiselämään. Mutta muuten se onko kavereita voi aika paljon riippua siitä miten aktiivinen itse on. On turha odottaa että toiset ottaisivat "piireihin," jos ei itse näe vaivaa liittyäkseen mukaan. Se vaatii sitä, että joskus tekee juttuja ihan vain yhdessäolemisen vuoksi, eikä vaan sen mukaan mikä itseä kiinnostaa ja huvittaa. Jutella voi sitÄ sun tätä, joskus syvempäâ joskus vähemmän, mutta jos on hurjan hiljainen niin se on aika rankkaa niille joiden pitÄâ pitää keskustelua yllä. En ole itsekään joka tilanteessa hurjan puhelias enkä ole useinkaan tuntenut kuuluvani johonkin intensiiviseen porukkaan, mutta ihan normaali mâärä ystävyyssuhteita mulla on aina ollut. Aikuisiässä olen huomannut, että itse pitäâ ottaa aktiivisesti kontaktia kaikkiin uusiin ihmisiin mitä elämä tuo ympärille ja sitten näkee tuleeko joistakin oikeesti ystäviä. Tuttavat on kans kivoja tietysti, että liian tiukkaa valikointia ei kannata suorittaa tai jÄâ tosiaan ilman seuraa... Ja itse on pidettävä yhteyttä, tietysti sitten vâlillä hiukan odotellen tuleeko toisesta suunnasta kans jotakin takaisin... että ei nyt siis kehenkään saa ripustautua tai ahdistella tunkeutumalla väkisin ystäväksi... mutta niitä suhteita voi sillai just hiukan säädellä, että miettii milloin kutsuu ketäkin tai tekee kenen kanssa mitäkin, eikä tarte kenekäân kanssa olla koko aikaa tai muutenkaan alkaa liian sellaiseen ylitiiviiseen yhteydenpitoon kuin oli joskus kouluaikana. se on aika toivotonta jos on jokaisella kuitenkin perhe, niin ei kukaan jaksa sellasta. saattaisin olla itsekin sellanen jota ei kukaan kutsuisi johonkin luokkakokoukseen. En tosin varmaan saisi sitä edes selville mistäân ja jos saisin niin varmasti ajattelisin,e ttä eipä paljon haitannut... Mutta sun alkuperäiseen juttuun: ehkä jollakin oli ollut joku kutsu postattuna fbssä ja sä missasit sen ja siksi et tiennyt ajoissa???

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 14:14"]

Olen jopa suvulleni ilmaa, en saa kutsuja juhliin eikä minulle välttämättä niissä juhlissa edes jutella, joihin olen sattunut paikalle. [/quote]

Onko koskaan käyny mielessä että voisit ihan itse jutella sukulaisillesi, etkä vain odottaa passiivisena että muut tekee aloitteen? Itse olin kymmenisen vuotta jatkuvasti aloitteellinen yhden perheen kanssa, mutta jäin sitten odottamaan vastavuoroisesti että he kerrankin tulisivat juttusille ja olisivat aktiivisia keskustelussa. Eipä ole näkynyt, eikä nyttemmin enää yhteydessä olla.

Hö, meillä oli niin paska luokka ja luokkahenki ettei o tosikaan. Ja minua todellakin kiusattiiin, käänsivät selkänsä jok`ikinen. Olin silti kutsuttuna luokkakokouksessa jo toisen kerran. Menin kiusallani. En koskaan kuulunut siihen porukkaan enkä koskaan tule kuulumaan. Kun sitten vähän muisteltiin niin....kukaan ei muistanut mitään. Minun sitten piti vähän muistella mm. mistä aiheesta tehtiin esim. ryhmätyö historiassa ja kenen kanssa. Yllättäen muistelut sitten loppuivatkin..Minä tiedän, että jokainen muisti, kuinka käänsi selkänsä minulle. So what for ever? Kaikki muistivat kukaan ei kestänyt totuutta siitä minkä minulle tekivät.

Nyt laitat sinne Faceen kommentin: Hauskaa näyttää olleen, miksei minua kutsuttu?

Luokkakokukseen kutsutaan kaikki, ihan sama millainen kukin on.

mitä jos kommentoisit kuvaa" olisi ollut mukava juhlia kanssanne " tyyliin . Mitähän kommentoisivat ?