Veli meni kihloihin. En osaa olla onnellinen saati onnitella.

Mene heille ja koita tutustua, näin pääset itse lähtemään jos et saa pidettyä itseäsi kurissa. Voit ystävällisesti sanoa että olet iloinen kun veljesi löysi jonkun, sinusta tuntuu ettet ole oikein pysynyt käänteissä mukana niin ajattelit että tutustuisitte näin kahvien merkeissä. Loput mölyt pidät sitten vatsassasi. Vaikkakin ymmärrän tilanteesi niin et voi likapyykkiä kaataa veljesi niskaan, hän elää vain omaa elämäänsä. Ei ehkä siinä tahdissa ja tavalla kuin sinä ja vanhempasi toivoisitte, mutta aikuisena ihmisenä hän on vastuussa itsestään ja omista päätöksistään vaikka ne menisivät kuinka mönkään. Samalla tavalla sinä olet itse vastuussa omista tunteistasi ja veljesi kannalta on hyvin ikävää jos hänellä ei ole perheen tukea vain muutaman naisseikkailun takia. Ihmiset reagoivat hyvin eri tavalla jättämiseen ja petetyksi tulemiseen. Jos veljesi paikkasi kolhittua egoaan tai koki rakkauden puutetta niin ne muutamat "ne oikeat" siinä matkan varrella olivat ehkä hänen tapansa yrittää päästä yli. Toivottavasti asiat eivät mene jälleen mönkään, kun siinä on se vauvakin tulossa, mutta sitähän me emme voi kukaan tietää kuinka tosissaan he ovat ja mitä tästä tulee. Hänen kihlattunsa ei kuitenkaan ansaitse olevansa hylkiö tämän takia. Jotenkin minulle tulee sellainen tunne, että sinä tunnet jotenkin tulleesi petetyksi veljesi taholta kun hän ei ole käyttäytynyt niinkuin toivoisit? Häpeää ehkä? Saatat olla itsekin vielä aika nuori? oli miten oli, niin tämäkin on sinun itsesi selvitettävä jotenkin muutoin, kun kaatamalla oma paha olosi veljesi niskaan. Hän ei nyt ymmärrettävästi ole tehnyt muuta "pahaa" kuin nämä aiemmat suhteet? Vauva-asialle kukaan ei enää mitään voi kuin toivoa parasta. Sinun ei tarvitse olla kummankaan ylin ystävä jos se on mahdotonta, mutta johan se tuleva vauvakin ansaitsisi osallistuvan suvun elämäänsä etenkin jos vanhempien keskenäinen suhde ei kuitenkaan tule onnistumaan. Älkää sulkeko lasta perheenne ulkopuolelle ja jos voimavarasi riittävät niin koita tukea veljesi isyyttä. Lapsissa on se tulevaisuus ja se pieni tuleva on täysin syytön koko tähän tilanteeseen. Kaikkein vähiten tähän maailmaan tarvitaan pieniä ihmisen alkuja jotka eivät koe saavansa rakkautta ja olevansa arvokkaita, koko perheen taholta. Meidän isompien ihmisten murheet ovat loppujen lopuksi aika pientä kauraa siihen verrattuna, meillä sentään pitäisi jo olla keinot käsitellä asiat ja surumme. Voimia koetukselle, yritä nousta ikävien tunteiden yläpuolelle. Maailmassa on isompiakin ongelmia, ole onnellinen että sinun huolesi ovat kuitenkin suhteellisen helposti selvitettävissä. Ja onnea tulevalle tädille :) (tai sedälle jos sain väärän vaikutelman sukupuolestasi) Onnea matkaan.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:02"]

Ap tässä taas. Löysinpä vanhan ketjuni. 

Veljellä on taas uusi, Se Oikea. Ovat seurustelleet nyt pari kuukautta, muttei ole tuonut tätä naista mihinkään näytille. Näimme eilen veljeni kanssa ja ajattelin nyt kerrankin suhtautua positiivisesti seurusteluun ja kysyin, miten hänellä ja tällä naisella nyt menee. Oli vähän hiljainen, ei sanonut oikein mitään. Ihan hyvin juu, eipä mitään ihmeellistä. 

Tuli taas vain niin lohduttoman hirveä olo. Jos on löytänyt elämänsä naisen (ja kuinka monennen, en muista), kahden kuukauden seurustelun jälkeen olettaisin hymyä ja naisen ylistämistä, rakkautta.. Nyt kertoili tästä naisesta kuin jostain vanhasta luokkakaverista. Mitä työtä tekee, missä asuu, eipä paljon muuta.

Isäni ja äitini ovat jutelleen veljeni kanssa, mutta siitä ei ollut yhtään mitään apua. 

Jos ja kun tämäkin suhde kariutuu, otan ensimmäiseen vaimoon yhteyttä. Pakkohan tämä on lopettaa, ennen kuin on taas joku uusi nainen kiikarissa. Pahoin pelkään, että tässä on kyse jostain väkivallasta tai päihteistä.

ap

[/quote]

Ap tässä päivittämässä vanhaa ketjua. Veli on ollut tämän viime keväänä löydetyn Sen Oikean kanssa nyt kohta vuoden. Ei ole halunnut tuoda tätä naista mihinkään perhejuhliin, ei ole vienyt isän ja äidin luo, eivätkä asu yhdessä. En siis ole nähnyt tätä naista kertaakaan, paitsi jossain Facebookin todella harvoissa yhteiskuvissa. 

Voi olla, että veli vihdoin ymmärsi asettua ja haluaa nyt edetä kaikessa rauhassa. Vihdoinkin. Siis niin hitaasti ja varmasti, että esittelee naisen vasta sitten, kun on aivan varma, että nainen on Se Viimeinen Oikea.

VAI? Olen onnellinen, että veli on rauhoittunut. Onko teidän tuntemattomien anonyymien kanssaeläjien mielestä ihan ok ja normaalia, ettette olisi nähneet läheisen veljenne seurustelukumppania, jonka kanssa se olisi ollut jo vuoden?

ap

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 15:27"]

Veli erosi pari vuotta sitten. Oikeastaan jätettiin kylmästi toisen miehen takia täysin yllättäen. Veli masentui, menetti työpaikkansa ja lopulta myös vuokra-asuntonsa. Seurusteli useiden naisten kanssa, suhteet loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin.

En ole pysynyt laskuissa mukana kuinka monen naisen kanssa on seurustellut "vakavasti". Jokainen on ollut Se Oikea, Facebookissa on hehkutettu onnea ja vaihdettu statusta sinkusta seurustelusuhteeseen niin usein, etten ole enää reagoinut vaihdoksiin millään tavalla. Alkoi tympiä, kun onnitteli viidettä kertaa puolen vuoden sisällä näitä statusvaihdoksia.

Noh. Veli toi jouluna uusimman tyttöystävänsä näytille. Eronnut nainen, jolla lapsia. En tehnyt parempaa tuttavuutta, kun ajattelin, ettei tämäkään nyt montaa viikkoa kestä. Pari viikkoa joulun jälkeen veli kuitenkin ilmoitti muuttavansa tämän naisen luokse ja nyt kertoi menneensä kihloihin.

En osaa suhtautua tähän mitenkään järkevästi. Tähän mennessä ei ole kihlautunut kenenkään kanssa ja kihloihin meneminen on vakava asia veljelleni, se ei ole vain merkki vakavammasta seurustelusta, kuten monelle nykyään on. Voiko muka nyt tässä tilanteessa olla Se Oikea kyseessä, jonka kanssa jaksaa olla pari kuukautta pidempään? Mikä kiire oli muuttaa noin nopeasti yhteen ja mennä kihloihin? Ennestään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa?

Varmasti veli vaistoaa, että olen varautunut. Isä ja äiti eivät ole sanoneet mitään, mutta näen kilometrin päähän, etteivät pidä tästä tilanteesta yhtään. Pelkäävät, että veli taas jää särkyneen sydämensä kanssa yksin ja jatkaa seuraavaan suhteeseen päätä pahkaa.

Mitä pitäisi tehdä? Olla onnellinen? Sanoa veljelle, mitä oikeasti ajattelen?

[/quote]

Älä sano mitään. Suhtaudu naiseen kuin kehen tahansa uuteen tuttavuuteen, ystävällisesti ja avoimesti. Koskaan ei voi tietää miten pitkää ihmissuhdetta olet luomassa. Aika näyttää.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 15:27"]

Veli erosi pari vuotta sitten. Oikeastaan jätettiin kylmästi toisen miehen takia täysin yllättäen. Veli masentui, menetti työpaikkansa ja lopulta myös vuokra-asuntonsa. Seurusteli useiden naisten kanssa, suhteet loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin.

En ole pysynyt laskuissa mukana kuinka monen naisen kanssa on seurustellut "vakavasti". Jokainen on ollut Se Oikea, Facebookissa on hehkutettu onnea ja vaihdettu statusta sinkusta seurustelusuhteeseen niin usein, etten ole enää reagoinut vaihdoksiin millään tavalla. Alkoi tympiä, kun onnitteli viidettä kertaa puolen vuoden sisällä näitä statusvaihdoksia.

Noh. Veli toi jouluna uusimman tyttöystävänsä näytille. Eronnut nainen, jolla lapsia. En tehnyt parempaa tuttavuutta, kun ajattelin, ettei tämäkään nyt montaa viikkoa kestä. Pari viikkoa joulun jälkeen veli kuitenkin ilmoitti muuttavansa tämän naisen luokse ja nyt kertoi menneensä kihloihin.

En osaa suhtautua tähän mitenkään järkevästi. Tähän mennessä ei ole kihlautunut kenenkään kanssa ja kihloihin meneminen on vakava asia veljelleni, se ei ole vain merkki vakavammasta seurustelusta, kuten monelle nykyään on. Voiko muka nyt tässä tilanteessa olla Se Oikea kyseessä, jonka kanssa jaksaa olla pari kuukautta pidempään? Mikä kiire oli muuttaa noin nopeasti yhteen ja mennä kihloihin? Ennestään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa?

Varmasti veli vaistoaa, että olen varautunut. Isä ja äiti eivät ole sanoneet mitään, mutta näen kilometrin päähän, etteivät pidä tästä tilanteesta yhtään. Pelkäävät, että veli taas jää särkyneen sydämensä kanssa yksin ja jatkaa seuraavaan suhteeseen päätä pahkaa.

Mitä pitäisi tehdä? Olla onnellinen? Sanoa veljelle, mitä oikeasti ajattelen?

[/quote]

Älä sano mitään. Suhtaudu naiseen kuin kehen tahansa uuteen tuttavuuteen, ystävällisesti ja avoimesti. Koskaan ei voi tietää miten pitkää ihmissuhdetta olet luomassa. Aika näyttää.

[/quote]

Jos olisit lukenut koko viestiketjun, niin olisit kartalla. Tämä nainen tuli raskaaksi ja jätti veljeni. Veli ei ole tietääkseni koskaan nähnyt lastaan. 

Tuon jälkeen on tullut taas uusi nainen, jonka kanssa on ollut noin vuoden. Lue pari viestiä ylempää.

ap

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 09:27"]

"viidennellä kuulla"  Kuka oikeasti käyttää tuollaisia 70-luvun sanontoja nykypäivänä?

[/quote]

Jaa. Minä olen kaikissa kolmessa raskaudessa puhunut näin. Olenko ihan kalkkis?? Olen 31v, lapset syntyneet 2002, 2004 ja 2006.

 
[/quote]
et mutta olit teiniäiti. Ihan vaan ohiksena rupesin laskemaan

Voisit koittaa ymmärtää. Toki jokainen alkava suhde kuuluukin sisältää toiveen "siitä oikeasta" ja se ensirakastumisen tunnehan on ihanaa!

Olen itse ollut pian 20 vuotta saman ihmisen kanssa ja muistan vielä niitä pysähdyttäviä tunteita kun rakasti jotain uutta ihmistä. Se, kun häntä ei tuntenut. Ei tiennyt hänen tummia puolia ja tämä suhde kesti. Moni suhde kaatui ennen häntä.

Olen itse ulospäinsuuntautunut ja puhun onnestani, surustani, monista tunteistani. Ja luulen että jos eroaisin niin itsekin päivittelisin sinne jos jonkun kanssa nyt alkaisin seurustelemaan (ja jos eroaisin) ja jos taas seurustelisin (ja toki eron tultua päivittäisin tilan).

Minusta tuossa ei ole mitään kummaa. Päivitätkö itse "turhaa" naamakirjaan? Ehkä veljesi tekee niin? Meistä on moneksi.

Minusta on hyvin surullista jos veljesi on löytänyt ihmisen, joka rakastaa häntä! Kuten olet huomannut, hän on ollut suhteissa joissa paljastuu asioita jotka kaataa suhteen. Ja nyt on joku jonka kanssa eläisi.

Minusta tilanne olisi ymmärrettävämpi jos veljesi olisi se joka kihlaa heti uuden naisen ja jättää, kihlaa kohta uuden ja jättää. Nyt hänellä on kuitenkin joku jonka kanssa elämää tehdä.

Tuli todella kurja mieli, ei veljesi takia vaan sinun.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 03:37"]

Voisit koittaa ymmärtää. Toki jokainen alkava suhde kuuluukin sisältää toiveen "siitä oikeasta" ja se ensirakastumisen tunnehan on ihanaa!

Olen itse ollut pian 20 vuotta saman ihmisen kanssa ja muistan vielä niitä pysähdyttäviä tunteita kun rakasti jotain uutta ihmistä. Se, kun häntä ei tuntenut. Ei tiennyt hänen tummia puolia ja tämä suhde kesti. Moni suhde kaatui ennen häntä.

Olen itse ulospäinsuuntautunut ja puhun onnestani, surustani, monista tunteistani. Ja luulen että jos eroaisin niin itsekin päivittelisin sinne jos jonkun kanssa nyt alkaisin seurustelemaan (ja jos eroaisin) ja jos taas seurustelisin (ja toki eron tultua päivittäisin tilan).

Minusta tuossa ei ole mitään kummaa. Päivitätkö itse "turhaa" naamakirjaan? Ehkä veljesi tekee niin? Meistä on moneksi.

Minusta on hyvin surullista jos veljesi on löytänyt ihmisen, joka rakastaa häntä! Kuten olet huomannut, hän on ollut suhteissa joissa paljastuu asioita jotka kaataa suhteen. Ja nyt on joku jonka kanssa eläisi.

Minusta tilanne olisi ymmärrettävämpi jos veljesi olisi se joka kihlaa heti uuden naisen ja jättää, kihlaa kohta uuden ja jättää. Nyt hänellä on kuitenkin joku jonka kanssa elämää tehdä.

Tuli todella kurja mieli, ei veljesi takia vaan sinun.

[/quote]

Facebookissa näitä statusvaihdoksia kommentoitiin ennen paljon, ihmiset onnittelivat ja toivottivat hyvää yhteiselämää jne. Vuosi sitten alkanut seurustelusuhde sai toistasataa tykkäystä ja kommentit päälle. Ja nyt, kun veli laittoi statuksekseen kihlauksen, tasan viisi FB-kaveria on tykännyt siitä. Ei kommentteja, vain viisi tykkäystä. Kukaan niistä ei ole ihan läheinen, ei sukulainen. Se ehkä jo kertoo siitä, että näihin suhteisiin ei oikein uskota. 

Tuntuu pahalta silti. Haluaisin, että veli löytäisi onnen ja olisi jonkun naisen kanssa lopun elämänsä. Mutta silti, en voi uskoa, että se nyt olisi löytynyt kaikkien harha-askeleiden jälkeen ihan yhtäkkiä ja että kaikki menisi vain näin nopeasti. Miten voi noin monen suhteen jälkeen näin nopeasti sitten tietää, että tämä oli tässä, nyt ei nää edes mietitä?

Sekin tuntuu ihan käsittämättömältä, että oma veli on kihloissa naisen kanssa, jonka olen tavannut kerran. Meillä on kuitenkin läheiset välit, asutaan samassa kaupungissa. 

ap

Paljonko se sulle maksaa, jo sanot onnea ja olet kannustava?

Miksi se välinpitämättömyys olisi veljellesi parempi vaihtoehto, mitä se hyödyttäisi?

Ei se vaikuta suhteen kestävyyteen yhtään kuinka sinä siihen suhtaudut, mutta veljellesi siitä on iloa, kun huomaa, että häntä tuetaan.

Ehkä ei kannata kihlajaislahjoja ostella, mutta onnitella toki voit, ihan kunnolla!!

Et sinä mainettasi menetä, jos tuosta ei mitään tule, vaikka onnitteletkin.

Jatkoa tälle tarinalle. Veli ilmoitti, että kihlattu odottaa vauvaa. On kuulemma jo viidennellä kuulla, joten vauva on saanut alkunsa ihan hirveän pian seurustelun alun jälkeen.

Mä en kestä. Mä en pysy mukana. En pysty mitenkään olemaan luonnollisesti onnellinen. Onko ihan hirveän väärin sanoa suoraan veljelle, mitä oikeasti ajattelen? Että ymmärräthän, etten pysty olemaan innoissani, kun kaikki on mennyt niin hirveän nopeasti? En pysy mukana. En edes tarkkaan muista, miltä tämä uusin tyttöystävä, kihlattu, joskus ehkä kälyni, näyttää. Tai mikä sen sukunimi oli, en todellakaan muista.

Olen ihan hirveä ihminen, mutta mä tarvitsen aikaa. Isä ja äiti ovat tosi pettyneitä.

Siis onko tuossa kihlatussa naisessa jotain vikaa?? En ymmärrä, miksi tämä on sulle niin vaikeaa. Jos veli on tapaillut paljon naisia ja seurustellut, mutta ei kuitenkaan muuttanut kenenkään kanssa yhteen eikä mennyt kihloihin niin eikö tässä nyt ole oikeasti ainekset vakavampaan juttuun?

Ulkopuoliset ei voi koskaan tietää suhteen laadusta tai kestävyydestä. vaikka kaikki olisi päälle päin täydellistä, ero voi tulla kelle vaan koska vaan. Ei sinun tarvitse aikuisen miehen mahdollisia tulevia sydänsuruja murehtia. Nainen on raskaana veljellesi - miksi hän jättäisi tämän saman tien?

"viidennellä kuulla"  Kuka oikeasti käyttää tuollaisia 70-luvun sanontoja nykypäivänä?

Tiedä vaikka raskaus olisi saanut veljeksiä ajattelemaan tilannetta ihan oikeasti, ja tämä olisi oikeasti se nainen jonka kanssa haluaa olla.

Luulisi, että raskaus olisi ajanut veljeni pakosalle, jos hän ei olisi vakavissaan (vaikka kuinka "taas kerran"). voit mielestäni hyvin sanoa veljellesi suoraan, että sinun tarvitsee hiukan sulatella asiaa, mutta hetken mietittyäsi haluat tutustua tähän morsmaikkuun.

Suosittelen vahvasti, että yrität hyväksyä tilanteen, kun et sille mitään voi.

Mä en voi kuin ihmetellä, miten mun vanhemmat on aina olleet iloisia kun mä olen "tuonut jonkun näytille", tarkoitan siis aikuisena (ei ne ollu tyytyväisiä kun raahasin 15-16v pari pitkätukkaa näytille, toisen kanssa kuitenkin oltiin 7v yhdessä joten vanhemmatkin tottuivat).

Mutta siis aikuisena, 30v, kun löysin elämäni miehen eli naimisissa olevan kahden teini-ikäisen lapsen isän, vanhempani ottivat hänet perheeseen niin hyvin kuin vain saattaa (en todellakaan olisi uskaltanut toivoakaan). Ehkä sen sitten näki heti, että me ollaan kuin luodut toisillemme. Ehkä veljesikin on uuden naisen kanssa??

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 09:20"]

Siis onko tuossa kihlatussa naisessa jotain vikaa?? En ymmärrä, miksi tämä on sulle niin vaikeaa. Jos veli on tapaillut paljon naisia ja seurustellut, mutta ei kuitenkaan muuttanut kenenkään kanssa yhteen eikä mennyt kihloihin niin eikö tässä nyt ole oikeasti ainekset vakavampaan juttuun?

Ulkopuoliset ei voi koskaan tietää suhteen laadusta tai kestävyydestä. vaikka kaikki olisi päälle päin täydellistä, ero voi tulla kelle vaan koska vaan. Ei sinun tarvitse aikuisen miehen mahdollisia tulevia sydänsuruja murehtia. Nainen on raskaana veljellesi - miksi hän jättäisi tämän saman tien?

[/quote]

Enhän voi tietää, onko siinä naisessa mitään vikaa, kun olen hänet vasta kerran lyhyesti tavannut. En vain osaa suhtautua tähän mitenkään asiaan kuuluvalla vakavuudella, kun eron jälkeen veljellä oli jatkuvasti joku uusi nainen kuvioissa. Varmaan viimeiset viisi "vakavaa" seurustelusuhdetta olen jo jättänyt ihan huomioimatta, koska ne ovat ehtineet päättyä ennen kuin olen edes nähnyt näitä elämän suurimpia rakkauksia. Tämäkin suhde alkoi ihan muutaman päivä edellisen päätyttyä, joten kuvittelin veljen taas pian vaihtavan naista. 

Voihan tämä nyt olla se lopullinen onni, mutta historian takia pelkään, että taas vaihdetaan kohta naista. Ja kihlaus ja vauva on kuitenkin sata kertaa vaikeampaa jättää taakseen. Vauvaa nyt ei voi jättää taakseen, mutta hirveä sotku kaikesta tulisi, jos pieleen menisi.

Tarvitsen aikaa tälle.

ap

No tokko se sun veljesi sun siunausta niin tarvitseekaan? Aikuinen mies, anna sen elää oma elämänsä kuten parhaaksi näkee ja itsehän virheensä joutuu kohtaamaan.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 09:27"]

"viidennellä kuulla"  Kuka oikeasti käyttää tuollaisia 70-luvun sanontoja nykypäivänä?

[/quote]

Jaa. Minä olen kaikissa kolmessa raskaudessa puhunut näin. Olenko ihan kalkkis?? Olen 31v, lapset syntyneet 2002, 2004 ja 2006.

Onnittele veljeä ja uutta puolisoa. Veljelle voit kuitenkin kertoa että sinun on ollut vaikea pysyä perässä hänen elämänsä käänteissä ja tarvitset aikaa, mutta että toivot kaikkea parasta veljellesi ja uudelle suhteelle, muutahan et voi oikeastaan tehdä.

Ymmärrän sinua ap NIIN hyvin. Ystäväni oli ennen aivan järkevä aikuinen ihminen, mutta eronsa jälkeen alkoi mieletön ralli. Joka viikonloppu baarista löytyy uusi elämän mies. Statukset vaihtuu facebookissa. Muutamat raskausepäilytkin olen rauhoitellut. (Ilmeisesti apteekeista ei nykyään saa raskaustestejä, vaan varmuus raskaudesta saadaan kysymällä kavereilta.)

Veljeesi et oikein voi välejä laittaa jäähylle, niinkuin minä tein ystävääni edellisen "Olen raskaana ja menemme naimisiin, olemmehan jo seurustelleet kolme viikkoa!" -vouhotuksen jäljiltä. Mutta sinulla ei myöskään ole velvollisuutta toimia olkapäänä. Jos sinulle tulee sopiva tilaisuus kahden kesken veljesi kanssa, voit todeta että tämä kaikki tuli sinulle yllätyksenä ja järkytyksenä, ja toivot kaikkea hyvää veljellesi ja hänen perheellensä. Mutta jos tämäKIN suhde kariutuu, siitä pitää sitten vain selvitä, kun se vauvakin on väsätty, ja sinä et kuuntele sitten itkuja.

Etkä sitten myöskään kuuntele niitä itkuja.

Siis hyvänen aika, ihmisiä tässä kaikki vain ollaan. Yhtäkkiähän se rakkaus, oikeakin sellainen, löytyy. Veljesi on tapaillut monia naisia, kunnes nyt sitten tapasi kihlattunsa. Ehkäpä tuleva vauva saa nyt veljesikin rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen. Nykyäänhän on valloillaan sellainne kertakäyttökulttuuri myös ihmissuhteissa, että heti lähdetään pakoon, kun tulee ensimmäinen ryppy rakkauteen. Ei jakseta yhtään yrittää. Nyt kun veljesi saa kihlattunsa kanssa vauvan, hänen onkin ehkäpä yritettävä ja panostettava tähän suhteeseen aivan eri tavalla, kun noihin aikaisempiin pikasuhteisiin.

Miksi sinä tarvitset aikaa sulatella tätä? Eihän kyse ole sinun elämästäsi. Veljesi oli kertomasi mukaan masentunut edellisen pitkän suhteensa jäljiltä. Eikö nyt olisi hänen aika kokea onnea ja pysyvyyttä taas elämässään? Minusta sinun pitäisi kannustaa veljeäsi sen sijaan, että näytät hänelle että et usko hänen kykyihinsä pitää suhde koossa, et usko heidän rakkauteen, et usko liiton kestävän. Paljon negatiivisia ajatuksia sinulta, kyseessä on kuitenkin rakas veljesi.

Veljesi saa pian oman lapsen. Mitkä ovat hänen vaihtoehtonsa? Yrittää rakentaa hyvä suhde kihlattuun ja toimia perheensä edun mukaisesti, huolehtia lapsestaan ja tavoitella onnea elämäänsä TAI uskoa kuten sinä, ettei tämäkään kestä, eroavat kuitenkin, vaikeaa tulee olemaan, lapsikin sotkee ja vaikeuttaa kaiken jne jne. Asenteella on paljon tekemistä sen kanssa, miten elämässä tulee menemään ylipäätään. Voisit nyt ottaa omaksi asenteeksesi positiivisemman sävyn ja tukea veljeäsi.

Ja mikäli kaikki ei mene, kuten veljesi toivoo, ei siitä kannata toista rangaista. Kuka sittenveljeäsi kuutelee ja tukee, jos et sinä, hänen oma siskonsa. Aivan typerää katkeroitunutta ajattelua sellainen, että mitäs minä sanoin, en kyllä kuuntele tippaakaan itkujasi, kärsi nyt yksin surusi ja erosi kanssa. Lapsellista. Veljesi elää omaa elämäänsä, elä sinä omaasi. Mikäli veljelle tulee sydänsuruja joskus, ole häntä varten. Kuuntele ja lohduta. Mitä siinä häviät? Et voi tietää mitä kaikkea veljesi on aikasemman eronsa jälkeen joutunut käymään läpi. Vasta kun olet oikeasti kävellyt hänen kengillään ja kokenut sen mitä hän on kokenut, voit arvostella hänen valintojaan ja tekojaan. On helppo sanoa sivustakatsojana, että mä en ainakaan tekis tolleen enkä tolleen. Ihminen tekee surussaan kaikkea sellaistakin jotaie i täysissä järjissä tekisi koskaan.

Tue veljeäsi. Kerro, että oman lapsen saaminen on maailman upeinta (onhan se, vaikka suhteen tulevaisuudesta ei kukaan tietäisikään).