Miten voi erota, jos ei ole varaa elättää itseään?

Sitä voi muuttaa maalle, asua halvemmin.

Kymmenen vuotta kuulostaa liian pitkältä ajalta itkettäväksi. Etkä sitäpaitsi voi olla edes vasram ettei miehesi keksi erota sitä ennen.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 11:46"]

Sitä voi muuttaa maalle, asua halvemmin.

[/quote]

Nämä maalle muutot ei paljon auta jos ei siellä ole töitä. Varmaan moni muuttais maalle jos mahdollista.

Voi jestas sentään. Sinä saat asumistukea, elatusmaksut, lapsilisän yksinhuoltajakorotukset, kaupungin vuokra-asunnot ovat halpoja. Miksi kärsiä 10 vuotta ja pilata lasten tunne-elämä? Ihan varmasti pärjäät!

Yhteiskunnalta voi saada myös tukia tuollaisissa tilanteissa, ei Suomessa kenenkään ole pakko kammottavassa liitossa pysyä siksi ettei pystyisi muuten tulemaan toimeen. Varsinkin kun on lapsia niin asumiseen on ihan vaarmasti tukia tiedossa kun olet pienituloinen.

tukiaisia hakemaan sitten vaan. ydinperhe on nolo!

Asuu niitä muitakin yksinhuoltajia Helsingissä. Turhaan itseäsi rääkkäät.

Voi erota, jos lasket rimaa. Et halua sitä tehdä. Kaupungin vuokra-asunto,asumistuet,yh korotus lapsilisiin ja elatusmaksut.

Kolme lasta? Yksinhuoltajan lapsilisät korotuksineen on väh. 450 euroa, päälle saat minimielarit 450 euroa, eli 900 euroa. Kai noilla ja sun palkallasi nyt vuokra, vaatteet ja ruoka maksetaan.

Ap, miten elät jos mies ottaa Sinusta eron?

Saat tukien ja palkkasi yhteenlaskettuna sen verran rahaa, että tulette toimeen kohtuullisen kokoisessa ja maksavassa asunnossa. Mitään ylisuurta ja kallista vuokraa ei saa olla asumistukea hakiessa. Jos neliöt ylittyvät ja hintatason, maksat sen erotuksen.

Minulla kävi niin, että jäin yksin kolmen lapsen kanssa entiseen anopin asuntoon vuokralle. 58 neliötä, kaksi lasta ja minä. 

Anoppipa laittoi kiskurivuokran, mutta minä en saanut asumistukea kuin sen verran mitä katsottiin kohtuuhintaiseen asuntoon vuokran olevan. Paha mummi lapsille, en antanut tavata muutenkaan, näkihän jo vuokramaksusta millainen...

Tiukkaa varmaan on, kun maksat kaiken yksin tavallaan. 

Palkkasi otetaan huomioon kuten saamasi elatusmaksut tai jos isä ei maksa huomioidaan saamasi elatustuki. Joskus käy niin että kaikki saamasi rahat laskettuna yhteen et saakaan esim. toimeentulotukea, mutta asumistuen...

Miksi olet pienipalkkainen? Oletko osa-aikaisessa työssä? Käy mahdollisuudet läpi työn suhteen.

Teet väärin ap lapsiasi kohtaan jos jatkat kärsivänä vain siksi että miehesi maksaa laskut.

Kun äiti ei voi hyvin, ja Sinä ap et voi voida hyvin tilanteessasi, kärsivät lapsetkin sinun kauttasi.

Lapsilla tulee olla jaksava äiti, ei masennusta tai liikoja huolia ja pahaa mieltä. Kaikki vaikuttaa lapsiin.

Koska oma liittoni olikin suuri pettymys ja sain itkeä enemmän kuin nauraa, päädyin radikaaliin ratkaisuun.

Minulla oli 2v ja 1v lapset ja aloin juuri odottamaan kolmatta lasta ottaessani eron. Huomasin vasta eron alkaessa uuden raskauden, mutta halusin pitää lapsen vaikka tiesin taloudellisesti tulevan tiukkaa.

Lasten isä ei koskaan maksanut elatusmaksuja, häntä ei tavoitettu kirjeillä (äitinsä luona ja kavereilla ilman osoitetta) joten se siitä. Tapaaamisoikeutta isä ei saanut avioeron yhteydessä, koska eipä hän muutenkaan kotona ollut lastensa kanssa. Ei kyllä valittanutkaan asiasta eteenpäin.

Ajattelin siis lasteni parasta. En ap tiedä millainen isä lapsillasi on, hän voi olla hyväkin isä vaikka Sinulle tuottaa mielipahaa ym.

Mutta millainen olisi hyvä isä joka aiheuttaa omien lastensa äidille pahaa mieltä..ei siis olekaan ehkä niin hyvä isä.

Nyt ap juttelet jonkin tahon kanssa mahdollisuuksistasi päästä pois lastesi kanssa. Minä en ainakaan ollut avioliitossa rahan takia...ja mieheni elämäntavoilla meiltä puuttui jopa lasten ruokaa välillä.

Kun pääsin miehestäni ja anopistani eroon, olin helpottunut ja vapautunut. Pärjäsin sittenkin.

Toki pienten lasten äitinä oli keksittävä joki työpaikka elättääkseni meidät. Siihen aikaan ei saanut kotihoidontukea, eikä työttömyyskorvausta. Perustin oman yrityksen johon vastasyntynytkin tuli mukanani kahden sisaruksensa kanssa. Pärjäsin matkat ilman autoa, ajokorttia ei edes ole...

Tässä yksi esimerkki kuinka ajattelemalla lasten parasta ja itseäänkin voi selviytyä. Äidin vastuu ja rakkaus lapiinsa saa ihmeitä aikaan.

En todellakaan kadu eroani, jaksoinhan olla virkeä ja iloinen äiti vaikka oli kolme alle nelivuotiasta lasta ilman isää.

Kaikkea hyvää Sinulle ap.

Kai siitä isosta talosta jää sinullekin jotain pääomaa?

Ajatteletko nyt ap lapsiasi ollenkaan? Heidän täytyy kestää kotona vielä 10 vuotta ja katsella itkevää äitiä???