Lue keskustelun säännöt.
Lihavuus ON hormoneista kiinni ja stressistä
05.03.2013 |
Ainakin usein.Stressi pistää kropan sekaisin pitkäksikin aikaa jolloin aineenvaihdunta häiriintyy, itsellenikin tuli lisämunuaisten uupumus.
Söin muutaman kk:n lievällä annoksella rauhoittavia sillä elämäni oli kaaoksessa.
Nyt alkaa olemaan asiat kunnossa ja vähennän rauhoittavan pois välttääkseni uuden stressiaallon iskemisen jos sitä ei tee todella hitaasti, vaikka puhunkin aivan minimaalisesta käytöstä.
Minulla on KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA ollut kohta 20 vuotta. Tämä tilanteeni on toistunut nyt 2 kertaa sairauteni aikana.
Eli raskauden jälkeen arvoja sai hakea kohdilleen kauan, n. vuoden.
Tuona aikana, vaikka päälläni seisoin niin en laihtunut kuin 100g ja ihan tosi, osaan laihduttaa ja liikkua. Mitään ihmeen karppaamisia en voinut edes ajatella 1-tyypin diabetekseni takia.
Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jostain julkkiksesta jolla oli kanssa kilp.vajaatoiminta ja kun sai arvot vihdoin kohdalleen niin arvojen piti olla tasapainossa ainakin vuoden ennenkö alkoi tapahtua eli hän laihtui itsellään, keho hakeutui normaaliin tilaansa kunhan se oli ensin havahtunut luottamaan toimintaansa.
Itse olen kokenut tuon nyt kaksi kertaa.
Tällä toisella kertaa paha stressitila hidasti asiaa ennenkö karsin elämästäni kaiken ylim. stresin mitä voin ja mistä on aika luopua. Mies sai lähteä.
Olen tehnyt hidasta työtä kokonaisvaltaiseen paranemiseen, huomaamattani syönyt todella monipuolisesti ja terveellisesti (paljon kalaa, erilaisia täysmehuja sokerin ylläpitoon jos ne tipahtaa, paaljon rahkoja, leipä on jotenkin tökkinyt eli en ole syönyt sitä paljoakaan, olen silti myös herkutellut jos on tehnyt mieli sillä en halua mistään muodostuvan itselleni mörköä ja toisekseen olen vaan toiminut mikä milloinkin on tuntunut sopivalta, salaatteja olen rakastanut aina).
Toisaalta olen kokeillut noita asioita aiemmin ns. laihiksella, onnistumatta.
Nyt vaan painoni on tippunut, tippunut ja tippunut HUOMAAMATTANI ja tunnen voivani koko ajan paremmin.
Kokonaisuudessaan on lähtenyt 15kg reilun kk:n aikana ja tein jälleen huomion, että kilppariarvoni tasaaantui normaaleiksi n. vuosi sitten eli nyt kroppani vissiin taas havahtui.
Haluan tämän kertoa muille joilla on aineenvaihdunnassa jotain häiriöitä. Älkää ihan oikeasti syyllistäkö itseänne jos paino ei laske, vaikka kuinka yrittäisitte ja muut väittävät, että kyllä se lähtee kun vaan noudattaa niitä ohjeita jajaja...
Lääkäritkin saattaa syyllistää ja eritoten ne elämääsi kuuluvat naishenkilöt mm. työpaikalta tai muualta.
Jos sinun häiriötäsi voidaan hoitaa lääkkein niin ole kärsivällinen jos ei heti tapahdu kun arvot on verikokeissa normaalit. Kropan kun on vaikea päästää irti ja selviytyä häiriötilasta. Toki tuona odotusaikanankin terveellisesti eletty elämä on toivottavaa ja aina plussaa, mutta älä lannistu jos paino ei laske.
Aina kannattaa kokeilla vyöhyketerapiaa tai homeopatiaa, niistä voi saada avun. Saahan niistä avun jopa eläimet, jotka eivät ymmärrä siihen pilleriin luottaa tai edes sitä, että koitetaan auttaa,joten heitä ennakkoluulot nurkkaan, kokeilu ei ole kallista. Itse silloin ekalla kerralla sain homeopaatilta avun ja kävi samoin kun nyt eli paino putosi.
Myös nivelsairauteni oli hyvässä tilassa ilman lääkitystä lähes 7 vuotta. :)
Nyt tajuan kuinka suuri vaikutus stressillä on meidän elämään,eikä ole laiskuutta kuunnella itseään. Itsekin oikein opettelen kuuntelemaan ja olemaan terveellä tapaa myös itsekäs.
Tästä on hyvä jatkaa taas normaalipainoisena.=)
Joku tulee kuitenkin väittämään vastaan niin sanon jo etukäteen etten tule kommentoimaan sillä olen asiastani täysin varma, muutama alansa huippulääkäri on myös samaa mieltä kanssani, toinen heistä on hoitanut minua vuosia. Toivon, että kaikki epäilijät kysyvät ensin itseltään: Onko minulla jokin häiriö ja kokemusta asiasta? Onko se päässyt pahoin hallinnasta joskus vai kuulunko niihin onnekkaisiin joilla arvot on aina tasapainossa?
Niin ja jos kokemusta löytyy niin kokeile neuvoani tai tutustu aiheeseen esim. homeopaatin luona. Tai sitten et usko, se ei ole minulta pois, itseltäsi on...valitettavasti.
Kommentit (19)
Tavallisestihan lihavuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että yksilö syö enemmän kuin kuluttaa. Joissakin tapauksissa syynä on hormonitoiminnan häiriö, strsssi tai muu sairaus. PISTE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi toki ollakin, mutta ei ei kaikilla. Jotkut vain syövät tai juopottelevat itsensä lihavaksi. Mutta totta puhut, stressaantuneena on vaikea laihduttaa. Olen monen kuullut(lukenut) sanovan että laihtui ihan itsekseen kun lopetti laihduttamisen ja hyväksyi itsensä. Ihminen on niin monimutkainen olento. Itselleni sopii lempeä mutta samalla tiukka laihdutussysteemi. Eli tiukka ruokavalio, mutta liikunnan kanssa ei saa vetää överiksi ja pitää muistaa levätä ja hakea hyvää oloa onnellisuutta sitten muusta kuin ruuasta tai makeasta. Onnellisena olen laihtunut parhaiten. Stressaantuneena ja hammasta purren en laihdu. Mutta tämä lempeys ja onni ei saa ainakaan minulla johtaa siihen että alan sallimaan itselleni pullan tai karkkipötkön päivittäin, se ruokkii vain sitä makean himoa jota vastaan joudun sitten taas taistelemaan. Siinä olen kuin alkoholisti.
Vihje: kannattaa kokeilla tipatonta,siis täysin tipatonta välillä. Sillä voi saada ihmeitä aikaan jos on tissuttelija.
Jep, mutta harvalla ihmisellä ylipaino johtuu hormoneista ja stressistä, suurimmalla osalla se johtuu puhtaasti syömisestä...
Toivotaan nyt sitten, ettet taas saa stressiä... kun lihomistahan et sitten taas voi estää mitenkään.
No, johan oli vuodatus!! En jaksanut lukea kokonaan mutta vaikuttaa taas lihavuuden puolustuspuheelta. Kyllä - kilpirauhavaiva vaikuttaa painoon ja ei - stressi ei lihota mutta vaikeuttaa laihtumista. Ihmiset käyttävät vain stressiä syynä lohtusyömiselle ja se lihottaa.
Minulla on kortisoli (stressihormoni) arvot olleet kohollaan vuosia ja laihtuminen on vaikeaa.
Mutta - en ole koskaan päästänyt itseäni lihomaan normaalirajan yläpuolelle!! Kyllä ne kilot on ihan itse hankittuja 99% tapauksista:D
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 08:34"]
Jep, mutta harvalla ihmisellä ylipaino johtuu hormoneista ja stressistä, suurimmalla osalla se johtuu puhtaasti syömisestä...
Toivotaan nyt sitten, ettet taas saa stressiä... kun lihomistahan et sitten taas voi estää mitenkään.
[/quote]
Niin, ja toivottavasti ne hormonitkin pysyy kurissa, ettet liho jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIelenkiintoinen avaus. Itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta, todettiin v 2010 ja paino nousi tuolloin vuodessa 15kg. PAino on nyt 71kg ja tästä ei sitten tipu millään. Kiloklubiin työnnön jokaisen suupalan, kaloreita tulee 1200-1500/vrk ja kulutan liikunnalla n. 1000-2000 kaloria viikossa. Senttejä on vyötäröltä lähtenyt, rasvaprosentti on silti 30. Herkuttelen kerran viikossa, silti paino ei tipu.
Ennen sairastumista olin hoikka ja hyväkuntoinen vuosikausia.
Selvä. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että lihavuuden syyt on aina muissa, kun hänessä joka sitä ruokaa sinne suuhunsa mättää, kun on sitä sterssiä jne... eikä oikein jaksa liikkuakkaan, kun stressiä jne...Läheisten, lääkärien yms...syyllistäminen johtaa sterssiin, joka vaan lihotta lisää.
Loppupäätelmänä näkisinkin tämänkin olevan huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että pelkkä oire olisi syy lihavuuteen ja asiat on mustavalkoisia vain nähtynä yksien lasien läpi. Mutta sitä ei voi kiistää, että hormonitoiminnat häriöt ja sairauden voivat sitä lihavuutta aiheuttaa, mutta suurimaksi osaksi ne ovat vain pirun huonoja tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaantuneena ei välttämättä nappaa urheilla ja syödä järkevästi.
Moni on tunnesyöjä ja pimeä on tekosyy jäädä kotiin sohvalle makaamaan.
Ainoa minkä kirjoituksessasi allekirjoitan on kilpirauhasen toiminta mutta siitä minulla ei ole kokemusta itselläni. Siitä kylläkin että "vaikka mää kuinka teen mitä niin en laihdu- potaska" jolla huijaa normaalipullukkakin itseään.
Nim. useamman lapsen äiti, joka on ollut hoikka ja pullukka. On ollut laiska liikkumaan ja syö tunteisiin ja tylsyyteen.
Nytkin laihdutan eräänkin raskauden jälkeen takaisin. Ja huomaan miten olen saanut enempi muuttaa käyttäytymistäni: lisätä liikkumista ja lopettaa tylsistymiseen syömistä. "Normaalisti" olisin jo nyt klo 9 aamulla syönyt aamupalaa aikoja sitten ja aloittanut kaapilla käymisen! Ei se johdu mitenkään hormooneistani. :)
Miksi se on niin vaikea hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia, se mikä yhdelle on helppoa on toiselle vaikeaa?
Tuossahan puhuttiin laihduttamisesta, ei siitä miten on lihonut. Ja se on satavarmaa että hormonit vaikuttaa, varsinkin naisella, ihan kaikkeen, myös vittumaiseen luonteeseen.
Jotkut lihovat helpommin kuin toiset, ja toisten on helpompi laihtua kuin toisten. Ihan samalla tavalla kun toisten on helpompi lopettaa tupakanpoltto, toiset saavat lopetettua kertaheitolla, ja toiset sortuu kerta toisensa jälkeen, edes raskaana ollessa kaikki eivät siihen pysty.
Ja edelleenkään kaikki lihavat ihmiset eivät vedä ruokaa kaksin käsin kilotolkulla. Lihoa voi syömällä pieniä annoksia, jos syö väärää ruokaa ja vääriin aikoihin, samoin keinoin pysyy lihavana.
Bob Harper (Suurin pudottaja)
Sanoo näin kirjassaan:
"Eräs asia, jonka olen toistuvasti näiden vuosien aikana havainnut, on se, että useimpien ihmisten on syötävä voidakseen pudottaa painoa. Osittain kyse on pelkästään aineenvaihdunnasta. Moottori on saatava ensin käyntiin, jotta se voi kuluttaa kaiken vyötäröltä löytyvän ylimääräisen polttoaineen."
Eli lopettamalla syömisen ei laihdu, vaan pitää muuttaa se mitä syö, ja syödä säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 09:02"]
Selvä. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että lihavuuden syyt on aina muissa, kun hänessä joka sitä ruokaa sinne suuhunsa mättää, kun on sitä sterssiä jne... eikä oikein jaksa liikkuakkaan, kun stressiä jne...Läheisten, lääkärien yms...syyllistäminen johtaa sterssiin, joka vaan lihotta lisää.
Loppupäätelmänä näkisinkin tämänkin olevan huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että pelkkä oire olisi syy lihavuuteen ja asiat on mustavalkoisia vain nähtynä yksien lasien läpi. Mutta sitä ei voi kiistää, että hormonitoiminnat häriöt ja sairauden voivat sitä lihavuutta aiheuttaa, mutta suurimaksi osaksi ne ovat vain pirun huonoja tekosyitä.
[/quote]
Mä en nyt oikein tajua, miten se että hormonitasapaino on pielessä, on syy jossain muualla kuin siinä ihmisessä joka sitä ruokaa mättää suuhunsa? Tottakai hormonitoiminta on tässä ihmisessä sisällä, ei kai mitkään hormonit voi ihmisen ulkopuolelta vaikuttaa? Se miten kunkin ihmisen kroppa toimii vaihtelee, ja jos joku sanoo että miten hänen kroppansa toimii, ei se ole tekosyiden etsimistä. Joku syy aina on, se mikä se syy on kenelläkin on ihmisen oma asia, ei ole muiden oikeus tulla sanomaan että tuo on vain tekosyy. Yleensä laihat kysyy miksi olet lihava, miksi et laihduta, ja sitten kun läski vastaa siihen, se on aina laihan mielestä tekosyy. Kaipa se ainoa vastaus jonka lihava hyväksyy on se kun läski sanoo heti että olen laiska ja tyhmä luuseri, parempi että tapan itseni kun en osaa pysyä laihana ja kauniina eli viisaana kuten sinä.
Puolet suomalaisista ovat ylipainoisia, ja laihempi puoli ihmisitä on sitten vaan kaikki paljon älykkäämpiä, ja muutenkin parempia ihmsiä kuin ne toiset.
Rajanveto ei ole niin helppoa. On ihmisiä, jotka tekevät parhaansa muuttaakseen elintapojaan paremmiksi ja paino ei silti laske tai laskee hyvin hitaasti. Sitten on niitä ihmisiä, jotka eivät tee mitään tervellisemmän elämän hyväksi, vaan piiloutuvat hormonien, geenien, stressin jne. taakse. Ulkopuolinen ei voi tietää, kummasta on kyse, enkä ymmärrä, miksi se kenellekään ulkopuoliselle kuuluisikaan. Joku läheinen voi tietysti koettaa herätellä sellaista ihmistä, joka istuu telkkarin ääressä leivospaketti kädessään ja selittää ylipainoaan hormoneilla ja geeneillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolet suomalaisista ylipainoisia? Missä ne siis ovat, meidän seudulla yli puolet ovat selkeästi normaaleja tai hoikkia, oikeasti ylipainoisia näyttää olevan reilu vähemmistö... Vai ovatko tämänkin seudun ylipainoiset vaan kotonaan piilossa?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 09:46"]
Puolet suomalaisista ylipainoisia? Missä ne siis ovat, meidän seudulla yli puolet ovat selkeästi normaaleja tai hoikkia, oikeasti ylipainoisia näyttää olevan reilu vähemmistö... Vai ovatko tämänkin seudun ylipainoiset vaan kotonaan piilossa?
[/quote]
Ihan tutkittu asia, tosin sinä et varmaankaan näe omalla silmällä kaikista "normaalin" näköisistä ihmisistä onko kilo tai pari liikaa, se on myös ihmisen kropan mallista eli rakenteesta kiinni miltä näyttää. Ei ollut kyse siitä kuinka paljon on niitä joilla huomattavan paljon ylipainoa, ylipainoisista suurimmalla osalla on vain vähän ylipainoa. Ja pitää teidänkin ymmärtää ja hyväksyä se, että jos ihminen on sairaaloisen lihava, on hänen elämänsä ja laihduttamisensa täysin erilaista kuin sellaisen jolla on 5kg ylipainoa.
Ei kaikki ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista miltä se laihasta ihmisestä päälle päin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 09:46"]
Puolet suomalaisista ylipainoisia? Missä ne siis ovat, meidän seudulla yli puolet ovat selkeästi normaaleja tai hoikkia, oikeasti ylipainoisia näyttää olevan reilu vähemmistö... Vai ovatko tämänkin seudun ylipainoiset vaan kotonaan piilossa?
[/quote]
Eikös te laihat ole muutenkin sitä mieltä että läskit on niin rumia että parempi että pysyvät kotonaan piilossa? Luultavasti niin onkin että ne läskit on kotonaan häpeämässä itseään.
Hei. Aloin itsekin epäilemään stressia. Se ainakin vie voimat tehdä yhtään mitään.
Lihavuus on hyvin usein leptiiniresistenssiä. Lääketieteen graalin malja on se, että joku keksii lääkkeen siihen. Mitkä sitten johtavat leptiiniresistenssiin onkin oma juttunsa. Geeneilläkin on vaikutuksensa. Yksi huonosti nukuttu yö aktivoi useita satoja geenejä, joista osa liittyy lihomiseen (energiabalanssiin). Tähän liittyy olennaisesti stressi (glukortikoidit kuten kortisoli). Lihavaa on turha syyllistää lihavuudesta, koska ei kukaan halua olla lihava! Syyt ovat biokemiallisia.
Lihavuus on pelkkä sokerirasvaaineenvaohduntahäiriö, ei yhtään mitään muuta.
Lihavuus on money asian summa. Omista kurssikavereistani lähes kaikki ovat aloittaneet nyt kolmivuorotyön, ja todella monilla yli kolmekymppisillä nimenomaan tää kolmivuorotyö on alkanut vaikuttaa aineenvaihduntaan. Vaikka taatusti tuossa iässä tietävät miten syödä ja liikkua jos on koko ikänsä ollut hoikka. Elimistö vaan käsittelee energiaa eri tavalla, kun yhtenä yönä pitää juosta kipittää skarppina koko yö, siitä parin päivän päästä nousta viideltä töihin, siitä parin päivän päästä pääset töistä kymmeneltä illalla...joku juttu siinä on, että nestettä kertyy, painoa kertyy ja varsinkin yövuoron jälkeen voi olla parikin päivää vähän krapulainen olo.
Itselläni paino on aina lähtenyt nousemaan antibioottikuurin jälkeen. Eikä ole syömisistä kiinni. Jokin suolistossa muuttuu, vaikka kuinka söisi maitohappobakteereita, ja se on aina se kilon tai kahden lisäys painoon kuukauden sisällä siitä kun antibiootit on syönyt.
Niin ja AURINKO vähentää stressiä tai tekee siitä helpompaa sietää, aurinko antaa voimaa.
Ylipaino on etelämmäsä tilastollisestikin pienempi ongelma kun länsimaissa.
Etelässä myös sokeri nautitaan sokerina eikä makeutusaineilla, näin siis suurimmaksi osaksi. Silti diabetestakin on vähempi etelässä.
D-vitamiinillakin voi olla oma tärkeä osuutensa tässä kaikessa tai sitten pelkkä valoisuus.
Tämäkin puhuu sen puolesta kuinka stressi on meille myrkkyä.
ap