Lue keskustelun säännöt.
Ette toi tajuta, mikä hel""i on yllä ylivilkkaan ja ylipainoisen lapsen äiti!!
07.03.2019 |
Millaisia katseita saamme. Kuiskauksia, että tuota lasta ei ole kasvatettu. Tai että minun ei pitäisi viedä tyttöä enää mäkkärille. Tiivistettynä: syyllistämistä, arvostelua, huonoksi äidiksi leimaamista.
Tytöllä on paha adhd eikä tämäkään lääke toimi toivotusti, mutta ruokahalua ovat nostaneet kumpikin lääkekokeilu. On vaikea uskoa, että tuo tyttö oli kaksi vuotta sitten hoikka! Lääkityksen myötä söisi koko ajan.
Tytön on vaikea pysyä paikoillaan ja käytös voi välillä' näyttää ulkopuolisen silmin jopa uhkaavalta, karatepotkuja ilmaan ja pehmeää nyrkkeilyä seinään eli on lyövinään seinää, muttei lyö. Puhuu myös kovaa ja hermostuu helposti, jolloin huutaa. On kauheaa hävetä omaa lastani :( Haluaisin sanoa etten häpeä, mutta kyllä minua hävettää. Samoin miestä, joka sortuu karjaisemaan jotain tyyliin "lopeta!" vaikka lapsi ei pysty lopettamaan. Onneksi on niin iso, että voi jättää yksi kauppareissun ajaksi.
Adhd-diagnoosin sai kaksi vuotta sitten, 6-vuotiaana. Koulua käy pienryhmässä mukautetussa opetuksessa.
Tuolle ylipainolle on vaikea tehdä juuri nyt mitään, kun kaikki harrastuksetkin jättää kesken. Ja tosiaan lääkkeen aiheuttama ruuanhimo on kova, en tiedä miltä se tuntuu mutta luulen että sitä on vaikea vastustaa. Tyttö on 130 cm pitkä ja painaa 48 kiloa, nykyajan ihonmyötäinen lastenvaate-muoti vielä korostaa tilannetta että joka muhku näkyy. Tyyliin trikoopaita ja legginsit. Kesällä sortsit ja bikinit.
Kommentit (71)
Jännä että nostaa ruokahalua. Yleensä on toisinpäin. Onko siis metyylifenidaatti käytössä?
Ja kyllä sitä oikeesti on pakko kieltää riehumasta julkisella paikalla. Adhd on ihan normaaliälyinen kuitenkin, jos pelkkä adhd on. Isomman työn joudut tekemään kuin normilapsen kanssa mutta kuri on oltava. Kotona sitten voi hakata vaikka nyrkkeilysäkkiä. En tiedä auttaisko teillä jos teette tytön huoneeseen jonkun rauhoittumisnurkan jonne pääsee aina kun tulee liikaa kuormitusta? Voi olla vaikka joku riippukeinu katosta tai vaikka iso pahvilatikko.
Ja se lukko jääkaapin oveen oikeasti jos on pakko.
Muiden kaappien oveen voit laittaa magneettilukot.
Itsellä 3 adhd lasta ja yksi normaali. Tai kaksi noista on add tyyppisiä enemmän ja tuolla adhd-tyypillä on myös autismi.
Ei sellainen oikeasti ymmärrä jolla ei ole erityislapsia mitä se arki on.
Kuopus joka siis se normaali niin häntä on helppo komentaa kun uskoo ja pienestä asti on ollut helppo ottaa mukaan kun osaa käyttäytyä ilman hirveetä valmistelua etukäteen. Jos minulla olisi vain tuollaisia lapsia niin en ymmärtäisi. Toki hänkin tarvitsee selkeät rajat ja kapinoi ja kiukkuaa mutta se on normaalia. Häntä on kuitenkin ollut helppo kasvattaa.
Meillä mies on ollut se todella tiukka ja vaatinut ihan hirveästi. Varsinkin tuolta adhd-autistipojalta. Itseä välillä hirvittänyt mutta voin sanoa että on kannattanut. (Miehellä myös työn puolesta kokemus näistä lapsista.) Tämä autistipoika sanoo että isä on se kaikkein rakkain ihminen hänelle ja mieheni seurassa hän rentoutuu ja on kuin kuka tahansa ikätoveri. Itsekin ole oppinut tiukemmaksi niin kyllä se on kantanut hedelmää. Meillä on kyllä myös paljon rakkautta ja läheisyyttä ja tiivis perhe, ei pelkkää kuria 😅
Lapselta etuudet pois ja niitä saa takaisin kun osaa käyttäytyä. Palkinto aina kun kauppareissu sujuu hyvin ja jos ei suju ja käytös ihan mahdotonta niin kaupasta ulos. Paljon toistoja ja hyvä alustus ennen lähtöä miten käyttäydytään. Ihan käytte yksityiskohtaisesti tilanteen läpi etukäteen.
Anteeksi pitkä teksti mutta ei näitä parissa lauseessa saa sanottua.
Suosittelen myös sopeutumisvalmennuskurssia jos ette ole vielä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tuo oikeasti "vaan" ADHD?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on siis isoin ongelmasi? Muiden sanomiset? Tytön asiaton käytös? Lihavuus? Ruokailu?
Mihin olet hakenut apua ja mitä apua olet saanut? Oletko tehnyt yhtään mitään ohjeiden mukaan vai annatko vain olla?
Kävimme säännöllisesti ja tiuhaan lasten neuropolilla kun kouluun lähtö oli ajankohtainen, nykyään vain puhumme lääkärin kanssa puhelimessa lääkkeistä. Mitään vinkkejä tai neuvoja en ole saanut, paitsi tietovihkoset lääkkeistä. . Pienempänä tyttö oli joitain kertoja toimintaterapiassa.
Tuntuu, että nyt kun diagnoosi on niin asenne tuntuu olevan "lapselle nappi huuleen ja pärjätkää". Oletettavasti siksi näin, että suurimmalla osallä lääkitys puree välittömästi ja elämä helpottuu. Ei meillä.
Ap
Ettekö ole pidemmänaikaista toimintaterapiaa saaneet? Meillä on 10v lapsi jo kolmatta vuotta toimintaterapiassa. Joka vuosi täytyy hakea uudelleen. Mutta on ollut vaivan arvoista kyllä.
Voisitko tehdä lastensuojeluilmoituksen omasta lapsesta? Jos sitä kautta saisi nopeammin tukea ja apua.
Taitaa ylipaino olla pienin ongelma tässä yhtälössä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuossa ole kysymyksessä lasten uhmakkuushäiriö. Turha siihen on adhd-lääkkeitä syödä.
Ei siinä ole mitään syyllistävää jos toteaa että vanhempi määrää sen mitä ja milloin lapsi syö.
On ihan tutkittu että ruokavalio auttaa hyvinkin paljon adhd lasten käytökseen, ruoka joko tekee ihmisen sairaaksi tai pitää terveenä ja parantaa.
Kannattaa ehkä ihan oikeasti ottaa selvää asiosta, lääke ei vie pois sitä syytä, miksi adhd on tullut ja pysyy.
Lapset on tyhjiä kankaita kun ne syntyy tähän maailmaan, vanhemmat opetta ja ohjaa heitä elämässä, ja näen punaista kun vanhempi nostaa kädet pystyyn ja toteaa että ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosista huolimatta lapsella tulee olla selkeät rajat ja seuraukset siitä, jos rajoja rikotaan.
Luontoon liikkumaan, evääksi vesipullo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla kiitollinen, että omat lapset on ihan normaaleja 🙏
Vierailija kirjoitti:
Saa olla kiitollinen, että omat lapset on ihan normaaleja 🙏
Ei tarvitse. Normaalius ei ole poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa, kyllä perheen ruokavaliolla on merkitystä lapsen lihomiseen. Jääkaappiin ei kannata ostaa mitään herkkuja. Aloittakaa yhdessä liikuntaharrastus, lapsi mukaan lenkille, hiihtämään, uimaan, joka päivä jotain liikunnallista olisi hyvä tehdä! ja varmasti joku harrastus muiden nuorten kanssa olisi hyvä ja itsetuntoa kohottava. Nyt tsemppiä!
Minä kykenin lapsena tekemään läksyt vain illalla kymmenen jälkeen tai sitten klo 15-16. Kuvalliset ohjeet eivät välttämättä toimi lainkaan adhd-lapselle, koska ei niitä kuviakaan aina jaksa kiinnostua katsomaan. Vieläkin neuroverkkoni rauhoittuu vasta klo 22 jälkeen ja olen luovimmillani öiseen aikaan. Adhd:n pitää elää rutiineilla - ei kuvilla tai ohjeilla. Ja rutiineihin pitää sitten lisätä luovaa vapaata aikaa, että ei kaikkea suunnitella. Rutiinit sitten opitaan toistoilla.
Tärkeintä on rutiinit, avaimen kiinnittäminen lapseen (avain täytyy todellakin kiinnitää vaikka reppuun tai takkiin tai housuntaskuun, ei riitä, että se laitetaan vetoketjulliseen taskuun), ravitsemuksellisesti oikeanlainen ruoka (itselläni auttoi nälkäkohtauksiin proteiinien lisääminen ruokaan), kotiin sellaisia naposteltavia, joita voi syödä rajoituksetta.
Seuraavan kerran kun lääkärin kanssa keskustelet puhelimessa, kerro että arki ei suju yhtään, lapsen ruokailu ei toimi, olet miettinyt onko mahdollista ettei lääkityksen taso ole kohdallaan vai pitäisikö kokeilla toista lääkettä. menkää adhd-liiton sopeutumisvalmennukursseille.
Ja mitä väliä sillä on, jos lapsi ei jaksa harrastuksia kuin muutaman kerran: antakaa lapsenne etsiä itselleen harrastusta ja ei sitä voi tehdä muuten kuin kokeilemalla. Kyllä se sopiva harrastus joskus löytyy. Niin minullekin löytyi. Jos lapsenne varjonyrkkeilee mielellään, ostakaa nyrkkeilysäkki tai viekää hänet nyrkkeilysalille. Lähtekää lapsenne mukaan iltapäivällä ulkoilemaan ja antakaa lapsen riehua siellä ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna vain lapsesi mättää mitä haluaa, ap, niin ongelmasi ratkaisee kohta itse itsensä.
Lapsi on pian niin ylipainoinen ettei kykene riehumaan ja potkimaan, saati sitten edes pyyhkimään omaa p*rsettään, kun joutuu koko ajan keskittymään hengitykseen.
Sitten voittekin rauhassa lykkiä sitä kuormalavan ja nokkakärryjen kanssa kauppareissuilla ja mäkkärissä.
Useimmat tähän vaivaan käytetyt lääkkeet vähentää ruokahalua ei lisää. Toivottavasti olette kokeilleet lapselle ruokavaliota jossa ei ole sokeria vaan terveellisiä perusraaka-aineita. Auttaa paljon lapsen jaksamiseen.
Hyi millaisen kakaran olet kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on siis isoin ongelmasi? Muiden sanomiset? Tytön asiaton käytös? Lihavuus? Ruokailu?
Mihin olet hakenut apua ja mitä apua olet saanut? Oletko tehnyt yhtään mitään ohjeiden mukaan vai annatko vain olla?
Kävimme säännöllisesti ja tiuhaan lasten neuropolilla kun kouluun lähtö oli ajankohtainen, nykyään vain puhumme lääkärin kanssa puhelimessa lääkkeistä. Mitään vinkkejä tai neuvoja en ole saanut, paitsi tietovihkoset lääkkeistä. . Pienempänä tyttö oli joitain kertoja toimintaterapiassa.
Tuntuu, että nyt kun diagnoosi on niin asenne tuntuu olevan "lapselle nappi huuleen ja pärjätkää". Oletettavasti siksi näin, että suurimmalla osallä lääkitys puree välittömästi ja elämä helpottuu. Ei meillä.
Ap
Tämä on tätä laadukasta suomalaista terveydenhoitoa...
Vähän särähtää korvaan, kun aloitusviestissäsi sanot häpeäväsi miestäsi, joka käskee riehuvaa lasta lopettamaan, "vaikka lapsi ei pysty lopettamaan". Varmasti totteleminen on ylivilkkaalle lapselle vaikeampaa, mutta ei kai hän sentään fyysisesti kykenemätön siihen ole.
Toivottavasti saatte pian perheenä apua. Tilanne on varmasti kuormittava.