Remppa vai muutto (tv-sarja)

Siinä saostuskaivojutussa ihmettelin, että miten se huoneen lisääminen muka vaikutti asiaan, kun kylpyhuone oli kuitenkin jo rakennettu? Vai eikö kylppärien määrällä ole väliä ja saostuskaivon koko lasketaan huonemäärästä?

Ja siis eikö kukaan näistä käy työpaikalla kun kaikilla pitää olla oma työhuone, monesti jopa kaksi?

Vaatehuoneetkin on aina liian pieniä, vaikka ovat suomalaisen yksiön kokoisia. Eikö vaatteita osata säilyttää kaapeissa?

Vierailija kirjoitti:

Vaatehuoneetkin on aina liian pieniä, vaikka ovat suomalaisen yksiön kokoisia. Eikö vaatteita osata säilyttää kaapeissa?

Niitä vaatteita on aina aivan kauhea määrä. Ehkä ongelma on ennemminkin se, että nuo jenkit ja kanadalaiset tässä ohjelmassa eivät osaa heittää tavaraa pois. Usein mietin, että se tilanpuute heidän vanhassa kodissa ratkaistaisiin kaikista helpoiten heittämällä tavaraa pois, mutta ei kun kaikki pitää vaan saada säilyttää ja tunkea piiloon.

Sitä en tajua, että aina valitsee rempan vaikkei kaikkia haluttua saatu rempattua ja muuttamiseen valittu kämppä oli unelmien asunto.

Mä olen kanssa ihmetellyt niitä 200 neliön kämppiä mitkä ei millään riitä 2-4 henkisille perheille, yksityisiä vessoja ja etenkin eteisen puuttumista.

Miten Kanadassa ei taloissa ole eteistä? Mihin ne oikein heittää niiden ulkovaatteet?

Lämmityskustannuksista ei myöskään puhuta kun ihastellaan niitä 300+ neliön kämppiä.

Hieman asian vierestä, mutta jos teillä on Netflix, niin katsokaa sellaiset sarjat kuin Consumed/Tavarahaaste, Marie Kondo ja Home made Simple. Näissä järjestellään amerikkalaisten koteja ja varsinkin tuo Consumed on jotain järkkyä katseltavaa tavaramäärän takia. Tuli vaan mieleen kommentoija nr. 22 kirjoituksesta.

Remppa vai Muutto-sarjaa on tullut telkkarista myös Australiasta ja Englannista. Minä pidin eniten australialaisesta versiosta, koska siinä on vähän järkevämmät nämä muutokset ja siinä saavat asukkaat itse vaikuttaa lopputulokseen, kuten taitaa englantilaisessakin toimia niin.

Tykkään kyllä kanadalaisesta myös, koska siinä on parhaimmat kemiat suunnittelijalla ja kiinteistövälittäjällä. Mukava katsoa heidän sananvaihtoa ja kuplivia olemuksia. USA:n samoilla tyypeillä kemiat ovat syvältä ja muukin ulosanti ja siksi sitä harvemmin seuraa, vaikka kuinka suunnittelija tekisi upeita koteja.

Vierailija kirjoitti:

Sitä en tajua, että aina valitsee rempan vaikkei kaikkia haluttua saatu rempattua ja muuttamiseen valittu kämppä oli unelmien asunto.

No tuohan on viihdeohjelma.

Sitä mietin myös noissa ohjelmissa, että kun perheelle (missä tahansa maassa) valkataan niitä sopivia asuntoja katsottavaksi, menee tietysti silmin nähden kuukausia aikaa, kun heidän asuntoaan sitten rempataan. Että tehdäänkö joku sopimus, että jos ovat kiinnostuneita aidosti jostain asunnosta, tämäkö varataan jollain maksulla heille? Vai että käsikirjoitukseen kuuluu sen piilottelu, että vaikka tekisivät päätöksen muuttaa, niin se päätös tehdään kohtuullisessa ajassa ja remppa tehdään rauhassa ja säästetään yllätysmomentti, että kumman valitsevat.:)

Koska vaikea olisi kuvitella, että hyvä, vapailla markkinoilla oleva asunto nyt vaan pidettäisiin pelkällä lupauksella kiinnostuksesta monta kuukautta tyhjillään odottamassa sitä päivää, mitä perhe sitten valitsee:)

Vierailija kirjoitti:

Remppa vai Muutto-sarjaa on tullut telkkarista myös Australiasta ja Englannista. Minä pidin eniten australialaisesta versiosta, koska siinä on vähän järkevämmät nämä muutokset ja siinä saavat asukkaat itse vaikuttaa lopputulokseen, kuten taitaa englantilaisessakin toimia niin.

Brittitalot vaikuttavat neliöiltään ahtailta ja niiden "pirteys" on aina joku överiräväkkä tapetti tai takka.

Tuntuu, että perusremppa tarkoittaa sitä, että joku tapetti vaihdetaan toiseen..:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en tajua, että aina valitsee rempan vaikkei kaikkia haluttua saatu rempattua ja muuttamiseen valittu kämppä oli unelmien asunto.

No tuohan on viihdeohjelma.

Sitä mietin myös noissa ohjelmissa, että kun perheelle (missä tahansa maassa) valkataan niitä sopivia asuntoja katsottavaksi, menee tietysti silmin nähden kuukausia aikaa, kun heidän asuntoaan sitten rempataan. Että tehdäänkö joku sopimus, että jos ovat kiinnostuneita aidosti jostain asunnosta, tämäkö varataan jollain maksulla heille? Vai että käsikirjoitukseen kuuluu sen piilottelu, että vaikka tekisivät päätöksen muuttaa, niin se päätös tehdään kohtuullisessa ajassa ja remppa tehdään rauhassa ja säästetään yllätysmomentti, että kumman valitsevat.:)

Koska vaikea olisi kuvitella, että hyvä, vapailla markkinoilla oleva asunto nyt vaan pidettäisiin pelkällä lupauksella kiinnostuksesta monta kuukautta tyhjillään odottamassa sitä päivää, mitä perhe sitten valitsee:)

Niin, tuo todellakin on viihdeohjelma ja käsinkirjoitettu formaatti. Siis eihän kai kukaan kuvittele, että ne ihmiset oikeasti tekevät sen päätöksen siinä pikkuhetkessä, kun rempan esittelyn jälkeen näytetään sitä pohtimista? Kyllähän ainakin jossain Kanada-version jaksossa muistaakseni oli muuten käynyt niin, että se mieluisin list it-vaihtoehto oli ehtinyt mennä, ennen kuin olivat päättäneet mitään. Mutta muuten varmaan, jos se oikeasti unelmatalo löytyy ja hinta on kohdillaan, kaupanteko ja neuvottelu aloitetaan heti. Epävarmemmissa tapauksissa sitten varmaan myyjälle kerrotaan, että kiinnostusta löytyy, vaikkei mitään lyötäisikään lukkoon. Myyjästä kiinni sitten, ofotteleeko vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en tajua, että aina valitsee rempan vaikkei kaikkia haluttua saatu rempattua ja muuttamiseen valittu kämppä oli unelmien asunto.

No tuohan on viihdeohjelma.

Sitä mietin myös noissa ohjelmissa, että kun perheelle (missä tahansa maassa) valkataan niitä sopivia asuntoja katsottavaksi, menee tietysti silmin nähden kuukausia aikaa, kun heidän asuntoaan sitten rempataan. Että tehdäänkö joku sopimus, että jos ovat kiinnostuneita aidosti jostain asunnosta, tämäkö varataan jollain maksulla heille? Vai että käsikirjoitukseen kuuluu sen piilottelu, että vaikka tekisivät päätöksen muuttaa, niin se päätös tehdään kohtuullisessa ajassa ja remppa tehdään rauhassa ja säästetään yllätysmomentti, että kumman valitsevat.:)

Koska vaikea olisi kuvitella, että hyvä, vapailla markkinoilla oleva asunto nyt vaan pidettäisiin pelkällä lupauksella kiinnostuksesta monta kuukautta tyhjillään odottamassa sitä päivää, mitä perhe sitten valitsee:)

Missä ne perheet asuu sen rempan ajan? Ja minne niiden kaikki huonekalut ja vaatteet ja tavarat sieltä viedään? Ja jos kerran asunto on täysin tyhjennetty remppaa varten, niin eikö olisi helpompi valita sitten muutto, kun pakkaamisen vaiva on nähty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en tajua, että aina valitsee rempan vaikkei kaikkia haluttua saatu rempattua ja muuttamiseen valittu kämppä oli unelmien asunto.

No tuohan on viihdeohjelma.

Sitä mietin myös noissa ohjelmissa, että kun perheelle (missä tahansa maassa) valkataan niitä sopivia asuntoja katsottavaksi, menee tietysti silmin nähden kuukausia aikaa, kun heidän asuntoaan sitten rempataan. Että tehdäänkö joku sopimus, että jos ovat kiinnostuneita aidosti jostain asunnosta, tämäkö varataan jollain maksulla heille? Vai että käsikirjoitukseen kuuluu sen piilottelu, että vaikka tekisivät päätöksen muuttaa, niin se päätös tehdään kohtuullisessa ajassa ja remppa tehdään rauhassa ja säästetään yllätysmomentti, että kumman valitsevat.:)

Koska vaikea olisi kuvitella, että hyvä, vapailla markkinoilla oleva asunto nyt vaan pidettäisiin pelkällä lupauksella kiinnostuksesta monta kuukautta tyhjillään odottamassa sitä päivää, mitä perhe sitten valitsee:)

Missä ne perheet asuu sen rempan ajan? Ja minne niiden kaikki huonekalut ja vaatteet ja tavarat sieltä viedään? Ja jos kerran asunto on täysin tyhjennetty remppaa varten, niin eikö olisi helpompi valita sitten muutto, kun pakkaamisen vaiva on nähty?

Eiköhän ne asustele joko niissä jonkun sukulaisen tai tuttavan vierashuoneissa omalla kylppärillä tai sitten hotellissa. Missä nyt suomalaisetkin asustelee, jos tulee isompi remppa kämppään. Tavaratkin, varmaan ihan kuten Suomessa, jos ne rempan tieltä pitää tyhjentää tai jos muuttotilanteessa vanha asunto pitää olla tyhjillään ennen kuin uuteen pääsee, on jossain varastossa sen aikaa, että remppa valmistuu. Ihan sama vaivahan se on kuskata ne sieltä varastosta uuteen asuntoon kuin vanhaan takaisin, joten miksi se vaikuttaisi päätökseen ja homman helppouteen?

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää se, että jenkeillä pitää olla erikseen "formal dining room". Vieraita ei voi kestiä siinä keittiössä tavallisen ruokapöydän ääressä (niinkuin suomalaiset yleensä) vaan pitää olla heitä varten vielä erillinen ruokailuhuone.

Menin 19v iässä tapaamaan poikakaverin vanhempia ja tajusin ensimmäisen kerran, että kaikilla ei ole ruokasalia. Oli jotenkin aidosti outoa kutsuttuna vieraana päätyä keittiöön, kun aikaisemmassa maailmassani vieraat vietiin ruokasaliin ja vain lapsille ja satunnaisille kävoijöille oli tarjoilu keittiössä. Ruokasali oli kaikilla tädeillä ja sedillä niin maalla kuin kaupungissa. Jopa mökillä oli erikseen se parempi ateriointitila joko kuistilla tai olohuoneen yhteydessä.

Mä tykkään brittiversiosta siksi, että talot on sympaattisia ja lähempänä omaa käsitystä siitä, millaisessa talossa voisi asua. Maisemat on myös kauniita. Mutta onhan niissä kämpissä aika rajalliset muutosmahdollisuudet, kun ne on usein kapeita, sokkeloisia ja monikerroksisia.

Kanadalaisesta tykkään viihdemielessä, Jillian ja Todd on hauskoja, Jillianilla hyvä esteettinen silmä ja Vancouverin maisemat upeita.

Jenkkiversiosta en oikein ole jaksanut innostua. Talot kyllä uskomattoman, melkein ahdistavan isoja. En tiedä mitä ikinä tekisin sellaisellä tilamäärällä jos perheessä on jäseniä kolme tai neljä. Sama homma kyllä kanadalaisessakin versiossa

Vierailija kirjoitti:

Siinä saostuskaivojutussa ihmettelin, että miten se huoneen lisääminen muka vaikutti asiaan, kun kylpyhuone oli kuitenkin jo rakennettu? Vai eikö kylppärien määrällä ole väliä ja saostuskaivon koko lasketaan huonemäärästä?

Ja siis eikö kukaan näistä käy työpaikalla kun kaikilla pitää olla oma työhuone, monesti jopa kaksi?

Vaatehuoneetkin on aina liian pieniä, vaikka ovat suomalaisen yksiön kokoisia. Eikö vaatteita osata säilyttää kaapeissa?

Eikös siinä selitetty ihan selkeästi, että se saostuskaivon kapasiteetti lasketaan potentiaalien nukkujien/asujien määrän mukaan, eikä kylpäreiden määrän mukaan. Mikä siis sinänsä on ihan loogista. Kaksi ihmistä käytää kylppäriä kahden ihmisen edestä ihan riippumatta siitä, onko niitä kylppäreitä 1 vai 5. Ja 8 ihmistä käyttää kahdeksan ihmisen edestä, riippumatta siitä, joutuvatko jakamaan yhden, kaksi vai kahdeksan kylppäriä. Eli se, paljonko sen saostuskaivon pitää vetää, riippuu tietysti siitä, kuinka monen ihmisen kylpemiset sinne tulee, ei siitä, kuinka monessa kylppärissä ne kylpemiset suoritetaan.

Mua kummastuttaa ne tuplaolkkarit ja tuplaruokailutilat. Kuinka kova käyttöaste voi olla sillä ovesta heti avautuvalla "formal living/reception roomilla"? Mikä hirvitys ikinä suomeksi onkaan. Jos mä kutsuisin jonkun mun kotiin, niin olisi mielestäni ihmeellistä, jopa vähän törkeää, etten laskisi häntä talooni pidemmälle kuin talon ensimmäiseen " kulissi"huoneeseen. Ja sama tunne kutsuttuna. Jos hän on niin ei-toivottu vieras ettei mun tavallinen olkkari hänen katsettaan kestäisi, niin ei tarvitsisi tulla mun kotiin ollenkaan! Mun kotiin tulee vain hyvät tyypit. En keksi muuta tilannetta itselle kyseiselle huoneelle kuin päästää sohvalle istumaan esim. poliisit jotka kyselee jotain "kuulitko outoja ääniä viime yönä, etsimme murtovarasta". Mutta että " hei Jaana ja Jouko, kiva kun tulitte käymään, mennänpä tänne täysin keinotekoiseen huoneeseen vähän viihtymään keskenämme". Kannattaa ottaa monta kymmentä tuhatta lisää lainaa sitä varten, not :D Vai ratkaiseeko siinä kulttuurissa kulissit tosiaan niin paljon.

Järkeä maksaa siis kahdesta huoneesta, mitä harvoin käytetään. Sitä pönötys ruokailuhuonettakin varmaan hyvin harvoin, korkeintaan samalla kertaa kuin sitä pönötysolkkariakin. Vierashuoneenkin vielä jotenkin ymmärrän, jos kulttuuri tosiaan on tuo että majoitutaan viikoksi toisen nurkkiin, sitten ihan ymmärrettävää varsinkin jos joku lasten isovanhempi pyörii siellä tämän tästä.

Mutta tarvitseeko sitä kaikkea aina tajutakaan...

Vierailija kirjoitti:

Mua kummastuttaa ne tuplaolkkarit ja tuplaruokailutilat. Kuinka kova käyttöaste voi olla sillä ovesta heti avautuvalla "formal living/reception roomilla"? Mikä hirvitys ikinä suomeksi onkaan. Jos mä kutsuisin jonkun mun kotiin, niin olisi mielestäni ihmeellistä, jopa vähän törkeää, etten laskisi häntä talooni pidemmälle kuin talon ensimmäiseen " kulissi"huoneeseen. Ja sama tunne kutsuttuna. Jos hän on niin ei-toivottu vieras ettei mun tavallinen olkkari hänen katsettaan kestäisi, niin ei tarvitsisi tulla mun kotiin ollenkaan! Mun kotiin tulee vain hyvät tyypit. En keksi muuta tilannetta itselle kyseiselle huoneelle kuin päästää sohvalle istumaan esim. poliisit jotka kyselee jotain "kuulitko outoja ääniä viime yönä, etsimme murtovarasta". Mutta että " hei Jaana ja Jouko, kiva kun tulitte käymään, mennänpä tänne täysin keinotekoiseen huoneeseen vähän viihtymään keskenämme". Kannattaa ottaa monta kymmentä tuhatta lisää lainaa sitä varten, not :D Vai ratkaiseeko siinä kulttuurissa kulissit tosiaan niin paljon.

Järkeä maksaa siis kahdesta huoneesta, mitä harvoin käytetään. Sitä pönötys ruokailuhuonettakin varmaan hyvin harvoin, korkeintaan samalla kertaa kuin sitä pönötysolkkariakin. Vierashuoneenkin vielä jotenkin ymmärrän, jos kulttuuri tosiaan on tuo että majoitutaan viikoksi toisen nurkkiin, sitten ihan ymmärrettävää varsinkin jos joku lasten isovanhempi pyörii siellä tämän tästä.

Mutta tarvitseeko sitä kaikkea aina tajutakaan...

Ihmettelen ihan samoja. Ja miksi se lasten bonus-huone on pakollinen? Eikö lapset voi leikkiä omissa huoneissaan tai vaikka olohuoneessa? Miksi pitää olla erillinen leikkihuone lapsille? Ja se lasten bonus-huone on yleensä jossain sivussa olohuoneesta ja keittiöstä, esim. ihan eri kerroksen perässä, joten ei se äiti (tai isä) voi edes kuulla mitä siellä leikkihuoneessa tapahtuu..

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään brittiversiosta siksi, että talot on sympaattisia ja lähempänä omaa käsitystä siitä, millaisessa talossa voisi asua. Maisemat on myös kauniita. Mutta onhan niissä kämpissä aika rajalliset muutosmahdollisuudet, kun ne on usein kapeita, sokkeloisia ja monikerroksisia.

Kanadalaisesta tykkään viihdemielessä, Jillian ja Todd on hauskoja, Jillianilla hyvä esteettinen silmä ja Vancouverin maisemat upeita.

Jenkkiversiosta en oikein ole jaksanut innostua. Talot kyllä uskomattoman, melkein ahdistavan isoja. En tiedä mitä ikinä tekisin sellaisellä tilamäärällä jos perheessä on jäseniä kolme tai neljä. Sama homma kyllä kanadalaisessakin versiossa

Itse en tykkää brittiversiosta, koska asuin aikoinaan muutaman vuoden Lontoossa, ja ns taviksen asumisen taso on siellä paljon huonompi kuin Pohjoismaissa. Tulee kylmä jo pelkästä katsomisesta.

PIeni saarivaltio tupaten täynnä porukkaa.

Tuota ohjelmaa katsoessa ihmetyttää se, että kaikki haluavat että talo on ensisijaisesti vieraita varten. Pitää olla isot tilat kestitä vieraita kun pitää juhlat, ja vieraille pitää olla isot vierashuoneet ja omat kylppärit.

Käykö tuollaisilla perheillä sitten joka päivä hirveästi vieraita jolle kokataan koko päivä ja kestitään yötä myöten, ja jäävät kaikki vielä yöksikin?

Mä oon kans ihan koukussa sarjaan! :D

Siinä on ainakin kerran ollut vähän pienibudjettisempi, tyyliin muutto 200 000 dollaria ja remontti 30 000. Se oli mun mielestä erityisen hyvä jakso, vaikka onhan noi sadan tonnin rempatkin hauskaa katsottavaa.

Erityisesti "naurattaa" ne, että hei teillä on 700 000 tonnin talo, ja remonttia varten 100 000 ja kun remonttiin tulee "putkivuoto, korjaaminen maksaa 1000 dollaria" niin se on kauhea "eiiiiih ei meillä ole varaa".

Tosin ei kyllä mullakaan olisi noin isoihin remontteihin. :D olis hauska tietää, millanen suomiversio tästä tulisi. Muuttobudjetit sitä 200 000 euroa ja remontit 20 tonnilla?

Eikö Kanadassa kuitenkin ole vähän Suomen tyyppinen ilmasto, eli talvella voi olla nollakeliä ja sataa vettä ja räntää tai sitten olla ihan lunta ja pakkasta? Niillä ei ole eteisiä (tuulikaappeja) niissä omakotitaloissa. Mihin laitetaan kuraiset kengät ja lasten haalarit? Entä ulkotakit? Eikö oven alta tuule kylmää?

Ja sitten välillä ne remppaa jonkun erkkerin kokonaan pois eli ulkoseinään tulee muutoksia. Tai tekee sellaisesta viileästä lasiverannasta olohuoneen tai työhuoneen. Miten ulkoseinät tiivistetään? Eikö tiivistetä? Eikö niissä tule sitten kylmä?

Vierailija kirjoitti:

Sitä en tajua, että aina valitsee rempan vaikkei kaikkia haluttua saatu rempattua ja muuttamiseen valittu kämppä oli unelmien asunto.

Mä luulen, että se on tottumiskysymys sijaintiin ja vanhaan taloon, mikä on rakas. Ja ainahan se rempattu on niin paljon hienomman näköinen (pinnalta) kuin ne uudet. Rempattu esitellään aina kalustettuna uusilla hienoilla kalusteilla ja se vaihtoehto on joko tyhjä tai rumilla kalusteilla ja sen tietää, että jotain pintaremppaa sinne pitää sitten kuitenkin tehdä ja kaikki kalusteet hankkia. Ei oo pikkujuttu kalustaa jotain 400 m2 lukaalia.