Autoin eksynyttä pikkupoikaa Jumbossa

Mulle kävi sama juttu Omenassa. Kyseessä oli n. 7-vuotias tyttö. Ei halaistua sanaa kun vihdoin löydettiin äiti ja sisko. Tajuan kyllä että siinä ollaan shokissa mut edes kiitoksen voisi kyllä suustan töräyttää.

Tämä itkevä pikkuinen oli vasta 3-vuotias

No mitäs tuosta. Kaikilla ei ole käytöstapoja ja voi olla että vanhemmilla oli jo vähän hätä ja sitten on vaan kovasti helpottunut ja keskittynyt lapseensa kun löytää hänet. Jälkikäteen voi harmittaa kun ei tajunnut edes kiittää.

On tässä itsekkin tullut autettua lapisa kuin ollu joku hätänä, en ole odottanut kiitosta tai kehumista, olen vain auttanut avun tarvitsijaa.

Voi olla että perhe on shokissa tai sitten ajattelivat sinun johdatelleen lasta harhaan.

Mulla ihan sama kokemus. Ihan sellanen tunne tuli, kuin olisin ollut aikeissa ryöstää heidän lapsen. Lapsi oli jotain 4-5v ja itkuinen, juoksenteli pitkin käytäviä, huuteli äitiä. Juttelin, rauhoittelin ja sitten mentiin yhdessä neuvontaan ja kuulutettiin vanhempia. Kun ne tuli, olivat kaikille kamalan vihaisia....

Pikkunen poikakin sai kamalat moitteet, vaikka en nyt ihan varma ollut, että se oli ollut ainoa syyllinen tuohon eksymiseen?!

Minä olen ollut tuollainen moukka äiti. Lapseni siis eksyi kaupassa, joka ei ollut kovin suuri. En tiennyt eksymisestä, koska hänen piti olla isoveljensä kanssa, ennen kuin kuulutettiin, että x etsii äitiään. Juoksin infopisteeseen, ja kun näin lapsen, niin tämä juoksi syliini ja myyjä nyökytteli päätään ja lähti pois. Lapselta sitten kyselin ja tajusin, että myyjän vieressä ollut mies oli ilmeisesti lapsen löytänyt. En vain siinä hössäkässä tajunnut sitä, enkä siis edes kiittänyt, kun tärkeintä oli sillä hetkellä sen lapsen rauhoittaminen.

Anteeksi. Ei ollut itselle kiva fiilis, kun lapsi olikin kadonnut, ja löytämisessä niin suuria tunteita mukana, ettei siinä ehdi miettiä ihan joka yksityiskohtaa. Tajusin itse olleeni moukka ja olen jatkossa vakaasti päättänyt, että en hukkaa lastani mutta että jos hukkaan, niin töräytän sen kiitoksen ennen mitään muuta.

Vinkkinä kuitenkin kilteille sedille ja tädeille, jotka niitä kadonneita hoivaavat: eikö tärkeintä ole, että se lapsi löydetään?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 17:22"]

Voi olla että perhe on shokissa tai sitten ajattelivat sinun johdatelleen lasta harhaan.

[/quote]

Olte katsellut liikaa televisiota?

Mulla ainakin oli täydet ostosrattaat mukana ja oma lapsi niissä istumassa ja niiden kanssa varmaan olisin sitä itkevää lasta alkanut kaupassa "johdattelemaan harhaan"...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 17:26"]

Minä olen ollut tuollainen moukka äiti. Lapseni siis eksyi kaupassa, joka ei ollut kovin suuri. En tiennyt eksymisestä, koska hänen piti olla isoveljensä kanssa, ennen kuin kuulutettiin, että x etsii äitiään. Juoksin infopisteeseen, ja kun näin lapsen, niin tämä juoksi syliini ja myyjä nyökytteli päätään ja lähti pois. Lapselta sitten kyselin ja tajusin, että myyjän vieressä ollut mies oli ilmeisesti lapsen löytänyt. En vain siinä hössäkässä tajunnut sitä, enkä siis edes kiittänyt, kun tärkeintä oli sillä hetkellä sen lapsen rauhoittaminen.

Anteeksi. Ei ollut itselle kiva fiilis, kun lapsi olikin kadonnut, ja löytämisessä niin suuria tunteita mukana, ettei siinä ehdi miettiä ihan joka yksityiskohtaa. Tajusin itse olleeni moukka ja olen jatkossa vakaasti päättänyt, että en hukkaa lastani mutta että jos hukkaan, niin töräytän sen kiitoksen ennen mitään muuta.

Vinkkinä kuitenkin kilteille sedille ja tädeille, jotka niitä kadonneita hoivaavat: eikö tärkeintä ole, että se lapsi löydetään?

[/quote]

tai nyt tiedät käytöstavat ja kiität ?

Muistan kun kuljettiin lapseni kanssa vielä rattailla ja aina kiitin kun joku auttoi junassa. Yhden kerran sanoin taas auttajalle " kaunis kiitos kun viitsit auttaa, meillä oli ostoksia alakopassa, olisi ollut aika vaivalloista mennä ilman apua alas". mies katsoi pitkään ja sanoi hän päätti jo kauan aikaa sitten ettei enää auta kun kukaan ei saa suutaan auki. Mun kiitoksen voimalla jaksaa taas monta krt auttaa.

Kun näen äidin vaunujen kanssa joka rääkyy "tulkaa nyt hitto joku auttamaan kun lunta on niin saatanasti ", en taatusti mene auttaa.

Käytöstavat ovat ihan kiva juttu jokaisessa tapauksessa. Ymmärrän ettet tehnyt tahalleen, mutta nyt tiedän seuraavalla kerralla että vähän pysähdyt, jookosta ?

Mulla samanlainen kokemus, rautakaupassa tuli vastaan itkevä vanhemmistaan eksynyt lapsi. Juuri oltiin päästy neuvonnan luokse ja myyjät pohtivat mitä kuuluttaisivat kun lapselta ei edes nimeä saatu irti, ei kuitenkaan itkeskellyt kun vähän höpöteltiin hänen ja ala-asteikäisen poikani kanssa.

Isä sitten porhalsi paikalle ja minua vihaisesti mulkoileva äiti perässä. Isä käyttäytyi ihan fiksusti, mutta äidille olin kuin pahin vihollinen - vaikka olin pitänyt hänen lapsestaan huolta...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 19:34"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 17:26"]

Minä olen ollut tuollainen moukka äiti. Lapseni siis eksyi kaupassa, joka ei ollut kovin suuri. En tiennyt eksymisestä, koska hänen piti olla isoveljensä kanssa, ennen kuin kuulutettiin, että x etsii äitiään. Juoksin infopisteeseen, ja kun näin lapsen, niin tämä juoksi syliini ja myyjä nyökytteli päätään ja lähti pois. Lapselta sitten kyselin ja tajusin, että myyjän vieressä ollut mies oli ilmeisesti lapsen löytänyt. En vain siinä hössäkässä tajunnut sitä, enkä siis edes kiittänyt, kun tärkeintä oli sillä hetkellä sen lapsen rauhoittaminen.

Anteeksi. Ei ollut itselle kiva fiilis, kun lapsi olikin kadonnut, ja löytämisessä niin suuria tunteita mukana, ettei siinä ehdi miettiä ihan joka yksityiskohtaa. Tajusin itse olleeni moukka ja olen jatkossa vakaasti päättänyt, että en hukkaa lastani mutta että jos hukkaan, niin töräytän sen kiitoksen ennen mitään muuta.

Vinkkinä kuitenkin kilteille sedille ja tädeille, jotka niitä kadonneita hoivaavat: eikö tärkeintä ole, että se lapsi löydetään?

[/quote]

tai nyt tiedät käytöstavat ja kiität ?

Muistan kun kuljettiin lapseni kanssa vielä rattailla ja aina kiitin kun joku auttoi junassa. Yhden kerran sanoin taas auttajalle " kaunis kiitos kun viitsit auttaa, meillä oli ostoksia alakopassa, olisi ollut aika vaivalloista mennä ilman apua alas". mies katsoi pitkään ja sanoi hän päätti jo kauan aikaa sitten ettei enää auta kun kukaan ei saa suutaan auki. Mun kiitoksen voimalla jaksaa taas monta krt auttaa.

Kun näen äidin vaunujen kanssa joka rääkyy "tulkaa nyt hitto joku auttamaan kun lunta on niin saatanasti ", en taatusti mene auttaa.

Käytöstavat ovat ihan kiva juttu jokaisessa tapauksessa. Ymmärrän ettet tehnyt tahalleen, mutta nyt tiedän seuraavalla kerralla että vähän pysähdyt, jookosta ?

[/quote]

Et sitten jaksanut lukea tuota viestiä edes loppuun. Viestin kirjoittahan nimenomaan sanoi että jatkossa muistaa kiitoksen. Luetaan ne viestit ja viisastellaan sitten vasta, jookosta?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 17:13"]

Rauhoittelin, hoidin ja lopulta perhe tuli hakemaan sitä. En saanut edes katsekontaktia tai kiitosta.. outoa. Ja miten kukaan edes päästää lapsensa eksymään

[/quote]

Junttia käytöstä...

Vähän särähti myös korvaan toi "johdattelit lasta harhaan" :D. Juu totta tosiaan johdattelin oma poika toisessa kädessä ja vauva mahassa. Tottakai sitä luonnostaan haluaa auttaa kun pienellä on hätä, enkä sitä kiitoksen takia tehnyt. Tuli vain hassu tunne, ettei äiti edes sanonut kiitos tai miten ylipäätään ihmiset uskaltaa päästää lapsensa silmistä tuollaisessa ympäristössä

Mä löysin parivuotiaAn konttaamasta rullaportaissa. Ryntäsin perään ja nostin pystöön

 menin ylös portaita muksun kanssa, muualle en päässyt. Isä tuli perässä ja väitti että mä ryöstän lapsen

Minä taas ihmettelin, minne katosivat allergisen lapseni eväät eräässä ruokailutilanteessa lounastauolla leirillä. Eräs tuntematon isä oli ne syönyt, totesi "oho" ja siihen jäi. Ei anteeksipyyntöä, ei mitään. Kyseessä vieläpä sellaiset spesiaalieväät, joiden laittoon lapsi oli itse osallistunut ja laittanut mukaan kaikkia herkkujaan. Kyllä veti hiljaiseksi- onneksi omat evääni kelpasivat lapselle.

Mua taas ottaa päähän helsingin itäkeskuksessa pienet aasialaiset lapset jotka viettävät tuntikausia päivittäin siellä käytävillä ja kaupoissa aikaa riehuen.

Niiden lasten vanehmmat on töissä yhdessä ravintolassa eivätk ole hankkineet lastenhoitajaa vaan lapset todellakin riehuvat jopa 7 päivää viikosta siellä ilman et kukaan aikuinen katsoo perään.

Just ykspäivä ihmettelin sitä menoa ääneen kun ne isommat työnsi jotain parivuotiasta citymarketin ostoskärryssä pitkin ostoskeskusta. Vauva itki hysteerisesti kärryssä ja ehkä 5-7vuotiaat tytöt ja pojat kiusasi pientä juosten täysiä mm. pitkin seiniä.

Yhden vaateliikkeen myyjä tuli siihen kertomaan et siihen on yritetty puuttua koska ne häiritsee asiakkaitakin ja vartijatkin on lapsille puhunut mut mitään ei tapahdu. Lapset ei suostu kertomaan vanhempiensa nimiä eikä yhdestäkään niistä ravintoloista ole tullut aikuista selvittämään asiaa. Vartija kertoi et lapset on siellä usein yli 10h päivässä eli äiti/isä tekee täyttä päivää.

Siellä ne on varmaan huomennakin ja ylihuomenna jne. Joku päivä mä meen ja tarkkailen niitä niin kauan et nään mihin niistä rafloista ne menee syömään ja soitan sit poliisin ja lastensuojeluviranomaiset.

Vaikka olis millanen hössäkkä niin voi muistaa että maailmaa on muuallakin kuin oman itsen ulkopuolella. Kyllä mua ainakin kiinnostaisi kuka lapsen löysi ja mistä. Mutta ei kai kaikilla sitten ole kapasiteettia...

Lasta en ole korjannut huomaani mutta kerran jonkun käsilaukku nökötti yksinään kaupan autiossa aulatilassa. Edes käytävällä ei ollut ketään joten otin laukusta törröttävän lompakon ja katsoin josko omistaja selviäisi. Lompakossa oli kuvallinen henkilöllisyystodistus ja näin kuvaa vastaavan naisen matkallani infopisteeseen. Otin naisen kiinni ja kysyin josko hän oli hukannut jotain ja näytin laukkua. Nainen nappasi sen kädestäni ja alkoi tonkia sitä. Lähti sen jälkeen painelemaan ohitseni sanomatta sanaakaan. Että olikohan siinäkin sellainen hössäkkä ettei huomannut löytäjän olemassaoloa? Laukku leijaili itsekseen omistajan nokan alle.

Ymmärrän että itseä hävettää oma tohelointi mutta ei siitä muille sovi töykeillä.

Ei varmasti kukaan autakaan kiitoksen ja kunniankipeänä, mutta pointti on kai se ettei ole mitään syytä vanhempien tai kenenkään avunsaajan olla syyttävä ja töykeä? Ihan eri asia olla tunnekuohussa ja huomaamatta kiittää kuin epäkunnioittava ja loukkaava.

Tottakai aina on tärkeintä että lapsen vanhemmat löytyvät, mutta ei tarvitse tehdä auttajalle inhottavaa oloa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 17:13"]

Rauhoittelin, hoidin ja lopulta perhe tuli hakemaan sitä. En saanut edes katsekontaktia tai kiitosta.. outoa. Ja miten kukaan edes päästää lapsensa eksymään

[/quote]

No jos olisit ollut mies ja auttanut eksynyttä pikku tyttöä niin olisit löytänyt itsesi käräjiltä. Taatusti olisi namusetää muistettu..

Vanhemmat voi olla järkytyksestä sekaisin niin eivät muistaneet kiittää....

Ne tuijottu vihaisesti sillä ajatteli että yritit varastaa lapsen.