Mies on niin "tärkeä", että koko perhe joutuu kärsimään.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 10:32"]

Mies oli viime viikonlopun poissa ja sunnuntaina saapuessaan ja tuliaisia tuodessaan lapset eivät olleet edes tajunneet, että isä on ollut poissa.

[/quote]

Nyt on vakavan keskustelun paikka. Ja luepa itse ajatuksella tuo viimeinen lauseesi - se niittaa koko homman.

:( Olipas surullista luettavaa! No tottapuhuen en minäkään tuollaista jaksais. Kannattaa varmaan alkaa listaamaan suhteen plussat ja miinukset. Tee päätös sitten niiden pohjalta.

Lukemalla tosiaan sai sellaisen kuvan ettet merkitse miehelle enää mitään.. Mahdollistit vaan miehelle omat lapset ja opiskelut :(

no mitä sä toivoisit, että sulle tähän vastattaisiin? valittteva tosiasia sun tapauksessasi on, että sinä olet osaltasi sallinut sen, että olet se viimeinen tärkeysjärjestyksessä. Kuulostaa siltä, että tämä epäterve kehitys on saanut alkunsa jo teidän yhdessäolon alkuajoista.

nyt kun uskallat tunnustaa ongelman itsellesi, niin olisi uuden suunnan aika. Vakava pysähtyminen puolison kanssa  ja luulempa että siihen keskusteluun tarvitsette ammattiapua. Miestä sinä et voi muuttaa, mikäli hän ei itse näe tarvetta muutokselle, mutta oman elämäsi voit muuttaa.

suosittelen teille lämpimästi myös avioliittoleirejä, parisuhdeterapiaa tai vastaavia tahahtumia, joissa pääsette kunnolla aikuisten kesken keskustelemaan tästä kaikesta ja muustakin parisuhteeseenne liittyvästä. Tunnen monia pariskuntia, jotka ovat kyenneet muutokseen kun ovat tajunneet mikä on heille oikeasti tärkeää ja oppineet priorisoimaan oikein. Nämä samaiset ihmiset ovat uskaltaneet käydä kohti sitä kipua mitä asioiden läpikäyminen ja muutosprosessi voi aiheuttaa ja sen palkaksi saaneet paremman parisuhteen, jopa rakastuneet toisiinsa uudelleen.

Miehesi pitää sinua aivan itsestäänselvyytenä, eikä kertomasi perusteella ota osaa edes lasten kasvatukseen.

Mihin häntä tarvitset?

Jos asuisit vain yksin lasten kanssa, niin voisit varmastí paremmin. Silloin ainakin tiedät, että kaikki on sinun vastuullasi. Nyt odotat turhaan toiselta vanhemmalta osanottoa yhteisiin arjen arkareihin sekä lasten hoitoon.

Ensin kannattaa varmaan jutella miehesi kanssa, mutta mikäli asiaan ei tule muutosta, niin en ymmärrä, miksi jäisit elämään elämääsi tuollaisen miehen vierelle, joka pitää sinua henkilökohtaisena orjanaan.

On kyllä vakavan keskustelun paikka. Entä mitä tapahtuisi jos vaan laittaisit miehen vastuuseen? Minkäikäisiä lapset ovat? Pärjääkö mies yhtään niiden kanssa? Jos vaan ilmoitat kylmästi että nyt lähdet viikonlopuksi vaikka kaverillesi ja saman tien poistut ovesta? Tai jos lapsi on sairastunut, sanot vaan että minä menen huomenna töihin, on sinun vuorosi jäädä kotiin. Ja sitten vaan aamulla lähdet. Vai onko se vaara että miehesi voisi todella jättää lapset päineen? Sitten se on jo poliisiasia.

Mun mies on tehnyt tuota samaa jonkin verran, meillä siis minä olen opiskelija ja hän siis ainoa elättäjä. Tosin olin välillä puoli vuotta töissä ja silloin vaadin että miehen on osallistuttava sairasteluihin ja oltava myös pois töistä. Se auttoi. Viikonloppuisin kyllä hoitaa lapsia paljonkin, mutta eri asia millä lailla... Mä keksin perheelle tekemistä, mies vaan kattoisi lasten kanssa piirrettyjä... Huoh. Valitettavasti joudun käskemään miestäni että nyt lähdet lasten kanssa uimaan, ulos tms...

Ikävä, että olet tuollaisessa jamassa! Häntä pystyyn! Sinä selviät! Miehesi tarvitsee herätyksen tuosta Ruususen unestaan. Jos suinkin mahdollista, järjestät lapsesi jonnekin hoitoon päiväksi ja pyydät(VAADIT) "Tärkeän miehen" kanssasi Tärkeään neuvotteluun. Kerrot, että tämä neuvottelu on hänen elämänsä tärkein neuvottelu. Sitten kerrot, miltä sinusta tuntuu tämä tilanne ja mitkä ovat ratkaisuehdotuksesi asialle. Heität pallon hänelle ja vaadit saada vastauksia ja konkreettisia ratkaisuehdotuksia. 

Mieti jo valmiiksi, mitä teet, jos hän ei herää "unestaan"? 

Tsemppiä!!

Varmaan eroamalla saisit omaa aikaa. Jos siis miestä kiinnostaa yhtään lasten kanssa olla. Sittenhän lapset olisivat isällään edes joskus. Toki talous menisi tiukemmalle. Laita mies selkä seinää vasten, jos homma ei muutu, sinä ja lapset lähdette.

Mitäs, jos tekisit vielä pari lasta lisää? Kyllä se siitä.

Ehkä sun kannattaisi luetuttaa tuo teksti miehelläsi ja keskustella asiasta kunnolla. Sä olet siirtynyt suosiolla sivuun ja miehesi on saanut pitää itsensä ykkösenä, ei ole tarvinnut kasvaa aikuiseksi. Nyt ryhdistäydyt etkä suostu enää moiseen. Mieti nyt jo sun lapsiasi, täytyyhän heidän päästä nauttimaan isästään tai edes tutustua häneen. Jos keskustelut eivät auta, niin suosittelisin sua hakeutumaan miehestäsi eroon. Ehkä sen jälkeen tajuaa mitä sä teitkään hänen eteensä ja mitä menetti. Tai sitten ei. Sun elämäs kuitenkin kuulosti niin äärettömän kurjalta ja tavallaan yksinäiseltä, että asialle kannattaa tehdä jotain ennen kuin se vaikuttaa oikein kunnolla suhun ja joudut johonkin masennuksen syövereihin.

Paljon olet jaksanut tehdä perheenne hyväksi. Ja nytkin teet, kun mietit, että kuinka tästä mennään eteenpäin. Perhe on sinulle todella tärkeä.

Olisi varmasti hyvä, että saisit toisen aikuisen paremmin mukaan perheen asioihin. Kodissa on hyvä olla jokaiselle perheenjäsenelle oikeuksia ja velvollisuuksia. Perheenjäsenet tekevät jokainen jotakin saadakseen asunnosta kodin. Näin myös koti tuntuu enemmän jokaiselle kodilta ja jokainen saa siellä myös levätä ja rentoutua.

Nelonen jo mainitsikin avioliittoleirit ja parisuhdeterapiat. Esimerkiksi Kirkon perheasianneuvottelukeskuksista voi saada tukea ja apua tässä tilanteessa katso sivut http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument〈=FI

Jaksamista ja myös iloa ja valoisampaa oloa!

Paljon olet jaksanut tehdä perheenne hyväksi. Ja nytkin teet, kun mietit, että kuinka tästä mennään eteenpäin. Perhe on sinulle todella tärkeä.

Olisi varmasti hyvä, että saisit toisen aikuisen paremmin mukaan perheen asioihin. Kodissa on hyvä olla jokaiselle perheenjäsenelle oikeuksia ja velvollisuuksia. Perheenjäsenet tekevät jokainen jotakin saadakseen asunnosta kodin. Näin myös koti tuntuu enemmän jokaiselle kodilta ja jokainen saa siellä myös levätä ja rentoutua.

Nelonen jo mainitsikin avioliittoleirit ja parisuhdeterapiat. Esimerkiksi Kirkon perheasianneuvottelukeskuksista voi saada tukea ja apua tässä tilanteessa katso sivut http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument〈=FI

Jaksamista ja myös iloa ja valoisampaa oloa!

Ja mitä opimme tästä...Anteeksi nyt vaan ettei empatiaa säteile. Tekisi aina mieli vähän ravistella tälläisiä naisia, jotka typistävät itsensä lapsen asemaan. Eikö ensin pitäisi tunnistaa oma merkityksensä ja arvonsa. Eikä se huonoa olisi ensin valmistua ammattiin, hankkia vakaa toimeentulo jne ja sitten vasta perustaa se perhe.

Ja pitäisi aina myös muistaa, että parisuhde on kahden kauppaan. Pitäisikin aina pelkän yhden osapuolen syyttämisen sijaan miettiä, olisiko kummassakin vikaa...

Mitä tulee tasa-arvoon... nainen joutuu tekemään toisenlaisia valintoja elämässään kuin mies, varsinkin jos hän haluaa toteuttaa naiselle mahdollisia erityisominaisuuksiaan kuten äitiyttä.

Olet tossu jota tallataan.Miksi hyväksyt tämän? en tajua naisia jotka hiljaa hoitaa lapset ja antaa miehen tehdä mitä haluaa...Aukase se suusi miehelle! Täällä et saa apua.. Naisena ei täydy aina alistua. Itsevarmuutta itsellesi lisää.. Olet vahva..

Murheellista luettavaa tällaiset tällä vuosituhannella... Hohhoijaa, miten ihmeessä vielä on naisia, jotka suostuu tuollaiseen???

Miehet ovat yksinkertaisia otuksia. Heille täytyy viestiä selkeästi ja suoraan. Et liene viestinyt omista tarpeistasi tarpeeksi kuuluvasti ja ajoissa. NYT:

ota mies suoraan keskusteluun ja kerro samat jutut kuin yllä kirjoititkin ja miltä sinusta tuntuu. Ellei mies älyä tehdä muutosta, ota ero ja sano se sille. Älä lähde naismaisella  "silmä silmästä" -metodilla liikenteeseen ja häivy vain ovesta viikonlopuksi, koska miehet eivät sellaista edes huomaa tai jos, niin vasta pitkän ajan kuluttua. Tuollainen marttyyrius vain pidentää asian käsittelyä. Nyt kissa pöydälle tänä iltana, mars!

Voi voi, paha paha mies pitää kilttiä ja ahkeraa naista hellan ja nyrkin välissä kotiarestissa.

Menisit ap terapeutille ettei elämä ihan valu ohitse!

Joskus teidän suhteessanne on ollut ainakin jotain hyvää, luottamusta toisiinne ja siihen että suhteenne kestää. Päättelen tämän siitä, että olette yhteistuumin tehneet kolme lasta, vaikka opinnotkin olivat molemmilla kesken. Muistatko enää, mitä hyvää silloin oli? 

Tekstisi oli surullista luettavaa, enkä osaa mitään oikein neuvoa. En tiedä miten tuollaiselle tärkeilijälle puhutaan, kuunteleeko hän edes kun puhe ei koska yksinomaan häntä ja hänen tärkeyttään? Lukisiko "muistion"? Muista mainita tuo, että hänen omat lapsensa eivät kiinnitä huomiota siihen, onko isä kotona vai ei. Haluaako hän olla näkymätön mies? 

Keskustelun paikka tosiaankin. Mutta älä lemppaa miestä ennen kuin itse olet edes itsellesikään selvittänyt, mikä on tilanne ja miksi siihen päädyttiin. Miksi esim. pykäsitte lapsen toisensa perään, vaikka jo esikoisen kanssa istuit sateessa puistossa, jotta perheen VIP sai asioita tehtyä? Olet itse ollut mukana päättämässä noista asioista. Mutta toki jokainen tekee virheitä ja niistä voi ottaa opikseen, eli millään pahalla en tarkoita. Ja on oikeasti miehiä, ihan tänä päivänäkin, jotka kokevat olevansa perheelleen eniten hyödyksi tienaamalla rahaa. (Ihan siinä missä on naisia, jotka kokevat olevansa omalla paikallaan kotiäitinä.) Jotenkin mies vaan pitäisi saada hereille ja keskustelemaan, toisen motiiveja on vaikea arvailla.

Kiitos viesteistänne. Annoitte ajattelemisen aihetta. Tiedän, että olen osasyyllinen tähän tilanteeseen. Olen mahdollistanut tämän, olen astunut sivuun kaikki nämä vuodet. Olen tehnyt sen perheen yhteisen hyvinvoinnin takia, miehen takia, yhteisen elämän takia. Tottakai tein kaikkeni, että miehellä oli tilaa ja rauhaa tehdä gradua ja opiskella ja ymmärrän, että taloudellisesti miehen poissaolo työpaikalta lasten sairastelun takia oli pahempi kuin poissaolo tentistä tai pakollisilta luennoilta. Se oli kuitenkin vain rahaa!

Olemme keskustelleet tästä monta kertaa aiemminkin ja mies sanoo ymmärtävänsä, mutta palaa välittömästi entiseen. Jos tällöin huomautan edellisestä keskustelusta, mies vetää taas Tärkeän Korttinsa, eli Työnsä esiin. Työ on pakko tehdä. Se on tärkeämpää kuin lapsen tanssitunnille vieminen, anopin synttärit, minun kaveritapaamiseni, ihan mikä tahansa. Ja kai se nyt paperilla onkin, mutta kun niitä töitä ei tekemällä saa tehdyksi. Työpäivän jälkeen mies vetäytyy koko illaksi tekemään Töitä. En voi pyytää tekemään yhtään mitään, koska Työt jää muuten tekemättä. 

Pari vuotta sitten mies vaihtoi työpaikkaa ja kiljuin riemusta. Oli kokonainen kuukausi kesälomaa niin, ettei miehellä todellakaan voinut olla mitään työasiaa tehtävänä. Vanha oli jäänyt ja uudesta ei voinut olla vielä mitään hommaa. Mies päätti tuona kesänä tehdä meille pihapation ja siihen se kesä menikin. Se Patio meni kaiken edelle. Oli pakko viettää aikaa pihalla ja rautakaupassa, eikä mihinkään voinut mennä koko loman aikana.

Erota en haluaisi. Haluaisin vain selvittää nämä asiat. 

ap