Lue keskustelun säännöt.
Mies on niin "tärkeä", että koko perhe joutuu kärsimään.
04.03.2013 |
Alkaa olla viimeiset hetket, kun jaksan tätä miehen "tärkeyttä".
Mentiin naimisiin, jolloin jäin pian esikoisen kanssa kotiin. Mies opiskeli, joten kaikki opiskeluasiat meni kaiken muun edelle, että pystyisi valmistumaan nopeasti. Istuin sateessa puistossa lapsen kanssa, jotta mies saisi gradunsa valmiiksi. Tuli toinen lapsi, gradu ei ollut vieläkään valmis. Tuli kolmaskin. Ja samalla häätö HOASin kämpästä, kun miehen opinnot eivät edenneet. Muutettiin kalliiseen ja pieneen vuokra-asuntoon, kun ei muuhunkaan päästy kolmen lapsen kanssa.
Mies sai gradunsa valmiiksi ja meni töihin. Oli minun vuoroni opiskella. No, nyt miehen työt menivät aina minun opintojeni ohi. Työ on tärkeämpää kuin opiskelu, koska työstä saa rahaa. Minä opiskelin silloin kun oli mahdollisuus. Yöllä. Olin ihan hajalla. Valmistuin vuotta suunniteltua aiemmin, koska halusin äkkiä töihin pois siitä oravanpyörästä.
Valmistuin, menin töihin. Luulin, että nyt vihdoinkin ollaan tasa-arvoisia. Mitä vielä. Miehen työ on tärkeämpää kuin minun. Miehellä on Tärkeitä Kokouksia ja Tärkeitä Palavereja, joista ei voi olla mistään syystä pois. Jos lapset ovat sairaana, kotiin jäävä on automaattisesti minä. Minullahan ei voi olla mitään tärkeää töissä ikinä, koska miehellä on paljon tärkeämpi työ.
Töiden jälkeen miehellä on Tärkeitä Hommia. Eli minä käyn kaupassa, hoidan lapset ja kodin. Aivan sama olisiko mies täällä vai ei, minähän hoidan kuitenkin kaiken. Miehelle ruoka tulee eteen kannettuna. Ei syö pöydän ääressä, vaan joko työpöydän ääressä tai telkkarin. Ja telkkari siitä syystä, että se on mukamas "päivän ainut lepohetki".
Mä en enää jaksa. Mulla ei ole mitään arvoa. Olen viimeinen kaikilla tärkeyslistoilla. Miehen pitää päästä ensin kuntosalillekin, koska mulla on enemmän vapaa-aikaa, jolloin voin mennä sinne. Mies voi vain ilmoittaa viikonlopputyömatkoistaan, ohimennen, sehän ei vaikuta perheen tekemisiin millään tavalla. Lapset kuolisivat nälkään, jos minä vain ilmoittaisin torstai-iltana lähteväni viikonlopuksi pois. Mies oli viime viikonlopun poissa ja sunnuntaina saapuessaan ja tuliaisia tuodessaan lapset eivät olleet edes tajunneet, että isä on ollut poissa.
Kommentit (30)
Jatkuvat työreissut ja ylityöt ym. tuo kyllä mieleen mahdollisuuden toisesta naisesta. Tarkoitan jos gradunkin teko kesti noin kauan eikä opiskelut oikein edenneet niin miten se mies on sitten työasioissa noin ahkera ?? Vai onko osa ahkeruudesta toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista sen elämän sitten pitäisi olla?! Eikö sinusta perheen hoitaminen ole riittävä mitta sinun arvostuksen lähteeksi. Olisiko sinunkin pitänyt olla itsekeskeisempi, että olisit päässyt tasa-arvoisempaa asemaan miehesi kanssa. Ajattele, jos teillä olisi parisuhde jossa teillä ei ole kuin oikeuksia ja kaiken tämän ulkopuolla olisi teidän lapset ilman oikeuksia.
Eikö mies nyt kuitenkin ole kantanut vastuunsa ns. perheen päänä ja olet voinut hyvällä omalla tunnolla keskittyä asioihin, jotka sinusta tuntuu mielekkäämmältä eli perheeseen. Mieti, mitä sanoo sisäinen itsetuntosi vai pohjautuuko tämä kaikki vain feministiseen ideologiaan tasa-arvosta.
Mulla ei tule tästä mieleen toinen nainen, vaan se että mies on niitä, jotka kokevat tavallisen perhe-elämän tylsäksi, ja siksi täyttävät arkensa muilla asioilla. Tätä kuvaa se, että kun miehellä oikeasti oli täysin vapaa kesä, hän otti itselleen Patio-projektin, johon paneutui yhtä täydellisesti kuin muulloin palkkatyöhönsä. Mies on selvästi niitä, joilla täytyy aina olla joku projekti päällä mihin uppoutua, koska hän ei koe pelkkää "oleilua" kotona (ja tähän kuuluu kotityöt ja lastenhoito) mitenkään palkitsevaksi vaan pitkästyttäväksi. Joten jos suinkin vaan keksii jotain tarpeellista tehtävää niin sitä tehdään mieluummin kuin kodin tai lasten hoitoa. Eikä se muuten kai niin ongelma olisikaan, paitsi että kun sitten tosiaan se toinen joutuu tekemään ne "tylsät" hommat kaikki ja tinkimään omista menoistaan aj töistään...
Jos kyse on tästä, on luultavasti aika kivinen -joskaan ei mahdoton- tie saada miestä muuttumaan. Hänen täytyisi perin pohjin ymmärtää että ensinnäkin hän välttelee tiettyjä töitä - tätä hän ei nyt luultavasti ymmärrä vaan luulee toimivansa hyvin rationaalisesti sen mukaan mikä on Tärkeää- ja toiseksi se että myös epämiellyttäviltä ja tylsiä hommia pitäisi myös hänen hoitaa, vaikkei se aina kivaa olekaan. Muuten kun ne joutuu hoitamaan se vaimo, ja se ei ole oikein jos se on hän aina. Vaatii sellaista itseä niskasta kiinni ottamista, että päättää kantaa vastuunsa myös siitä, mikä ei ole itsestä kivaa.
Anna kun arvaan, ap! Onko miehesi kirurgi?
Kirjoitinkin jo kerran ja mainitsin, että jotkut miehet kokevat olevansa perheelle hyödyllisimpiä tienaamalla rahaa. Sama voi koskea tuota Pyhää Patiotakin. Mies voi kokea, ettei tosiaan osaa olla lasten kanssa (joskus äidit edesauttavat tämän tunteen syntymistä, eivät tietysti aina) ja koska hän haluaa teille hyvää, tekee sen mitä osaa eli tienaa rahaa tai laittaa kotia. Töitäkin on tietysti erilaisia, mutta tosiasia on, että kaikkia töitä ei voi vaan delegoida muille lapsen tanssitunnin takia, esim. yrittäjillä on koko ajan täysi vastuu päällä. Silti siinäkin tilanteessa voi suunnitella jonkin tietyn ajan esim. vkloppuna, jolloin keskittyy johonkin perheen juttuun. Voit madaltaa kynnystä kyselemällä mieheltä, mikä hänestä olisi helpointa perheen kanssa tehtävää. (En tarkoita siis laiskuutta, vaan sitä, mitä hän "pelkää" vähiten, jos itseluottamus tuossa asiassa on hukassa.) Oma mieheni tekee tosi paljon töitä ja on selvästi omaksunut jo isältään tuollaisen miehen mallin. Tosin minä olenkin kotiäiti, enkä tosiaan suostuisikaan puskemaan täyttä ansiotyöpäivää ja sen lisäksi kantamaan vastuun lapsista ja kodista. On monta tapaa elää elämäänsä, myös perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa tutun kuuloista tekstiä. Kuin omasta elämästäni pari vuotta sitten. Eräs kirjoittaja kuvasi tätä asiaa mielestäni osuvasti: pitää olla projektia projektin perään, jotta voi paeta arkisempia(=tylsempiä) kotiaskareita, kuten siivousta, ruuanlaittoa ja lastenhoitoa. Niitä ukko ei kokenut työnä ollenkaan. Olivat kuulemma ns. vasemman käden hommia, joita ei kuitenkaan halunnut tehdä.
Muita projekteja riitti hänelläkin. Aina. Ihan riippumatta siitä, oliko minulla tenttiä tai muuta pakollista läsnäoloa vaativaa opiskelua. Kaikki muu oli tärkeämpää. Jopa kaupassa käynnit tuli suorittaa ripeästi autolla, kävellen meni kuulemma niin kauan aikaa...
Lisäksi oli vielä komenteleva ja määräilevä. Tuntui, että kaikki pienetkin asiat on varmistettava häneltä, ettei vaan tee jotain tyhmyyksiä.
No, erohan siinä tuli ja samalla lisääntyi sekä mielenrauha että oma aika. Vaikka ns. kunnollinen mies olikin ja ihan hyvä isä, niin se ei vaan kerta kaikkiaan parisuhteeksi riittänyt minulle.
Niin, saattaa olla, jos mies ei muuten ole töykeä, komenteleva, itsekeskeinen jne hankala tyyppi, että se isyys ja miehen rooli on kietoutunut siihen "miesten töiden" suorittamiseen, muut on vierasta ja tylsääkin ja vaikeaa ja parempi pysyä vaan sillä alueella mitä vaimo ei voi kuitenkaan tehdä. Ja niitä miesten töitä tehdessä tuntee sitten olevansa Isä ja Mies.
Mutta jos ei tavallinen keskustelu ja muistuttaminen mene perille, niin ootko siitä erosta puhunut? Jos vaikka sanoisit, että lapsilla ei ole minkäänlaista suhdetta isäänsä, ja olet mielestäsi ollut lasten yksinhuoltaja koko niiden elämän ajan ja pannut omat työsi ja opintosi syrjään, joten eron jälkeen jaetaan vastuu vaikka väkisin. Lapset tulee isälleen joka toinen viikko, joka toinen juhlapyhä ja pidemmät lomat järjestetään limittäin niin, että lapset saa asua lomailevan vanhemman luona ja pitää pitkää kesälomaa. Sano että sinulle ei tule mitään ongelmaa tästä, päinvastoin elämä helpottuu huomattavasti kun on edes välillä aikaa tehdä töitä ja levätä. Mutta että miehelle pudotus maanpinnalle on varmasti sitten aika traumaattinen.
Sellanen keskustelu, jossa voi vastata "joo joo, kohta", ei auta varmasti enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt sinä sen vasta huomaat! Sanotaan, että rakkaus on sokea, mutta pitääkö vielä tyhmäkin olla?
en tajua, miksi tuollaiseen tilanteeseen tehtaillaan 3 lasta...
vikaa on teissa molemmissa, koska olet opettanut miehella etta han voi kohdella sinua ihan miten sattuu, silla sina joustat joka tilanteessa.
rankkaa tulee olemaan saada muutosta tilanteeseen, mutta lienee tullut se paiva jolloin sina itse herasit ja sanoit, etta riittaa. Se lienee se kaikista tarkein ensiaskel.
Jos et siis halua erota mutta selvittää asiat niin mitä olet sen eteen tehnyt ?
Olet siis keskustellut miehen kanssa mutta mitä muuta ? Mitä jos keskustelisit uudestaan mutta laitatte ongelmat ja sovitut päätökset paperille ja nimet alle ? Siis tyyliin mies hoitaa lapset tästä lähtien joka tiistai ja torstai 3 tuntia kello 18.00 lähtien. Ja vaimo saa tehdä silloin mitä haluaa. Tästä lähtien mies siivoaa joka lauantai aamupäivä perheensä kanssa 9-12 välisenä aikana tai tekee muita vaimonsa hänelle osottamia kotitöitä. Tai sitten sovitte tietyt työt jotka ovat jatkossa miehen vastuulla.
Sinun tehtäväsi on pitää kiinni sovitusta. Kun miehellä on tärkeä palaveri illalla kun olisi sinun aikasi tehdä omia asioitasi voit antaa miehen mennä vain jos mies hoitaa seuraavana iltana koko illan lapset ja perheen. Ja tekee näin myös. Mutta ei sellaista minä sitten joskus hoidan enemmän juttua koska se ei toimi tuollaisen miehen kanssa.
Lisäksi voisitte sopiva että mies jatkossa on lastensa kanssa enemmän (ei tarkoita että laspet katsoo telkkua ja isä tekee töitä). Siis käy vaikka uimahallissa lasten kanssa sillä aikaa kun sinulla on omaa aikaa.
Lisäksi tuohon sopimukseen voitaisiin kirjata että jos ette toimi sopimuksen mukaan hakeudutte parisuhdeterapiaan tai johonkin vastaavaan syksyllä. Tietysti noihin kannattaisi hakeutua vaikka heti mutta jos mies ei suostu niin sitten jos ei muuten osaa toimia soipimuksen mukaan.
Keskustelun pohjaksi voisit vaikka tulostaa tuon alkuperäisen tekstisi tai vaikka koko keskusteluketjunkin halutessasi.
Tsemppiä.