Häät ennen vanhemman kuolemaa

Puhu hänen kanssaan rauhallisesti, koita tosiaan olla kiihtymättä, vaikka tiedän että se ei ole helppoa. Kerro hänelle varsinkin tämä:

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 13:18"]

Olen lukenut vastaavanlaisissa tilanteissa olleiden kirjoituksia, ja valitettavan usein tällaiset ongelmat johtavat eroon. En vaan haluaisi kuulua siihen ryhmään, koska rakastan miestäni ja hänestä tulisi aivan loistava isä ja aviomies.

[/quote]

24: Olen monta kertaa miehelle sanonut, että lapsia ei niin vain tehdä ja että yrittämiseen voi ihan oikeasti mennä vuosia (monta tapausta läheltä seuranneena). Mies vain tuhahtelee ja olettaa, ettei hänelle käy niin.

Tsemppiä sulle ap!

Raskas tilanne, äitisi sairaus ja rakentamisstressi samaan aikaan. Yritä kaikesta huolimatta saada mieheltäsi selvä vastaus siihen, milloin hän olisi valmis lapseen. Ei VOI olla ylivoimaisen vaikea kysymys vastattavaksi.

Pahempi juttu olisi painaa asia toistaiseksi villaisella ja odottaa sen selviävän itsekseen. Sisareni antoi asian olla, kun miehensä aina hoki, että "vielä" halua isäksi. Lopulta sitten ilmoitti että "nyt", kun olivat molemmat jo lähellä neljääkymppiä. Sisko vaan ei onnistunutkaan enää tulemaan raskaaksi.

Miestä asia ei haitannut: hän lähti, etsi 15 vuotta nuoremman naisen ja teki nopeaan tahtiin tälle uudelle morsmaikulleen kolme lasta. Kun oli kuulemma niin kaivannut pienten jalkojen tassutusta kotiin. (Sisko jäi lapsettomaksi, on nyt yli viisikymppinen yksineläjä.)

Tämä vain varoittavana esimerkkinä. Sydämestäni toivon, ettei sinulle käy noin. Kaikkea hyvää, jaksamista niin sinulle kuin äidillesikin. Asioilla on loppuviimeksi tapana järjestyä.

Ei tuollainen vuosikausien kypsyttely tee ihmistä yhtään sen valmiimmaksi vanhemmaksi. Vanhemmaksi tullaan sen lapsen myötä, siinä se vanhemmuus vasta opitaan.

Mitä ihmettä se mies pelkää? Tai mitä hän kokee saavuttavansa jahkailemalla?

Minusta menee aivan väärin päin yrittää saada mies talonrakentamisen ja lapsen kautta junailtua avioliittoon. Perheen perustanahan pitäisi olla teidän sitoutuminen toisiinne! Oman asuntolainan puolisko hoituu varmasti ok ilman papin aamenia, mutta kysytäänpä niin päin, että oletko valmis tekemään lapsen sellaisen miehen kanssa, joka ei tunnu tietävän, haluaako sitoutua sinuun? Oletko sellaisen miehen kanssa onnellinen? Uskotko, että perheen perustaminen hänen kanssaan onnistuu ja on vakaalla pohjalla?

Ilmeisesti miehelle riittää, että olette yhdessä. Hän saa kaikki avioliittoon kuuluvat edut ilman naimisiinmenoakin. Ilmeisesti hän ei niitä lapsiakaan kovin kovasti halua.

AP, mieheni oli/on myös jahkailija ja siksi häenlle pitää laittaa vaihtoehdot, joita pähkäilee (kuullostaa pahemmalta kuin on). Olimme kans keskustelleet lapsiasiasta ja hänen mielestään "lapset ok, mutta sitten joskus". Sitten yhtenä päivänä (olimme olleet yhdessä nelisen vuotta) sanoin, että haluan vastauksen; joko lasta aletaan yrittämään pian tai joudun miettimään mitä teen. Juteltiin ja ei hänellä ollut oikeastaan mitään lasta vastaan vaan se vastuu pelotti. Ja sitten päätettiin jättää ehkäisy pois. Pääpointti oli se, että hän tajusi, että lapsikysymys oli minulle tärkeä josta en pystynyt joustamaan. Olin jo varautunut siihenkin, että jos hän olisi vieläkin halunnut siirtää lapsihaaveita niin olisin lähtenyt (näin suoraan). Nyt meillä on hyvä kaksilapsinen perhe, mies on hyvä isä ja hän ei edes muista että hän olisi jotenkin jahkaillut lastentekoa ;-) 

Ap, sinun pitää nyt miettiä että mitä sinä haluat - voitko kuvitella elämän miehen kanssa ilman lapsia, elämän lasten kanssa jonkun toisen kanssa vai elämän ilman lapsia ja ilman miestä.

Ap vastailee taas..

Itse haluaisin olla naimisissa ennen kuin yritämme lasta, mutta olen valmis toimimaan asioissa myös toisinpäin, mikäli mies näyttäisi vihreää valoa.

30: En haluaisi kiristää miestäni sillä, että lähden suhteesta ellei hän pian halua lasta/avioliittoa. Toki olen minäkin vuosien varrella käyttänyt tätä mainitsemaasi vaihtoehtojen pähkäilemistä, mutta tuntuisi, että näissä asioissa kiristäisin miestä. Tosin pakko varmaan tehdä selväksi, että tästä ei tule mitään, ellemme halua elämältä samoja asioita.

30 tässä vielä; ehkä se on sitten kiristämistä mutta sanot itsekin että hommasta ei tule mitään jos ette halua samoja asioita. Nythän tilanne on se että mies "kiristää" sinua koko ajan pitämällä sinua löysässä hirressä eli sinä joustat ja joustat ja joustat... Jahkailijatyyppiselle miehelle on mielestäni selkeästi ilmaistava, että tämä on se asia josta en jousta (lapsiasia on tai ei ole, ei voi olla vähän vaan raskaana) ja kun miehellä ei ole edes sitä biologista kelloa. Mies voi lapsiasiassa jahkailla kuinka monta vuotta haluaa!

Eli koko ketjusta selviää, että ei teidän ongelma ole häät vielä kun äitisi elää vaan yhteisen vision puuttuminen. Pehmeä tapa aloittaa tämäniltainen keskustelunne on kysyä mieheltä, että millaisena hän näkee itsensä viiskymppisenä, vastauksesta voit jo uumoilla paljon.

Taidan nyt olla poikkeus palstalla, mutta minusta on hiukan ikäväsävyistä kitinää ja painostusta noin "prinsessamaisesti" komennella, milloin teidän parisuhteenne virallistetaan ja milloin niitä lapsia tehdään. Juu, on nahjusmaista mieheltä lykätä asioita, mutta tietyllä tavalla jopa ymmärrän häntä. Hän on juuri osoittanut sitoutumishaluaan venymällä raskaaseen taloprojektiin. Projekti ei ole edes valmis, kun jälleen mangutaan seuraavaa projektia, kun on ikää ja kun äiti kuolee ja kun nyt olisi aika, kavereillakin on ja meillä vaan ei... Ihan lapsellista lässytystä!

Minusta asioista sovitaan yhdessä keskustelemalla, ei kiristämällä ja vinkumalla. Ihan ensin: mikä on elämässäsi tärkeintä: se, että sinun vierelläsi on mies, kumppani ja paras ystävä jakamassa kaiken vai se, että saat lapsia? Jos haluat miehestä vaan spermaa, niin jätä ehkäisy pois ja tee "vahinko". Ethän sitä miestä, parisuhdetta tai kumppanuutta edes halua. Jos taas oikeasti haluat jakaa elämäsi juuri tämän miehen kanssa ja rakastat häntä, haluat myös sinä panostaa parisuhteenne toimivuuteen ja olet valmis kompromisseihin ja kunnioittamaan miehen tahtoa.Onhan aina mahdollista, että mies ei voi saada lapsia. Jätätkö hänet sitten ja hankit uuden miehen?

On tärkeää kuunnella toista ja ilmaista oma tahtonsa. Siitä syntyy kompromissi. Jos ja kun miehellä on nyt hiki hatussa toisen projektin parissa, hän haluaa varmasti hetken vain levähtää, olla rauhassa miettimättä koliikkivauvaa ja pienten lasten rajoittavuutta. Nyt teillä on hetki mahdollista jakaa elämänne rauhassa kahden aikuisen kesken. Sinuna en ryntäisi nyt miestä painostamaan, toteaisin vain rauhassa, että avioliitto on toki teidän kahden välinen juttu ja tärkeintä on se, että mies on siihen valmis, äitisi takia olisit vain toivonut toisin. Lapsiasiasta tekisin selväksi, että ne ovat minun listallani, mutta asiasta keskustellaan perusteellisemmin myöhemmin. Kaiken maailman päivämäärät ja aikataulut saavat toisen tuntemaan, että hän ei voi päättää mistään vaan muut tekevät päätökset hänen puolestaan. 

Kun talo on valmis ja kesää kulunut esim. heinäkuulle, mies on ehkä levännyt ja rauhoittunut, niin voisit ohimennen kysäistä, mitkä ovat miehen tulevaisuuden suunnitelmat ja että sinulle avioituminen ja lapset käyvät vaikka heti mutta että tottakai olet valmis odottamaan miehen takia, kunhan nyt vain tiedät, mitä hän suunnittelee. Sitten keskustelette homman siihen pisteeseen, että onko lapsia tiedossa vuoden, kahden vai kolmen päästä. Noin suunnilleen. Rauhallisesti ja järkevästi, yhdessä pohtien ja miettien. Ennen kaikkea niin, että mies saa tunteen, että häntä kuunnellaan eikä häntä painosteta mihinkään. Sen verran tekisin tiettäväksi, että kaikki eivät tosiaan niitä lapsia saa ja mitä sitten sen jälkeen tehdään, jos ei enää aikaa ole lähteä esim. hoitoihin tai adoptiojonoon. On hyvä tulostaa netistä faktoja esim. hedelmällisyydestä tai kertoa lähipiiirin tilanteita. Ja taas antaa miehelle pari kuukautta aikaa miettiä.

Mutta kaiken lähtökohta on se, mikä on sinulle tärkeintä. Jos sinulle on tärkeintä saada biologisia lapsia ylipäätään ja miehellä ei ole niin väliä, niin toimi ihmeessä aikaisemmin. Silloin ei tarvitse miettiä, onko parisuhde vahva tai ottaa huomioon miehen kantaa, jos et ole haluamassa häntä loppuelämän kumppaniksi.

Niin. Tilannehan on nimenomaan se että tuo MIES on kiristäjä. Odotetaan siihen ja siihen... ja vaikka hamaan tappiin asti. Ap vain joustaa ja myötäilee. Tuollainen on henkisesti hirveän raskasta, varsinkin kun hiekka valuu tiimalasissa ja vääjäämättä loppuu joskus.

30: Häät ovat vain yksi asia muiden joukossa, jotka haluaisin kovasti järjestää vielä kun kaikki läheiseni ovat paikalla. Lapsen teosta en voi kiristää miestäni, että voidaanko tehdä lapsi, että äitini pääsisi myös osallistumaan lapsenlapsensa elämään. Jälkimmäiseen asiaan en voi vaikuttaa. Lapsia saadaan jos niitä on tullakseen, mutta häiden järjestämiseen voimme vaikuttaa.

En ole kokenut asiaa niin, että minua kiristetään. Mutta nyt kun asian näin ilmaisit, niin taitaa se vähän niinkin olla. Itse asiassa ennen kuin allekirjoitimme talokaupoista kauppapaperit, kävimme vastaavanlaisen keskustelun silloinkin. Ilmoitin miehelleni, että yhteenkään paperiin en nimeäni laita ennen kuin lapsi-/avioliittoasiat on setvitty. Mies sen sijaan ilmoitti että taloprojektia ei enää siirretä. Mies sitten vastasi kysymykseeni vauvan yrittämisestä vuodenpäästä "ehkä". Eli toisin sanoen annoin periksi ja uskottelin itselleni, että nämä voi ottaa vuoden kuluttua uudelleen puheeksi ja että mies on asioita kypsytellyt. Nyt kun häntä uudelleen "muistutti" asioista, hänen pitääkin saada miettiä ja minä häntä painostan ja häntä ahdista ja ja ja ja...

33: mutta kun kompromissityyli ei sovellu lapsiasiaan - lopputuloksena on joko plus tai miinus, ei jotain tältä väliltä. Kun pariskunta on pilkälti yli kolmekymppinen ja seurusteluakin on pidemmältä ajalta (kun talokin on rakenteilla) niin päätöksentekoa ei voi kovin pitkälle viivyttää, ja silloinkin päätös on tehtävä. Kompromissit tehdään tyyliin toinen haluaa kerrostaloon ja toinen kannustalon niin päädytään rivitaloon, mutta lopputuloksen on asunto jossa asua. Tai toinen haluaa matkustaa Thaimaaseen ja toinen mökille Saimaalle, niin päädytään Ruotsiin. Mutta lapsenhankkimisessa jompikumpi joutuu joustamaan/hylkäämään oman kantansa.

Míelestäni seurusteluaikana (ensirakastumisen huuman jälkeen) tärkeintä oli piirtää parisuhteen visio ja määritellä ne asiat, joista ei ole valmis tinkimään. MInulle ei ollut tärkeää sormus eikä avioliitto eikä yhteiset rahat, mutta sen mieheni tiesi että lapsen haluan tai siis haluan ainakin yrittää saada lapsen hänen kanssaan ja siitä en voinut joustaa. Miehelläni oli taasen omat juttunsa, joista hän ei halunnut tinkiä. Kaikki muu ollaankin neuvoteltu ja kompromisseja onnistuneesti tehty.

30

Hankala tilanne kun miehellä ei tuossa ole mitään menetettävää (paitsi ehkä puolisonsa). Mies voi ryhtyä isäksi vaikka vasta 20 vuoden päästä, ap:lla ei ole aikaa kuin muutamia vuosia. Häätkin taitaa olla miehelle ennemmin välttämätön paha kuin jotain positiivista.

Tämä on vähän ohi teeman, mutta se tulee tästä keskustelusta mieleen, että aika pitkäksi on nuoruus nykyään venynyt. 34-vuotiasta miestä pidettiin johonkin maailmanaikaan keski-ikäisenä, mutta nyt siinä iässä vasta pohditaan, mikä olisi hyvä ajankohta ryhtyä mahdollisesti harkitsemaan naimisiinmenoa. Vielä sitä ei tietenkään voi tehdä, koska sitten pitäisi ryhtyä miettimään myös lasten hankkimista.

En sano tätä sinun kiusaksesi ap, vaan suurella myötätunnolla. Miehet voivat todellakin tuota jahkailuaan venyttää vaikka kuusi-seitsemänkymppiseksi, jos niin haluavat. Naisilla alkaa samassa iässä se kirottu biologinen kello tikittää yhä äänekkäämmin, ei voi mitään.

Toivon, että saatte puhuttua keskenänne tästä asiasta rauhallisesti ja avoimesti, eihän tässä tilanteessa muukaan auta.

Minä laittaisin miehen selkä seinää vasten. Se on nyt niin, että parisuhde virallistetaan ja mennään naimisiin. Häät voi hyvin järjestää lyhyemmälläkin aikataululla. Mitä te tarvitsette? Kirkon ja papin. Sen saatte vaikka ensi viikonlopuksi - tai no, mitä menee kuulutusten hakemiseen. Vaatteet voi vuokrata ja kaupastakin saa. Ja juhlapaikaksi vaikka lempiravintolanne, johon kutsutte lähisuvun syömään. Saatte häät vaikka täksi kevääksi parilla puhelinsoitolla, käynnillä yhdessä virastossa ja pukuvuokraamossa.

En ymmärrä, mitä sitä niin paljon tarvii miettiä. Jos ei edes halua jotain megahäitä, joissa on kaukomailta tilattu puku ja vuosi askarreltu pöytäkoristeita, niin ei siinä yksi talon rakennus kyllä tahtia haittaa.

Jos mies ei haluakaan sinuun sitoutua, ei halua naimisiin ja lapsia, niin ilmoita, että mies ostakoon sinut nyt heti ulos siitä taloprojektista. Haluat omat rahasi siitä pois, kun ei kerran toinen haluakaan sitoutua suhteeseenne. Katsopa, muuttuuko miehen mieli.

39: Häiden järjestämisestä kun olemme keskustelleet, kysyin mieheltä, mitä hän kuvittelee, että hänen siinä tarvitsee hirveästi miettiä ja suunnitella (mies kun oli ensin kommentoinut ettei jaksa suunnitella ja miettiä sellaisia nyt). Pienen hiljaisuuden jälkeen mies tokaisi "ei varmaan mitään". Niin, ei mitään. Minulle riittää vallan mainiosti netistä ostettu käytetty hääpuku (sen kun saa halvemmalla kuin vuokrapuvun), en kaipaa niitä askarreltuja tilpehöörejä (joita kukaan ei seuraavalla viikolla häistämme edes muista), joten häät saa taatusti järjestettyä tälle vuodelle ilman mitään stressiä.

Yritän ottaa asioita tänään puheeksi, katsotaan miten minun käy.  

Joko sait vastauksia?

Mieti nyt ihan hiljaa hetki itseksesi, kumpi on häiden kannalta tärkeämpi, sulhanen vai anoppi. Ketä varten ne häät oikeastaan ovat?

SInä varmaan ymmärrät sen itsekin, että jos äitisi on juuri nyt vakavasti sairas, ei kukaan teistä ole oikein juhlatuulella, tuskin äitisikään.

Miksi te teette nuo hommat uuri tuossa järjestyksessä? Ilmeisesti olette kuitenkin molemmat sitä mieltä, että "ensin tupa ja takka, sitten vasta akka", eli ette tavanomaiseen nykytapaan tee ensin lasta, sitten mene naimisiin ja vasta sitten rakenna yhteistä kotia.

Haluaako ap naimisiin äitinsä takia vai sen takia että haluaa viettää loppuelämänsä rakastamansa miehen kanssa?

Voittehan te järjestää äitinne kanssa vaikka jäähyväisjuhlat kaikille hänelle rakkaille ihmisille, ei siihen häitä tekosyyksi tarvita.

Luuletteko te, että talon rakentaminen on sitä, että siinä hiukan nakutellaan naulaa lautaan ja suunnitellaan samaan aikaan häitä ja lapsentekoa? Rakentaminen on sen verran kokonaisvaltaista puuhaa, että siinä ei todellakaan ole sijaa millekään muulle. En yhtään ihmettele, ettei mies juuri nyt halua ottaa samaan syssyyn muita projekteja, kun hänen pitää harkiten tehdä perheelleen kotia kaikkien jatkuvasti muuttuvien rakennusmääräysten keskellä ja niin, ettei tarvitse kymmenen vuoden päästä homeremonttia. Ensimmäistä kotiaan rakentavalle on aikamoinen homma opetella kaikki rakennustyöt anturavalusta loppulistoitukseen. Ja jos siinä inisee joku akka jatkuvasti korvan juuressa jostain muista asioista, joihin mies on lupautunut sitten myöhemmin, niin on ihme, että mies vielä ylipäänsä katselee sitä akkaa.