Lue keskustelun säännöt.
Häät ennen vanhemman kuolemaa
04.03.2013 |
Hei,
Olemme reilu kolmikymppinen pariskunta, kihloissa ja oma talo rakenteilla viittä vaille jo valmiina ja muutto parin kuukauden kuluttua. Oma äitini sairastaa vakavasti ja elinajasta ei tietoa. Olen puhunut miehelleni häistä, että haluaisin järjestää ne tänä vuonna, koska minulle on erittäin tärkeää, että oma äitini saa osallistua ainoan tyttärensä häihin. Mies on sitä mieltä, että häät ovat vasta kesän 2014 aikana. Tässä on nyt aikamoinen soppa, koska itkua vääntäen olen miehelle joutunut selittämään, että jos tilanne vanhempani kohdalla on silloin huono, niin en todellakaan ole juhlatuulella. Mies aikoo naimisiin kanssani, mutta ei voi tehdä sitä aikaisemmin, koska "ei jaksa miettiä raksan takia sitä, haluaa suunnitella sitä sitten kun talo on valmis, ei ole nyt miettinyt koko asiaa" jne jne jne. Tästä on itketty ja riidelty. Kenenkään viimeistä päivää ei tiedä, se voi tulla vaikka huomenna. Olen ihan umpikujassa, miten takoa miehen päähän se, että haluan naimisiin ja hääjuhlan ennen kuin on liian myöhäistä vanhempani osalta?
Kommentit (59)
Häntä kuulemma ahdistaa kun puhun asiasta. Häiden jälkeen alan sitten kuulemma puhumaan lapsen teosta. Hän osui siinä aivan oikeaan. Olen yli kolmekymppinen, kauanko hän kuvittelee minun odottavan?! Lapsesta puhuttiin viimeksi vuosi sitten, ja kysyin, milloin hän voisi edes harkita asiaa, vuoden päästä? Silloin mies oli sitä mieltä että ehkä. Reilu vuosi kulunut viimeisestä keskustelusta siitä aiheesta ja nyt miestä taas ahdistaa kun otan vasta häitä puheeksi. En uskaltanut samaan hengenvetoon jo vauvastakin puhua, koska tiesin ajavani hänet nurkkaan. Asioista ei voi edes kysyä, kun miestä jo niin ahdistaa. Oli pakko ottaa taas puheeksi tämä "mitä sinun tulevaisuuden suunnitelmiisi sitten kuuluu" -keskustelu. Ei ollut miettinyt. Asioista pitäisi olla vaan hiljaa ja odottaa kymmenen vuotta kunnes mies ehkä ottaisi asian puheeksi.
Miehelleni kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta ei silti ole valmis naimisiin, vaikka kihloissa ollaan. :( Häät mieskin haluaa järjestää, mutta vielä ei ilmeisesti ole sen aika. Pelkään vaan katkeroituvani hänelle pahasti, jos häitä ei voida järjestää niin kauan kuin äitinikin vielä elää. :( Kavereilleen mies ei tällaisista asioista puhu. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa kyllä siltä, että olet yrittämässä väkisin yhteiselämää ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avioliittoon saati lapsiin. Kiukuttelet ja kiristät. Olisiko se tosiaan mukava seistä alttarilla tahtomassa, kun sisimmässään tietää, ettei toinen ole siihen vielä halukas? Eiköhän se äitisikin haluaisi, että ainoa tyttärensä menee naimisiin aidosti rakkaudesta, eikä siksi että äiti pääsisi juhliin...
Ohis mutta miesten logiikkaa. Ollaan valmiita rakentamaan yhteinen talo mutta ei menemään naimisiin. Kyllä avioliitosta helpommin ulos pääsee kuin talon myymisestä jos niikseen tulee. Paperi vaan maistraattiin.
Tässä on tavallaan kaksi eri ongelmaa.
Aloituksessa kävi ilmi vain se ongelma, ettei mies suostu järjestämään häitä hyvästä syystä toivomallasi aikataululla. Myöhemmistä viesteistä selviää, että asiassa on paljon muutakin - teillä tuntuu olevan hyvin erilaiset toiveet avioliiton ja lapsen hankkimisen aikataulusta. Minusta jos kaikissa parisuhteen merkkitapahtumissa ollaan tuollaisella linjalla, että toinen suostuttelee ja kyselee koska, ja toinen jarruttelee ja antaa epämääräisiä vastauksia, niin teillä on siinä hyvin isoja ongelmia.
Minusta mies, joka oikeasti haluaa naimisiin jossain vaiheessa, joustaisi vastaavanlaisessa tilanteessa, jotta äitisi pääsisi häihin. Tämä kertoo aika paljon ettei asia paina miehelle mitään. Sinun täytyy selvittää itsellesi, haluatko sitten joskus myöhemmin naimisiin, kun miehellesi sopii. Ja mikä prosessi hänellä sitten johtaa siihen, että sopii??
Komppaan kymppiä. Kuulostaa siltä, että äitisi tilanne ei nyt vaikuta mitenkään tähän hääasiaan vaan miehesi ei muuten jostain syystä halua naimisiin eikä ilmeisesti ole valmis miettimään lasta, vaikka sinä olisit. Olette kuitenkin rakentamassa yhdessä taloa, joten jollain tavalla olette toisiinne sitoutuneet.
Yritäisin puhua miehen kanssa teidän suhteesta - mitä hän tulevaisuudelta haluaa ja mitä sinä haluat ja miten nuo toiveet osuvat yksiin. Kun olette rakennusprojektiinkin lähteneet, niin olette varmasti jotain näistä asioista jo aikaisemmin puhuneet/sopineet. Onko miehen mieli muuttunut matkalla? Jos taas naimisiinmenosta ja lapsista ei ole puhuttu mitään, niin ei toista oikein voi pakottaakaan. Jos kuitenkin olette kihloissakin, niin olettaisin, että jotain näistä on puhuttu.
Äitisi tilanne ei minusta vaikuta nyt tähän teidän suhteeseen ja siihen, miten etenette. Et voi alkaa rakentamaan elämääsi valmiiksi sen takia pikavauhdilla, että äitisi ehtisi nähdä avioliiton. Sitten tulee se, että olisi hienoa, jos hän näkisi lapsenlapsensa ja sitten sen, että lapsi menee kouluun, pääsee ripille.... näkisi toisen lapsen lapsensa.... Lista on loputon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11: Valitettavasti voi käydä joskus niinkin, ettei suunnitelmaa ehditä toteuttaa, vaikka kuinka yritettäisiin. Sairaudet ovat salakavalia,valitettavasti. Itsekin olen kokenut tämän vuoden sisällä :(
Toisaalta ap voisi keskittyä äitinsä kanssa olemiseen ja surutyöhön. Sairas ei välttämättä jaksa iloita häistä, sairaus on aivan koko ajan mielessä. Lisäksi häät voivat sattua kaikista ponnisteluista huolimatta hankalaan vaiheeseen hoitoja ajatellen.
Onko se mies ylipäätään vakavissaan sun kanssa? Luulisi että yhteinen talo on isompi asia kuin avioliitto. Onko mies tullut katumapäälle? Ei haluakaan sun kanssa yhteistä tulevaisuutta?
Muussa tapaukisessa tuo on aika lapsellista jahkaamista. Tottakai se lapsiasiakin on ajankohtainen jos ikää on jo yli 30 v. Ei sitä jonnekin tuntemattomaan tulevaisuuden hetkeen voi enää lykätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni isä sairastui vakavasti, kun ystäväni alkoi odottomaan vauvaa. Heillä ei ollut tarkoitus mennä vielä naimisiin, sillä molemmat olivat jo eronneet ( ei lapsia). Mutta koska ystäväni isä oli hyvin uskovainen, niin päättivät mennä nopsaan naimisiin, aika pienesti ihan lähimpien läsnäollessa. Isä oli hyvin onnellinen siitä ja iloinen tyttä'rensä puolesta. Isä kuoli ennen lapsen syntymää. Ystäväni ovat edelleen onnellisesti naimisissa, ja tämä vauva on nyt jo lukiossa.
Olen itsekin menettänyt läheisiä - mm. äitini vakavaan sairauteen aika nuorena, joten en ole täysin pihalla asiasta.
On hyvä neuvo keskittyä viettämään äidin kanssa aikaa mahdollisuuksien mukaan. Pointtini oli se, että ap:n äidin sairaus ja avioliitto/perheen perustaminen yms. ovat kaksi eri asiaa. Naimisiin ei voi mennä sen takia, että äiti näkisi avioliiton. Miehen kanssa kannattaa selvittää suhde ja se, mitä siltä halutaan. Ja jos päädytään menemään naimisiin, että niin ei voi minusta myöskään ajatella, että äidin ollessa huonona ei naimisiin voi mennä. Asiat etenee ja ja elämä jatkuu vakavasta sairaudesta huolimatta.
Tottakai olisi hienoa jos äiti voisi olla häissä ja nähdä tyttärensä suuren päivän, mutta joskus elämä ei mene niin kuin suunnitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ei niin tykkää häätouhuista, entäpä jos se lapsi olisikin jopa helpompi ajatus? Siinä kun on väistämättä aika pitkä valmistautumisaikakin.
Jospa kysyisitkin suostuisiko siihen lapsen yritykseen ensin? Häät voi pitää sitten joskus myöhemmin kun siltä tuntuu. Niiden suhteen kun ei ole mitään biologista kiirettä.
Ap. vastaa...
Jotenkin vaan kuvittelin, että nyt kun rakennamme talon, mies saa rauhassa miettiä mielessään ja valmistautua muutenkin tulevaa.. Häät ja lapsi ovat miehelle aina olleet "sitten joskus" -listalla. Nyt kun toinen voisi olla jo ajankohtaista, mies jarruttelee. Olen sanonut hänelle, että minun olisi pitänyt selvittää hänen kanssaan nämä asiat juurta jaksaen ennen talon rakennusta. Mies on 34-v ja jahkaa asioita edelleen! Hän melkein suuttui, kun sanoin, että olemmekohan tehneet oikean valinnan valitessamme toisemme. Tarkensin perään, että ei muuten, mutta kun nämä elämän suurimmat asiat ovat meillä toiveissa ihan eri aikataululla. Hänestä pitää väkisin kaivaa vastaukset, ensinnäkin pitää hyvin varovasti ottaa näitä asioita puheeksi, kun aikuinen mies muuten ahdistuu! Nyt alkaa itseäkin jo kiukuttaa, kuten tekstistä varmaan huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan keskustelun paikka! Jos ette kunnolla ole näistä asioista aikaisemmin puhuneet, niin ei mies silloin ole koskaan luvannutkaan mennä naimisiin/yrittää lasta, joten ei häntä siihen voi pakottaakaan. Toisaalta rakentamalla talon kanssasi hän on jollain tavalla kuitenkin halunnut sinuun sitoutua. Se ei tietysti automaattisesti tarkoita avioliittoa ja lasta, niin kuin sinä ilmeisesti olet olettanut.
Nosta kissa pöydälle. Kyllä aikuisen miehen pitää uskaltaa keskustella ja sanoa sitten vaikka tarvittaessa suoraan, että en halua lasta tai en halua mennä naimisiin. Mieti, miten kauan olet valmis roikkumaan epätietoisena suhteessa ja sano se myös miehelle.
Ap vielä jatkaa... Lasta mies ei raksan keskelle vielä halua. No, raksahan on pian ohi, joten tuo taisi olla vain tekosyy häneltä. Eihän niitä lapsiakaan niin vain tehdä. Mies kuvittelee, että jahka hän itse on siihen vuosien päästä valmis, niin *pam*, minä olen raskaana. Tähänkin kommenttiini hän vain tuhahti.
13: Miehelleni avioliitto on isompi asia kuin talonrakennus. Minulla nämä ovat arvoissani juuri päin vastoin, ja tästäkin olemme keskustelleet. Miten paljon helpompaa parisuhteemme olisikaan, jos arvot olisivat samassa järjestyksessä!
Otan asiat illalla taas puheeksi, kun hän tulee töistä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18: On näistä asioista itketty aikaisemminkin, viimeksi vuosi sitten. Mies on luvannut mennä kanssani naimisiin ja yrittää lasta, mutta "sitten joskus". Uudessa talossammekin on sen verran neliöitä, että kahdelle hengelle vähän liikaa.. Mies vaan ottaa kaiken painostuksena, jos häneltä kyselen näitä asioita. Sitten kun hän antaa ympäripyöreitä vastauksiaan, hän kuvittelee, että näin asia saadaa lakaistua hetkeksi maton alle ja minä olen hetken hiljaa. Vuosi siinä menikin, jätin asiat hänelle hautumaan, ja taas ollaan samassa pisteessä!
Olen pahoillani äitisi sairaudesta. Kuten muutkin ovat tuossa sanoneet, se ei kuitenkaan liity teidän suhteeseen tai tulevaan avioliittoonne mitenkään. Ymmärrän silti sinun kantasi. Olen myös rakentanut talon mieheni kanssa pari vuotta sitten ja ymmärrän kyllä, miten siinä ihan ajantaju menee, eikä ajatuksiin paljon muuta mahdu kuin rakentaminen, varsinkin miehillä!
Mielestäni tärkein pointti, mihin aika vaikuttaa on juuri tuo lapsitoive. Talonne valmistuu pian ja naimisiin voitte tosiaan mennä koska vaan, mutta olette kuitenkin jo sen ikäisiä, ettei vauvahaaveita voi laittaa enää hyllylle pitkäksi aikaa. Jos nyt tämä asia irroitetaan tästä muusta ja kysyt mieheltä, että ymmärtääkö hän sen, että riskit kasvavat vuosi vuodelta ja jos teillä on muuten hyvä suhde ja molempien toiveena saada lapsia, niin miksi odottaa.
Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin!
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 12:17"]
Ap. vastaa...
Jotenkin vaan kuvittelin, että nyt kun rakennamme talon, mies saa rauhassa miettiä mielessään ja valmistautua muutenkin tulevaa.. Häät ja lapsi ovat miehelle aina olleet "sitten joskus" -listalla. Nyt kun toinen voisi olla jo ajankohtaista, mies jarruttelee. Olen sanonut hänelle, että minun olisi pitänyt selvittää hänen kanssaan nämä asiat juurta jaksaen ennen talon rakennusta. Mies on 34-v ja jahkaa asioita edelleen! Hän melkein suuttui, kun sanoin, että olemmekohan tehneet oikean valinnan valitessamme toisemme. Tarkensin perään, että ei muuten, mutta kun nämä elämän suurimmat asiat ovat meillä toiveissa ihan eri aikataululla. Hänestä pitää väkisin kaivaa vastaukset, ensinnäkin pitää hyvin varovasti ottaa näitä asioita puheeksi, kun aikuinen mies muuten ahdistuu! Nyt alkaa itseäkin jo kiukuttaa, kuten tekstistä varmaan huomaa.
[/quote]
Nämä "elämän suuret asiat" olisi ehkä pitänyt selvittää yhdessä ennen kuin aloititte talonrakennusprojektin.
Valitettavasti kuulostaa siltä että suhteenne on/tulee olemaan suurissa vaikeuksissa ennen pitkää. Kiritämällä häillä, ja jankuttamalla lapsenhankkimisella ei tilanne ainakaan parane.
Ette tunnu haluavan samoja asioita tulevaisuudelta. Se on ongelma, iso ongelma.
Moni teistä on ollut nyt sitä mieltä, että lapsen yrittämiseen aika vaikuttaa enemmän kuin avioliittoon. Kiitos kommenteistanne! Näinhän se juurikin on. Mieheni vaan arvasi, että heti häiden jälkeen alkaisin puhua lapsesta. No tietenkin! Ei tällä iällä sysätä lapsen yrittämistä kovin pitkälle! Jospa koettaisin illalla keskustella miehelleni lapsesta. Sen vastauksen tiedän kyllä jo kysymättäkin (tässä vaiheessa täysi tyrmäys), mutta haluan selvittää, kauanko mies minua vielä näillä asioilla odotuttaa.
Olen lukenut vastaavanlaisissa tilanteissa olleiden kirjoituksia, ja valitettavan usein tällaiset ongelmat johtavat eroon. En vaan haluaisi kuulua siihen ryhmään, koska rakastan miestäni ja hänestä tulisi aivan loistava isä ja aviomies.
Muista kertoa tämä miehelle, vetoa siihen että haluat juuri hänet isäksi. Jos odotatte vielä pitkään voikin käydä niin että lasta ei koskaan tulekaan.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 13:18"]
koska rakastan miestäni ja hänestä tulisi aivan loistava isä ja aviomies.
[/quote]
22: Olet niin oikeassa. Pelkään sitä, että tällä menolla ajaudumme eroon, ellei kumpikin halua samoja asioita. Kiristämällä ja jankuttamalla asiat eivät tosiaan parane, mutta ei kyllä silläkään, että asioista pitää olla hiljaa eikä saa ottaa puheeksi, ettei toinen koe asioita painostuksena.
Hankala kriisi teillä! Onko häät ylipäänsä hälle ongelma? Että ei olisi välttämättä menossa naimisiin ollenkaan vaan kihloissa olo riittäisi? Jotenkin toivoisi, että miehesi avautuisi asiasta jollekin kaverilleen tms. Ulkopuolisen näkökulma voisi auttaa häntä ymmärtämään sinun tilannettasi. Pahoittelut äidin sairauden takia!
-nelonen