Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi vielä kerran, 41v
06.03.2019 |
Mä en tiedä mitä on tapahtunut. Meillä on lapset 9 vuotiaat tuplat, 11v ja 13 v. Olin jo jonossa sterilisaatioon, mutta viime hetkelllä peruin menoni jostain syystä (vaikka tuntui että ei lapsia enää perumishetkelläkin) Nyt 41-vuotiaana olemme alkaneet haaveilla perheenlisäyksestä vielä kertaalleen. Onko täällä yli 40-v äidiksi tulleita? Miten vauva-aika sujui tällaisella iällä? Onko odottamattomia ongelmia esiintynyt?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluan tulla vielä äidiksi, vaikka lapset on jo teinejä, mutta tiedän enemmän ja osaan olla parempi äiti nyt kuin alle kolmikyppisenä.
Täällä nelikymppisäityli, sain lapset 42v ja 44v. Olen hyväkuntoinen, urheileva ja nuorekas joten valvomiset olen jaksanut superhyvin! Ainoastaan raskauksien loppuvaiheet molemmilla kertaa oli vaikeat, ja molemmat päättyivätkin taskausmyrkytykseen ja käynnistykseen viikoilla 37-38.
Olen mielestäni vielä nuori tytönheitukka, terve ja urheilullinen enkä rupsahtanutkaan vielä! Kalsi aiempaalastani olen tehnyt 34 ja37 v.
Eli nää viimeset oli iltatähti ja yötähti ;)
Ilman muuta, jos siltä tuntuu! Lähipiirissä ollut useita, ja hienosti on mennyt ja kaikki onnellisia.
Ei nelikymppinen ole vanha lapsensaantiin!
Hassu juttu tuli mieleen, sain siis lapsen 42v ja aiemmat lapset oli siis 6, 8, ja 10. Ihan joka paikassa oletettiin että tää on uusioperhelapsi. Neuvolassa, naistenpolilla ja synnörillä. Monesti ekaks kysyttiin tai todettiin että ”niin tää uuden puolison kanssa tehty lapsi” tai ”olihan tää nyt siis uuden miehen kanssa tehty” tai ”mitäs uusi mies on mieltä tästä ja tuosta”.
Ilmeisesti oletus on se että kukaan (hullu) ei yli nelikymppisenä tee enää lasta ellei ole uusioperhe kyseessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nelikymppisäityli, sain lapset 42v ja 44v. Olen hyväkuntoinen, urheileva ja nuorekas joten valvomiset olen jaksanut superhyvin! Ainoastaan raskauksien loppuvaiheet molemmilla kertaa oli vaikeat, ja molemmat päättyivätkin taskausmyrkytykseen ja käynnistykseen viikoilla 37-38.
Olen mielestäni vielä nuori tytönheitukka, terve ja urheilullinen enkä rupsahtanutkaan vielä! Kalsi aiempaalastani olen tehnyt 34 ja37 v.
Eli nää viimeset oli iltatähti ja yötähti ;)
Ööö, nelikymppisäityli🤢
Itse olen saanut nuorimmaisen puolivuotta ennen 40 vuotispäivääni. Hyvin sitä jaksoi vauvan hoitaa.
Ei ehdi ikäkriisit puhjeta, kun on pieni lapsi. Sitä tuntee itsensäkin vielä nuoreksi, kun menoa riittää.
Meillä tämä nuorinkin nyt 20v ja olen huomannut, että moni tuttava, joka nyt on reilu 40v ja lapsetkin muuttaneet kotoa, potevat valtavaa keski-iän kriisiä. Itsellä ei tuollaista vaihetta tullut, koska pieni lapsi pitää elämässä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kannattaa ensin miettiä, miksi. Ja myös se, mitä siitä aiheutuu (olet vapaa lapsistasi vasta eläkeiässä, taloudelliset asiat jne). Jos olet sinut vastaustesi kanssa, niin eikun hommiin 😉
Sain kolmannen lapsen vuosi sitten 40-vuotiaana. Todella hyvin on mennyt, vauvakin on ollut kyllä todella helppo ja hyvin nukkuva. Olen terve ja hyväkuntoinen ja koen jaksavani ihan siinä missä 10v sitten. Meillä on pitkät, 5v ikäerot joten ei ole oikeastaan koskaan ollut sellaista uuvuttavaa kaaosta. Olen vielä 6kk kotona ja sitten mies jää kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9, voi jessus, en ole ap, mutta tuo sun asenne.... olet vapaa lapsistasi.... eihän niitä lapsia kukaan terve aikuinen tee tuolla ajatusmallilla, jos tekee, niin ei kannataisi.
Ehkä just tässä iässä tehdään ne todella halutut lapset, kun nuorena useilla on se pakko sikiäminen ja lasten kohtelu sen mukaista. Kyllä 40v äiti tietää mitä on tulossa ja miten voi tehdä sen kaiken paremmin uudestaan. Ja yleensä tässä iässä ainakin itsellä on lompakko kunnossa ja velaton talous ja kunnon tilat ja autot.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut nuorimmaisen puolivuotta ennen 40 vuotispäivääni. Hyvin sitä jaksoi vauvan hoitaa.
Ei ehdi ikäkriisit puhjeta, kun on pieni lapsi. Sitä tuntee itsensäkin vielä nuoreksi, kun menoa riittää.
Meillä tämä nuorinkin nyt 20v ja olen huomannut, että moni tuttava, joka nyt on reilu 40v ja lapsetkin muuttaneet kotoa, potevat valtavaa keski-iän kriisiä. Itsellä ei tuollaista vaihetta tullut, koska pieni lapsi pitää elämässä kiinni.
Ei elämänkriisit ole jotain, mitä pitäisi pelätä tai yrittää vältellä, vaan ne ovat tilinpäätöstä ja tilaisuus oppia tuntemaan sen hetkinen itsensä ja mahdollisuus aloittaa seuraava elämänvaihe.
Itse podin rankan tyhjän pesän syndrooman lasteni muutettua opiskelemaan muualle, mutta se kasvatti minusta uudestaan itsellisen ihmisen, joka tekee asioita välillä itsekkäästikin ja loi myöskin uudenlaisen kypsän parisuhteen puolisoni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsdä raskaana oleva 43v, en halua ikinä ”eroon lapsistani” tai ”vapaaksi lapsivastuusta”, saavat jäädä loppuiäkseen kotiin asumaan!
Toiset meitä rakastaa omia lapsiaan ja toiset...
Serkkujeni perheessä nuorin iltatähti saatiin kun toiseksi nuorin oli n. 10 vanha. Oikein hyvin on heillä sujunut kuten vanhempienkin lasten kanssa. Sisaruksillakin on ulkopuolisen silmin läheiset välit vaikka ovat eri-ikäisiä, kuopus on hitusen lellitty, mutta todella positiivinen ja pidetty hänkin. Tuo "lelliminen" näkyy ehkä hitusen yliampuvana pinnallisuutena.
Oma äitini sai meistä nuorimman 38-vuotiaana. Hyvin riitti kädet ja jaksaminen siihen asti, että isäni sairastui. Mutta niin voisi käydä ja siihen kannattaa olla varautunut minkä ikäisenä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 27v ja minulla on yksi lapsi. Yli 35:na en tee enää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
9, voi jessus, en ole ap, mutta tuo sun asenne.... olet vapaa lapsistasi.... eihän niitä lapsia kukaan terve aikuinen tee tuolla ajatusmallilla, jos tekee, niin ei kannataisi.
Ehkä just tässä iässä tehdään ne todella halutut lapset, kun nuorena useilla on se pakko sikiäminen ja lasten kohtelu sen mukaista. Kyllä 40v äiti tietää mitä on tulossa ja miten voi tehdä sen kaiken paremmin uudestaan. Ja yleensä tässä iässä ainakin itsellä on lompakko kunnossa ja velaton talous ja kunnon tilat ja autot.
Ysi tässä. Kyllä minä tein ne haluamani lapset nuorempana ja hyvin tulivat hoidetuksi ja kasvatetuiksi. Ammatti, työpaikka, vakaa parisuhde ja riittävästi rahaa minulla oli silloinkin, vaikka velkaakin oli. Jos nyt 40+ alkaisin haaveilemaan lisälapsista, syynä todennäköisesti olisi vanhenemisen pelko, elämän muuttumisen pelko, tai joku muu vastaava tutun elämän kaipuu, eikä niinkään halu saada lisälapsia.
Sen sijaan haluan seuraavaksi keskittyä lennättämään lapseni maailmalle ja katsomaan uteliaana, mitä elämällä on minulle tarjolla sen jälkeen. Olen elänyt hyvän ja turvallisen lapsuuden, villin ja elämännälkäisen nuoruuden opiskeluineen ja sen jälkeen 20 vuotta tasaista upeaa lapsiperhe-elämää. Päivä äkään en näistä vaihtaisi. Uskon, että elämällä on kuitenkin minulle vielä paljon annettavaa ennen vanhuusikää, eläkeikäänkin on vielä 20 vuotta aikaa. Olen viimeiset 20 vuotta elänyt lapset edellä (ja se oli minusta ihanaa), nyt tämän toisen aikuisen elämäni puolikkaan haluan elää minä itse ja parisuhde edellä, ja uskon kyllä senkin olevan hienoa aikaa.
9, niin SINÄ teet noin ja SINUN elämä, ei välttämättä muiden ja muut ei myöskään tee lapsia yksinäisyyden pelosta vaan ehkäpä ihan vain siksi että lapset on ihania.
Jokainen elää elämäänsä niin kuin haluaa ,mutta aikasempi tekstisi vakuuttaa minut ainoastaan siitä että pidä hyvä huoli ehkäisystä älä ikinä tee enää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9, voi jessus, en ole ap, mutta tuo sun asenne.... olet vapaa lapsistasi.... eihän niitä lapsia kukaan terve aikuinen tee tuolla ajatusmallilla, jos tekee, niin ei kannataisi.
Ehkä just tässä iässä tehdään ne todella halutut lapset, kun nuorena useilla on se pakko sikiäminen ja lasten kohtelu sen mukaista. Kyllä 40v äiti tietää mitä on tulossa ja miten voi tehdä sen kaiken paremmin uudestaan. Ja yleensä tässä iässä ainakin itsellä on lompakko kunnossa ja velaton talous ja kunnon tilat ja autot.
Ysi tässä. Kyllä minä tein ne haluamani lapset nuorempana ja hyvin tulivat hoidetuksi ja kasvatetuiksi. Ammatti, työpaikka, vakaa parisuhde ja riittävästi rahaa minulla oli silloinkin, vaikka velkaakin oli. Jos nyt 40+ alkaisin haaveilemaan lisälapsista, syynä todennäköisesti olisi vanhenemisen pelko, elämän muuttumisen pelko, tai joku muu vastaava tutun elämän kaipuu, eikä niinkään halu saada lisälapsia.
Sen sijaan haluan seuraavaksi keskittyä lennättämään lapseni maailmalle ja katsomaan uteliaana, mitä elämällä on minulle tarjolla sen jälkeen. Olen elänyt hyvän ja turvallisen lapsuuden, villin ja elämännälkäisen nuoruuden opiskeluineen ja sen jälkeen 20 vuotta tasaista upeaa lapsiperhe-elämää. Päivä äkään en näistä vaihtaisi. Uskon, että elämällä on kuitenkin minulle vielä paljon annettavaa ennen vanhuusikää, eläkeikäänkin on vielä 20 vuotta aikaa. Olen viimeiset 20 vuotta elänyt lapset edellä (ja se oli minusta ihanaa), nyt tämän toisen aikuisen elämäni puolikkaan haluan elää minä itse ja parisuhde edellä, ja uskon kyllä senkin olevan hienoa aikaa.
Ja tämä on täysin ok, mutta en tajua miksi yo tavalla ajattelevien täytyy näissä keslusteluissa aina jotenkin pikkuisen tölväistä tai kyseenalaistaa niitä, jotka tekevät lapsia nelikymppisenä tai yli pitkän aikavälin.
Vierailija kirjoitti:
Täsdä raskaana oleva 43v, en halua ikinä ”eroon lapsistani” tai ”vapaaksi lapsivastuusta”, saavat jäädä loppuiäkseen kotiin asumaan!
Toiset meitä rakastaa omia lapsiaan ja toiset...
Voi tokkiinsa. Olisiko sinusta suurinta rakkautta vanhemmiltasi se, että he eivät laskisi sinusta irti, haluaisi elää onnellista elämää kotoa poismuuttosi jälkeen, haluaisivat vain pitää sinut luonaan? Mikähän se onkaan sitä suurinta rakkautta? Ei irti päästäminen tai vastuusta luopuminen ole hylkäämistä tai rakkauden vähenemistä, vaan se on yksi vanhemmuuden tärkein tehtävä. Lapselle täytyy osata kasvattaa juurien lisäksi myös siivet, ja yrittää antaa mahdollisimman paljon ilmaa siipien alle sinä vaiheessa, kun he muuttavat pois, jotta lento kantaisi. Ja samaan aikaan virittää verkko alle, toivoen ja luottaen heihin ja siihen, ettei sitä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Täsdä raskaana oleva 43v, en halua ikinä ”eroon lapsistani” tai ”vapaaksi lapsivastuusta”, saavat jäädä loppuiäkseen kotiin asumaan!
Toiset meitä rakastaa omia lapsiaan ja toiset...
Jotku taas ymmärtää opettaa lapset itsenäisiksi, ku ei se äityli ikuisesti oo tekemässä puuroa valmiiksi.
Nelikymppinen raskaana oleva nainen = SUPER HOT!!!! Mmmm...