Lue keskustelun säännöt.
Nilkkamurtuma ja takapakki
vph7
06.03.2019 |
Ulkokehräseen tuli murtuma viime vuoden heinäkuussa. Sitä ei leikattu koska nilkka oli röntgenin mukaan tarpeeksi hyvässä asennossa. Nilkka oli ortoosisaappaassa viisi viikkoa, jonka jälkeen aloitin kuntoutuksen. Nilkka kuntoutui hyvin ja pystyin tekemään kevyitä juoksulenkkejä jo lokakuun loppupuolella. Marras-joulukuussa nilkka oli jo niin hyvä että ehdin unohtaa koko murtuman olemassaolon.
Tammikuussa tein sitten pari intervalli-juoksutreeniä joissa mukana kovia sprinttejä. Sen jälkeen nilkka on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaan. Nilkka tuntuu jotenkin epävakaalta ja "vieraalta" entiseen verrattuna. Se on myös jäykempi ja heikompi kuin marras-joulukuussa.
Koetin edelleen kuntoutttaa nilkkaa fyssarin antamilla ohjeilla, mutta nilkka reagoi harjoituksiin vain kipuilemalla eikä mitään edistystä tapahtunut, vaan rasitus toi ainoastaan takapakkia.
Nilkasta otettiin uusi röntgen-kuva ja sen mukaan nilkkahaarukka on edelleen hyvässä asennossa ja murtuma on luutunut.
Kun murtuman jälkeinen kuntoutusjakso alkoi elokuun lopulla niin silloin nilkka tuntui reagoivan rasitukseen hyvin. Se oli jäykkä ja vähän kipeäkin, mutta nilkka tuntui tykkäävän rasituksesta ja se oli aina uutena päivänä hieman parempi kuin edellisenä päivänä. Mutta tammikuun intervalli-treenien jälkeen jokin oli muuttunut. Nilkka vihoitteli pienestäkin rasituksesta ja jouduin pahimmillaan turvautumaan uudelleen keppeihin ja ortoosiin.
Kävin viime viikolla magneetissa. Sieltä paljastui kaikenlaista. Murtuma on luutunut hyvin, mutta pehmytkudoksissa oli repeämien jälkitiloja. Syndesmoosissa ja jopa mediaalisessa delta-nivelsiteessä oli repeämän jälkitila. Lisäksi peroneus brevis-jänteessä oli osittainen split-repeämä. Olin siis onnistunut telomaan nilkkani pahemmin kuin tiesinkään. Muutamassa nivelessä kuten TC-nivelessä oli myös nesteilyä, samoin peroneus-brevis jänteen tupessa.
Juttelin magneetin löydöksistä ortopedin kanssa ja hänen mielestään ei kannata leikata. Peroneus brevis-jänteen split-repeämä on vain osittainen eikä koko jännettä puhkova, ja nuo ligamentit ilmeisesti parantuvat ajallaan jotenkuten.
Mutta tämä nilkan heikko kunto vain jatkuu ja jatkuu. Ortopedi ei osannut vastata siihen, että miksi ne tammikuun intervallit olivat saaneet aikaan tällaisen takapakin. Nilkka on ollut kohta 2 kuukautta tällainen, ja mennyt asteittain jopa pahemmaksi.
Tämä nilkka vain tuntuu jotenkin kummalliselta. On tuntunut tammikuusta alkaen. Ikäänkuin siinä olisi jotain vinossa tai väärässä asennossa, vaikka röntgen-kuvan mukaan nilkan asennon pitäisi olla kunnossa.
Olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja. Kiropraktikko tai kalevalainen jäsentenkorjaaja? Voisivatko auttaa vai tehdä asioita pelkästään pahemmaksi?
Vai pitäisikö tätä nilkkaa nyt koettaa lepuuttaa ortoosissa tai ainakin nilkkatuessa useampi viikko ja katsoa auttaako lepo? Ei vain millään lähteä enää tähän, varsinkin kun ei ole edes sairaslomaa ja työ- ja muut pakollset asiat pitää hoitaa.
Mitä ajattelette tilanteestani?
Kommentit (14)
Ortopedi kehotti vaan välttämään pitkiä kävelyitä ja juoksua, ja suositteli uintia, pyöräilyä ja hiihtoa. Mutta kun se nilkka ei kestä edes lyhyitä kävelyitä jäykistymättä ja kipuilematta. Ja vaikka nilkkaa ei rasita ollenkaan niin siltikin se tuntuu jotenkin kummalliselta alla.
Ei kai auta muuta kuin yrittää lepuuttaa nilkkaa täydellisesti vaikka useamman viikon. Lieneekö syytä ottaa ortoosi ja kepit taas käyttöön? Onneksi voin tehdä töitä etänä kotoakin, ainakin jonkin verran. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vph7 kirjoitti:
Ortopedi kehotti vaan välttämään pitkiä kävelyitä ja juoksua, ja suositteli uintia, pyöräilyä ja hiihtoa. Mutta kun se nilkka ei kestä edes lyhyitä kävelyitä jäykistymättä ja kipuilematta. Ja vaikka nilkkaa ei rasita ollenkaan niin siltikin se tuntuu jotenkin kummalliselta alla.
Ei kai auta muuta kuin yrittää lepuuttaa nilkkaa täydellisesti vaikka useamman viikon. Lieneekö syytä ottaa ortoosi ja kepit taas käyttöön? Onneksi voin tehdä töitä etänä kotoakin, ainakin jonkin verran. Ap.
Suositteli noita lajeja varmaan siksi ettei niissä tule samanlaista iskua siihen jalkaan kuin juoksussa tai kävelyssä. Tuskin siitä mitään haittaakaan on jos jonkun aikaa noilla apuvälineillä vähän keventää sitä rasitusta ja kokeilee näin rupeaako tilanne kohenemaan. Kurja tilanne sinänsä.
Ainahan noissa menee useita vuosia toipua. Minulla on moni vanha vamma edelleen muistuttanut. Mitä vanhempana telot itsesi sitä kauemmin kestää. Parikymppisenä selvisi vuodella murtumista ja pahoista venähdyksistä. Nyt vie vuosia toipua.
Vaikka kuitenkin olen kovassa kunnossa ja jalat kestää koviakin potkuja pylvääseen tai puunrunkoon. Silti kannattaa aina potkia varovasti vaikka on vuosia kovetettu nilkkoja ja sääriluuta.
Sama pätee käsiin kun hakkaa betoniseinää. Väärässä kulmassa tulee niin se on poikki se luu. Sitten tulee takapakkia kehityksessä.
Sitähän se on ettei urheilija terveitä päiviä näe.
Ajattele positiivisesti ja juo alkoholia sairaslomalla. Otat rennosti ja haaveilet.
Pitää varottaa että jos paljon juot niin kuulemma hidastuu murtuman luutuminen.
Toisaalta ei näitä selvinpäin jaksa odotella että milloin pääsee taas salille tai pururadalle.
Joskus olen ihan suosiolla jättänyt lääkärillä käymättä kun tiedän että ei siihen mitään kunnon kipsiä laitettaisi kuitenkaan ja tulisi muutaman satasen kulut itselle maksettavaksi.
Ei vakuutus tule vastaan. Sitten ilmastointiteippiä ja tekee itse sen tuen siihen murtuman kohdalle. Jos tunnet hyviä teippaajia niin sellaisen kaveri kannattaa aina olla. Osaavat teipata hyvän tuen ja onnistuu juoksu pahallakin venähtymällä.
Lääkäreiltä saa lähinnä kipulääkkeitä. Lähinnä soittavat suutaan että pitikö lähteä jäälle juoksemaan jne...
Jos olet vanhempi henkilö niin eiköhän nuo sinun juoksut ole juostu jo.
Epäterveellinen laji ja yksitoikkoinen. Juoksemista korkeintaan kahdesti viikossa niin välttyy tuollaisilta ongelmilta. Ap on juuri esimerkki siitä mikä juoksijan kohtalo on.
Mitä tuohon osaisi sanoa. Vuosia menee toipuessa ja aiheutit itsellesi ongelmia kun olit malttamaton.
Otan osaa.
Viinaa ja niitä kolmiolääkkeitä ei kannata yhdistää.
Erikseen jos otat niin menee leppoisasti toipilaana.
Jos haluat kääntää voitoksi tuon jalkaongelman niin opettele seisomaan käsilläsi ja tee punnerruksia ja vedä leukoja. Harjoittele spagaattia jne.
Kehität itseäsi kaikessa muussa kuin juoksussa. Noin minä olen yleensä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vph7 kirjoitti:
Ortopedi kehotti vaan välttämään pitkiä kävelyitä ja juoksua, ja suositteli uintia, pyöräilyä ja hiihtoa. Mutta kun se nilkka ei kestä edes lyhyitä kävelyitä jäykistymättä ja kipuilematta. Ja vaikka nilkkaa ei rasita ollenkaan niin siltikin se tuntuu jotenkin kummalliselta alla.
Ei kai auta muuta kuin yrittää lepuuttaa nilkkaa täydellisesti vaikka useamman viikon. Lieneekö syytä ottaa ortoosi ja kepit taas käyttöön? Onneksi voin tehdä töitä etänä kotoakin, ainakin jonkin verran. Ap.
Ota nyt huomioon hyvä ihminen että sä joudut ehkä olemaan useita kuukausia kotona kävelyttä.
Se pitää kestää ja oletko varautunut siihen miten sun mielenterveys tulee kestämään tota?
Varaa alkoholia kaappiin ja elokuvia ja ruokaa. Varaudu myös muodonmuutokseen.
Itsellä tuollaisesta kertyi kivasti ylipainoa. Pahin on se ahdistus ja masennus, kun ei pääse liikkumaan.
Mielenterveydestäsi olisin huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan noissa menee useita vuosia toipua. Minulla on moni vanha vamma edelleen muistuttanut. Mitä vanhempana telot itsesi sitä kauemmin kestää. Parikymppisenä selvisi vuodella murtumista ja pahoista venähdyksistä. Nyt vie vuosia toipua.
Vaikka kuitenkin olen kovassa kunnossa ja jalat kestää koviakin potkuja pylvääseen tai puunrunkoon. Silti kannattaa aina potkia varovasti vaikka on vuosia kovetettu nilkkoja ja sääriluuta.
Sama pätee käsiin kun hakkaa betoniseinää. Väärässä kulmassa tulee niin se on poikki se luu. Sitten tulee takapakkia kehityksessä.
Sitähän se on ettei urheilija terveitä päiviä näe.
Ajattele positiivisesti ja juo alkoholia sairaslomalla. Otat rennosti ja haaveilet.
Pitää varottaa että jos paljon juot niin kuulemma hidastuu murtuman luutuminen.
Toisaalta ei näitä selvinpäin jaksa odotella että milloin pääsee taas salille tai pururadalle.
Joskus olen ihan suosiolla jättänyt lääkärillä käymättä kun tiedän että ei siihen mitään kunnon kipsiä laitettaisi kuitenkaan ja tulisi muutaman satasen kulut itselle maksettavaksi.
Ei vakuutus tule vastaan. Sitten ilmastointiteippiä ja tekee itse sen tuen siihen murtuman kohdalle. Jos tunnet hyviä teippaajia niin sellaisen kaveri kannattaa aina olla. Osaavat teipata hyvän tuen ja onnistuu juoksu pahallakin venähtymällä.
Lääkäreiltä saa lähinnä kipulääkkeitä. Lähinnä soittavat suutaan että pitikö lähteä jäälle juoksemaan jne...
Murtuma on jo luutunut. Mutta pehmytkudoksissa on isompaa ongelmaa ja ilmeisesti menin pahentamaan niitä silloin tammikuussa. Nyt sitten maksan hintaa tyhmyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vanhempi henkilö niin eiköhän nuo sinun juoksut ole juostu jo.
Epäterveellinen laji ja yksitoikkoinen. Juoksemista korkeintaan kahdesti viikossa niin välttyy tuollaisilta ongelmilta. Ap on juuri esimerkki siitä mikä juoksijan kohtalo on.
Olen 40v ja elättelen edelleen toiveita että voisin vielä juosta. Pystyin kuitenkin hölkkäämään jo lokakuussa noin 3kk murtuman jälkeen. Joulukuussa juoksin 8 km lenkkejä ilman mitään kipuja.
Joka päivä ei ole tarkoitus juosta vaan 1-2 kertaa viikossa riittää. Jos nilkka vielä siihen kuntoon toipuu.
Vierailija kirjoitti:
vph7 kirjoitti:
Ortopedi kehotti vaan välttämään pitkiä kävelyitä ja juoksua, ja suositteli uintia, pyöräilyä ja hiihtoa. Mutta kun se nilkka ei kestä edes lyhyitä kävelyitä jäykistymättä ja kipuilematta. Ja vaikka nilkkaa ei rasita ollenkaan niin siltikin se tuntuu jotenkin kummalliselta alla.
Ei kai auta muuta kuin yrittää lepuuttaa nilkkaa täydellisesti vaikka useamman viikon. Lieneekö syytä ottaa ortoosi ja kepit taas käyttöön? Onneksi voin tehdä töitä etänä kotoakin, ainakin jonkin verran. Ap.
Ota nyt huomioon hyvä ihminen että sä joudut ehkä olemaan useita kuukausia kotona kävelyttä.
Se pitää kestää ja oletko varautunut siihen miten sun mielenterveys tulee kestämään tota?
Varaa alkoholia kaappiin ja elokuvia ja ruokaa. Varaudu myös muodonmuutokseen.
Itsellä tuollaisesta kertyi kivasti ylipainoa. Pahin on se ahdistus ja masennus, kun ei pääse liikkumaan.
Mielenterveydestäsi olisin huolissaan.
Lääkäri ei ole kieltänyt kävelyä, ainoastaan juoksun ja pitkät kävelylenkit. Saan ortopedin mukaan uida, pyöräillä ja hiihtää. Mutta kun nilkka ei kestä noitakaan niin täytynee rajoittaa liikunta niin vähäksi kuin vain mahdollista. Ja kenties ottaa avuksi ortoosi/nilkkatuki ja kepit.
Ilman muuta mielenterveys on kovilla ja masennusta iskee päälle. Viime kesä meni heinäkuusta edespäin piloille murtuman takia ja tuleva kesä vaikuttaa nyt uhatulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vph7 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vanhempi henkilö niin eiköhän nuo sinun juoksut ole juostu jo.
Epäterveellinen laji ja yksitoikkoinen. Juoksemista korkeintaan kahdesti viikossa niin välttyy tuollaisilta ongelmilta. Ap on juuri esimerkki siitä mikä juoksijan kohtalo on.
Olen 40v ja elättelen edelleen toiveita että voisin vielä juosta. Pystyin kuitenkin hölkkäämään jo lokakuussa noin 3kk murtuman jälkeen. Joulukuussa juoksin 8 km lenkkejä ilman mitään kipuja.
Joka päivä ei ole tarkoitus juosta vaan 1-2 kertaa viikossa riittää. Jos nilkka vielä siihen kuntoon toipuu.
Voi ei.
Toivotaan parasta. Olen muutaman vuoden vanhempi, mutta itselläni juoksut tuli juostua. Ei kestä jalat kuin alle kilometrin ja kivut alkaa.
Harrastan uintia nykyään ja olen oppinut hyväksymään asian.
Toivottavasti sinulla on ystäviä lähellä ja muita intohimoja, niin selviät.
Ymmärrän miten raskasta tuo voi olla.
Vierailija kirjoitti:
vph7 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vanhempi henkilö niin eiköhän nuo sinun juoksut ole juostu jo.
Epäterveellinen laji ja yksitoikkoinen. Juoksemista korkeintaan kahdesti viikossa niin välttyy tuollaisilta ongelmilta. Ap on juuri esimerkki siitä mikä juoksijan kohtalo on.
Olen 40v ja elättelen edelleen toiveita että voisin vielä juosta. Pystyin kuitenkin hölkkäämään jo lokakuussa noin 3kk murtuman jälkeen. Joulukuussa juoksin 8 km lenkkejä ilman mitään kipuja.
Joka päivä ei ole tarkoitus juosta vaan 1-2 kertaa viikossa riittää. Jos nilkka vielä siihen kuntoon toipuu.
Voi ei.
Toivotaan parasta. Olen muutaman vuoden vanhempi, mutta itselläni juoksut tuli juostua. Ei kestä jalat kuin alle kilometrin ja kivut alkaa.
Harrastan uintia nykyään ja olen oppinut hyväksymään asian.
Toivottavasti sinulla on ystäviä lähellä ja muita intohimoja, niin selviät.
Ymmärrän miten raskasta tuo voi olla.
Onko sulla taustalla joku vamma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vph7 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vph7 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vanhempi henkilö niin eiköhän nuo sinun juoksut ole juostu jo.
Epäterveellinen laji ja yksitoikkoinen. Juoksemista korkeintaan kahdesti viikossa niin välttyy tuollaisilta ongelmilta. Ap on juuri esimerkki siitä mikä juoksijan kohtalo on.
Olen 40v ja elättelen edelleen toiveita että voisin vielä juosta. Pystyin kuitenkin hölkkäämään jo lokakuussa noin 3kk murtuman jälkeen. Joulukuussa juoksin 8 km lenkkejä ilman mitään kipuja.
Joka päivä ei ole tarkoitus juosta vaan 1-2 kertaa viikossa riittää. Jos nilkka vielä siihen kuntoon toipuu.
Voi ei.
Toivotaan parasta. Olen muutaman vuoden vanhempi, mutta itselläni juoksut tuli juostua. Ei kestä jalat kuin alle kilometrin ja kivut alkaa.
Harrastan uintia nykyään ja olen oppinut hyväksymään asian.
Toivottavasti sinulla on ystäviä lähellä ja muita intohimoja, niin selviät.
Ymmärrän miten raskasta tuo voi olla.
Onko sulla taustalla joku vamma?
Polven eturistiside mennyt.
Itse ajattelisin, että koska nilkkaasi ympäröivissä pehmytkudoksissa on ollut suurempia vaurioita kuin ajateltiin , se ei kestänyt urheilun tuottamaa rasitusta. Kokeilisin lepoa ja sitten varovaisesti aloittaa jumppaamaan sitä. Eikö lääkäri antanut mitään ohjeita?
Itsellä murtui reilu kymmenen vuotta sitten sekä ulompi että sisempi kehräsluu ja nilkka leikattiin ja koottiin ruuveilla kasaan. Kipsattaessa jalka tuli hieman väärään asentoon ja 8 viikon jälkeen kun kipsi poistettiin , en saanut edes kantapäätä maahan pitkään aikaan. Meni tosi kauan ennenkuin toiminta palautui normaaliksi, eikä se vieläkään ole sen tuntuinen kuin ehjä nilkkani.